Unelmat murskana

enkestä

En päässyt yhteenkään niistä kouluista mihin halusin edes pääsykokeisiin.. Kyllä olen niin pettynyt että itkin vaan yhden päivän putkeen. Hain siis kolmen eri taidekouluun, yhteen yliopistoon ja kahteen amk:hon. Olen pikkulapsesta asti harrastanut kuvataidetta ja halunnut vain tulla ammattitaiteilijaksi enkä oikeasti halua tehdä tai opiskella mitään muuta. Eikä mulla ole muuta yhtä tärkeää tavoitetta elämässä.

En ymmärrä miten voin olla niin huono muka, noihin paikkoihin kun piti tehdä näytetöitä, yhtäkin työtä, veistosta tein yli vuoden ja todella näin vaivaa ja tein töitä sen eteen että saisin mahdollisimman edustavat näytetyöt. On jo vaikeaa kestää se, ettei pääse haluamaansa alaa opiskelemaan, mutta että en kelpaa
edes pääsykokeisiin.. Oon kai sitten vaan niin paska, ei kai tästä voi muuta päätellä. Kuvataidelukiosta oon kuitenkin aina saanut erinomaisia arvosanoja kaikista kuviskursseista ja kuvataidediplomistakin.

Tosi masentunut olo... Kaikki kaverit vielä ovat saaneet unelmakouluihinsa pääsykoekutsun, yksikin taidealalle.. Tuntuu todella katkeralta. Kaikki tuntuu ihan turhalta. Oon hakenut muuallekin kyllä, mutta tuntuu etten halua mihinkään kun en pääse opiskelemaan taidetta. Ei mua kiinnosta ne muut. Koko tulevaisuus pilalla.. Tai ainakin seuraava vuosi, kun on pakko mennä johonkin kouluun mihin ei halua tai sitten ei pääse mihinkään.

157

10720

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • daddadaaa

      Haitko nyt vasta ensimmäistä kertaa? Älä masennu, moneen muuhunkin paikkaan joutuu hakemaan monta vuotta

      • asdadq

        taidealoilta valmistuu suoraan kortistoon yhteiskunnan elätiksi, eli "pääset" tappeleen kela ja työkkäri ämmien kanssa..minkä takia poraat????


      • Taiteilijan äiti

        Olet hakenut taidealalle - sinne on todella vaikea päästä ja moni joutuu hakemaan monena vuonna.
        Turha tietysti jälkikäteen mutta kannattaisi suosikkialojen lisäksi hakea johonkin "perusalalle" .
        On ehkä terveellistäkin huomata että minkälaisen vaikutuksen teet niihin ihmisiin jotka eivät sinua tunne. Opettajasi aina arvioivat tuttua ihmistä ja heidän silmissään olet lupaava, käytä vuosi hyvin ja mieti miten pystyisit ilmentämään kehityskelpoisuuttasi ennakkotöissä niin että myös töitäsi katsovat huomaavat.

        Kun kyse on hyvin suoositusta alasta sisäänpääsy on jossain määrin myös hyvää tuuria= hyviä hakijoita on enemmän kuin pystytään ottamaan....


      • turha elämä
        asdadq kirjoitti:

        taidealoilta valmistuu suoraan kortistoon yhteiskunnan elätiksi, eli "pääset" tappeleen kela ja työkkäri ämmien kanssa..minkä takia poraat????

        Vähän sama kun minä en kelpaa kenellekkään naiselle koska olen ruma. En saa myöskään mitään töitä ulkonäköni takia. Olen ollut ainakin 120 haastattelus enkä ole saanut duunia vaikka ei pitäis olla ammattitaidosta kiinni.


      • asdadq kirjoitti:

        taidealoilta valmistuu suoraan kortistoon yhteiskunnan elätiksi, eli "pääset" tappeleen kela ja työkkäri ämmien kanssa..minkä takia poraat????

        "taidealoilta valmistuu suoraan kortistoon yhteiskunnan elätiksi, eli "pääset" tappeleen kela ja työkkäri ämmien kanssa..minkä takia poraat????"

        No sehän tulikin selkeästi kokemuksen syvällä rintaäänellä!
        ...tai ehkei sittenkään.

        Taidealojen opiskelupaikkoja on vuosittain todella vähän, ja hakijoita tuhansia, ei pidä masentua jos ei tällä kertaa osunut sinun kohdalle tilaisuus. Itsekin hain ensimmäisissä hauissani aikoinaan taide- ja graafista alaa opiskelemaan, mutten päässyt ennakkotehtävistä pääsykokeisiin. Toisaalta, itselläni tuli myös Valtion Harmaiden (tm) puolesta vuosi väliin, jonka aikana mieli ja toiveet opiskelualasta ehtikin muuttua radikaalisti. Jouduinkin sitten hakemaan kahtena vuotena ennen kuin pääsin lopulta toivomaani alaa opiskelemaan. Tällä hetkellä olen työllistynyt samalle alalle.

        Taideopiskelijat eivät myöskään päädy kortistoon poikkeuksetta. On täysin alasta riippumatta kiinni omasta panostuksesta ja yritteliäisyydestä miten hyvin työllistyy opintojensa jälkeen. Yhtälailla yliopistosta; tieteellisestä, teknisestä tai humanistisesta kuin myös ammattikorkeakoulusta valmistuva voi jäädä työttömäksi.

        Siinä vaiheessa ei auta muu kuin miettiä omalla kohdallaan mitä tuli tehtyä, ja ennen kaikkea, mitä EI tullut tehtyä. Ja kuopan pohjalta ei muuten sitten olekaan suunta muualle kuin ylöspäin... paitsi jos viihtyy siellä kieriskellen omassa katkeruudessaan, valittaen ja syyttäen yhteiskuntaa omista virheistään...


      • taidearvostelija

        Taide ei tässä maassa (eikä ulkomaillakaan) elätä ketään,
        koska kaikki "rembrantit" ovat jo kuolleet sukupuuttoon.
        Elämäntaiteilija on silti ainoa oikea luovien ihmisten elämäntapa,
        mutta varsinainen toimeentulo-leipäpuu on etsittävä muualta.


      • Kannattaako_?
        taidearvostelija kirjoitti:

        Taide ei tässä maassa (eikä ulkomaillakaan) elätä ketään,
        koska kaikki "rembrantit" ovat jo kuolleet sukupuuttoon.
        Elämäntaiteilija on silti ainoa oikea luovien ihmisten elämäntapa,
        mutta varsinainen toimeentulo-leipäpuu on etsittävä muualta.

        Ainut hyvä taiteilija on kuollut taiteilija. Sitten kun heität veivisi, alkaa vasta isot rahat pyöriä töittesi ympärillä. Sinä pusket koiranpuskea etkä saanut nauttia kuin sossun rahoista. Nykyään sentään on sossu olemassa.


      • näin onnnnnnnnnnnnnn
        Kannattaako_? kirjoitti:

        Ainut hyvä taiteilija on kuollut taiteilija. Sitten kun heität veivisi, alkaa vasta isot rahat pyöriä töittesi ympärillä. Sinä pusket koiranpuskea etkä saanut nauttia kuin sossun rahoista. Nykyään sentään on sossu olemassa.

        Näin on. Eikä niin monen taiteilijan töistä välttämättä paljon makseta edes hänen kuoltuaankaan, joidenkin kyllä.


    • enkestä

      Joo, eka kerta oli nyt lukion loppuessa. Niin kai, vanhemmatkin sanoo että ensi vuonna voi taas hakea mutta kun tuntuu että menee koko tämä seuraava lukuvuosi hukkaan.. Ja tuntuuhan se pahalta, kun ei pääse edes yrittämään päästä sisään. Tuntuu että ihan teilattiin joka paikasta..
      Kiitos rohkaisusta.

      • häntä pystyyn!!!

        hei sulle, noihin on kova haku, kaikki halukkaat vaan ei yksinkertaisesti pääse sisään. mut älä anna perään eka kerrasta.mun tuttu,tosi lahjakas tyyppi pääs vasta kolmannella kerralla.kävi lukion ja oisko 22 vee päässy sisään haluamaansa paikkaan!
        sun kandeis edelleen pitää lahjoja ja mielialaa yllä, kehittää ittees koko aika.osallistu erilaisille kursseille ja opiskele vaikka kansanopisto/työväenopisto -pohjalta tmv. tärkeintä on ettei jää masentumaan.tää on ihan normi elämää ja tuttua kaikille!


      • 17+15

        Jos samaa koulua on eri paikkakunnilla kannattaa hakea sinne "ei niin suosittuun paikkakuntaan". Käytä vuosi hyödyksi, hakeudu taiteen pariin töihin, johonkin mikä katsotaan ensi vuonna hakiessa eduksi..


      • Ei ekalla sisään
        häntä pystyyn!!! kirjoitti:

        hei sulle, noihin on kova haku, kaikki halukkaat vaan ei yksinkertaisesti pääse sisään. mut älä anna perään eka kerrasta.mun tuttu,tosi lahjakas tyyppi pääs vasta kolmannella kerralla.kävi lukion ja oisko 22 vee päässy sisään haluamaansa paikkaan!
        sun kandeis edelleen pitää lahjoja ja mielialaa yllä, kehittää ittees koko aika.osallistu erilaisille kursseille ja opiskele vaikka kansanopisto/työväenopisto -pohjalta tmv. tärkeintä on ettei jää masentumaan.tää on ihan normi elämää ja tuttua kaikille!

        Sama juttu. Monella tutullani tärppäsi vasta kolmannella kerralla. Kilpailu noihin paikkoihin on todella kovaa, mutta koska kyseessä oli vasta ensimmäinen hakusi, ei kannata masentua. Pää siis pystyyn ja uutta putkeen!


      • 17+15 kirjoitti:

        Jos samaa koulua on eri paikkakunnilla kannattaa hakea sinne "ei niin suosittuun paikkakuntaan". Käytä vuosi hyödyksi, hakeudu taiteen pariin töihin, johonkin mikä katsotaan ensi vuonna hakiessa eduksi..

        Kannatan, ja suosittelen, maisemanvaihdoskaan ei ole pahasta, kaduttaa kun en itse sitä aikoinaan tehnyt. Lisäksi, vuoden nyt opiskelee missä päin vaan, ja sen vuoden jälkeen voikin sitten kokeilla josko opiskelupaikkaansa voisi siirtää toisen paikkakunnan saman alan oppilaitokseen. Onnistuu lähes poikkeuksetta aina.


      • yht.kunnan elätti
        Ei ekalla sisään kirjoitti:

        Sama juttu. Monella tutullani tärppäsi vasta kolmannella kerralla. Kilpailu noihin paikkoihin on todella kovaa, mutta koska kyseessä oli vasta ensimmäinen hakusi, ei kannata masentua. Pää siis pystyyn ja uutta putkeen!

        Niin no, Minttu Mustakallio tais hakea teatterikorkeaan seitsemän (7) kertaa ennenkuin pääsi sisään, ja Riku "munamies" Nieminenkin muistaakseni kolmesti. Että ei kaikki karsiutuvat ole sysipaskoja turhuuksia joilla ei ole mitään mahiksia alalle.
        Itelleni tuli monoa teakin kakkosvaiheessa mutta ainakin tiedän nyt millanen meininki kokeissa on, eikä harmita yhtään vaikken unelmaani saavuttanutkaan. Ensi vuonna sitten fiksumpana takaisin voittamaan. Eli sama viesti kun muillakin, ei kantsi lannistua vaikkei tärpännyt ekalla kerralla.


      • hui,hui,huiiiiiiiiii
        häntä pystyyn!!! kirjoitti:

        hei sulle, noihin on kova haku, kaikki halukkaat vaan ei yksinkertaisesti pääse sisään. mut älä anna perään eka kerrasta.mun tuttu,tosi lahjakas tyyppi pääs vasta kolmannella kerralla.kävi lukion ja oisko 22 vee päässy sisään haluamaansa paikkaan!
        sun kandeis edelleen pitää lahjoja ja mielialaa yllä, kehittää ittees koko aika.osallistu erilaisille kursseille ja opiskele vaikka kansanopisto/työväenopisto -pohjalta tmv. tärkeintä on ettei jää masentumaan.tää on ihan normi elämää ja tuttua kaikille!

        hui kauheeta,22v onkin kauheaa!!!!!!!!!!!!!!itse ole 26 enkä saanut paikkaa,vaikka n.23 olinkin kun yo.elät tyypillisessä kapitalistisessa skeidassa,jolla muulla kuin menestyksellä rahallisesti ei väliä.


    • hdddfsghlh

      Heippa, en ole taiteilija, mutta tiedän tunteen kun ei pääse heti omalle alalle..Itse jouduin hakemaan kolme kertaa omaan tiedekuntaani.

      Kannattaa tulevana välivuonna tehdä vaikka töitä ja harrastaa taidetta sekä kehittää edelleen omaa ilmaisua ja osaamista. Harjoittele lisää ja mieti miten voisit vielä kehittyä taiteilijana. Mieti voisitko opiskella taideaineita jossain avoimen yo:n tapaisessa? Lainaa kirjastosta alan kirjallisuutta ja käy taidenäyttelyissä. Ehkä voisi käydä jotakin taidekursseja jossakin opistossa tms? Tai voisitko saada omia teoksia myyntiin vaikkapa myyjäisiin tms? Tai ala pitää neitssä taideblogia :)

      älä vaivu epätoivoon, vaan nosta pää pinnalle.

      Tsemppiä jatkoon :)

    • sulkakato90

      Et todellakaan ole ainoa, jolle käy noin. Itsekin olen aikoinani hakenut taidealoille, nyttemmin kiinnostus taiteeseen lopahtanut täysin, kun en koskaan päässyt mihinkään hakemaani kouluun. Hain useampana vuotena ja ainoastaan parina kertana pääsin pääsykokeisiin asti.

      Kannattaa vain jatkaa hakemista, ei siinä muu auta. Ja aina kannattaa opiskella kuitenkin, oli se sitten mitä vaan. Vaikka nyt pääsisit johonkin ei-niin-kiinnostavaan kouluun opiskelemaan, niin kannattaa kuitenkin ottaa paikka vastaan ja kokeilla. Tylsää sekin, jos ei ole mitään ensi vuonna, kun töitäkään ei ole niin helppo saada.

    • mietivielataidealaa

      Tämä voi olla paras juttu mikä sulle on ikinä tapahtunut! Annapas kun kerron..

      Itse pääsin opiskelemaan erästä itselle rakasta luovaa taiteellista alaa ja kohta valmistun alalta myös maisteriksi. Tämä ala on ollut minulle kaikki kaikessa pitkään ja itselleni oli aina selvää, että haluan työllistyä tälle alalle. Valintaani pönkitti se, että muutamat ystäväni menestyivät todella hyvin alalla. Olen nähnyt nyt parin viime vuoden aikana alaa lähempää ja todennut, että mahdollisuudet saada töitä, tai saati sitten menestyä alalla, on todella vaikeaa. Monet kiituuttavat vuodesta toiseen yrittäen päästä alalle ja uskoen, että joskus vielä tärppää. Todellisuus on suorastaan karmiva. Koulutus ei välttämättä tässä juuri paina.

      No nyt sitten olen havahtunut miettimään, että mihin helvettiin sitä olen aikani käyttänyt.. Luovien alojen todellisuus on paiskautunut kasvojen eteen lujaa ja niin sanotut "normaalit työt" ovat alkaneet tuntua jumalaisilta vaihtoehdoilta. Kuukausittainen palkka, mahdollisuus tienata 3000 euroa kuukaudessa, monissa töissä voit jättää työt työpaikalle ym... Plussia on vaikka muille jakaa.

      Ymmärsin, että ei ole mitään järkeä jatkaa tässä suossa, joten päätin vaihtaa alaa. Koko alasta on mennyt maku ja ei voisi totta puhuen homma enää vähempää kiinnostaa. Nyt on edessä uudelleen kouluttautuminen ja aloittaminen alusta. Työelämään pääsyssä kestää aikaa, koska joudun aloittamaan opiskelun uudelleen. Voi kun vaan olisin ymmärtänyt nämä asiat jo vuosia sitten. Olisin voinut jättää luovan työn mukavaksi harrastukseksi ja tehdä jotain järkevää työtä, mutta ei. Nuoruudessa sitä ajattelee, että vain tämä minun ykköskutsumus kelpaa. Kadehdin joitain ystäviäni, jotka ovat opiskelleet jotain "järkevää". Heillä elämä on huomattavasti tasaisempaa ja helpompaa.

      Joten mieti vielä haluatko taidekouluun. Todellisuus ja omat haaveet kohtaavat luovilla aloilla harvoin. Minäkin olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, että oikeastaan monikin ammatti voisi olla kiinnostava ja mukava. Minusta olisi ollut myös opiskelemaan vaikka miksi. Nyt joudun maksamaan tämän typerän päähänpinttymän seurauksia. Toisaalta nyt maailma on vihdoin avoin ja mahdollisuudet näkyvät kirkkaina edessä. Vielä on toivoa!

      • Realismia kehiin

        Komppaa tuota ylläolevaa vastausta, sillä itse olen varsin samankaltaisessa tilanteessa. Saan kuukauden sisään miaterin paperit osittain luovalta alalta, eikä töitä ole näkyvissä.

        Pidän omasta alastani, se on luova ja mielenkiintoinen ala, johon minulla on nyt ns. huippukoulutus". Mutta oikeasti ala on aliarvostettu, alipalkattu ja täynnä hintoja polkevia työnantajia ja amatöörejä. Vain harvat saavat siitä kunnon elantoa.

        Joten nyt minäkin joudun etsimään uutta koulutusta. Onneksi on aloja, joilta löytyy töitä ja joiden koulutuksesta olen kiinnostunut. Tosin tuntuu siltä, että nyt tullut käytettyä seitsemän vuotta opintoihin ja hankittua yksi tutkinto turhaan.

        Harkitse siis tarkkaan, mitä sinun kannattaa opiskella. Varmasti löytyy jokin aidosti työllistävä ala, josta voisit nauttia taiteen harrastamisen lomassa. Työttömänä nälkätaiteilijana ei oikeasti ole kiva olla.


      • okspoks

        SAMAT SANAT!!! Kolme ja puoli vuotta Kankkulan kaivoon, palkkaa tuli vajaa satanen lisää...ihan turhaan meni aika...ja kun en edes juuri oppinut uutta...Ota se taude rakkaana harrastuksena, siirry valokuvaamaan tms...tee muuta vähän aikaa...kyllä se siitä Ai niin, monessa monessa ammatissa on hyötyä taiteellisuudessa, esim vaikkapa taideterapeutti tai lähihoitaja joka vetää taidepajaa...iltapäiväkerhon ohjaajalle se on ...paljon...kyllä se siitä!


      • leija löyhyää
        Realismia kehiin kirjoitti:

        Komppaa tuota ylläolevaa vastausta, sillä itse olen varsin samankaltaisessa tilanteessa. Saan kuukauden sisään miaterin paperit osittain luovalta alalta, eikä töitä ole näkyvissä.

        Pidän omasta alastani, se on luova ja mielenkiintoinen ala, johon minulla on nyt ns. huippukoulutus". Mutta oikeasti ala on aliarvostettu, alipalkattu ja täynnä hintoja polkevia työnantajia ja amatöörejä. Vain harvat saavat siitä kunnon elantoa.

        Joten nyt minäkin joudun etsimään uutta koulutusta. Onneksi on aloja, joilta löytyy töitä ja joiden koulutuksesta olen kiinnostunut. Tosin tuntuu siltä, että nyt tullut käytettyä seitsemän vuotta opintoihin ja hankittua yksi tutkinto turhaan.

        Harkitse siis tarkkaan, mitä sinun kannattaa opiskella. Varmasti löytyy jokin aidosti työllistävä ala, josta voisit nauttia taiteen harrastamisen lomassa. Työttömänä nälkätaiteilijana ei oikeasti ole kiva olla.

        Aika karseeta opiskella 7 vuotta ja vasta sitten huomata ettei alalla ole edes töitä ja jos on niin palkka ei päätä huimaa.


      • okspoks kirjoitti:

        SAMAT SANAT!!! Kolme ja puoli vuotta Kankkulan kaivoon, palkkaa tuli vajaa satanen lisää...ihan turhaan meni aika...ja kun en edes juuri oppinut uutta...Ota se taude rakkaana harrastuksena, siirry valokuvaamaan tms...tee muuta vähän aikaa...kyllä se siitä Ai niin, monessa monessa ammatissa on hyötyä taiteellisuudessa, esim vaikkapa taideterapeutti tai lähihoitaja joka vetää taidepajaa...iltapäiväkerhon ohjaajalle se on ...paljon...kyllä se siitä!

        Niinpä, kukaan ei muutenkaan estä alkamasta yrittäjäksi tai hyödyntämästä opintojaan ihan muulla alalla. Fiksu huomio sulta.


      • FM 2011

        Sama juttu, paitsi että olen humanisti. Opiskelun loppuvaiheessa mulle varmistui, että opiskelen väärää alaa. Nyt olen onneksi oman alani löytäni ja oman alan töissä, mutta aion kouluttautuakin tälle alalle, jotta on myöhemmin etenemismahdollisuuksiakin työelämässä. Vaikka en sanoisi koulutukseni menneen hukkaan, niin olisi ollut kiva löytää tämä oma ala aikaisemmin, että olisi voinut suoraan kouluttautua tälle alalle. Nyt joudun tekemään kaksin verroin töitä, kun syksyllä sekä jatkan täysipäiväisesti töissä että alan opiskella tätä alaa. Aloittajalle saattaisi tehdä hyvää olla vuosi työelämässä, siinä oppii lisää itsestään ja omista vahvuuksistaan ja kiinnostuksenkohteistaan sekä ymmärtää rahan arvon.


    • kkkkkkkkkhhhhh

      Ensinnäkin, jos et nyt päässyt edes pääsykokeisiin, vaikka olit kaikkesi tehnyt ennakkotehtävien suhteen, ehket ole kuitenkaan tarpeeksi lahjakas, ehkä sinulta puuttuu oma näkemys, oma luovuus, ehkä olet vain ns. sunnuntaimaalari. Anteksi, en halua olla ilkeä. Realismia on, että kuvislukioissakin kiitosta saavat monet tusinatekijät.
      Toiseksi, älä itke hukkaan mennyttä välivuotta. Voit mennä jonnekin kansanopistoon opiskelemaan maalausta/piirtämistä. Voit osallistua taidekoulujen iltakursseille. Voit harrastaa ihan yksinäsi.
      Kolmanneksi, jos intohimo on tehdä taidetta, mieluummin köyhä ja onnellinen kuin kovapalkkaisena inssinä paskatyössä.

    • pöytälevy

      Olen samaa mieltä, että sinun kannattaisi opiskella joku ammatti itsellesi ja vasta sitten jos intoa ja taitoa riittää niin suunnata taidealalle.
      Mihin olette muut kouluttautumassa uudestaan?

    • jojotiikeri

      Heippa! Jaanpa oman tarinani, vaikkei se sataprosenttisesti täsmää sinun tilanteeseesi mutta toivottavasti saan sinua inspiroitua.
      Kirjoitusten jälkeen olin lopen kyllästynyt lukemiseen ja yliopistoon haku tuntui mahdottomalta idealta. Hain kuitenkin lukemaan erästä vierasta kieltä, jota lukemaan minun oli kaikkien (myös omasta!) mielestä täysin mahdotonta päästä lukemaan. Olin kuitenkin rakastunut tähän kieleen ja se oli ainoa asia josta olin sillä hetkellä kiinnostunut ja jota edes suostuin harkitsemaan opiskella. Urheasti puristin itsestäni mehuja ja luin kokeeseen jonkin verran, ja sainkin lukuintoni herätettyä - tosin hieman myöhään, koska lukuaika loppui omasta mielestä kesken. Itsevarmuutta uhkuen painelin koepäivänä saliin ja jo paperia katsoessa tuli kyyneleet silmiin, ei tästä mitään tulisi. Pettymys ei tullut yllätyksenä ja kyynelkanavat aukesivat kun postiluukusta tipahti hylkäyskirje. Olin onneksi b-suunnitelmana hakenut myös amk:hon, jonne luojan lykky pääsin. Olin kuitenkin täysin epämotivoitunut ja itkin useasti ensimmäisen vuoden aikana. Olin jo useasti lopettamassa amk-opinnot, koska ala ei tuntunut omalta. Jotenkin, kaikista keskeytysaikeista huolimatta, sain kyseiseltä alalta hienon työn, josta todella pidän ja jossa olen edennyt! Olen nykyään iloinen, etten päässyt lukemaan "unelma-ainettani", koska olen täysin varma että näin oli tarkoitus käydä. Valmistuin tänä keväänä ja lähden nyt tutkinto ja työkokemus taskussa uudestaan hakemaan tuota himoitsemaani vierasta kieltä. Jos en pääse sisään, voin tukeutua jo olemassa olemaan tutkintoon.
      Haluan vain tällä saada sinut ajattelemaan muitakin vaihtoehtoja. Useat haaveet eivät aina ole realistisia. Mitä jos tarkastelisit itseäsi vuoden ajan ja yrittäisit keksiä muunkin kuin taidealan? Jos taidealan koulut eivät vieläkään päästä sinua sisälle, voithan lukea jotain muuta ainetta ja keskittyä esimerkiksi vapaa-ajallasi taiteeseen. Monella tunnetulla taiteilijallahan on "oikea ammatti" pohjalla. Tsemppiä! :)

      • pikkuhölmö?

        Mulle kävi taas ihan päin vastoin. Niin kauan kuin muistan, piirustuksiani kehuttiin. uvislukio olisi minua varten. No, menin amikseen, kun halusin kunnollisen ammatin, jonka ohessa voisin tehdä taidetta. Amis oli iso pettymys ja lopetin puolentoista vuoden jälkeen, vaikka olin luokkani paras. Pyrin ja pääsin taidekouluun ja nyt tunnen olevani omalla alallani. Isoja rahoja en havittele, mutta onnellinen elämä on tärkeämpää.


      • Aika näyttää
        pikkuhölmö? kirjoitti:

        Mulle kävi taas ihan päin vastoin. Niin kauan kuin muistan, piirustuksiani kehuttiin. uvislukio olisi minua varten. No, menin amikseen, kun halusin kunnollisen ammatin, jonka ohessa voisin tehdä taidetta. Amis oli iso pettymys ja lopetin puolentoista vuoden jälkeen, vaikka olin luokkani paras. Pyrin ja pääsin taidekouluun ja nyt tunnen olevani omalla alallani. Isoja rahoja en havittele, mutta onnellinen elämä on tärkeämpää.

        Kun lapset huutavat leipää ja vuokranantaja rästissä olevaa vuokraa, niin mieli voi muuttua. Onni kun on niin monitahoinen, että jokapäiväisen elämän juoheva sujuminen alkaa tuntua iän karttuessa tärkeämmältä kuin satunnaiset hetket työtä "omalla alalla". Lisäksi epäilen, onko ihminen todella omalla alallaan, jos hänelle työtilaisuuksia alalla ei aukene, vaikka aikaakin kuluu. Ettei kyse ole pelkästä wannabe-taiteilijasta, joka luulot itsestään ovat lahjoja korkeammalla?


      • pikkuhölmö?
        Aika näyttää kirjoitti:

        Kun lapset huutavat leipää ja vuokranantaja rästissä olevaa vuokraa, niin mieli voi muuttua. Onni kun on niin monitahoinen, että jokapäiväisen elämän juoheva sujuminen alkaa tuntua iän karttuessa tärkeämmältä kuin satunnaiset hetket työtä "omalla alalla". Lisäksi epäilen, onko ihminen todella omalla alallaan, jos hänelle työtilaisuuksia alalla ei aukene, vaikka aikaakin kuluu. Ettei kyse ole pelkästä wannabe-taiteilijasta, joka luulot itsestään ovat lahjoja korkeammalla?

        Öö, jos minulle vastasit, niin minulla on kyllä elämän realiteetit ihan hallussa. Olen elättänyt itseni kaikenmaailman keikkatöillä viimeiset kaksi vuotta, opiskelujen ohessa ja lomilla. Muutaman wannabetaidetuotoksenikin olen saanut myytyä. Ammattikouluja voi käydä vaikka nelikymppisenä, jos siltä tuntuu. Oma äitini valmistui sairaanhoitajaksi juurikin siinä iässä.
        Miksei nuorilla ihmisillä saisi olla haaveita ja tavoitteita, joihin pyrkiä. Siperia varmaan opettaa, mutta prkele, antakaa meidän löytää se Sipeariamme ihan itse.


    • koita pkrl tähän jot

      Itsehän pääsin AMKiin vasta neljän vuoden jälkeen amiksesta valmistumisen jälkeen et älä itke ja saman ikäinen kaveri yrittää tänäkin päivänä päästä näyttelijäkorkeakouluun.
      Toiseks taitelijat ovat työttömiä ja haksahdat johonkin apurahaan niin et saa työttömyyspäivärahakaan vaikka joutuisit työttömäksi.
      Jos haluat tehdä "taidetta" ja näkyvää sellasta niin hae arkkitehdiksi vuoden päästä Hyvä palkka, hyvä työ ja työllistyminen hyvä.

      • Nivea Sun

        "Itsensä toteuttamisella on hintansa" otsikoi muuan taidegraafikko yleisöosastokirjoituksensa, jossa hän kertoi taidealojen surkeasta työtilanteesta ja elintasosta, jonka se tuo tullessaan.

        Tosiaankin, nuorena sitä luulee oman innostuksensa alaa kohtaan kompensoivan säännöllisen ja turvatun ansiotulon, työterveyshuollon, eläkkeen kertymisen ja kesälomat. Mutta kun ikää alkaa kertyä, niin asiat juuri näiden asioiden arvotus alkaa kummasti kohota. Siis kuivaa kyyneleesi ja tee äkkiä itsellesi se suunnitelma B, jolla tähtäät ammatiin, jossa on hyvät työllistymismahdollisuudet. Voit jatkaa harrastuksena sinulle rakasta tekemistäsi, kuvataidetta.

        Oman tutttavapiirini masentunein ja onnettomin (!) henkilö on se, joka päätti "tulla onnelliseksi" valitsemalla ammatikseen sen, mikä häntä kiinnostaa välittämättä tippakaan työllistymismahdollisuuksista.


      • pppppasgsa

        Paitsi että arkkitehdin luovuus ja oma visio yleensä tukahdutetaan byrokratialla ja joustamattomilla budjeteilla.


    • Turhaa angstia

      Hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ihmisellä on lahjojensa puolesta mahdollisuus hyvinkin monen eri alan opintoihin ja töihin. Ne, joiden lahjakkuus esimerkiksi taidealoilla on todella merkittävää, ovat yleensä jo saavuttaneet alallaan jotakin hakiessaan korkean asteen opintoihin. Jos tuollaista selvää saavutusta ei ole, niin lahjakkuus ei yleensäkään yllä "solistitehtäviin".

      Lisäksi huomautan siitä, että ihmisen opiskelualan ja myöhempien työtehtävien ei tarvitse olla samat kuin joillakin auktorisoiduilla aloilla. Ensimmäisen työpaikan saantiin koulutus auttaa, mutta myöhemmin jyllää kokemus.

    • perus amis90

      ite hain parina vuotena taidealan amk:hin, mutta ei mitään...
      Kuukausi tolkulla tein ennakkotehtäviä ja kävin jopa valmennuskurssin.

      Sinne pitää oikeesti olla ihan mielettömän lahjakas. Ei riitä, että osaa piirtää aidon näköisiä ihmisiä tai jotain "ihan kivoja" juttuja, vaan pitää olla jotain ylimääräistä kokemusta/tietoa/yms!? Jotakin ihan spesiaalia talenttia, että huomataan.

      Sit hain ihan normi amikseen, kuva-artesaani linjalle ja tyytyväinen olen :D
      Valokuvausliikkeessä olen ollut töissä, eikä ne oo siellä kyselleet, että oletko joku über-yliopito-taidemaisteri vai ihan jotain muuta :D

    • N

      Voisimpa sanoa jotain...

    • dfaaa

      Kaveri on Artesaani ei oo löytänyt duunii koulutuksen jälkeen ja taiteillut kunnes 500 päivää on tullut täyteen.

    • ankaratotuus

      Eihän taiteilijaksi kouluja käymällä tulla vaan synnytään. Menet nyt vaan ihan "oikeaan" kouluun ja jatkat taiteilua harrastuksena ja sivutoimisena itseopiskeluna.

    • cxivkdnm

      Annas nyt kun vanhempi neuvoo; tässä kohtaa ei unelmien kuulu murskaantua, vaan sinusta pitää tulla entistäkin päättäväisempi. Minäkin kävin aikoinani taidelukion, ja lahjakas ystäväni samalta luokalta haki lukion jälkeen taideteolliseen korkeakouluun. Ei hänkään ekalla kerralla sisään päässyt. Juuri tarkistin Koulukaverit-sivustolta, että lukiosta valmistuimme -87, ja taideteollisesta hän valmistui -96. Hän pyrki sisään taideteolliseen useampanakin vuonna. Siihen aikaan se oli niin suosittu, että muistan kun kävimme sinne tutustumassa, niin ne opettajatkin sanoivat, että yksi valintaperuste on se, kuinka monena vuonna hakija jaksaa hakea - se osoittaa hänen motivoituneisuutensa alalle. Mieti vähän, kuinka monta lahjakasta hakijaa tulee hylätyksi joka vuosi. Siinä puuhassa tarvitaan sitkeyttä, eikä masentua saa, vaan pitää herätä taistelutahto.

    • Toinen tie

      Vaikka valtavan lahjakkaita taiteilijoita on tosi pieni osuus väestöstä, heitä (meitä) on todella monikertainen määrä siihen nähden, kuinka moni pystyy elättämään itsensä taiteellaan.

      Itsellä takana kaksi vuottaa taidekoulussa, muotoilija amk -tutkin ja pitkä alaa sivuava työkokemus. Nyt sitten opiskelen amk:ssa käytännöllisemmälle alalle. Taiteen tekeminen, muotoilu ja graafinen työ ovat motivoivia, mutta arvostus on pohjissa ja palkkaus surkea.

      Kansalaisopistossa olen ollut erittäin lahjakkaan ja taitavan taiteilijan opetuksessa. Hän on aiemmin ollut vuosikymmeniä pankissa töissä ennen kokopäiväiseksi taiteilijaksi ja taideopettajaksi ryhtymistä. Kaikki ei ole muodollisesta koulutuksesta kiinni.

      Tarinan opetus: tee toisin päin kuin minä. Opiskele ensin ammatti, jolla voit elättää itsesi ja ohessa tee taidetta. Kun talous on kunnossa, hae rauhassa taidepuolen opintoja toiseksi tutkinnoksi. Tai ryhdy vain tekemään taidetta sen työn ohessa ja katso miten taiteesi kantaa. Suurimpia taiteilijoita ei uransa alussa ymmärretty.

      • asdasdasdasdasasdads

        Hyvin sanottu.

        On tärkeää muistaa, että vaikka Suomen valtio on ottanut velvollisuudekseen tarjota kaikille koulutuksen, jonka pitäisi tarjota työtä, se ei todellakaan tarkoita, että saat koulutuksen johonkin mielestäsi kivaan. Toisin sanoen, aloittajalla tai kenelläkään muullakaan ei ole oikeutta haluamaansa koulutukseen vaan oikeus johonkin järjelliseen koulutukseen.

        Jos sitten odottaa 5 vuotta, että pääsisi siihen kouluun, johon luulee haluavansa, se on omalla riskillä. Varmaan löytyy niitä, joiden mielestä tuo oli oikea vaihtoehto ja niitä, jotka monen vuoden hakemista katuvat.


    • Suomen taidehehheh

      Hei! Haluan antaa jotain rohkaisevaa sanaa. Aina se ei ole lahjakkuudestakaan kiinni,valintalautakunnan mielipiteillä on paljon merkitystä. Olen ollut useamman kerran erinlaisiin oppilaitoksiin ( ammattikoulu yliopisto amk) pääsykokeissa, ja ei kaikki sisäänpäässeet ole erityisen lahjakkaita. ( älkää nyt vaan suuttuko tästä, se on totuus)
      Käy ensi vuoden alussa Taidemaalariliiton ja Kuvanveistoliiton teosvälitystilaisuuksissa, jotka ovat ilmaisia. Ne antaa aika kattavan kuvan suomen taidekentästä. Ellet ole jo käynyt.
      Jatka tekemistäsi kiivaasti, sillä harrastusta tehdään vain kerran pari viikossa. Tee töitä joka ikinen päivä!
      Toinen ammatti on mainio ehdotus, sillä taiteella on vaikeaa elättää itseään suomessa. Ajattele apuraha systeemiä ekstrana, mutta ei edellytyksenä tekemisellesi.
      Ja jos intoa riittää,miksi et käyttäisi seuraavaa vuotta harjoitteluun ja opiskelupaikan katselemiseen ulkomailta?
      Kaikki ei ole aina koulutuksesta kiinni taidemaailmassa.
      Hyvää kesää!

    • suru puserossa :`(

      En minäkään päässyt saman tien englantia lukemaan, vasta toisella yrityksellä.

    • sinikukka

      Voisitko opiskella tänä vuonna vaikka avoimessa yliopistossa jotakin, minkä voisi myöhemmin sisällyttää siihen haaveilemaasi taidealan tutkintoon? Vaikka kasvatustiedettä? Monet taiteilijat joutunevat elättämään itseään taideopettajina.

    • artisokka

      Olisit onnellinen. Se, että et päässyt taidekouluun on parasta mitä sinulle voi tapahtua. Nyt sinulla on vielä edes teoreettinen mahdollisuus maksaa joskus veroja.

    • masennus*

      Haet vaan ensi vuonna uudestaan, eihän siinä muu auta. Mutta nyt, nyt kannattaa sun tehdä jotain hyödyllistä ja tai nauttia muutenkin nuoruudesta ja elämästä. Pilaat nimittäin elämäsi jos vaan murehdit sitä, ettet päässyt kouluun.

      Toinen juttu tuossa sinulla on, että harvemmin taiteilijat työllistyvät hyvin. Sinun kannattaisi miettiä sitä, josko voisit opiskela sellaista alaa, mistä kuitenkin työllistyt, sellainen ala, mikä on edes yhtään mielestäsi ok tai siedettävä. Koska kysymyksessä on taideala, voisit opiskella siinä sivussa jotain sellaista ns. lukuainetta, tuo kasvatustieteiden opiskelu on oivallinen vinkki edelliseltä kirjoittajalta. Kasvatustieteet käyvät monipuolisesti mihin vaan ja jos haluaa tehdä opettajan töitä niin ko. aine on varmasti hyödyllinen.

      Kokemuksesta voin sanoa, että älä masennu tai jää murehtimaan tuota, Et todellakaan ole ainut.

      Itselläni on mennyt vuosia tässä ns. hukkaan enkä ole päässyt haluamalleni alalle. Sinne jonne olen ajatellut hakea pääsee vuosittain aika vähän sisään (yliopistoon) enkä halua mennä pääsykokeisiin vaillinaisin valmisteluin ts. haluan olla itse 100 % varma, että osaan todella hyvin kaiken. Koska on pakko kuitenkin elättää itsensä jollaikin (olen tässä sivussa opiskellut kaksi ammattia), työ verottaa aika paljon lukemisesta (ja jotain muutakin elämää on pakko olla) ja suunnitellut aikataulut menevät aina pieleen, vaikka motivaatiota olisi vaikka muille jakaa (pakko on vaan nukkua välillä), mutta ei auta muu kuin jo nyt, vuotta ennen, aloittaa valmistautuminen seuraavaa kesää ja pääsykoetta varten. Haen niin kauan kunnes pääsen, sanokoot muut ihan mitä tahansa.

    • ALOITTAJALLE!

      Älä masennu hylkäyksestäsi vaan asennoidu siihen siten, että taiteilijan urasi on nyt alkanut. Hylkäykset ovat nimittäin arkipäivää sitten kun toimit kuvataiteilijana. Suurin osa näyttely, apuraha,yms. hakemuksista tulee hylätyksi 95% taiteilijoista.Osa tietenkin menee läpi, koska taiteilija lähettää hakemuksia suuret määrät vuoden aikana, mutta suurin osa yleensä tulee hylkäyskirjeen kera takaisin.Se on arkipäiväinen osa taiteilijan työtä.

      Nyt käytät tulevan vuoden itsesi ahkeraan kehittämiseen.Kun pyrin itse aikoinaan ensikertaa kouluun, en päässyt edes pääsykokeisiin minäkään. Sitten tapasin kokeneen taiteilijan, joka antoi minulle vinkkejä siitä kuinka kehittää osaamistani. Harjoittelin uutterasti vuoden ajan, pääsin pääsykokeisiin ja sain huippupisteet kokeista.

      Ehdotan että otat rohkeasti yhteyttä johonkin kokeneempaan taiteilijaan ja pyydät voisiko taiteilija katsoa töitäsi ja antaa sinulle palautetta ja ohjeita siihen kuinka parantaa tekemistäsi.Voit hakeutua esim.alueesi kansalaisopiston kuvataidekurssien vetäjien puheille ja kertoa heille tavoitteistasi ja pyytää neuvoa. Tai pyytää heitä ohjaamaan sinut jonkun luo joka voisi neuvoja antaa.

      Olen tietysti asissa ilmeisen puolueellinen, mutta oma mielipiteeni on se, että jos ihminen ei seuraa kutsumustaan, edes kokeile tavoittaa unelmiaan, niin sitä katuu lopun elämäänsä.

      Olen itse ollut alalla pian 8 vuotta koulut, ja tunnustan ettei leipä ole aina ollut leveimmästä päästä, mutta kaikki on kiinni siitä minkälaiseen elintasoon päättää tottua. En omista kesämökkejä, veneitä yms.mammonaa jonka moni katsoo onnistuneen elämän symboleiksi, mutta sossussakaan ei ole koskaan tarvinnut käydä. Mm.omat veljeni katsovat minua jotenkin säälien kun en omista omakotitaloa ja muuta roinaa, mutta itse näen heistä sen että he vihaavat joka ikistä aamua jona he joutuvat menemään töihin. Syy on se että he valitsivat työn jolla rahoittaa kaiken haalimansa roinan sen sijaan että olisivat valinneet työn joka olisi ollut heille itselleen mielenkiintoista.

      Pyri kohti unelmaasi ja ryhdy kompromisseihin elämäsi suhteen vasta kun on äärimmäinen pakko. Itselleni onnea on se että lähden joka päivä töihin innostuneena ja saan elää elämääni itselleni. Mieti tarkkaan haluatko käyttää elämäsi siten hukkaat elämääsi asioihin jotka eivät sinua kiinnosta.

      Lopuksi: itke itkusi ja pidä pieni loma taiteesta. Sitten kokoat itsesi ja käyt toimeen. Kokeile antamiani vinkkejä. Ensi kerralla pääset kouluun.

      T.Taiteilija

    • Haluatko tutkinnon vai taidetta?
      Jos edessä on välivuosi mene kansalaisopiston taide juttuihin. Tai minne tahansa harrastamaan sitä...

      • Kotistudion naapuri

        > mene kansalaisopiston taide juttuihin. Tai minne tahansa harrastamaan sitä...

        Hyvä idis. Mulla on naapurissa valokuvaaja, jonka koulutusmeriiteissä on kansalaisopiston kurssi tai pari, vuosi kansanopistossa ja nyt kesken oleva kirjekurssin tapainen. Vaan pirskatin hyviä valokuvia (muoto-) tuo ottaa ja laskuttaa niistä (firmoja) aika rasvaisesti.


    • Artenomin ex

      Ajattele työllistymismahdollisuuksia ja elä jalat maassa ...

    • Sihsihsäh

      Olen nyt kaksi kertaa hakenyt YO:hon pääsemättä halutulle linjalle, ensi viikolla kokeilemaan kolmatta kertaa (: AMKhon en päässyt myöskään, mutta varasija 4 olisi tuottanut tulosta, jos olisi olult sijalla 1. Hain siis tänä vuonna tuon amk varasija 4:n ykköseksi.

      Olen vasta lukion päättänyt (itse päätin amkn 2009) joten jäitä hattuun. Monet pääsevät vasta usean vuoden kuluttua opiskelemaan yhtään mitään. Hae ammattikoulumn puolelle vaikka aikuisten puolelle opiskelemaan taidetta. Myös avoimet yliopistot tarjoavat taideopetusta. Ei maailma tuohon kaadu vaikka se siltä nyt tuntuukin. Pari vuotta kun kasvat niin naurat ja muistelet posket punaisina tätä hetkeä ihmetellen, miksi se nyt tuntuikaan niin pahalta.

      Limingan taidekouluunkin pääsee kesken lukukauden ja sinne ei karsita opiskelijoita. Tässä:
      http://limingantaidekoulu.fi/fi/

    • luovailija

      Sinun alalle on toisien todella vaikea päästä. Kannattaa katsoa mihin taidekouluun pääsee kevyemmilläkin vaihtoehdoilla opiskelemaan. Toiset koulut ovat todella tiukkoja arvosteluissaan ja toiset ovat taas rennompia ihan jo pääsykokeiden kannalta. Älä lannistu vielä..itse jouduin nuorena hakemaan sosiaaliselle puolelle muutaman kerran enemmän kuin muut ennen kuin minut hyväksyttiin sisälle. Siinä välissä hankin työkokemusta ja sain tutustua enemmän alaan. Toisaalta se oli parempi niin päin. Hae syksyn yhteishaussa uudestaan ja taas kevällä jos ei onnaa syksyllä.
      Ole kouluun yhteydessä ja voithan soittaa ja kysyä miksi sinua ei valittu pääsykokeisiin. Luo kontakti kouluun, jotta sinun nimi jää heidän mieleen!!
      Koululta voi aina kysyä uusista hakusuunnitelmista ja pääsykokeiden vaatimustasosta.
      Menestystä sinun elämääsi ja pysy avoimena asian suhteen sekä niiden mahdollisuuksien suhteen mitä sun elämän tielle tulee. Kaikella on aina oma tarkoituksensa :)

    • saundis_

      mutta jos näytetyösi olivat niin hyviä että, totesivat että et tarvitse koulutusta vaan olet valmis taiteilia.... ! ? !

      • Taitoilija

        >olet valmis taiteilia.... ! ? !

        Mikä on taiteilia?


      • joku ajatus luetusta
        Taitoilija kirjoitti:

        >olet valmis taiteilia.... ! ? !

        Mikä on taiteilia?

        Niin ja mikä on se systeemi, joka muokkaa kirjoitusvirheitä virheettömiin teksteihin? Että sellainen kysymys tuli mieleen, kun kokenut sellaista sairasta sivistyksen raiskausta tällä Suomi24- foorumilla.


      • työkkärin täti
        Taitoilija kirjoitti:

        >olet valmis taiteilia.... ! ? !

        Mikä on taiteilia?

        ">olet valmis taiteilia.... ! ? !

        Mikä on taiteilia?"

        Vastaus: oisko se sitten melkein sama kuin valmis tarjoilia.


    • jozzucca

      Hei!

      Muistam vielä kuinka syvissä masennuksen bveissä elin 5 vuotta sitten juuri noissa hakuaisoissa ja ajattelin kirjottaa, vaikka oma alani on kaukana taidealasta.

      Olin aina pitänyt kuviksesta yms. koulussa. En kuitenkaan ollut erityisen lahjakas taideaineissa, joten tajusij jo yläasteella, että taidealoista minun ei kannata haaveilla. Muutoin olin hyvä lukuaineissa ja lukiossa pohdin tulevaa ammattiani. Halusin tehdä jtain käsilölä, enkä vain siirrellä papereita paikasta toiseen ammattinani. Sitten keksin unelmani: biokemmisti. Biologiaa ja kemiaa samassa paketissa, töitä laboratoriossa (konkreettista tekemistä käsille, mahtavaa) yms. Siis todellinen lottopotti. Hain opiskelemaan ja pääsin sisään. Siitä se painajainen sitten alkoikin..... Hyvin pian tajusin, että biokemistin ammatti tarkoittaa loppuelämän mittaista työttömyysuhan alla työskentelyä, apurahojen hakemista, piantä palkkaa, tulevaisuudessa huonoa eläkettä yms. Koko (yliopiston) laitos taisteli rahoitusvaikeuksissa ja meille opiskelijoille tehtiin hyvin selväksi, että pitäää olla nero tutkija (tai ainakin hurjan ahkera, oma-aloitteinen ja sitkeä), jotta pääsisi ns. suojatyöpaikkaan yliopistolle. Tämä kaikki iski kasvoille kuin märkä rätti sen jälkeen kun olin jo alaa opiskelemassa. Unelmani hohdokkaasta ammatista ropisi lattialle ja masennuin. Koko ala tuntui uppoavalta laivalta ja minä olin menossa pohjaan sen mukana. Ja koin itseni niin petetyksi. Kaikki valintaoppaat ja opot olivat todenneet, että tein hyvän valinnan. Kukaan ei ollut kertonut surkesta työtilanteesta, tai ylipäätään mitään konkreettista ammatista.....
      Päätin hakea opiskelemaan hammaslääkäriksi. En ollut ikinä pitänyt itseäni tarpeeksi fiksuna lääkikseen, mutta lähdin yrittämään. Plussana näin tilanteessani, että näppärien sormieni ansiosta hammaslääkärin työssä voisin päästä ns. konkreettisiin töihin ja ehköä jopa käyttämään vähän taiteellista silmää paikkoja tehdessä yms. Pääsykoeluku-urakka oli valtava (ja ahdistava), mutta niinhän siinä kävi, että pääsin sisään ja huomenna on valmistujaisjuhla. 5 -vuoden luku-urakka on ohi ja koen löytäneeni erehdyksen kautta todellisen unelma-alani. Tarinani opetus voisi olla se, että vaikka pääsee suoraan lukiosta opiskelemaan junelma-alaansa, ala voi osoitteutua oikeaksi sudenkuopaksi.

      Eli stemiä! Kaikella on tapana järjestyä!

    • parempivaankestää

      Pyrin aikoinaan arkkitehtuuria opiskelemaan. Kummallakin kerralla esitehtävät menivät läpi, mutta varsinainen pääsykoe meni penkin alle. Muistaakseni sisäänpääsy jäi toisella kertaa kiinni vain parista pisteestä.

      Mitä opin tuosta, oli se, että sinne pyrki opiskelemaan aivan liian paljon porukkaa, joka oli ennestään "kvalifioitunutta". Siellä oli mm. rakennusarkkitehteja (ent. opintoaste), jotka olivat tehneet vuosia arkkitehdin hommia arkkitehtitoimistoissa, oikeita taiteilijoita, kolmevuotisen taidelinjan jossain maaseutukeskuksen oppilaitoksessa käyneitä ja ties mitä. Sitten oli niitä, jotka olivat jo viidettä kertaa pyrkimässä...

      On erittäin harvinaista, että tavallisella 18-19 -vuotiaalla ylioppilaalla on mitään tsänssejä noiden suhteen. Minulla ei ollut muuta kuin muutama extra kuviksen/taidekurssi takana lukiosta. Arvosanat ysiä ja kymppiä, riippui opettajasta. Taidealat ovat vähintään yhtä himoittuja kuin lääkis ja oikis ja preppaus sitten sitä myöten.

      Seuraava huomio oli se, että pääsykokeet vaativat erityisen paljon idearikkautta. Jos idealamppu sytyttää vasta päivän, parin päästä ja sen lisäksi olet pikkutarkka tuhertaja, teet töitä viikko- tai peräti kuukausikaupalla, kannattaa siinäkin tapauksessa unohtaa pyrkimiset. Sellainen työskentelytapa ei yksinkertaisesti sovi näihin pääsykokeisiin sitten laisinkaan.

      Mitä tulee taiteeseen, se on minulle edelleen rakas harrastus. Piirrän ja maalaan silloin kuin huvittaa, ja nyt uutena harrastuksena ovat tulleet savityöt. Et sinä sen harrastamiseen mitään tutkintoja tarvitse. Se tulee sinusta, jos on tullakseen. Halu itseilmaisuun on sisäänrakennettuna ja moni taitelija on käsittääkseni ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut alasta jo kauan ennen päätymistään koulutukseen. Sisäänpääsykokeissa tuli todistettua oikein kauniita akvarelleja, joista pohdin, että mitä tuokin millään opiskeluilla tekee, kun tekniikka on noin hyvin halussa? Toisaalta, jos sen tekniikan voi oppia muualta, miksi ihmeessä itkeä koulutuksen perään?

      Tässä piilee se ristiriita; sinä haluat tutkinnolla todistaa pätevyytesi, mutta todellisuudessa teet sen työlläsi. Jos sinulla on lahjoja, ei kukaan sinun taiteellisuuttasi epäile. Jokin toinen työ/ala kannattaa hankkia, sillä eivät nämä taidealat mikään rahasampo ole, mitä olen joiltakin kuullut.

      • lahjakkuus ja lahjat

        "Jos sinulla on lahjoja, ei kukaan sinun taiteellisuuttasi epäile."

        Tähän vaan sen verran, että kyllä epäilee. Meillä on läpi historian ollut ties kuinka neroja taiteilijoita, joita on useita aliarvostettu ja epäilty ja useankin taide on tunnustettu vasta kuoleman jälkeen. Osalla on mennyt 20-30 vuotta, vaikka elin aikana olisikin ehtinyt arvostus tulla: siihen saakka he ovat olleet nollia.
        Muiden mielipide on siis yhtä tyhjän kanssa eikä voi olla mikään "taiteen oikea arvostus" tai syy tehdä, sille joka tekee.
        Saattaa olla vaikka miten lahjakas ja muiden väheksyntään riittää se että on aikaansa edellä, tekee jotain taidepiirien "ei-hyväksymää", siis on jotenkin ulkopuolella ("taidepiirit" on todella rasittavia ja jopa suvaitsemattomia pikkupiirejä pahimmillaan...)

        Muuten olen samaa mieltä. Korjaan vaan sen siksi, että taiteilija ei voi antaa muiden määritellä omaa luomistyötään hyväksi tai huonoksi.
        (Vaikka toki "muut" ovat sitä mielellään ja kovasti tekemässäkin, sillä mikään ei käy ihmiseltä niin luonnostaan kuin muiden arvostelu)


      • Arkkinikkari

        Aika monella on sisäänpääsy jäänyt parin pisteen päähän, jopa vain kymmenesosien. Arkkitehtikandidaateilla on laskennon koe, jonka selvittää keskikoulun tiedoilla, mutta on monelle kompastuskivi. Differentiaaliyhtälöitä tai vektorilaskettelua en muista kokeissa nähneeni.


      • Ammattia valitseva
        lahjakkuus ja lahjat kirjoitti:

        "Jos sinulla on lahjoja, ei kukaan sinun taiteellisuuttasi epäile."

        Tähän vaan sen verran, että kyllä epäilee. Meillä on läpi historian ollut ties kuinka neroja taiteilijoita, joita on useita aliarvostettu ja epäilty ja useankin taide on tunnustettu vasta kuoleman jälkeen. Osalla on mennyt 20-30 vuotta, vaikka elin aikana olisikin ehtinyt arvostus tulla: siihen saakka he ovat olleet nollia.
        Muiden mielipide on siis yhtä tyhjän kanssa eikä voi olla mikään "taiteen oikea arvostus" tai syy tehdä, sille joka tekee.
        Saattaa olla vaikka miten lahjakas ja muiden väheksyntään riittää se että on aikaansa edellä, tekee jotain taidepiirien "ei-hyväksymää", siis on jotenkin ulkopuolella ("taidepiirit" on todella rasittavia ja jopa suvaitsemattomia pikkupiirejä pahimmillaan...)

        Muuten olen samaa mieltä. Korjaan vaan sen siksi, että taiteilija ei voi antaa muiden määritellä omaa luomistyötään hyväksi tai huonoksi.
        (Vaikka toki "muut" ovat sitä mielellään ja kovasti tekemässäkin, sillä mikään ei käy ihmiseltä niin luonnostaan kuin muiden arvostelu)

        >Saattaa olla vaikka miten lahjakas ja muiden väheksyntään riittää se että on aikaansa edellä, tekee jotain taidepiirien "ei-hyväksymää", siis on jotenkin ulkopuolella ("taidepiirit" on todella rasittavia ja jopa suvaitsemattomia pikkupiirejä pahimmillaan...)

        Onko esimerkiksi verisuonikirurgien piirissä jotain vastaavaa ilmiötä havaittavissa?


      • parempivaankestää
        Arkkinikkari kirjoitti:

        Aika monella on sisäänpääsy jäänyt parin pisteen päähän, jopa vain kymmenesosien. Arkkitehtikandidaateilla on laskennon koe, jonka selvittää keskikoulun tiedoilla, mutta on monelle kompastuskivi. Differentiaaliyhtälöitä tai vektorilaskettelua en muista kokeissa nähneeni.

        No tämäpä sattuikin. Minä nimittäin päädyinkin sitten matemaattis-teknis-luonnontieteelliselle alalle, joten differoinnit, diskreetti matematiikka, formaali logiikka, lineaarialgebra ja jopa tensorilaskentakin on tullut tutuksi. Olin nimittäin lukiossa ysin oppilas kautta linjan, en vain kuvaamataidossa :D

        Kyllä ne vaan ovat ne koetehtävät piirtämisessä/maalaamisessa/askartelussa, jotka ratkaisevat, kuka pääsee sisään ja kuka ei. Vasta niiden jälkeen katsotaan matematiikka. Ne matematiikan kokeet eivät olleet tasan mistään kotoisin. Tosin, niiden kohdalla mainitaan, että pitkä matematiikka on pakollinen, joten eivätköhän ne sitten ole kuitenkin hiukan vaativammat kuin se kansakoulun "keskikoulu"...

        Sisäänpäässeet lienevät niitä, jotka ovat käyneet pyörimässä pääsykokeissa XX-kertaa, kuten eräs sukulainen. Siihen päälle sitten vuosia kestävät "rinnakkaisopinnot" tarpeeksi hyvän teknisen taituruuden saamiseksi pääsykokeissa. Itse en jaksanut - enkä käsitä - tuollaista rumbaa. Mielestäni opetushallitus saisi laittaa huoletta jonkinlaisen rajoituksen näihin tyyliin; kaksi kertaa saa yrittää sisään ja se on sitten siinä.


    • Elämä on Taide

      Hitlerikin masentui, kun ei päässyt taidekouluun ja aloitti siksi poliittisen uransa. Uutta yritystä putkeen. Harjoittele ja selvennä taiteellista tavoitettasi. Ilman näyttöä on vaikeaa ottaa opiskelemaan, mutta toisaalta EI OLE vaikeaa tehdä taidetta, kun on motivaatiota TAITEENTEKOON. Pelkkä halu olla taiteilija ei ole taiteen tekemistä.

      Taidetta voi olla vaikka täämä:
      http://youtu.be/qt9ua31YirE

    • ammattitaiteilija

      Kouluihin on kova tunku. Se voi tuntua itsestään selvältä että tottakai pääsee edes yrittämään, mutta ei se niin vaan mene. Suosittuihin kouluihin saattaa olla 2-20% mahdollisuus päästä, eli karsiudut silloin 80-98% varmuudella. Tosiasioita.

      Taidealojen kouluihin moni hakee monta kertaa, jotkut vuosia ja vuosia eivätkä silti pääse. Se ei tarkoita että on pa*ska (vaikka voi se sitäkin tarkoittaa), sillä taiteilija ei anna muiden määritellä itseään. Van Gogh myi eläessään vain yhden taulun. Hän ei saanut mitään tunnustusta eikä ollut mikään eläessään, hän silti maalasi ja oli maalari. Hän sai arvostustaan kuolemansa jälkeen, mikä ei varmasti helpota yhtään, hän ei koskaan saanut tietää.

      Käytän häntä, koska lähelläkään kaikki taide ei saa julkista tunnustusta, eikä sitä pidä tehdä siksi. Kaikki eivät pääse kouluun, mutta se ei estä tekemistä. Taiteilijan tie on pahimmassa tapauksessa tosi hankala, ja silloin vaaditaan sitkeyttä: enemmän kuin muilta.

      Jos sinulla on rahaa, suhteita ja taiteilijapiirit siis, niin mikäs siinä, Suomessa edetään suhteilla. Yksikään näyttelijän tai ohjaajan lapsi ei ole pääsemättä teakkiin tai nätyyn, he saattavat näön vuoksi joutua hakemaan pari kertaa, mutta fakta on se, että jokainen pääsee. Lahjakkuus ei periydy, se ei ole geneettinen ominaisuus, eikä heillä ole sen enempää mitään muuta, kuin suhteita, suku ja hieman tietä auki. Joten, kun 98% karsitaan, niistä 2% vie paikkoja vielä varmat nakit, suhteet ja julkkikset.
      Loppu on valintatuomariston mielipidekysymyksiä, ei mitään muuta. Oikeasti: ei sielläkään ole mitään tutkaa, ei mitään taikasauvaa, ja ne on vain mielipiteitä. Ei siellä ole vain 2 % lahjakkaita ja 98% huonoja. Sinun kouluissasi on ihan sama: siellä on raati, ja siinä raadissa on vain ihmisiä.

      On siis mahdollisuus, ettet sinäkään ole huono, teillä vaan on paljon hakijoita.
      Taiteen tekemisesi ei riipu eikä saa riippua muiden hyväksynnästä. Et tarvitse koulua veistosten tekemiseen, teit tätäkin vuoden ilman koulua.
      Ja voi olla, että joudut lopettamaan lapsellisen "en tee mitään muuta" itkun, koska rahoittaaksesi taiteen, voi olla että joudut tekemään kovastikin hanttihommia. Riippuu miten paljon haluat siis sitä taidetta. Ne ketkä haluaa, on valmiit uhraamaan.
      Köyhemmissä maissa taide on intohimo, mikä maksetaan tehtaalla: älä siis inise, kuten sinulla olisi muka vaikeaa, se ei ole tässä maailmassa oikein.

      Sinä hait nyt kerran ja voin kertoa, että voi olla että joudut yrittämään 10-15 vuotta ja saat vain ei oota ja turpiisi. No, kauemminkin...
      Joten jos jo nyt olet luovuttamassa, et sovellu taidealalle.
      Kyllä, jotkut pääsevät niin helpolla, hyvällä säkällä, saavat kaiken. Osa pääsee taidekouluihin vaikkeivat yritä, keskeyttävät ja muuta, mutta se on elämää. Ei ole väliä, mitä muut tekee ja mikä heidän elämänsä on, vaan se mitä SINÄ teet.

      Seuraavan vuoden ajan sinä siis teet töitä, että saat tehtyä taidettasi. Säästät kouluasi varten. Teet teoksiasi seuraavaan hakuun ehkä, mutta enemmänkin siksi, että sinulla on palo siihen. Ja mikäli tie on sinun, sinulla ei ole hätää, koska tulet kulkemaan sitä joka tapauksessa.
      Mikäli palosi sammuu, tie ei ole sinun.
      Valmistaudu köyhään tiehen, missä tulet saamaan vähän rahaa, paljon töitä, et juurikaan arvostusta, sitkeää yrittämistä ja silti koko ajan köniisi. Jos et pääse kouluun, sinulta aletaan kyselemään, koska kasvat aikuiseksi, eikä sinua arvosteta. Kaverisi suhtautuvat luomiseesi (oli se miten briljanttia hyvänsä) harrastuksena, jos et saa siitä rahaa. Tässä maailmassa asiat arvotetaan nykyään rahalla ja julkisella "muiden" tunnustuksella. Mutta sinä et voi tehdä niin.
      Eikä se "köyhä ja onnellinen" pidä lähelläkään jokapäivä paikkaansa. Sinulla vaan ei ole vaihtoehtoa, koska muuten et ole edes elossa etkä sinä. Köyhyys saattaa olla helvetti, minne sinun on pakko astua, sen asian takia, miksi sinä ylipäätään elät. Mutta se, miksi elät, voit selvitä sinulle vasta vuosilla. Kukaan nuori ei sitä tiedä, se ei ole kokemuksen tuomaa, joten se on luulo (tai ehkä hyvä arvaus).

      Nyt tiedät mitä on olla ammattitaiteilija. Se on juuri tuota, vuodesta toiseen.
      Se on ala, minkä siis pitää valita sinut, niin, että vaikka et saa siltä yhtään mitään, sinä annat sille. Se ei omistaudu sinulle, vaan sinä omistaudut sille. Tuota se on. En rohkaise sinua yhtään, sillä, jos et kestä tuota, et tule kestämään todellisuutta. Taide on silloin sinulle harrastus.
      Jos luovutat, se on harrastus. Jos et pärjää ilman muiden selkään taputtelua, et tule pärjäämään. Kasvata paksu nahka ja ota paksupohjaiset kengät: matka saattaa olla pitkä.

      Tervetuloa alalle.

      PS. Mikäli sinulla ei ole pohjakoulutusta, millä turvaat elantosi, harkitse myös sen hankkimista. Aikuiskoulutuksella sen voi saada vuodessa jne. koska jollain sinunkin pitää elää. Tämä maailma pyörii myös omilla säännöillään, idealismia ei ole ja utopia on vielä syntymättä.

    • maailmassa on

      tooodella paljon hyviä ihmisiä piirtämään ja maalamaan, siis todella paljon. Ei tartte kuin vilkaista netistä harrastelijasivustoja. On siis tosi vaikeaa päästä taiteita opiskelemaan, jos hakijoina on monta hyvää. Valtteja ovat äärimmäinen lahjakkuus, siis se että saa kuvista aivan kuin valokuvia, ja sitten on omaperäisyys/ ideat. Monet kuvittaa aina niitä trendikkäitä juttuja ja periaatteessa toistaa muiden tekeleitä. Siitä puuttuu oma leima, vaikka lahjoja olisi piirtää.

      Toinen seikka on se, että taiteilla ei turvallisesti elellä. Ainut keino on tulla kuuluisaksi, mutta aniharva tulee ja siinäkin on hintansa. Taiteet ovat mukava harrastus ja oikeastaan silloin syntyy parhaimmat teokset kun taiteilijalla on ollut täysin vapaat kädet ja oma mielikuvitus, rauha ja aika toteuttaa työtä. Muiden tilaustyöt, typerät mainokset ja aikataulut tappavat luovuuden.

      • joku ajatus luetusta

        Eipä taida montaakaan oikeaa taiteilijaa tällä foorumilla olla, koska oikea taiteilija ei lue netistä mitään. Eikö olisi sitäpaitsi muutenkin hölmöä olla ihailematta ihmisiä, joilla on kuvataiteellista silmää, kun taide kaunistaa maailmaa tapauksissa, että taiteella on moraali? Itse en osaa yhtään piirtää, joten ihailen suuresti ihmisiä, joilla se lahja on. Onko tämänkin nimettömän keskustelun jokin sairas tarkoitus haukkua? Ja keitä tai mitä? Ja miksi, jos niin? Visuaalinen lahjakkuus on yksi erityislahjoista, aivan samaan tapaan kuin on esim. verbaalinen älykkyys, liikunnallinen lahjakkuus, matemaattinen lahjakkuus tai vaikka sosiaalinen lahjakkuus. Kukaan ei ole lahjaton ihminen. Ja useat ovat vielä monilahjakkaita, mutta ihmisiä ei pitäisi tunkea muotteihin.


      • Ihan oikea
        joku ajatus luetusta kirjoitti:

        Eipä taida montaakaan oikeaa taiteilijaa tällä foorumilla olla, koska oikea taiteilija ei lue netistä mitään. Eikö olisi sitäpaitsi muutenkin hölmöä olla ihailematta ihmisiä, joilla on kuvataiteellista silmää, kun taide kaunistaa maailmaa tapauksissa, että taiteella on moraali? Itse en osaa yhtään piirtää, joten ihailen suuresti ihmisiä, joilla se lahja on. Onko tämänkin nimettömän keskustelun jokin sairas tarkoitus haukkua? Ja keitä tai mitä? Ja miksi, jos niin? Visuaalinen lahjakkuus on yksi erityislahjoista, aivan samaan tapaan kuin on esim. verbaalinen älykkyys, liikunnallinen lahjakkuus, matemaattinen lahjakkuus tai vaikka sosiaalinen lahjakkuus. Kukaan ei ole lahjaton ihminen. Ja useat ovat vielä monilahjakkaita, mutta ihmisiä ei pitäisi tunkea muotteihin.

        Miksi "oikea taiteilija" ei lukisi netistä mitään ja olisi mukana kaikessa siinä missä muutkin? Onko sinulla joku muumipeikkoajatus siitä, että siellä se hiihtää jälkeenjääneessä ikuisessa muumilaaksossa, eikä ole muiden ihmisten kanssa tekemisissä, tai oikeastaan voi edes omata mitään "normaaleita" ajatuksia :D?

        On se nyt oikea tai leikkitaiteilija, niin kyllä se on kuule ihminen siinä missä muutkin.
        Muuten en ota kantaa kommenttiisi, tuo kohta sai vaan minut nauramaan.


    • Yualle

      Et varmasti ole ainoa, se kannattaa muistaa.

      Nyt on päätösten aika. Yritätkö vielä ensi vuonna uudestaan vaiko pitääkö alkaa miettimään vaihtoehtoja. Vuosi jossain muussa opiskeluahjossa ei haitanne, vaikka haetkin ensi vuonna uudestaan.

    • Wätys007

      Jos ei ekalla kerralla pääse, aina voi yrittää uudestaan. Ei kannata lannistua! Sitäpaitsi, kaikki menestyneet taiteilijat eivät aikoinaan itsekään päässeet haluamaansa taidekouluun, tai ovat lopettaneet sen kesken. Esim. eräs itseäni inspiroinut kuvittaja joka on menestynyt pelialalla.

      Olen myös kuullut että taidekouluun valituksi tuleminen voi joskus olla aika sattumanvaraista.. siihen voi vaikuttaa pitävätkö valitsijat tyylistä ja asenteesta sekä miten he uskovat sinun sopivan yhteen sen vuoden opiskelijoiden kanssa.

      Itse olen hiljattain valmistunut kuvataiteiljaksi AMK:ssa. Muita aloja opiskeltuani päätin että haluan jotain muuta. Hain muutamaan eri taidekouluun, ja vain yhteen kutsuttiin kokeisiin, siitä sitten rimaa hipoen läpi. Aika moni kouluni opiskelijoista oli käynyt juuri tuon aikaisemmin mainitun Limingan taidekoulun.

    • ÄLLITÄLLI

      Putoa jo maanpinnalle. Et todellakaan ole ainoa, joka noihin kouluihin pyrkii. Etkä välttämättä ole tarpeeksi hyvä. Itsekritiikkiä. Oikea taiteilija on muuten erittäin kriittinen omille töilleen. Harva edes pääsee noihin kouluihin ensiyrittämällä. Rupea aluksi itsenäiseksi taiteilijaksi ja jatka pyrkimystä.

    • Mene sinne kouluun mihin pääset. Jos et mene mihinkään opiskelemaan niin kahtovat huonosti kaikissa kouluissa jos piet välivuoden etkä opiskele. Haet peruutus paikkoja koko ajan haluamaasi kouluun. Kyl se tärppää vielä. Työn puolesta olen paljon puhunut nuorten kanssa tästä aiheesta. Elä masennu. Tsemppiä. Ps. Hae myös muille paikka kunnille kanssa.

      • Karen W.

        Voit pitää vaikka kymmenen välivuotta, mutta koululle sillä ei ole mitään väliä. Ainoa merkitys on sillä, saatko riittävästi pisteitä sisäänpääsyyn. Työelämä puolestaan ei katso "tyhjiä" vuosia hyvällä, joten joko työhön tai opiskelemaan.


    • DInsinööri

      Älä tuhlaa aikaasi koulutukseen. Ei se tee sinusta taiteilijaa, vasta se että saat myytyä taidettasi jollekin tekee sinusta taiteilijan.

    • JK

      VAI NIIN

    • Ehdotan

      Oletko miettinyt, että sinun ei välttämättä tarvitse olla taiteilija työskennelläksesi taidealalla? On monia tutkintoja, jotka valmistavat tehtäviin, joita löytyy monilta eri aloilta. Voisit miettiä, löytyisikö jotain tällaista "yleispätevää" tutkintoa, jonka voisit suorittaa, ja hakeutua sitten taidealalle näihin töihin. Se voisi olla hyvä pohjakoulutus, josta voisit sitten mahdollisuuksien mukaan jatkaa taideopintoihin toimeentulo turvattuna ja valmiit suhdeverkostot taidealaan luotuina.

    • Hoitsuopiskelija

      On se hyvä, että haluat taiteilijaksi, alalle, jossa työttömyys ei riivaa. Kaikki kansalaisethan kilvan halajavat taiteilijoiden tuotoksia.

    • joku ajatus luetusta

      Jos olet lahjakas taiteilija, niin kyllä sinä ennen pitkää pääset haluamaasi kouluun. Älä lannistu. En nyt tietenkään tiedä kouluista, mihin olet hakenut - ja oletan nyt sitten, että avaus on asiallinen, eikä mitään sairasta kiusaskeidaa, mitä tämä foorumi yleensä on sairaalloisen täynnä - mutta yksi mahdollisuus sinulle voisi olla esim. olisi oman taidealan yrityksen perustaminen, jos olet taitelijana lahjakas. Varmasti aika moni ammattitaiteilija on saanut meriittiä ja päätynyt taitealan ammattilaiseksi ihan ilman koulutodistustakin.

      Itse halusin teininä teatterikorkeakouluun, mutta olin omalla kohdallani onneksi realisti ja sitten luovuin siitä ideasta, enkä koskaan edes hakenut, koska vaikka osaan laulaa jotenkuten ja vaikka mulla on ilmaisukykyä, tajusin, että olisin liian ujo ja jäykkä persoona näyttelijäksi ja lisäksi näyttelijöilla pitää olla niin kova fysiikka ja fyysinen kunto, ettei minun kaltaiseni motorisesti aika kömpelö olisi ikinä taipunut teatterikorkeakoulun rytmiin, jos jotenkin olisin sinne kouluun onnellisesti onnistunutkin pääsemään. Enkä ole katunut valintojani. Mutta yritän sanoa sinulle ja kannustaa sinua, että jos sinä tiedät olevasi lahjakas taiteilijana, ihan varmasti olet sitä oikeasti.:)

      Itse haluaisin joskus kirjoittaa kirjoja. Sen varmaan joskus vielä teenkin, koska mun erityislahjat on kirjoittamisessa, mutta muuten taiteilijaa minusta koskaan tuskin tulee. SInusta tulee, jos todella haluat sitä.

      Tsemppiä elämääsi.

      • Kolmen kirjan mies

        >Itse haluaisin joskus kirjoittaa kirjoja. Sen varmaan joskus vielä teenkin, koska mun erityislahjat on kirjoittamisessa,

        Joo, kannatettava ajatus! Erityisesti hyviä suomenkielisten oppikirjojen tekijöitä kaivataan.


      • joku ajatus luetusta
        Kolmen kirjan mies kirjoitti:

        >Itse haluaisin joskus kirjoittaa kirjoja. Sen varmaan joskus vielä teenkin, koska mun erityislahjat on kirjoittamisessa,

        Joo, kannatettava ajatus! Erityisesti hyviä suomenkielisten oppikirjojen tekijöitä kaivataan.

        Älä sä nimimerkki "Kolmen kirjan mies" lainaile mun tekstistä pätkiä omiin viesteihisi, kiitos! Asiallinen lainaus tällaisella nimettömällä foorumilla, nimettömästi itseäsi ilmaisessasi, toisen tekstistä on sellainen, että sinne ei sijoitella ylimääräisiä pilkkuja tai ilmaista epäselvästi. Mitä ihmeen "oppikirjoja"? En aiemmassa nimettömässä viestissäni edes ilmaissut, että millaisia kirjoja haluaisin kirjoittaa.

        Minun erityislahjani on verbaliikassa, olen lahjakas kirjallisesti ja sanavarastoni on äärimmäisen laaja - ja tämä ei ole turhaa itsekehua, vaan ihan fakta. Jokaisella on jokin erityislahjakkuus. Jos aloittajalla se on kuvataide, niin voi vain kannustaa häntä unelmassaan tulla ammattitaiteilijaksi, jos siis nimettömän avauksen motiivi on asiallinen ( minä en tiedä kenenkään motiiveista kirjoittaa tänne Suomi24:n, kirjoittajien henkilöistä nyt puhumattakaan). En usko, että olisin mikään kirjoittamaan oppikirjoja, mutta kiehtovia romaaneja kyllä. Lapsena olin luokkani taitavin ainekirjoituksessa, ja vaikka olin osan kouluajastani lähes patalaiska, pärjäsin villin teiniaikanikin läpi koulussa ihan perusyleisisivistyksellä, mikä on tullut siitä, että olen kiinnostunut sivistämään itseäni, vaikken aina "läksyjä" lukenutkaan. Erikoista, vaikkakaan ei tavatonta, lopulta kyllä on se, että päädyin lopulta alalle, joka ei minua kiinnostanut peruskoulussa yhtään, vaan silloin nukuin yhteiskuntaopin tunnit. Mutta ihminen kehittyy ja kasvaa, jokainen. Mä luulen, että jokainen hakeutuu niille aloille, jotka itseä aidosti kiinnostavat ja mihin omat ns. rahkeet riittävät.

        Mitä ihmeen "oppikirjoja", mitä selität sä nimetön? Täh?


      • MSP
        joku ajatus luetusta kirjoitti:

        Älä sä nimimerkki "Kolmen kirjan mies" lainaile mun tekstistä pätkiä omiin viesteihisi, kiitos! Asiallinen lainaus tällaisella nimettömällä foorumilla, nimettömästi itseäsi ilmaisessasi, toisen tekstistä on sellainen, että sinne ei sijoitella ylimääräisiä pilkkuja tai ilmaista epäselvästi. Mitä ihmeen "oppikirjoja"? En aiemmassa nimettömässä viestissäni edes ilmaissut, että millaisia kirjoja haluaisin kirjoittaa.

        Minun erityislahjani on verbaliikassa, olen lahjakas kirjallisesti ja sanavarastoni on äärimmäisen laaja - ja tämä ei ole turhaa itsekehua, vaan ihan fakta. Jokaisella on jokin erityislahjakkuus. Jos aloittajalla se on kuvataide, niin voi vain kannustaa häntä unelmassaan tulla ammattitaiteilijaksi, jos siis nimettömän avauksen motiivi on asiallinen ( minä en tiedä kenenkään motiiveista kirjoittaa tänne Suomi24:n, kirjoittajien henkilöistä nyt puhumattakaan). En usko, että olisin mikään kirjoittamaan oppikirjoja, mutta kiehtovia romaaneja kyllä. Lapsena olin luokkani taitavin ainekirjoituksessa, ja vaikka olin osan kouluajastani lähes patalaiska, pärjäsin villin teiniaikanikin läpi koulussa ihan perusyleisisivistyksellä, mikä on tullut siitä, että olen kiinnostunut sivistämään itseäni, vaikken aina "läksyjä" lukenutkaan. Erikoista, vaikkakaan ei tavatonta, lopulta kyllä on se, että päädyin lopulta alalle, joka ei minua kiinnostanut peruskoulussa yhtään, vaan silloin nukuin yhteiskuntaopin tunnit. Mutta ihminen kehittyy ja kasvaa, jokainen. Mä luulen, että jokainen hakeutuu niille aloille, jotka itseä aidosti kiinnostavat ja mihin omat ns. rahkeet riittävät.

        Mitä ihmeen "oppikirjoja", mitä selität sä nimetön? Täh?

        Miten joku voi provosoitua "Kolmen kirjan miehen" kommentista? Mikäli viestissä oli kyseessä provo, se oli erittäin heikko, ja jos kyseessä oli aito ehdotus, ei siitä kannata vetää kuvainnollista hernettä nenään.

        Ja pieni "pro tip" kirjallisuuden puoliammattilaiselta (ts. 13 novellia julkaistu USAssa semi-pro palkkiotasolla), hyvien kouluaineiden kirjoitus ei vielä takaa mitään tulevan kirjallisen onnistumisen osalta. Ei siitä haittaakaan ole, mutta kustannustoimittajilla on aivan eri kriteerit kuin äikän opettajilla, ja ainekirjoitus eroaa valtavasti romaanin kirjoittamisesta (nimimerkillä: äikän numero aikoinaan kymppi, mutta eka vakava romaanikokeilu vasta osittain hahmoteltu).


      • joku ajatus luetusta
        MSP kirjoitti:

        Miten joku voi provosoitua "Kolmen kirjan miehen" kommentista? Mikäli viestissä oli kyseessä provo, se oli erittäin heikko, ja jos kyseessä oli aito ehdotus, ei siitä kannata vetää kuvainnollista hernettä nenään.

        Ja pieni "pro tip" kirjallisuuden puoliammattilaiselta (ts. 13 novellia julkaistu USAssa semi-pro palkkiotasolla), hyvien kouluaineiden kirjoitus ei vielä takaa mitään tulevan kirjallisen onnistumisen osalta. Ei siitä haittaakaan ole, mutta kustannustoimittajilla on aivan eri kriteerit kuin äikän opettajilla, ja ainekirjoitus eroaa valtavasti romaanin kirjoittamisesta (nimimerkillä: äikän numero aikoinaan kymppi, mutta eka vakava romaanikokeilu vasta osittain hahmoteltu).

        No minä jos Suomi24- keskustelussa provosoidun, niin tyhmyydestä ja korkeintaan siitä, että keskustelun taso on useimmiten niin alhaista, ettei tästä voi saada älyllisiä elämyksiä varmaan kuin korkeintaan humalassa. Anteeksi. Ei _tietenkään_ hyvien kouluaineiden kirjoittaminen takaa kirjailijaksi mahdollisuuksia, olet ihan oikeassa.;) Mutta mä jotenkin uskon itseeni siinä, että musta olisi kirjailijaksi, koska ikäni mua on kehuttu mun verbaalisesta nyanssista. Se ei ilmene mitenkään tälleen nimettömänä tällaisissa keskusteluissa - ei tietenkään- mutta saa kai mulla olla haave, että joskus sen teen ja kirjoitan romaanin, joka on tasoltaan timanttia.:) Kun olen unelmoinut siitä ikäni - ja joskus joutunut arvioimaankin myöps sellaisia kirjoja, jotka kuuluisi korkeintaan huussin seinätaiteeksi ohejeistuksena kakkimiseen, joissakin kouluarvioinneissa. Tottakai kaltaisiani taviksia on paljon, jotka haaveilee kirjailijan urasta, mutta minun unelma on, että minä olen sitä todella sitten, kun olen 60- vuotias. Sitä ennen käyn palkkatöissä pari vuosikymmentä, maksaakseni opintorahani yhteiskunnalle ja ehkä joku minunkin lahjoista ( mitä ne ovatkaan, itse en tiedä) hyötyy.

        Minkähän takia jonkun tyypin pitää viittailla oppikirjojen tekijöihin, jos viittaa tekstiin jonka kirjoitaja kirjoittaa nimettä? Mutta kukin tavallaan. Ja mä ainakin yritin kannustaa avauksen laatinuttta, kosken voi tehdä muuta, kuin luottaa, että tuon avauksen laatinut olisi vilpitön - nimetön netti tämä.


    • sdgsdgsdgsdgsg

      Joihinkin kouluihin on vaan hemmetin vaikee päästä.
      Yks tuttu halus yhdelle tietylle alalle ja yritti 7v peräkkäin. Sillon 7 kerralla sitten pääsi, eikä oo katunu kertaakaan et yritti siihen asti et onnistu

    • kuvataiteilija

      Älä ihmeessä luovuta! Opiskele taidetta vuosi jossakin kansanopistossa. Monet ovat tehneet niin. Voi olla elämäsi paras vuosi joka suhteessa. Mutta varmista, että opettaja ei itse ole mikään harrastaja vaan ansioitunut kuvataiteilija.
      Tämä on itse asiassa hyvää harjoitusta alalle, jolla on kova kilpailu. Tulet näkemään: hakemus toisensa jälkeen tulee takaisin, kun haet näyttelyä, apurahaa ym. Pettymystä täytyy oppia sietämään.
      Mutta kaikesta huolimatta suosittelen alaa lämpimästi! Itsekin olen kuvataiteilija, nyt jo "ansioitunut", mutta ensimmäisissä pääsykokeissa reputtanut.

    • Wannabee?

      Miten kummassa yhdestä hakuprosessista pakkien saaminen voi olla synonyymi sille, että koko tulevaisuus on pilalla????? Totta kai pitää harmittaa, mutta se ei ole riittävä syy vajota peiton alle masentuneena pilleripurkin kanssa. Ettet vaan ole tähän asti saanut pyyntösi ja tahtosi läpi, vanhemmat tuoneet kaikki "ongelmat" jäsenneltynä eteesi?
      Oma halu ei välttämättä ole riittävä peruste läpäistä pääsykokeita, tai edes päästä sinne. Moneen paikkaan on yritettävä useaan otteeseen ja saattaa olla niinkin, ettei se yrityskertojenkaan lukumäärä ovia avaa. Muutkin halajavat opiskelupaikkaa ja tekevät kovastui töitä sen eteen, kilpailu on kovaa, eikä mikään ole itsestään selvää. Takaiskut kasvattavat, sinuakin. Katse rauhassa muitakin juttuja, pidä itsesi vireessä ja kehitä edelleen taitojasi. Olen aika saletissa, että seuraavalla kerralla onnistut. Eikä se vuosi ilman paikkaa mihin halusit ole ihmisiällä mitään. Itsellä meni kolme vuotta kouluun pääsyyn, eikä sekään ole masentanut.

    • Kale 33

      Tuollainen maalarin homma on ihan avoin ala. Sitä ei millään papereilla tehdä. Kenellä on parhaat taulut on paras eikä hän jolla on jotkut paperit.
      Maailma on pullollaan tauluja uusia ei yksinkertaisesti tarvita. Tuollainen sutiminen on vain pelkkää terapiaa tekijälleen ei se ole mitään työtä. Jos jonkinlaisen kissanviran onnistuisit maistein papereilla saamaan niin ei se tee sinusta oikeaa taiteilijaa.

      Jos haluat taiteilijaksi niin julistaudu sellaiseksi. Vuosikymmeninen kuluttua voit ehkä olla sellainen kuten minä . Opiskele ihan mitä tahansa, kaikesta on hyötyä.
      Sinulle on vain lapsesta jäänyt päälle että tekemällä jotain töherryksiä paperille kaikki kehuvat sinua. Tuollaisia veluhousuja on maailma pullollaan jotka mahdollisesti tulevaisuudessa kertovat hakeutuvansa jollekin taidealalle. Kysymys on enemmänkin katujen siivoamisesta kuin oikesta kouluttamisesta.

      • Eräs lukija

        Hyvä jumala mikä trolli... :-D Tainnut toinenkin jäädä ilman paikkaa?


    • Otsassa

      Kyllä. Olet aivan oikeassa. Susta ei nyt vaan ole siihen. Kouluun. Mikäs sua estää taitelemasta muuten. Jos olet omasta mielestäsi niin hyvä. Etpähän ole kerjäämässä muiden "taiteilijoiden" kanssa rahaa valtiolta parin vuoden päästä.
      Ihmiset kun ei "tajuu sitä tuskaa mikä taiteen synnyttämiseen menee, eikä taidetta jota siitä tulee".
      Sehän on kanssa nimittäin just niin.

    • Pertti...

      Älä nyt huoli. Mä oon hakenu jo kymmenen vuotta psykologiaan enkä ole päässy ja se on ainut mihin aion koskaan hakea. Eli joko pääsen sinne tai sit oon työtön koko elämäni. Sulal on vielä monta yritysmahdollisuutta, samoin mulla.

    • taidealanopiskelija

      Haluausitko postata tänne jotain linkkejä kuviin taiteestasi?

      Olisi helpompi arvioida mikä meni vikaan. Varsinkin jos taitosi eivät ole sillä asteella mitä koulu haluaa, ehkä vinkit täältä taiteesi parantamiseen voisivat olla hyviäkin, varsinkin jos haluat vielä seuraavana vuonna yrittää?

      Kannattaa kuitenkin varautua että jos haluat näyttää taiteesi, että sinulle varmasti tulee paljon kritiikkiä. Mutta ota se rakentavana kritiikkinä ja kasvata taitojasi.

      Kysymys kuitenkin on haluatko näyttää meille vai et näitä taiteitasi. Loppujen lopuksi halu olla jotain ei ole aina tarpeeksi.

    • pixi

      elämässä on aina vastoinkäymisiä,älä luovuta.tadetta voi tehdä ilman koulujaki, eikä kaikki koulutetutkaan taiteilija saa julkisuutta,

    • anne

      Vasta neljännellä kerralla pääsin haluamaani kouluun eli sinnikkyyttä vaatii.

    • eräs taideopiskelija

      Mä opiskelen taidealalla puolentoista vuoden treenauksella. Mulla nousi humanistisessa tiedekunnassa tie pystyyn ja oli vain pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hakea opiskelemaan jotain, joka motivoi, vaikken ollut piirtänyt/maalannut isoon hetkeen. Ekana vuonna pääsin kokeisiin, mutten menestynyt, mutta toisena vuonna sainkin jo oikein hyvät pisteet.

      Tärkeää on tietää, mitä kokeissa halutaan. Harvassa paikassa arvostelijat ovat kiinnostuneita siitä, ovatko kuvasi fotorealistisia ja kuinka pieteetillä tehtyjä. Niissä etsitään mielikuvituskykyisiä tapauksia. Musta sun kannattaisi pyrkiä selvittämään, mitä haluamiesi alojen kokeissa kaivataan. Lukion kursseilla menestyminen ei indikoi pääsykokeissa menestymistä, koska lukiossa maikat ovat yleensä aina fiiliksissä, jos jotain edes kiinnostaa.

      • "kympin" oppilas

        Tuo on ihan totta, että lukion kuvataiteen arvosana ei kerro taidoista vältämättä yhtään mitään. Suurin osa kuvataiteen opettajistakin on sitä mieltä, että koko numeroarvosanat pitäisi kuviksen kohdalla lopettaa, mutta opetusministeriö näkee silti tässä jotakin järkeä.

        Meidänkin lukiossamme opettaja antoi ysin kaikille, jotka edes palauttivat kaikki vaaditut tehtävät (4kpl per kurssi) ja kympin niille, joilta löytyi edes hitusen verran jotakin kokemusta.


    • kalle

      Jos sä haluut olla taiteilija ammatiltas niin et sä siihen mitään koulua tarvi, teet töitä, hankit näyttelyjä, kehität sitä hommaa pikkuhiljaa....

      Eihän se Van Goghaan myynyt ikinä eläessään mitään, taidetta tehdään taiteen takia, ei koulujen...

      Tsemppiä ja työn iloa taiteen parissa!

    • Suhteellisuudentaju

      hoi! Ei sun elämäs ole pilalla, eikä seuraava vuosikaan. Vedät brenkkua ja maalaat niin prkleesti, ihan kun tähänkin asti. Ei noi selvin päin maalaa muutkaan taiteilija-apurahoin piirtelevät. Eikä toi kolutodistus niissä piireissä ole muutenkaan oleellinen, yks kuva ja voit olla kärjessä. Mikä estää ettet piirtäs sellasta nyt "välivuotena"?

    • DCL-10

      Pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! En minäkään päässyt sinne minne halusin, nyt yritän jo kolmatta kertaa enkä tiedä onnistuuko vieläkään. Taide on minun alani, mutta siellä maksetaan huonosti. Käy ensin joku toinen tutkinto mikä kiinnostaisi seuraavaksi kuviksen jälkeen, yritä sitten taas päämäärääsi. =) Elämän tie on yleensäkin pitkä ja mutkikas, mutta koskaan ei saa luovuttaa.

    • Ihankäsitaiteessa

      Vaan kun ei taidetta kouluissa opita. Käden jälki on se mikä ratkaisee eikä arvosanat. Oot syöny sitä pajunköyttä, että menestys taataan koulunkäynnillä. Tee sitä omaa juttuasi ja ala myydä töitäsi. Totuus tulee julki pian ja joudut hankkimaan toisenkin ammatin, jos haluat elää.
      Pahinta mitä voit tehdä on lopettaa tekeminen ja pysähtyä tappion edessä. Jos sinulla on passiota taidetta kohtaan, niin kestät kovimmankin kivun, jonka se sinulle aiheuttaa.

    • ööööaaaaa

      Minä en aikoinaan päässyt erään taiteeseen liittyvän koulutukseen. Pääsykokeista muodostui minulle painajainen joiden jälkeen menin n. 5 vuodeksi masennukseen ja sain elinikäisen jännitysvaivan. Nyt kuitenkin huomaan että toimin haaveilemassani unelmatyössä, johon en saanut koulutusta. Ajauduin alan töihin siitä huolimatta. En ehkä saa yhtä hyvää palkkaa kuin huippukoulutetut, mutta ainakin työni on ihanaa. Opiskelin hieman samaa alaa sitten yliopistossa, mutta varsinaita ammattipätevyyttä minulla ei ole.

      Pääsykokeet ovat kamalia. Ahdistaa vieläkin muistot.

      Aina ei elämä tunnu menevän yhtä putkeen kuin muilla, mutta jokaisella on oma polkunsa.

      Yksi vaihtoehto on, että menet johonkin helppoon hanttihommaan jolla elätät itsesi, ja joka ei tule vapaa-ajallesi. Vapaa-aikanasi ehdit hyvin tehdä taidetta, varsinkaan kun sinulla ei ole vielä lapsia. Suomessa on monia taiteilijoita jotka ovat itseoppineita. Voi hyvinkin olla että olet niin lahjakas että et edes tarvitse koulutusta. Jos työsi alkavat menestyä voit vähentää muita töitä.

      Näin oma perheenjäseneni toimi. Aluksi hän kävi muissa töissä ja teki taidetta. Myöhemmin hän jätti työnsä ja alkoi kokopäivätaiteilijaksi. Ei tosiaan helppo tie sekään, taiteilijaelämä on rankkaa.

    • Suomursu

      Olet saanut kasakaupalla neuvoja. Toiset kehoittavat olemaan realiseja ja luopumaan haaveista, toiset taas yllyttävät jatkamaan itsepäisesti. Jatketaan neuvomista:

      Ensiksikin kaikki työt ovat hankalia. Esimerkiksi kadehditut lääkärit joutuvat tekemään monesti niin pitkiä päiviä, että eivät ennätä nauttia elintasostaan. Sairaanhoitajat saavat kyllä töitä, mutta tekevät jatkuvaa vuorotyötä. Nuoret ekonomit ja juristit taasen ovat johtajien pompoteltavina ja raatavat kuin orjat, ja lopuksi saavat potkut. Suurin osa taiteilijoista ja kirjailijoista näkee nälkää. Pienyrittäjät joutuvat tekemään ylipitkiä työpäiviä ja lopuksi konkurssin.

      Kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi kerran, että jos suunitelma ei onnistu, otetaan käyttöön varasuunnitelma. Yritä pyrkiä vielä kerran taidealalle, mutta ei sen jälkeen enää. Mikään ala ei ole niin ihana, että sille kannattaisi pyrkiä esimerkiksi 10 kertaa. Ajattele joitakin läheisiä aloja, joilla taiteellisesta lahjakkuudesta voisi olla hyötyä. Esim. mainonta ja markkinointi, taideaineiden opettaja, tekstiiliopettaja, vaatesuunnittelu, media (TV, elokuva, lavastaja). Jopa tietotekniikka-alalla on alueita, joilla taiteellinen lahjakkuus on hyödyllistä (peliteollisuus, internet-palvelut). Käytä nyt yksi välivuosi taiteelliseen työhön, sekä tutustu samalla muiden alojen mahdollisuuksiin.

    • amelie86

      Heips, Ole onnellinen siitä, että pystyt ylipäätänsä opiskelemaan...

    • Costa Del Mar

      Moni taiteen ammattilainen on kohdannut lukuisia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Toiset antaa periksi. Toisille se on niin tärkeää että ne yrittävät ja jatkavat ja hiovat taitojaan kunnes toteuttavat unelmansa.

      Se, joka antaa periksi, ei saavuta koskaan mitään.

      Ensi vuonna uudestaan!

      Äläkä lue tosissaan täältä mitään ikäviä kommentteja. Lue tosissaan vain kannustavat!

    • Ei koulussa opi

      Miksi edes hakea opiskelemaan? Kuulostaa siltä, että osaat jo veistää / maalata, joten ei muuta kun oma firma pystyyn ja tekemään - siinä sitä oppii.

    • jepjepjpjepejpe

      Älä masennu, vaikka et ekalla yrittämällä sisään päässytkään. Kun yrität riittävän monta kertaa, pääset aivan takuulla opiskelemaan.

      Mullakin tänä keväänä lukio loppui, hain Lappiin ja taikiin kuvisopelinjoille. Mä en odotakaan pääseväni sisään kumpaankaan vielä tänä vuonna. Lapista tuli kutsu valintakokeisiin, siitäkin olen jo superiloinen.

    • HarakkaEP

      Hae sellaiselle alalle, jonka siedät ja jossa on varma työpaikka. Suomihan vähentää koko ajan kultturi ja taide puolta, joten sieltä valmistuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä työttömäksi. Hae sitten myöhemmin taidepuolen kouluihin, kun on toinen ammatti jo alla.
      Olihan peruskouluihin tarkoitus ottaa taideaineita: draamaa ynnä muuta. Mutta niin vain pelättiin, että opettajat tulevat liian kalliiksi vaikka hyöty olisi suomalaisille lapsille ollut valtava: olisi opittu puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Itsekin haaveilin joskus musiikkialasta, mutta oli pakko opiskella tekniikkaa, että saisi töitä ja perheelle leivän.
      Ei siis muuta kuin kaikkea hyvää. Toivottavasti pääset haluamaasi opiskelupaikkaan.

    • Ylpeä taiteilija

      Kuva-artesaanina neuvoni on se, että nyt käytät tämän ajan omien taitojesi kehittämiseen. Voit opiskella jotain muuta tässä sivussa tai tehdä työharjoitteluja ja hakea sitten uudelleen jollekin taidealalle.
      Jos olet nuori, niin taitosi ja "silmäsi" kehittyvät näkemään enemmän ja paremmin tässä vuoden aikana. Mene vaikka jollekin kuvataidekurssille, niin saat sieltä opastusta, mikä on erityisen tärkeää aloittelevalle taiteilijalle.

      Älä välitä näistä kateellisista kommenteista. Mullakin on ihan perusduuni opiskeltuna tähän taidealan lisänä, ihan kaiken varalta, mutta taidetta tuun tekemään koko loppuelämäni. Valitettavasti se vaan on niin, että joillekin taide on yhtä kuin hengittäminen. Ilman sitä kuihtuisi ja kuolisi pois. Eli ymmärrän sen palon, mikä sinuakin polttelee, ja ymmärrän sen katkeran pettymyksen, kun ei pääsekään unelma-alalleen, mutta meillä on koko elämämme aikaa tehdä taidetta. Harjoittele nyt vaan ahkerasti omalla ajallasi. Ja tosiaan suosittelen menemään jollekin kurssille, koska ammattilaisen opastus on kyllä hyvin tärkeää.

      Ite sain pääsykoe-kutsun amk:n kuvataide-linjalle, joten oli todella, todella vaikeaa jättää pääsykokeet väliin ja sitä kautta siirtää unelmaani parilla vuodella eteenpäin... Yritän kuitenkin itsekin tässä tavan duunin ohella tehdä taidetta niin paljon kuin mahdollista, jotta kehittyisin ja jotta seuraavaan pääsykokeeseen mulla ois enemmän taitoa ja annettavaa. Vaikka ikää alkaakin jo tulla, niin mulle on aivan sama miten käy, kunhan voin tehdä taidetta ja voin joskus tuoda sitä jonnekin esille :) Se jo helpottaa tätä luovuuden tuskaa.

      Tsemppiä!!!!!

      • Ylpeä taiteilija

        Ja täsmennys: suosittelen hakemaan jotain toista alaa vasta kun taideala on opiskeltu loppuun. Keskity ensin unelmaasi ja vasta sitten tavan elämän vaatimuksiin.

        Esim. haet nyt jonnekin muualle opiskelemaan tavallista ammattia, haet keväällä uudelleen pääsykokeisiin, ja jos pääset sisään - lopetat sen alan mitä juuri opiskelit. Voit jatkaa sen alan loppuun sitten kun taideala on opiskeltu loppuun.

        Tässä tosiaan alkaa taidealat katoilemaan, joten suosittelen käymään ne koulut ensin läpi. Valitettavasti ne määrät, joita ne amk:t ottaa sisään, on todella, todella pieniä jo.


    • Myyrä0000

      Älä sure! Jos tosiaan hait ensimmäistä kertaa niin todella harvalla nappaa heti! Itse hain kaksi vuotta ja vasta sitten pääsin kouluun. Olin myös kouluun mennessä 10 oppilas kuviksessa ym, mutta koulussa huomasin että minulla on vielä pitkä matka kuljettavana. Henkinen kehitys taidealalla on tärkeää, älä masennu asiasta ja älä lopeta unelman jahtaamista! Kuvisopemme amk:ssa sanoi että moni joka on tottunut olemaan todella hyvä peruskoulussa ja lukiossa kokee järkytyksenä ettei välttämättä pärjääkään yhtä hyvin.

      En sano että olet huono, mutta olet nuori ja sinulla on aikaa kehittyä! Sinulla on ilmeisesti lahjoja mutta hakijoita on paljon ja moni muukin sinunkaltainen joutui nyt pettymään. Älä luovuta! Harva näkee nuorena omista töistään mikä on hyvä ja mikä ei. Itsekritiikin kasvattaminen on vaikea prosessi, koska omille töilleen pitää olla armollinen mutta myös nähdä mitä voi kehittää heittämällä vaan pyyhettä nurkkaan ja toteamalla "olen huono!"

      Sinun ei ole pakko mennä kouluun, eikä tulevaisuus ole pilalla. Mieti vaihtoehtoja, välivuosi kasvattaa! Moni joka tuli amk:hon suoraan lukiosta niin niistä huomasi etteivät he olleet kypsiä siellä olevaan stressiin. Kokeile mennä töihin tai työharjoitteluun, esim johonkin taidejuttuun. Älä katso mitä kaverit tekee, moni nuori huomaa ettei se koulu vastannutkaan sitä mitä haki, älä mieti että he ovat "unelmakoulusssa". Ole silti iloinen heidän puolestaan sillä katkeruus syö sinua ja häviät niin (tiedän kuinka vaikeaa on olla olematta katkera).

      Muista että todella pieni osa elättää itsensä ammattitaiteilijana koulun jälkeenkin, sinun on myös hyväksyttävä asia että välttämättä koulun jälkeen et saisi töitä myytyä, pystytkö kestämään sen? Taideala on hyvin rankka ja vaatii todella paljon henkistä kestämistä, oppimisprosessi on pitkä ja voi olla että koulun jälkeen kestää 5-10 vuotta että alan tehdä rahaa töilläsi. Kannattaa miettiä mitä haluat tehdä isona eikä ole maailmanloppu jos huomaat kiinnostuvasi toisesta alasta, nuorena oppii itsestään uutta :) Kokeile työharjoittelua ja selvitä mikä ala tuntuisi kiinnostavalta.

      Onnea!!

    • Kuvataiteilija

      No on täälläkin suosittelijoita ja kommentoijia - jopa maisterin tasolta saakka. Valitettavan moni pääseekin opiskelemaan maisteriksi, käyttää yhteiskunnan varoja siihen ja vasta valmistuttuaan muka huomaa alaan olennaisesti liittyvät epäkohdat - toisin sanottuna on täysin soveltumaton alalle. Mikäli ei kestä alan epävarmuutta niin henkisellä kuin taloudellisella tasolla, ei kannata edes haaveilla tai pyrkiä opiskelemaan alaa. Tätä työtä ei millään maisterinpapereilla tehdä. Pitää olla oikeaa paloa tehdä rahasta tai tilanteesta riippumatta, sen lisäksi pitää olla näkemystä ja realistinen kuva omista kyvyistä - vahvuuksista ja heikkouksista. Tällä alalla pitää tottua jatkuvaan epäonnistumiseen ja torjumiseen ja sen kestää kyllä kun on tarpeeksi vahva näkemys ja usko omaan tekemiseen.

      Tunnen monta, jotka ensin opiskelevat kuvataideakatemiassa tai vastaavassa, jonka jälkeen vaihtavat alaa. Mielestäni olisikin tärkeää, että hakiessa testattaisiin myös opiskelijan soveltuvuutta alalle. Mikäli kuvittelee saavansa heti kaiken tässä ja nyt kun valmistuu, kannattaa sellaiset hakijat jättää ensin hakemaan realiteettia alalta muuten. Tällä alalla pitää valmistautua siihen, että töitä tehdään ympäri kellon vuosikausia ilman palkkaa. Sen lisäksi että tekee taidetta, pitää panostaa valtavasti markkinointiin ja kontakteihin, tämä tarkoittaa valtavaa määrää paperitöitä. Suurin osa taiteilijan työstä on muuta kuin taiteen tekemistä.

      Tämä yhteiskunta kauhistelee sitä, jos joku pitää välivuoden. Minä taas kannustan siihen. Itsekin pidin välivuoden, jonka aikana kaikki entisestään kirkastui. Ja tosiaan voi käydä vaikka kansalaisopiston kursseilla ja kehittää itseään ja hakea seuraavana vuonna uudestaan. Ja kannattaa muistaa, että tätä työtä ei tosiaan millään koulutuksella tehdä - tosin ei siitä haittaakaan ole. Tsemppiä!

    • Kokenut.

      Tervetuloa aikuiseen elämään. Suurin osa on pettymyksiä ja asioita mitä et halua, mutta kovalla työllä saattaa saada senkin mitä haluaa. Toisin sanoen, mene nyt johonkin kouluun, josta saat jonkun hyvän yleispätevän ammatin ja jatka hakemista sinne taidealalle. Lopulta sinulla on ehkä kaksointutkinto.

    • Kuvataiteilija

      Ja vielä näille kommentoijille sanon, että mikä tahansa niin sanottu luova ala ei todellakaan ole sama asia kuin tehdä taidetta ammatikseen. Taidealan opettajana toimiminen on täysin eri asia kuin taiteilijana työskentely. Monet taiteilijat tekevät opetustöitä sivutoimisesti, itseni mukaanlukien. Mikäli haluaa olla taiteilija, pitää sitä myös tehdä ammatikseen ja pyrkiä tosissaan siihen. Tyytyminen opettamiseen tai mihin tahansa muuhun pelkän palkan vuoksi kertoo vain siitä, ettei alalle ole tosissaan koskaan edes halunnut eikä soveltunut. Ei tätä ammattia rahasta tehdä. Jotkut täällä kehoittavat tyytymään ja se on mielestäni hyvin surullinen ilmiö tässä yhteiskunnassa. Niin monet opiskelevat ja työllistyvät ammateissa, joita eivät tosiassa halua tehdä. Se jos mikä saa ihmiset voimaan huonosti.

      • Lisää pohdintoja

        Taidetta voi joutua tekemään ammatikseen myös toisena ammattina. Monessa maassa joutuu näin tekemään. On ihan meidän sosiaalihuollon ansiota, että täällä kasvaa muka jotain erikoisoikeutettuja taiteilijoita, kenellä ei vaan muut työt luista eikä maistu. Kyllä monessa muussakin maassa on taiteilijoita, ja he joutuvat tekemään kaikkea muutakin. Pakosta. He ovat ehkä jopa enemmänkin taiteilijoita, koska joutuvat sekä tyytymään, että uhrautumaan, ja silti, työnsä päälle tekemään taidetta. Se kysyy jo jaksamista. Se on eri asia, miten pitäisi olla, mutta meidän pitäisi täällä muistaa, ettei meillä ole mitään erikoisoikeutta määritellä "oikeita taiteilijoita" ihan noin vaan. On jotenkin muodostunut joksikin lapselliseksi hokemaksi "en voi tehdä muuta" mitä hokee länsimaalainen pullamössö, joka taatusti slummissa voisi. Helposti. Se että mikä on ykösjuttu, todellinen intohimo, mihin toivoo pääsevänsä jne. jne. on sitten toinen juttu.

        Raha on kuitenkin tässä maailmassa se millä vuokra maksetaan ja tosi taiteilija voi myös olla vastuuntuntoinen. Usein se "taide" onkin sitten pelkkä tekosyy. Ollaan muka idealisteja, että minä ei tyydy. Vaikka oikeasti ollaan vaan laiskoja, eikä huvita. Muka kannetaan omaa tekemistä, vaikkei sitten tehdä ilman rahaakaan yhtään mitään. Taiteilijuus on luovuutta eikä pyrkimistä. Pyrkyrit pyrkii.
        Mutta silläkin taas pääsee määrittelemään muita.
        Tarkoitan, että tällä on myös toinen puoli, asioista voi löytää syitä, muita syitä ja enemmänkin syitä. Samoin luovuutta. Ei luovan ihmisen tarvitse olla luova vain maalatessaan tauluja, hän voi olla sitä myös korjatessaan autoja.

        Tottakai kannattaa yrittää kouluun mihin haluaa, mutta älykkyys ja järjen käyttö eivät ole luovuuden vastakohta. Taidetta pitääkin tehdä, jos siihen on palo, mutta siitä pitää myös maksaa hinta ja kantaa vastuu: joskus täytyy tehdä mitä täytyy tehdä, ja jos leipä ei pöytään muulla tule, niin täytyy turvata elanto jollain järkevällä. Sosiaalipummeus on tietty joillekin sopivaa (itseäni se stressaa hirveästi), mutta se ei tee taiteilijaa. Tekeminen on tekemistä ja luo tekemistä. Joillekin voi olla ihan oikea tie turvata elantonsa, - ja tekemisensä! Tehdä ensin sivutyönä taidetta, mistä rakentuu pikkuhiljaa päätyö.

        Ammatiksi luetaan rahan tekeminen. Mutta taide ei ole raha. Taide ei ole rahan tekemistä. Minä olen sitä mieltä, että mikä on taiteilija, tajuaa tämän, että taide ja luovuus ei ole rahan tekoa, kiitosten kerjäämistä, pyrkimistä. Se on palosta luomista. Vaikka siitä saisikin rahaa, kiitoksia ja sillä voisi elää.

        Pro tulee sanasta profit = voitto.
        Amateur on johdettu sanasta amor, rakkaus ja tarkoittaa tehdä rakkaudesta.
        Ammattilainen on pro
        amatööri tekee rakkaudesta lajiin. Amatööri-sana on kovasti siis väheksytty ja aliarvioitu, väärin perustein!
        Taiteilija ei voi olla pelkästään voittoa tavoitteleva, hänen pitää luoda rakkaudesta lajiin. Kun sanot, ettei tätä ammattia rahasta tehdä, et kerro miten ihmisen pitäisi elää,tai mitä tarkoittaa olla tosissaan sitten pyrkimässä ja mitä tarkoittaa "tehdä ammatikseen".

        Lisäksi, on olemassa elämä, missä on olosuhteet. Vuokra, laskut, ruoka, erilaiset lähtökohdat, joillain ei ole tukiverkkoa ollenkaan. Yksinelävä ei elä millään sivutoimisilla opetustöillä se on varmaa... Ellei joku kustanna loppuja? Onko siis se oikeampi taiteilija, joka pummii eikä elätä itseään? Vai se, joka yksinkertaisesti päätyönään elättää itsensä ja tekee taidetta sen minkä kerkiää muuten? Olettaen, ettei vaihtoehtoja olisi, jos se tekemä taide ei (vielä ainakaan) elätä.
        Vai millä ajattelit ruokaa ostaa, jos et rahalla?

        On olemassa paljon asioita, mitkä määrittelevät elämän toisin. En usko, että sinä tai kukaan mukaan on oikea ihminen täysin sanomaan, mitä joku toinen on tosissaan halunnut tai ei ole, tai olisiko soveltunut.

        On myös muita tapoja suhtautua asioihin: jotkut ovat joustavia. Eräs ihminen kertoi tekevänsä vapaaehtoisesti työtä, mitä vihaa. Koska hänen (taide) "harrastuksensa" (missä hän on siis huippuammattilaisen tasolla, käsittämättömän lahjakas ja taitava) ei saa muuttua vahingossakaan miksikään, mitä hän vihaisi tai kokisi pakoksi.
        Hän on todellinen taiteilija, joka kuitenkin hankkii elantonsa, tyytyväisenä, työllä mitä vihaa.

        Sanon tämän vain sillä, että sinun absoluuttinen totuutesi, kuten minunkaan, ei ole mikään määrittelemään juuri aitoa halua, tahtoa ja taiteilijuutta, eikä lähelläkään kaikki "tyytyjät" valitse aina ollenkaan typerästi. He eivät välttämättä tule edes onnettomiksi. Ja mitä tarkoittaa rahasta tekeminen maailmassa, missä rahalla ostetaan kuitenkin myös ne taiteilijan tarvitsemat asiat: koti, ruoka, vaatteet, sähkö ja vesi.
        Asiat eivät ole mustavalkoisia, eivätkä itsestään selviä.


    • eräskin vanhempi

      Semmoinen toimintasuunnitelma voisi olla hyvä varuilta, että laittaa hakemuksen ja pyydetyt työnäytteet myös saman alan alemman tason oppilaitoksiin. Siis sellaisiinkin, jotka eivät oikeastaan tunnu edes houkuttelevilta, verrattuna niihin yliopistoihin ja amkkeihin. Niissä pienemmissä kouluissa ja opistoissa on alan hyvin tuntevia ihmisiä opettajina ja heiltä voi saada (kenties välivuodeksi jäävän) opiskelun aikana hyviä vinkkejä alan oppilaitoksiin pääsyä ajatellen. Tosin paljon kannustavia kommentteja olet jo saanut tässä viestiketjussa.

    • Lukekaa!!
    • Tiuskija.

      Miksi opiskella taidetta? Jotta saa "viralliset" paperit joista joku toinen voi nähdä että olet genuine hyväksytty taiteilija? Taiteilijan muottiin viivamaisesti muiden mukana samaa linjaa noudattaen opetettu? Mitä on todellinen taide? Onko taiteella rajoja? Koulussa voi vaan oppia rajoja joiden sisällä jonkun toisen(rajojen luojan) mielestä jokin asia on taidetta.

      Miten jossain laitoksessa voi oppia toteuttamaan itseään yhtään sen paremmin kuin itse oppimalla?

      Mitä kaikkea se yhteiskunta pakottaakaan ihmisen tekemään jotta voi elää.

      • voi eu

        Olen tätä itsekin pohdiskellut. Mitä varten taitelija tarvitsee korkeakoulutuksen? Eritoten maalarit/veistelijät/muusikot yms, ne taidot voi oppia ihan jossain peruskursseilla, tai itsekseen, ja sitten itsekseen harjoittelemalla. Tärkeintä on se, että oma mieli on luova, ennakkoluuloton.

        Mielestäni oikeat taitelijat eivät käy kouluja, vaan itsenäisesti harjoittelevat taitojaan ja luovat ennakkoluulottomasti jotain täysin omaa, ilman mitään kahleita.

        Kai se ainut syy on, että voi saada sitten taiteilijan eläkkeen vanhempana?


      • Tauskija.
        voi eu kirjoitti:

        Olen tätä itsekin pohdiskellut. Mitä varten taitelija tarvitsee korkeakoulutuksen? Eritoten maalarit/veistelijät/muusikot yms, ne taidot voi oppia ihan jossain peruskursseilla, tai itsekseen, ja sitten itsekseen harjoittelemalla. Tärkeintä on se, että oma mieli on luova, ennakkoluuloton.

        Mielestäni oikeat taitelijat eivät käy kouluja, vaan itsenäisesti harjoittelevat taitojaan ja luovat ennakkoluulottomasti jotain täysin omaa, ilman mitään kahleita.

        Kai se ainut syy on, että voi saada sitten taiteilijan eläkkeen vanhempana?

        Miksi edes ajatella niin kauas tulevaisuuteen, omaa kuoleman-odotus-aikaa? Jos koen olevani hyväkin taiteilija tässä hetkessä nyt ja edelleen vain kehittyvällä mallilla niin miksi mieleeni tulisi pyrkimys siitä että joskus näennäisellä eläkkeelläni saisin hyvää rahaa siitä että olen joskus hommannut paperit koulusta joiden mukaan täydellisesti elämäni elettyäni omien mielikuvieni pohjalta saan juuri sitä suurinta mahdollista rahaa jotta voin kylpeä onnessani?

        On ulkoinen eläke, sekä henkinen eläke. Jälkimmäiselle voi päästä missä tahansa elämänvaiheessa ja sen jälkeen saa elää ilman tarrautumisia mihinkään nykyihmisen muodostamaan todellisuuden kuvaan.


    • Taide elättää harvoj

      Älä masennu. Opiskele sitten jotain muuta mielenkiintoista ja tee taideopintoja siinä sivussa. Kaikista opinnoista on elämässä hyötyä.

      Kaikenlaisia kursseja ja kerhoja on, joille varmasti pääset ja jos olet lahjakas, keksity kyllä keinot kehittyä taitelijana.

    • Taiteilija täälläkin

      Hei,

      Ei kannata lannistua tuosta, harvalla on tarpeeksi osaamista heti kirjoitusten jälkeen, jotta pääsisi kilpailluille taidealoille. Mutta jottei mahdollinen välivuosi menisi hukkaan, kannattaa satsata tekniikan hiomiseen, kunnollisiin kursseihin ja mahdollisesti yksityistunteihin jonkun oikean ammattitaiteilijan kanssa (tätähän joku jo edellä ehdottikin). Sen sijaan erilaisia kansalaisopitojen/kerhojen amatöörikursseja en välttämättä suosittele, jollei vetäjänä ole joku pätevä henkilö. Ne kun eivät yleensä pyrikään antamaan valmiuksia ammattiopintojen pääsykokeisiin, vaan niiden tehtävänä on toimia hauskana harrastuksena ja ajanvietteenä. Poikkeuksiakin tottakai on. En myöskään välttämättä pisteyttäisi koulun/lukion kuvisopettajan mielipiteitä kovin korkealle.

      Kannattaisi ehkä myös ottaa selvää eri koulujen/yliopistojen eri osastoista, joiden koulutustarjonta saattaa olla päällekkäistä. Koulutusalan nimi voi olla eri, mutta sisällöt suurilta osin samoja (ja siten myös ammatit, joihin ne valmistavat). Ei siis kannata hakea kaikkiin kouluihin samannimiseen koulutusohjelmaan. Voi olla, että vaikkei raati hyväksyisi sinua johonkin ohjelmaan, työsi voivat kuitenkin olla tarkoituksenmukaisia johonkin toiseen.

      Itselleni kävi juuri näin: hain pari kertaa peräkkäin samaan koulutusohjelmaan, mutta sen kerran kun hain toiseen ohjelmaan saman korkeakoulun sisällä, pääsinkin heti sisään. Tätä tosin edelsi tekniikan hiominen amk:ssa vuoden verran. Tällä hetkellä teen tasan sitä mitä alunperin halusinkin, ja itselleni ihan ok palkkakin on (ei siis mikään huimaava, mutta koska ei ole perhettä tms, voin periaatteessa tehdä mitä tykkään).

      Tosin onhan tämä taideala jatkuvia paperitöitä, projektien hakemista, rahoituksen saamista/ei-saamista, mutta siihen on vain totuttava ja yritettävä suunnitella taloutensa sen mukaan. Sillä mielellä ei siis kannata lähteä, että kaikki sujuisi aina siloisesti ja suunnitelmien mukaan, sellaista tämä vain on.

      Mutta käsi pystyyn: kuka ei olisi nuoruuden innossaan hieman naiivi? Kun ihminen on ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakemassa, ei tarvitsisi kaikkien niin lyödä lyötyä, vaikkei hän ihan valtavirta-alalle olisi hakemassakaan. Ei muuta kuin uutta kehiin, ja tehokasta ajankäyttöä "välivuodelle". Kyllä se siitä.

      • Taiteilija täälläkin

        Niin, ja edelliseen lisäyksenä: näin kokeneempana voin sanoa, että toisinaan myös pieni laskelmointi voi auttaa. Yritä siis saada selville, millaista taidetta tavoitekoulussasi arvostetaan ja pyri luomaan seuraavat ennakkotehtävät sen mukaan, kuitenkaan omaa kädenjälkeäsi unohtamatta (tiedän, ei ole helppoa, mutta saattaa kannattaa). Karrikoidusti: jos lähetät nättejä, vaikka hyvinkin tehtyjä piirustuksia jonnekin, missä arvostetaan rajumpaa ja ehkä abstraktimpaa ilmaisua, valitsijat eivät välttämättä näe sinua sopivana ko. ympäristöön. Ehkä kannattaisi hakea joku mentoriksi kyseisestä opinahjosta? Jos ei muuten onnistu, niin laita vaikka lappu koulun ilmoitustaululle, jossa toivot jonkun ko. paikan opiskelijan preppaavan sinua pääsykokeisiin.


    • hölpöti

      Hitler ajatteli aikoinaan samalla tavalla, mutta katso mikä suuri mies hänestäkin tuli! Tsemppiä sinulle! Ei kaikki kaadu yhteen opiskelupaikkaan. Uskon että sinullekkin on luvassa suuri tulevaisuus :)

    • Älä luovuta!

      Mun kuviksen ope oli joutunu yrittään taidealalan kouluun 3 vuotta ennen ku pääsi. Älä luovuta! Pidä kuitenkin taitoasi yllä ja kehittele sitä, varmasti sinun vuorosi tulee vielä. Hyviä hakijoita oli varmasti paljon enemmän kuin paikkoja vapaana.

    • mikä tuntuu oikealta

      Taidekouluun pääseminen on tuuripeliä!.. Valinnan tekee pieni ryhmä joilla kaikilla omanlaisensa mieltymykset. On sattumankauppaa pysäyttääkö työsi valitsijaraadin vai ei. Teknisella osaamisella ei välttämättä ole minkään sortin virkaa ja loppu onkin sitten makuasioita.. Makuasioista ei muka voi kiistellä mutta taiteessa ei juuri muuta tehdäkkään. Taiteellinen lahjakkuus on suhteellisempaa kuin vaikka matemaattinen lahjakkuus. Huono ja hyvä taide on katsojasta kiinni ja kolhuilta ja arvosteluilta ei voi tällä alalla välttyä.

      Taide on ristiriitainen ala jolla pitää samalla säilyttää herkkyys ja olla äärimmäisen kovapintainen. Sen lisäksi että taiteilijan täytyy sietää loputonta yksinoloa ja pakertamista täytyy myös pystyä rakentamaan hedelmällistä yhteistyötä ja suhteita joilla on valitettavan suuri osa taiteessa. Omasta sisäisestä maailmastasi tulee julkinen ja arvostelun alainen mikä vaatii äärimmäistä rohkeutta. Et juurikaan elä taiteella, mutta jos elätkin se herättää arvostelua sillä sitä pidetään jonkin sortin huoraamisena. Ainiin.. ja taiteilijuushan ei ole ison osan mielestä edes mitään oikeaa työtä vaan elämän mittainen huviretki ja haihattelua.

      Jos siis taiteilijaksi haluat ei ollut varmaankaan ensimmäinen kolaus itsetunnolle.

      Valitset sitten taiteen tai "oikean ammatin" vältä kuitenkin jossittelua ja katumista myöhemmin elämässä. Jokaisella valinnalla on kääntöpuoli. Oikeita valintoja tärkeämpi on oikea asenne. Ihminen voi olla onnellinen tai onneton eikä siinä aina uravalinnat paina. Tee sen mukaan mitä haluat nyt .On mahdotonta ennustaa mitä kaipaat kymmenen vuoden päästä tai 50 vuotiaana. risteyskohtia tulee ja matkanvarrella voi muuttaa suuntaa.

      • Lottonumerot.

        Mikä määrää että yksinolon täytyis olla semmosta mikä jostain syystä ois jollekin toiselle sietämätöntä? Miksei yksinolo vois olla jollekin toiselle suurin onnellisuuden lähde? Joku pakertaa pakertamistaan ilman että edes ajattelee pakertavansa jonkun toisen mielestä, ja se toinen näkee tämän pakertamisen itselle tuntuvan kovana työnä ja ihmettelee miten toinen kykenee siihen.


    • 3333332222

      hae lukemaan jotain taiteeseen läheltä liippaavaa alaa, kuten taidehistoriaa. Tosin se ei työllistä sinua mihinkään, ja tulet vaihtamaan alaa 3-kymppisenä, mutta ainakin saat tutkinnon siltä alalta.
      Hyvin monilla on kuvis kymppi, joten mielestäni voit tehdä omaa taidettasi jo niiltä lähtökohdilta. Lähde katutaiteilijaksi tai turistien pilapiirtäjäksi johonkin keski-euroopan maahan (heh).

      • neuvoja

        Mulla on jonkunlainen käsitys tullut näistä taidekouluista, että sinne pyrki ja pääsee sisälle paljon sellaisia vanhoja, esim. 30-40-vuotiaita ihmisiä, jotka on ensin tehneet jotain muuta, tai ovat JO kouluttautuneet vaikka ulkomailla jollekkin taidealalle tai muuhun. Niiden taito ja osaaminen on ihan jotain muuta kuin just lukiosta tulleella lapsella. Älä ees vaivaudu.


    • tietäjä

      Ei sitä taiteellisuutta koulussa opi, eikä koulu opeta. Jos olet kiinnostunut opettele itse, jälkikin on silloin parempaa.

      • tietäjä

        Tai jopa koulussa sinun täytyy opetella itse, mutta tiettyjen rajojen ja esteiden kanssa. Siispä suosittelen vaan opettelemaan oma toimisesti, internettikin on täynnä kaikenlaista tietoa jos sitä tarvitset välttämättä. Onnea matkaan!


    • lol duude oot homo

      VOI VITTU!! HAHAHAhA unelmat murskana ku ei päässy johonki kouluun....voivoi
      Kuka oikeesti unelmoi koulussa olemisesta??? mitävittua?

    • Misty-88

      Aloittaja, kultainen, ymmärrän sinua koska itselle on käynyt noin jo 3 vuotta peräkkäin :( Et ole siis ainoa! Näillä aloilla on niin paljon kysyntää, että ne oikeastaan vaatii valmiita ammattilaisia sisään. Tämän olen minäkin kantapään kautta ymmärtänyt, jos sä et ole huippuammattilainen jo valmiiksi, sinulla ei ole mahollisuuksia päästä taidealaa opiskelemaan. Absurdia, mutta totta :/ Voimia ja halauksia sinulle!

    • lottonumerolle

      yksinolo voi olla juuri se työn ja elämän suola.Vilkas oman päänsisäinen elämä onkin taiteilijoille ominainen piirre. Yksinäinen työskentely on kuitenkin käytännön asia jolle kannattaa uhrata ajatus jos taidetta meinaa uraksi sillä taiteilija yleensä työskentelee yksin ilman työyhteisöä ja on muutoinkin aika omillaan. mutta kyllähän taidetta voi tehdä myös ryhmässä.. Vaativaa on se että samassa ihmisessä täytyy löytyä yksin viihtyvä ahertaja ja taitava itsensä esilletuoja.

    • WoiMeitäNykyajanNuor

      No voi itku senttäs x)

    • Terveiset Annelta

      Hae Wieniin! Siellä on korkeatasoisia taideoppilaitoksia ja yliopistoja. Wien on ihana paikka ja ex-miehenikin siellä opiskeli. Internetistä selviää koulut ym. Sinne voit päästä helpommalla, kun on enemmän kouluja. Opiskeluasunnotkin ovat edullisia.
      Toivon sinulle paljon onnea. Kirjoitapa kun valmista tulee! Voi hyvin!

    • Eilogiikkaa

      Itsekin hain ensimmäisessä haussa ykköstoiveena taidealalle ja uhrasin monta päivää näytetöiden tekemiseen, jotka olivat valinnaisia. No en tietenkään päässyt(ylläri?) pidin siinä sitten välivuoden ja kun hain seuraavana vuonna toiseen kouluun, mikä siis ei ollut taidealaan keskittyvä ja laitoin vasta kolmanneksi hakutoiveekseni tuon saman taidekoulun johon silloin hain. Sittenhän sieltä tulee kutsu valintatesteihin vaikka en ollut edes näytetöitä tehnyt kuten edellisenä vuonna (logic?)

    • tarvitset apua

      Et ole ***** vaan olet alisuoriutuja. Siinä syy. Sinuna hakeutuisin työvoiman palvelukeskuksen asiakkaaksi kuntouttavaan työtoimintaan tai nuorten työpajatoimintaan, josta saat lisää itseluottamusta ja kykyä hakea myös tulevaisuudessa eri kouluihin. Eihän tuollainen itku kurkussa masentelu auta tilannettasi yhtään!

    • afdgnhrehts

      Hae pikimmin ulkomaille opiskelemaan.
      Tulevaisuutesi on pilalla, jos et hae.
      Sinut hyväksytään esim Saksaan tai Englantiin useaan eri oppilaitokseen,
      jos suoritat hakuprosessin. Tee se heti äläkä aikaile.
      Et tule pääsemään Suomessa opiskelemaan.
      Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö olisi hyvää ainesta.
      Toimi!

    • valintoja...

      Itse hain opiskelemaan nyt lukion jälkeen taide-alaa, mutta myös muita aloja. En saanut kutsua valintakokeisiin, koska ennakkotehtävien pisteet eivät olleet edes alimilla rajoilla. Tiedän, että taide-aloille on todella vaikea päästä ja tuskin tulen enää hakemaan niihin. Olen kyllä aina tykännyt taiteesta ja suunnittelusta ja piirtäminen ja maalaaminen ovat lempiharrastuksiani. Mutta harrastuksiksi ne taitavat jäädä. Lähipiirissä on muutama taidegraafikko ja kuvataiteilija, mutta töitä ei ole tarjolla ja taiteella on todella vaikea elää, ellei ole esim. opettaja. Joten aion varmasti lähteä opiskelemaan alaa, jolta saa todennäköisemmin töitä. Kylläähn taiteella voi elääkin jos se on elämän intohimo, mutta itse haluan ainakin saada normaalia palkkaa. Taiteen voi myös pitää harrastuksena! :)

    • Tyhmyys&lahjattomuus

      siinä ne tyypilliset. Rohkeasti vaan lusikka kauniiseen käteen ja kykyjä vastaavaan työhön vaikkapa suurkeittiön tiskilinjastoon.

      • Sitä riittää...

        Sinne tiskilinjastoon, siivoukseen ja varastohommiin on tunkua yllättävän paljon, kouluista luopuneet tuntuvat kansoittavan nyt Suomen maassa ihan ylitarjontaan asti noita aloja, kun ei niitä hanttihommia riitä koulutetuillekaan ja kokemusta omaaville! Eli en kannata!


      • yksi kommentti.

        No "lahjattomien" tuotoksia taitaa olla korkeintaan nimimerkkivalinnat suurella osalla tässäkin nimettömässä keskustelussa. Aika ovelaa, että henkisesti häiriintyneet tällaisella nimettömällä foorumilla ilmaisee _vihansa_ nimimerkkikentässä: esimerkiksi tässä ketjussa esiintyneet nimimerkit "Suomursu", "Tyhmyys& lahjattomuus", "tarvitset apua", jne. lukuisat muut eivät ole kuin päästänsä- vaitettavasti- varmasti pahasti lahjattomien kirjoitustuotoksia. Pääasia, ettei kukaan ole niin kusiainen, että yrittäisi viirtaillla ihan henkilöihin - v*ttu nettikiusaamista henkisesti pölähtäneet typerykset voi harjoittaa psykiatrin pakeilla vaikkapa, mutta ei kiitos foorumilla, jota sentään joskus lukee ja erehtyy lukemaan ihan tavissosiaalinenkin nimetön kirjoittaja.


    • muusikoksi halunnut

      Pää pystyyn vaan. Tässä yllä onkin tullut monta hyvää vinkkiä. Tässä vielä muutamia (sori jos kirjoitan samoja kuin muutkin):

      - hae opiskelemaan tai harjoittelemaan ulkomaille. Oppisit samalla kieltäkin. Erityisesti Venäjällä/Virossa opiskelu on suomalaiselle edullista.

      - pidä välivuosi ja käytä se tiukasti taitosi syventämiseen. Tarkista, voitko opiskella osa-aikaisesti työväenopistossa, avoimessa yliopistossa tms. Työväenopiston johtava taidelinjan johtaja yleensä antaa kritiikkipalaverissakin ohjeita, jos pyytää.

      - ota selvää kansanopistoista yms. opinahjoista.

      Esimerkki 1:
      Eilen tuli TV:stä dokumentti vaatesuunnittelija Samu-Jussi Koskesta, joka ei päässyt näyttelijäksi, vaan haki sitten hetken mielijohteesta vaatesuunnittelijaksi ja löysikin sitä kautta oman ammattinsa

      Esimerkki 2:
      Erin Anttila teki töitä osapäiväisesti vaatemyyjänä Gina Tricot -liikkeessä, koska keikkailu ei elättänyt tarpeeksi hyvin. Vasta riittävä levymyynti mahdollistaa sen, että voi tehdä töitä pelkästään taiteilijana.

      Esimerkki 3:
      Monet näyttelijät (freelancerit) joutuvat tekemään myös mainoskeikkoja saadakseen tarpeeksi rahaa. Jotkut näyttelijät ovat myös siirtyneet toiseen ammattiin (esim. kiinteistövälittäjiksi) saadakseen säännöllistä palkkaa, koska epäsäännölliset tulot perheellisellä ovat repiviä.

      Esimerkki 4:
      Moni taiteilijaksi haluava hankkii normaalin päivätyön ja pitää taiteen harrastuksena. Kun päivätyöstä saa tarpeeksi rahaa, niin hyvässä tapauksessa voi alkaa tehdä työtä osa-aikaisesti, jolloin jää enemmän aikaa taiteen tekemiseen. Sama koskee myös ammattiurheilijaksi haluavia eli jos taidot ei riitä esim. ammattilaisjalkapalloilijaksi, niin voi pelata kotimaassa puoliammattilaisena ja tehdä esim. 6 h/vrk töitä muualla. Kun rakas harrastus ei ole ammatti, niin tekemisen ilo saattaa olla suurempi, koska siihen ei kohdistu taloudellisen menestymisen pakkoa.

      Ikävää, että korostan rahaa, mutta aikuisena ihmisenä ei voi käydä enää isän ja äidin kukkarolla. Muutaman vuoden voi elää nuukasti, mutta kun näkee, että kaverit alkavat ostaa ensiasuntoa, reissaavat ulkomailla jne, niin kyllähän se korpeaa, kun näkee, miten muut nauttivat rahoistaan ja itsellä ei riitä raha, vaan koko ajan saa venyttää senttiä.

      Tsemppiä valitsemallasi polulla!

    • terveppäterve

      Taidealalla ei työllisty eikä menesty. Piste. Hae johonkin muuhun.

    • Letsgarius

      Mun on itte nyt taiteilijana todettava, ja siis peräti sen tasosena että yhdelle kovan tason muusikolle tekemässä kesällä levynkantta, että vaan idiootti haluais opiskelemalla opiskella taidetta.

      Taide ei tarvitte koulutusta jos tosiaan sen uskoo osaavansa. Pitää vaan kokeilla ja vääntää: äkillinen tajuaminen on taiteen perusta. Ei ne työnantajakkaan katto otko ollu taidekoulussa, vaan sitä että mitä oikeesti osaat.

    • Kirves kaivosta.

      Täältä kommaan lukematta koko ketjua sinulle AP että muista että tänä vuonna moni ammattikorkeakoulu karsii tai lopettaa tästä syksystä lähtien aloitus paikkoja taide- ja kulttuurialalla. Satuit kevääseen, jolloin on kovimmastakin kovin tunku ja pyrky näihin kouluihin. Esim. meidän koulusta meni 5 aloituituspaikkaa ja se aiheutti monien hyvienkin jäännin pois valntakokeista.. Muista se ja yritä ensi keväänä uusiksi. Uskoisin että pääset. Minä hain kerran, pääsin kokeisiin ja heittämällä suoraan sisään. Yksi keskeinen tekijä oli se että otin rennosti. Muista se. Ja hae ensikeraalla muualle ja syrjemällekin kuin Kuvataide akatemiaan .. Sinne hakee vuosittain yli tuhat halukasta aika lottopotti jos pääset kokeisiin tai sisään.

      • Kirves kaivosta

        Niin joo mäkin tein lukiossa kuvisdiplomit ja kaikki ja olin aina kiitettävän kuvisoppilas jne.. ja harrastin kuvista ahkeraan neljä iltaa viikosta siinä lisukkeeksi ja.. mutta tajusin että se ei ritä ja menin amikseen kuva-artesaaniksi opiskelemaan ja sitten vasta valmistutuani hain AMK;hon.

        Mulla on tahto, kutsumus, reliteetit ja taidot.

        Niin sullakin.


    • lskfj

      V1tut. P4skat! Helvetin^16! Z-tana. Asiassa on tasan kaksi puolta: 1: teet, mitä systeemi haluaa; 2: teet, mitä systeemi ei halua. Joka tapauksessa: jos haluat kaupunkimaasturin, olet toivottu yksilö. Jos et halua, olet ei-toivottu. Simple as that. Jos et halua, olet yksilö, jonka minkä henkilökohtaisesti haluan Rock!!

      Ja ihan vakavasti: ei koulua vaan elämää varten. Jospa vain itse osaisin sisäistää tämän :-(

    • Lyde lyde

      Ymmärrän masennuksesi ja toivon, että voisin auttaa. Jos saat jonkun paikan niin mene siihen kouluun. Parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään ja voihan tuo uusi opinahjo osoittautua mielenkiintoiseksi. Älä kuitenkaan hylkää unelmaasi, mutta sitä voi toteuttaa muutenkin kuin hankkimalla koulutuksen. Ethän kuitenkaan taiteilijaksi haluaisi sem vuoksi että sinusta tulisi taiteilija vaan sen vuoksi, että tunnet kutsumusta taiteen tekemiseen. Elämä on mielenkiintoista juuri siksi, ettei se mene oman tahdon mukaisesti.

    • Lyde lyde

      Ymmärrän masennuksesi ja toivon, että voisin auttaa. Jos saat jonkun paikan niin mene siihen kouluun. Parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään ja voihan tuo uusi opinahjo osoittautua mielenkiintoiseksi. Älä kuitenkaan hylkää unelmaasi, mutta sitä voi toteuttaa muutenkin kuin hankkimalla koulutuksen. Ethän kuitenkaan taiteilijaksi haluaisi sem vuoksi että sinusta tulisi taiteilija vaan sen vuoksi, että tunnet kutsumusta taiteen tekemiseen. Elämä on mielenkiintoista juuri siksi, ettei se mene oman tahdon mukaisesti.

    • Ikuinen kokelasko?

      Suosittelen harkitsemaan lisäopintoja tässä välissä, mikäli et saavuttanut edes pääsykokeita.

      Hyviä preppauskursseja löytyy nykyään myös taidealalle ja itse kävin Kansanopiston tadelinjan 'preppausmielessä' Tuusulassa. No siltikään en itse päässyt opiskelemaan, mutta monet kurssilta pääsivät haluamaansa alaan (n.8/14) ja siellä opin, mitä kannattaa huomioida juuri tälläisessä TYÖSSÄ. On aivan eri asia lähteä suoraan koulupohjalta hakemaan, kuin treenaamalla lisää ja treenaamisen on oltava jatkuvaa, vaikka olisit käynyt koko nuoruuden taidealan koulua.

      Kuvataideopetukseen olisin halunnut sen jälkeen, kun en pärjännyt matikassa ja ajattelin unohtaa sisutusarkkitehtuurin sen vuoksi. Kaikenkaikkiaan hain eri kaupunkeihin eri aloille n. neljään eri oppilaitokseen samana vuonna kuvataiteessa, eniten kiinnosti Taideteollinen. Mutta lopulta huomasin, että olisi kannattanut hakea johonkin toiseen linjaan, koska hakijaprosentit ratkaisevat pääsyn.

      Virheitä: Lue tarkkaan tehtävien annot!
      Muista tarkistaa pääsyprosentit ja ota selvää, mitä tehtävissä halutaan sinulta.
      Hanki työkokemusta lähellä olevasta alasta, selvitä mistä lisäpisteitä voi saada.

      Mikäli et tee mitä pyydetään, vaan keskityt omaan ajatukseen, ei ole mahdollista päästä ennakkotehtävistäkään eteenpäin, samoin liika on aina liikaa ja liian viimetinkaankaan ei saa tehtävien tekoa jättää. Eli silloin ei auta, vaikka olisit kuinka hyvä. Itse hain lopulta kuusi kertaa Taikiin, pari kertaa Kuvataideakatemiaan, kerran muutamaan muuhun Turkuun, Lahteen ja toiseen kansanopistolinjaan Graafiselle alalle ja parhaimmillaan pääsin Taikissa pisteen päähän pääsystä ja neljännelle varasijalle (samoilla pisteillä kaikki neljä). Meistä ensimm.vara pääsi kouluun, arvaa ottiko päähän?

      Osakokeissa painotetaan viimeistä osiota eniten. Silloin mietin, että olisi pitänyt hakea keramiikka-puolelle, joka olisi ollut vahvempi osioni. Graafiselle alalle olisin päässyt, mutta olisi ollut vain kansanopisto jälleen ja aivan eri paikkakunnalla, joten en mennyt sinne.

      Tämä hakeminen oli niin masentavaa, etten hakenut sitten enää kuin pari kertaaTaikiin ja silloinkin aloitin eri kasvatusalan muualla välissä. Lopulta huomasin, etten enää tunne kuuluvaini edes haluamaani opinahjoon ja en enää hakenut sinne. Tein välillä töitä päivähoidossa ja sain niistäkin opinnoista lisäpisteitä, joten työkokemus alalla on aina plussaa, ja työntekoa jokatapauksessa arvostetaan kaikissa hauissa. Keikkatöitä kannattaa kokeilla jollain alalla.

      Mieti siis kiertoteitä alalle, nykyään on lukuisia oppilaitoksia, jotka ohjaavat samaan suuntaan ja antavat lisäpisteitä eri asioista. Itse toimin nykyisin yrittäjänä taidealalla, vaikka koulutukseni on ollut ihan muu. Kävin jatkuvasti erilaisia kursseja ja kiinnostuin lopulta kokeilemaan siipiäni ilman tutkintoa, ja olen siihen ratkaisuun tyytyväinen. Olen kuitenkin kulkenut pitkän ja kivisen tien, mikään ei ole tullut itsetään ja monet asiat on kiinni oivalluksesta, monialaisuus ja yrittäjähenkisyys on välttämätöntä, mikäli aiot taiteen alalle menestymään. Suomessa on edelleen liian vaatimattomia taiteen harrastajia, kun tarvittaisiin itseensä luottavia ja omaa osaamistaan kehittäviä luovia ihmisiä.

      Eli mieti mitä oikeasti taiteelta haluat ja hae sen pohjalta eri vaihtoehtoja. Taiteenalasta ei tarvitse luopua, muttei siihen elämäänsä tarvitse tuhlatakaan, jos sinua ei ole ymmärretty. Eteenpäin kohti uusia tuulia ja aikaa kaikki vie. Ja joskus käy niinkin, että työ, jota lopulta teet voi olla eri, mutta aktiivinen harrastaminen jää rikastuttamaan omaa elämää vapaa-ajalla ilman stressimomenttia menestymisestä.

    • sartta

      Älä luovuta, vaan yritä uudelleen ensi vuonna.

      Oma lapseni käy samaa rumbaa läpi juuri nyt. Taidealalla te joudutte kisaamaan opiskelupaikasta melkein kolmekymppisten kanssa ja heillä on paljon työkokemusta ja kursseja, ehkä jo toinen tutkinto tai opintoja toisessa taidealan koulussa takanaan.

      Hanki kokemusta eri taidekursseilta tai vastaavilta. Pidä unelmaasi yllä äläkä välitä vähättelijöistä.

      Onnea uuteen yritykseen!

      • munvelitekiniin

        Ekalla kerralla voi nuorikin ihminen päästä opiskelemaan, mikäli on kyllin lahjakas. Ihan puhtaalta pöydältä ja ilman kursseja yms.


      • Meitä on moneksi
        munvelitekiniin kirjoitti:

        Ekalla kerralla voi nuorikin ihminen päästä opiskelemaan, mikäli on kyllin lahjakas. Ihan puhtaalta pöydältä ja ilman kursseja yms.

        Joo, niin ehkä, joskus käy noinkin hyvin ja tiedän monia joille niin on käynyt.

        Aivan kuten itsekin pääsin 'vahingossa' ekalla mm. nykyisen ammattini opinahjoon, liiketalouden ja hallinnon linjalle haluttuun oppilaitokseen sekä graafiselle alalle... eli kaikki sellaisia, mihin hain huvikseen ja monet olivat hakeneet jo kuusi kertaa... väitän edelleen, että kyse on jokatapauksessa tehtävien annosta ja miten ne tulkitaan. Lahjakkuus on tässä etuoikeus.

        Taidealalla on hyvin vaihteleva kirjo ja riippuu täysin oppilaitoksesta, kuka lahjakkaista pääsee sisälle, koska oppilaitoksissa on suuntauduttu myös tietynlaiseen genreen.

        Ja jos jännität jokaista tehtävää liikaa, et pärjää. Monet ovat erittäin menestyneitä ja lahjakkaita, vaikka eivät ole päässeet ekalla kerralla ja on paljon sellaisia, jotka eivät osaa arvostaa sisälle pääsyään, vaan heittävät opiskelun hukkaan.


    • Taiteilija täälläkin

      Vähän menee off topic, mutta ihmettelen sitä että niin monet tämän ketjun kirjoittajat suhtautuvat todella negatiivisesti (taidealan) koulutukseen. Faktahan nimittäin on se, että nykymaailmassa on hyvä olla edes joku koulutus ja jos haluaa toimia taiteilijana, kannattaa hankkia tutkinto sitten siltä alalta.

      Taidetta voi tottakai tehdä ilman koulutustakin, mutta yhteiskuntamme tuntuu pitävän ammattilaisina ainoastaan niitä, joilla on joku ammattinimike ja työnantajille/muille tahoille ja esim. työkkärillekin on enemmän perustelemista, jos ei ole mitään muuta näyttöä kuin itse teokset. (Ja tottakai tekninen- ja muukin osaaminen vahvistuu alalla kuin alalla sitä opiskellessa.)

      Kaikki eivät tietenkään sinne työkkäriin joudu asioimaan, mutta se on vain yksi esimerkki siitä, miten saattaa joutua huonompaan asemaan vain siksi ettei muodollista pätevyyttä ole.

    • piupalibkjgkg

      Kannattaa varmaan opiskella välissä opistotasolla kuvataidetta tai ammattikoulussa joku kädentaitoja painottava ala. Ja hakea samalla taidekouluihin. Itsekin olen yrittänyt hakea eikä edes pääskykoekutsua tipu. Toki heti lukiostakin voi päästä, mutta jostain koulusta sanottiin että usein on hakijalla jo joku toinenkin tutkinto, esim. ammattikoulutus.
      Kaverini pääsi amk:hon kuvataiteilijaksi suoraan lukiosta, mutta oli ainut siinä ryhmässä sen ikäinen ja muutenkin tuolla harvinaista..

      • puipaliedjghvoefgv

        Ja piti vielä sanoa, että lienee hieman tuurista kiinni että pääseekö. Tosi lahjakkaat voi päästä tai sitten ei, riippunee myös ennakkotehtävistä välittyvästä näkemyksestä.. Eräs tuttu pääsi, en tiedä mitä teki ennakkotehtäviksi ja pääsykokeessa, mutta suoraan sanottuna olin hiukan ihmeissäni, pääsi vielä ekalla hakukerralla..


    • jffoemfoee

      Osaako joku sanoa, että muuttuuko noi pisterajat millä pääsee sisään esim. ensi vuonna? Itellekin tuli ilmoitus Savonian amk:sta että pisteesi eivät riittäneet valintakokeeseen, kyseessä fysioterapian ja hammashuollon tutkinnot. Voinko hakea samalla yo-todistuksella ensi vuonna, ja mahdollisesti päästä pääsykokeeseen? Vai onko tämä nyt tulevaisuuteni, pisteet eivät yksinkertaisesti ikinä tule riittämään pääsykokeisiin??! Miten voi olla totta, keskiarvo 8,3 (täydet pisteet) sekä yhestä aineesta kirjotettu L (täydet 5 p.), muut menivätkin vähän huonommin.

    • piupou

      Hei, kyllä se siitä. Ekat haut vasta ja oot nuori, vielä kerkee vaikka mitä. Ite olin juuri vuoden Limingan taidekoulussa, suosittelen. Siellä tulee opittua uutta, luovuus ja taidot kehittyy, ja tutustuu uusiin ihmisiin. Varmasti hyviä muutkin kansalaisopistot. Ja niihin pääsee kyllä, ei oo karsintaa tai valintakokeita. :) Niissä tietenkin on erikseen koulumaksut, mutta siihen saa opintotukea.

    • hakija89

      Ensi kerraksi kannattaa miettiä minne oikeasti hakee. Keskittyy muutamaan ja niin jaksaa tehdä pohjatyöt todella hyvin. Nyt vähän näyttäisi että olet yrittänyt venyä liian moneen etkä ole saanut oikein mihinkään täyttä näyttöä taidoistasi.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      82
      3792
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      32
      2639
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      94
      2146
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      20
      1657
    5. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1478
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1461
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1424
    8. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      25
      1401
    9. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      70
      1392
    10. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      11
      1274
    Aihe