Räjähdysherkkä poikaystävä

Ei ole mitään taikasanoja. Miehes vaan on persoonallisuus häiriöinen ja suuttuu helposti. se pahenee ajan myötä ja sitte on leikki kaukana kun se alkaa sua nyrkillä lyömään. Juokse vielä kun voit. On kuule ennenkin nähty tollaset miehet ja ne ei muutu sormia napsauttamalla.

Itsekin miettisin jo eroa jos sinun on oltava koko ajan varpaillasi. Ei ole normaalia.

Sitäkin on tullut mietittyä paljon...Ehkä sitä jotenkin kuvittelee että toinen voi muuttua, jos asioista puhutaan ja yritetään oikeasti, mutta eipä ole paljon auttanut. Tai no tavallaan on sen verran, että nykyään pyytää aina anteeksi käytöstään, mutta kun voisi vaan jättää raivokohtaukset väliin kokonaan. Hänen isänsä on ihan samanlainen ja välillä on todella kiusallisia tilanteita kun hänen äitinsä saattaa alkaa puolustelemaan mieheni tekemisiä tai sanomisia ja silloin tosiaan mietin että olenko minä tässä nyt se hullu?!

En kyllä tosiaan aina tiedä mikä on normaalia ja mikä ei kun tuntuu, että kukaan ei sano juuta eikä jaata ja korkeintaa puolustelee miestäni sellaisilla tyhjänpäiväisillä lauseilla kuin: "Ei se varmaankaan tarkoittanut mitään pahaa..." Ja ystävämme eivät ole nähneet juurikaan koskaan näitä kohtauksia, joten he varmasti pitäisivät minua hulluna jos sanoisin, että välillä pelkään miestäni tosissaan, kun hän on niin vihaisella päällä.

Jos pelkäät niin ei kannata olla sellaisessa suhteessa. Et voi koko ajan elää pelossa et lyökö se kohta ja silleen.Ota ero niin saat mielenrauhan ja voit aloittaa puhtaalta pöydältä itse. Kyllä anteeksi on helppo pyytää kun tietää ettei tarkoita sitä. pitää myös näyttää jos haluaa muuttua.

Mun miehestä paljastu yhteenmuuton jälkeen tommosia piirteitä. Mutta onneksi se tavaroiden heittely ja pahin raivoaminen loppu aika lyhyeen, ku aloin itkemään joku kerta ku se hermostu jostain ja heitti tietokoneen hiiren seinään. Sitte se pyysi anteeksi ja sano ettei tajunnu että vois mut säikäyttää noin pahasti. Ja sen jälkeen se on yrittäny hillitä ittensä, joskus se saa raivarit ja huutaa itekseen, mutta enää ei heittele tavaroita eikä varsinaisesti huuda mulle. Ja jos huutaa, niin huudan takasi että et kyllä ala mulle raivoamaan tommosesta asiasta.

jos olisin sinä niin pakkaisin tavarat äkkiä ja lähtisin menemään, koska tämä muuttu vaan pahemmaksi kohta hän luulee että omistaa sina ja sitten se helvetti alkaa.. kokemusta löytyy. tiedän mistä puhun olen ollut sellaisessa suhteessa ..

Miksi mies on niin julma naisille? Miksi mies käytää väkivaltaa asenaan naista kohtaan? Siksi kun monet miehet ovat huono itsetuntoisia mulk.kuja jotka eivät tajua elämästä mitään.

Toivottavasti harkitset jo vakavasti lähtemistä suhteesta!!?
Ajan myötä väkivaltaisuus vain lisääntyy ja loppujen lopuksi et itsekään osaa pitää sitä outona tai vääränä..

Varmaan itse toteaisin ettei tämä mies ole tyyppiäni jotain haen, vaatii naiseltakin aika paljon luonnetta että laittaa hanttii mikä on mielestä tässäkin tapauksessani aivan oikeutettua...

Itse olen mies ja voin kyllä naiselle huomauttaa asiassa ihan asiallisesti sen ekan kerran toisella kerralla voin sitte jo sano vähä räväkämmin mutta käsiksi en naiseen käy se on saletti. Taisitten jos huomaan ettei nainen tee jo huomattamaani asiaa miten halauisin sen tehtävän niin tekisin sen itse sitten ja voisin siinä samassa vielä huomauttaa naiselle että miten homma oli pitänyt tehdä sitte ehkä oltas jokunen sana vaihettu keskustelle ja sitten jatkettu elämää.

Naiseen käyminen käsiksi tai toisin päin on mielestäni sitä ettei toinen osapuoli ole riittävän kypsä "aikuismaiseen" keskusteluun. Ei se lyöminen helpota kenenkään oloa ja jos helpottaa niin hoitoon olisi kyllä sitten jo mentävä.

Parisuhde on vapaaehtoista toimintaa suomessa ainakin joten kenenkään ei tarvitse vastoin omia tahtoja seurustella kenenkään kanssa jos ei tunne oloaan mukavaksi.

Punnitseppas nytten tarkkaan oletko onnellinen vai et ? Täydellistä miestä ei löydy mutta hyviä on paljon tarjolla. Sen voin nytten jo sanoa etten katsoisi päivääkään naisystävääni jos hänellä on tapana naputtaa joka asiasta.

Kysyppäs mieheltäsi ensi kerralla kun tilanne on päällä että muuttatko tapojasi vai muutanko minä pois?

Jos miehessäsi on yhtään miestä välittää sinusta tai ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä niin voisi edes yrittää muuttaa käytöstapojaan jos ei niin annat miehen mennä vaan turha sitte murehtia sellaisen miehen perään joka ei ole valmis tekemään mitään uhrauksia suhteenne eteen.

Oli pakko tulla kommentoimaan kun luin viestiketjun. löydän itseni harvinaisenkin selvästi aloittajan kuvaamasta ongelmasta, eli käyttäytymismallini ovat samaa luokkaa ääritilanteissa, tavaroiden heittelyä, huutoa, haukkumista ja muuta sekoilua. Silti kumppanini on pysynyt rinnallani ja tukena, mutta olen myös hakenut apua ongelmaani ja nykyään asiat saadaan hoidettua loistavasti ilman minkäänlaista huutoa/rähinää/heittelyä tms.

Onneksi minun kumppani ei koskaan ole puinut asioita palstoilla vaan otti ihan suoraan asian puheeksi ja ilmoitti että vaihtoehdot on muutos tai suhteen päättyminen. Terveen järjen omaava ihminen osaa muuttaa käyttäytymismallejaan ja nähdä tilanteen ulkopuolisen silmin, muussa tapauksessa täytyy antaa toisen jatkaa elämäänsä ja tyytyä siihen että ei ollut kumppaninsa arvoinen missään määrin, eikä tule olemaan kypsä suhteeseen jos asiat yritetään ratkoa huutamalla ja väkivalloin.

Jos et pysty keskustelemaan poikaystäväsi kanssa ilman hänen hermostumistaan tai hän ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan, kirjoita vaikka kirje missä tuot julki kaiken sen mitä sisälläsi kannat asian suhteen. Silloin annat hänelle aikaa miettiä ja käydä asioita läpi itsekseen, mutta niin se vain on että mentävä on jos muutosta ei tule.

Itse olen ollut valmis luopumaan naisestani käyttäytymiseni takia, sillä tiesin tekeväni kaikkea muuta kuin mitä hän ansaitsee.

Nyt asiat ovat niinkuin pitää, rakkaus kukoistaa ja ongelmista puhutaan aina.

Tässä siis kyseessä kahden naisen välinen pitkäaikainen vakaalla pohjalla oleva parisuhde.

Tsemppiä!

Kiitos kaikille ihanista ja ennen kaikkea rakentavista kommenteista! On hyvä tietää, että muillakin on ollut tällaisia ongelmia. Pelkään, että mies ei koskaan kokonaan voi tuota räjähtelyään lopettaa, mutta välillä tuntuu, että hän yrittää ihan tosissaan olla "kiltimpi" ja huomaavaisempi. Työstressi on myös suuri vaikuttaja hänen käytökseensä. Nyt kun kesäloma lähestyy on hän paljon rennompi, mutta pelkäämpä, että se ei kestä kauaa. MM-kilpailujen häviökin otti sen verran koville, että alkoi tuntua senkin olevan jo minun vikani...

Pahimmissa riidoissa olen uhkaillut lähteväni, mutta uhkailuksi sekin on jäänyt. Ja tottakai mietin, että miten minä pahennan tilannetta esim ärsytänkö häntä. Mieheni on vaan niin sulkeutunut välillä, että keskustelu on joko minun monologi tai hänen huutamista. Mutta niitä on yritetty vaihtelevin tuloksi. Enkä minäkään töydellinen ole. En ole mikään martta ja kämppä on välillä sotkussa, mutta eikö se ole elämää? Onko sekään nyt sitten onnellinen koti, jos lattiat kiiltää, mutta vain koska peloissani olen niitä jynssännyt, ettei ukko ala reihumaan! Mutta kyllä minä sitä urpoa silti rakastan...Nyt täytyy vain tehdä niitä päätöksiä.

Minusta asunto saa olla sen näköinen,että siellä asutaan,kuitenkaan olematta täysi sikolätti.Jos mies huutaa jatkuvasti,että asunto ei ole tarpeeksi siisti,voit kysyä,että auttaisiko herra kenties sinua hieman,jotta saataisiin paikat siihen malliin,että miellyttää.Pitää myöntää,että olen ollut itsekin sellainen,että vaadin asunnon olevan aina tiptop,kunnes vartuttuani muutamalla vuodella huomasin,ettei se ole niin tärkeää.

Olin myös sellainen,etten avustanut siivoamisessa lainkaan,mutta nykyään siivoan myös,vaikka käyn töissä.Parikymppisenä olin vaan niin keskenkasvuinen ja otin esimerkkiä isästäni liikaa,en osannut arvostaa tietyjä asioita,minusta oli hyvää vauhtia kasvamassa sovinisti.Kolmeakymmentä kun alkoi lähestyä,aloin pikkuhiljaa ymmärtämään asioita myös naisen kannalta.Onneksi.Nykyään vihaan sitä,millainen isäni on ja miten hän käyttäytyy äitiäni kohtaan.

Tosin en koskaan käynyt käsiksi vaikka kuinka minua olisi ärsyttänyt,huusin hieman ja poistun ystävieni luokse.Se oli sellaista typerää toimintaa,kun olin niin pentu itsekin.Toinen kuitenkin huolehti lapsista,teki ruoan ja siivosi,mutta mielestäni kaikki oli silti huonosti tehty.Toivotaan että miehesikin varttuu henkisesti,jos ei,niin ero tuosta tulee,jossakin vaiheessa.Kenenkään ei pidä joutua elämään pelossa.