Moi,
olen nainen, jonka orastavat suhteet ovat usein kaatuneet siihen, että satunnaisesta tapailusta ei olla edetty mihinkään. Sitten ollaan loukkaannuttu puolin ja toisin,kun mies esim. juhlapyhinä tai muuna vastaavava toinen onkin tehnyt aivan omat suunnitelmansa minua huomioimatta. Kun aiheesta on väännetty, mies on sanonut, että hei, me ei seurusteltu, etkä sinä tehnyt elettäkään että olisit siihen vihjannut. Joten menin siksi yksin jne.
Kuulema naiset tekevät aloitteen yleensä/alkavat puhua suhteen vakavoittamisesta. Ei ole ollut aiemmin itselläni tapana, vaan jutut ovat syventyneet kuin itsestään, eikä ole tarvinnut kysyä posket punaisina, että "Alaks oleen?", kun kuitenkin aikuisia ihmisiä ollaan.
Nyt tapailen todella potentiaalista miestä, jo toista kuukautta, ja homma ei vaan etene. Toki meillä on kiireemme, joten emme ehdi kovin usein näkemään, mutta silti -juttu junnaa, enkä tiedä mitä tässä nyt tehdä. Juu juu, jutelkaan, moni varmasti ajattelee. Mutta kun en löydä luontevaa tapaa ja aikaa kertoa ajatuksistani. Koska emme kuitenkaan ainakaan alkukesästä -johuten parista projektista -ehdi kuitenkaan näkemään kuin kerran viikossa, niin onko vielä syytäkään lähteä selvittämään, missä mennään?
Itseäni ahdistaa ajatus siitä, että kesä tulee ja minä mieheen kiintyneenä joudun vain kestämään sen, että olemme "tapailuasteella" ja mies menee miten huvittaa. Hän kyllä pitää yhteyttä, mutta ei koskaan pikkuvihjailuistani huolimatta puhu mitään tapailun intensiteettiin liittyen.
Annako olla ja odotan, että mies alkaa ymmärtämään vinkkini ja olen passiivinen siihen saakka kunnes hän ottaa asiat puheeksi, vai kutsunko hänet viinilasilliselle ja rupean kyselemään, missä mennään?
Olen aivan onneton näissä asioissa, ja kun joskus aikanaan otin erään miehen kanssa asiat puheeksi, sain niin siipeeni, että en itse enää kykene viemään suhdetta eteenpäin.
olen nainen, jonka orastavat suhteet ovat usein kaatuneet siihen, että satunnaisesta tapailusta ei olla edetty mihinkään. Sitten ollaan loukkaannuttu puolin ja toisin,kun mies esim. juhlapyhinä tai muuna vastaavava toinen onkin tehnyt aivan omat suunnitelmansa minua huomioimatta. Kun aiheesta on väännetty, mies on sanonut, että hei, me ei seurusteltu, etkä sinä tehnyt elettäkään että olisit siihen vihjannut. Joten menin siksi yksin jne.
Kuulema naiset tekevät aloitteen yleensä/alkavat puhua suhteen vakavoittamisesta. Ei ole ollut aiemmin itselläni tapana, vaan jutut ovat syventyneet kuin itsestään, eikä ole tarvinnut kysyä posket punaisina, että "Alaks oleen?", kun kuitenkin aikuisia ihmisiä ollaan.
Nyt tapailen todella potentiaalista miestä, jo toista kuukautta, ja homma ei vaan etene. Toki meillä on kiireemme, joten emme ehdi kovin usein näkemään, mutta silti -juttu junnaa, enkä tiedä mitä tässä nyt tehdä. Juu juu, jutelkaan, moni varmasti ajattelee. Mutta kun en löydä luontevaa tapaa ja aikaa kertoa ajatuksistani. Koska emme kuitenkaan ainakaan alkukesästä -johuten parista projektista -ehdi kuitenkaan näkemään kuin kerran viikossa, niin onko vielä syytäkään lähteä selvittämään, missä mennään?
Itseäni ahdistaa ajatus siitä, että kesä tulee ja minä mieheen kiintyneenä joudun vain kestämään sen, että olemme "tapailuasteella" ja mies menee miten huvittaa. Hän kyllä pitää yhteyttä, mutta ei koskaan pikkuvihjailuistani huolimatta puhu mitään tapailun intensiteettiin liittyen.
Annako olla ja odotan, että mies alkaa ymmärtämään vinkkini ja olen passiivinen siihen saakka kunnes hän ottaa asiat puheeksi, vai kutsunko hänet viinilasilliselle ja rupean kyselemään, missä mennään?
Olen aivan onneton näissä asioissa, ja kun joskus aikanaan otin erään miehen kanssa asiat puheeksi, sain niin siipeeni, että en itse enää kykene viemään suhdetta eteenpäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos mies ei tee aloitetta seurusteluun, hän joko ei halua vakiintua, tai on arka sen asian suhteen. Voit ottaa selvää siitä hienovaraisestikin, parempi kai tietää hyvissä ajoin, onko hän tosissaan. Jotain hän haluaa sinusta jos kerran yhteyttä pitää, mutta kaikilla on omat taustansa ja syynsä; jotkut ovat vain varovaisia ja etenevät hitaasti. Älä pelota miestä pois liian tiukalla kuulustelulla, mutta tee selväksi ilman vaatimuksia, että olet valmis suhteeseen.
Mies pelkää että ottamalla asian puheeksi hän päätyy pelkäksi kaveriksi? Nykyäänhän on yleisesti vallalla käsitys että miehen pitää olla jännittävä ja ennalta-arvaamaton, muuten nainen menettää kiinnostuksensa.
Ja sitten noista pikku vihjeistä: niistä ei ole miesten kanssa mitään hyötyä, koska miehet eivät sellaisia huomaa/ymmärrä.
Ahaa. Itsestäni tuntuu samalta, että kaverikortti tai joku hoitokortti vilahtaa jos alan painostaa miestä. En kestä ajatusta siitä. Mutta olisiko parempi kertarysäys kuin ikuinen piina? Miehellä ei muita ole, sen tiedän, ja hän on todella kiireinen kolmen työnsä vuoksi.
Jos mies on oikeasti kiinnostunut sinusta, ei suoran kysymisen pitäisi olla ongelma, kunhan sävy ei ole liian tiukka tai painostava. Miehen kiinnostus ei katoa asiallisesti kysymällä. Jos kaveri- tai hoitokortti vilahtaa, hän ei ollut alun perinkään kunnolla kiinnostunut.
Sinuna kysyisin aika suoraan että missäs mennään, ei tenttaamalla, muttei myöskään kauheana kierrellen ja arvuutellen. Älä kuitenkaan anna miehelle käsitystä, että sinulla on kauhea kiire vakavaan seurusteluun. Jos mies ei mitään vakavaa suhteesta halua ja sinä haluat , niin turhaa sitä on jatkaa eteenpäin?
No asiasta kannattaa sopia heti. Me tavattiin miesystäväni kanssa netin kautta. Ilmoitin, että haluan tavata uudelleen...ja siitä me aloimme "seurustelemaan" eli soittelemme monta kertaa päivässä ja lähettelemme viestejä, tapaamme aina kun mahdollista (emme asu ihan lähekkäin), välillä se on vaan kerta viikossa. Sinun pitää sopia kesästä. Minä vain sanoin miehelle, että hänen pitää ilmoittaa lomansa, että osaan ottaa omani samaan aikaan. Siis ei ole oikeaa aikaa ja tapaa. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen minä nostin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin ja kysyin, haluaako mies vakavan suhteen jne. Eli senkus otat sen puhelimen omaan kauniiseen käteesi, soitat ja kysyt, seurusteletteko te ja mitä nyt ikinä haluat kysyäkin...
Minulle on jotenkin helpompaa kysyä puhelimessa tai ensin voit tietysti lähettää viestin ja soittaa perään ja kysyä, lukiko viestisi ja mitä vastaisi siihen...Eli siitä vaan kysymään suoraan...