Unelmat murskana

Haitko nyt vasta ensimmäistä kertaa? Älä masennu, moneen muuhunkin paikkaan joutuu hakemaan monta vuotta

Joo, eka kerta oli nyt lukion loppuessa. Niin kai, vanhemmatkin sanoo että ensi vuonna voi taas hakea mutta kun tuntuu että menee koko tämä seuraava lukuvuosi hukkaan.. Ja tuntuuhan se pahalta, kun ei pääse edes yrittämään päästä sisään. Tuntuu että ihan teilattiin joka paikasta..
Kiitos rohkaisusta.

Heippa, en ole taiteilija, mutta tiedän tunteen kun ei pääse heti omalle alalle..Itse jouduin hakemaan kolme kertaa omaan tiedekuntaani.

Kannattaa tulevana välivuonna tehdä vaikka töitä ja harrastaa taidetta sekä kehittää edelleen omaa ilmaisua ja osaamista. Harjoittele lisää ja mieti miten voisit vielä kehittyä taiteilijana. Mieti voisitko opiskella taideaineita jossain avoimen yo:n tapaisessa? Lainaa kirjastosta alan kirjallisuutta ja käy taidenäyttelyissä. Ehkä voisi käydä jotakin taidekursseja jossakin opistossa tms? Tai voisitko saada omia teoksia myyntiin vaikkapa myyjäisiin tms? Tai ala pitää neitssä taideblogia :)

älä vaivu epätoivoon, vaan nosta pää pinnalle.

Tsemppiä jatkoon :)

Et todellakaan ole ainoa, jolle käy noin. Itsekin olen aikoinani hakenut taidealoille, nyttemmin kiinnostus taiteeseen lopahtanut täysin, kun en koskaan päässyt mihinkään hakemaani kouluun. Hain useampana vuotena ja ainoastaan parina kertana pääsin pääsykokeisiin asti.

Kannattaa vain jatkaa hakemista, ei siinä muu auta. Ja aina kannattaa opiskella kuitenkin, oli se sitten mitä vaan. Vaikka nyt pääsisit johonkin ei-niin-kiinnostavaan kouluun opiskelemaan, niin kannattaa kuitenkin ottaa paikka vastaan ja kokeilla. Tylsää sekin, jos ei ole mitään ensi vuonna, kun töitäkään ei ole niin helppo saada.

Tämä voi olla paras juttu mikä sulle on ikinä tapahtunut! Annapas kun kerron..

Itse pääsin opiskelemaan erästä itselle rakasta luovaa taiteellista alaa ja kohta valmistun alalta myös maisteriksi. Tämä ala on ollut minulle kaikki kaikessa pitkään ja itselleni oli aina selvää, että haluan työllistyä tälle alalle. Valintaani pönkitti se, että muutamat ystäväni menestyivät todella hyvin alalla. Olen nähnyt nyt parin viime vuoden aikana alaa lähempää ja todennut, että mahdollisuudet saada töitä, tai saati sitten menestyä alalla, on todella vaikeaa. Monet kiituuttavat vuodesta toiseen yrittäen päästä alalle ja uskoen, että joskus vielä tärppää. Todellisuus on suorastaan karmiva. Koulutus ei välttämättä tässä juuri paina.

No nyt sitten olen havahtunut miettimään, että mihin helvettiin sitä olen aikani käyttänyt.. Luovien alojen todellisuus on paiskautunut kasvojen eteen lujaa ja niin sanotut "normaalit työt" ovat alkaneet tuntua jumalaisilta vaihtoehdoilta. Kuukausittainen palkka, mahdollisuus tienata 3000 euroa kuukaudessa, monissa töissä voit jättää työt työpaikalle ym... Plussia on vaikka muille jakaa.

Ymmärsin, että ei ole mitään järkeä jatkaa tässä suossa, joten päätin vaihtaa alaa. Koko alasta on mennyt maku ja ei voisi totta puhuen homma enää vähempää kiinnostaa. Nyt on edessä uudelleen kouluttautuminen ja aloittaminen alusta. Työelämään pääsyssä kestää aikaa, koska joudun aloittamaan opiskelun uudelleen. Voi kun vaan olisin ymmärtänyt nämä asiat jo vuosia sitten. Olisin voinut jättää luovan työn mukavaksi harrastukseksi ja tehdä jotain järkevää työtä, mutta ei. Nuoruudessa sitä ajattelee, että vain tämä minun ykköskutsumus kelpaa. Kadehdin joitain ystäviäni, jotka ovat opiskelleet jotain "järkevää". Heillä elämä on huomattavasti tasaisempaa ja helpompaa.

Joten mieti vielä haluatko taidekouluun. Todellisuus ja omat haaveet kohtaavat luovilla aloilla harvoin. Minäkin olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, että oikeastaan monikin ammatti voisi olla kiinnostava ja mukava. Minusta olisi ollut myös opiskelemaan vaikka miksi. Nyt joudun maksamaan tämän typerän päähänpinttymän seurauksia. Toisaalta nyt maailma on vihdoin avoin ja mahdollisuudet näkyvät kirkkaina edessä. Vielä on toivoa!

Ensinnäkin, jos et nyt päässyt edes pääsykokeisiin, vaikka olit kaikkesi tehnyt ennakkotehtävien suhteen, ehket ole kuitenkaan tarpeeksi lahjakas, ehkä sinulta puuttuu oma näkemys, oma luovuus, ehkä olet vain ns. sunnuntaimaalari. Anteksi, en halua olla ilkeä. Realismia on, että kuvislukioissakin kiitosta saavat monet tusinatekijät.
Toiseksi, älä itke hukkaan mennyttä välivuotta. Voit mennä jonnekin kansanopistoon opiskelemaan maalausta/piirtämistä. Voit osallistua taidekoulujen iltakursseille. Voit harrastaa ihan yksinäsi.
Kolmanneksi, jos intohimo on tehdä taidetta, mieluummin köyhä ja onnellinen kuin kovapalkkaisena inssinä paskatyössä.

Olen samaa mieltä, että sinun kannattaisi opiskella joku ammatti itsellesi ja vasta sitten jos intoa ja taitoa riittää niin suunnata taidealalle.
Mihin olette muut kouluttautumassa uudestaan?

Heippa! Jaanpa oman tarinani, vaikkei se sataprosenttisesti täsmää sinun tilanteeseesi mutta toivottavasti saan sinua inspiroitua.
Kirjoitusten jälkeen olin lopen kyllästynyt lukemiseen ja yliopistoon haku tuntui mahdottomalta idealta. Hain kuitenkin lukemaan erästä vierasta kieltä, jota lukemaan minun oli kaikkien (myös omasta!) mielestä täysin mahdotonta päästä lukemaan. Olin kuitenkin rakastunut tähän kieleen ja se oli ainoa asia josta olin sillä hetkellä kiinnostunut ja jota edes suostuin harkitsemaan opiskella. Urheasti puristin itsestäni mehuja ja luin kokeeseen jonkin verran, ja sainkin lukuintoni herätettyä - tosin hieman myöhään, koska lukuaika loppui omasta mielestä kesken. Itsevarmuutta uhkuen painelin koepäivänä saliin ja jo paperia katsoessa tuli kyyneleet silmiin, ei tästä mitään tulisi. Pettymys ei tullut yllätyksenä ja kyynelkanavat aukesivat kun postiluukusta tipahti hylkäyskirje. Olin onneksi b-suunnitelmana hakenut myös amk:hon, jonne luojan lykky pääsin. Olin kuitenkin täysin epämotivoitunut ja itkin useasti ensimmäisen vuoden aikana. Olin jo useasti lopettamassa amk-opinnot, koska ala ei tuntunut omalta. Jotenkin, kaikista keskeytysaikeista huolimatta, sain kyseiseltä alalta hienon työn, josta todella pidän ja jossa olen edennyt! Olen nykyään iloinen, etten päässyt lukemaan "unelma-ainettani", koska olen täysin varma että näin oli tarkoitus käydä. Valmistuin tänä keväänä ja lähden nyt tutkinto ja työkokemus taskussa uudestaan hakemaan tuota himoitsemaani vierasta kieltä. Jos en pääse sisään, voin tukeutua jo olemassa olemaan tutkintoon.
Haluan vain tällä saada sinut ajattelemaan muitakin vaihtoehtoja. Useat haaveet eivät aina ole realistisia. Mitä jos tarkastelisit itseäsi vuoden ajan ja yrittäisit keksiä muunkin kuin taidealan? Jos taidealan koulut eivät vieläkään päästä sinua sisälle, voithan lukea jotain muuta ainetta ja keskittyä esimerkiksi vapaa-ajallasi taiteeseen. Monella tunnetulla taiteilijallahan on "oikea ammatti" pohjalla. Tsemppiä! :)

Itsehän pääsin AMKiin vasta neljän vuoden jälkeen amiksesta valmistumisen jälkeen et älä itke ja saman ikäinen kaveri yrittää tänäkin päivänä päästä näyttelijäkorkeakouluun.
Toiseks taitelijat ovat työttömiä ja haksahdat johonkin apurahaan niin et saa työttömyyspäivärahakaan vaikka joutuisit työttömäksi.
Jos haluat tehdä "taidetta" ja näkyvää sellasta niin hae arkkitehdiksi vuoden päästä Hyvä palkka, hyvä työ ja työllistyminen hyvä.

Hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ihmisellä on lahjojensa puolesta mahdollisuus hyvinkin monen eri alan opintoihin ja töihin. Ne, joiden lahjakkuus esimerkiksi taidealoilla on todella merkittävää, ovat yleensä jo saavuttaneet alallaan jotakin hakiessaan korkean asteen opintoihin. Jos tuollaista selvää saavutusta ei ole, niin lahjakkuus ei yleensäkään yllä "solistitehtäviin".

Lisäksi huomautan siitä, että ihmisen opiskelualan ja myöhempien työtehtävien ei tarvitse olla samat kuin joillakin auktorisoiduilla aloilla. Ensimmäisen työpaikan saantiin koulutus auttaa, mutta myöhemmin jyllää kokemus.

ite hain parina vuotena taidealan amk:hin, mutta ei mitään...
Kuukausi tolkulla tein ennakkotehtäviä ja kävin jopa valmennuskurssin.

Sinne pitää oikeesti olla ihan mielettömän lahjakas. Ei riitä, että osaa piirtää aidon näköisiä ihmisiä tai jotain "ihan kivoja" juttuja, vaan pitää olla jotain ylimääräistä kokemusta/tietoa/yms!? Jotakin ihan spesiaalia talenttia, että huomataan.

Sit hain ihan normi amikseen, kuva-artesaani linjalle ja tyytyväinen olen :D
Valokuvausliikkeessä olen ollut töissä, eikä ne oo siellä kyselleet, että oletko joku über-yliopito-taidemaisteri vai ihan jotain muuta :D

Voisimpa sanoa jotain...

Kaveri on Artesaani ei oo löytänyt duunii koulutuksen jälkeen ja taiteillut kunnes 500 päivää on tullut täyteen.

Eihän taiteilijaksi kouluja käymällä tulla vaan synnytään. Menet nyt vaan ihan "oikeaan" kouluun ja jatkat taiteilua harrastuksena ja sivutoimisena itseopiskeluna.

Annas nyt kun vanhempi neuvoo; tässä kohtaa ei unelmien kuulu murskaantua, vaan sinusta pitää tulla entistäkin päättäväisempi. Minäkin kävin aikoinani taidelukion, ja lahjakas ystäväni samalta luokalta haki lukion jälkeen taideteolliseen korkeakouluun. Ei hänkään ekalla kerralla sisään päässyt. Juuri tarkistin Koulukaverit-sivustolta, että lukiosta valmistuimme -87, ja taideteollisesta hän valmistui -96. Hän pyrki sisään taideteolliseen useampanakin vuonna. Siihen aikaan se oli niin suosittu, että muistan kun kävimme sinne tutustumassa, niin ne opettajatkin sanoivat, että yksi valintaperuste on se, kuinka monena vuonna hakija jaksaa hakea - se osoittaa hänen motivoituneisuutensa alalle. Mieti vähän, kuinka monta lahjakasta hakijaa tulee hylätyksi joka vuosi. Siinä puuhassa tarvitaan sitkeyttä, eikä masentua saa, vaan pitää herätä taistelutahto.

Vaikka valtavan lahjakkaita taiteilijoita on tosi pieni osuus väestöstä, heitä (meitä) on todella monikertainen määrä siihen nähden, kuinka moni pystyy elättämään itsensä taiteellaan.

Itsellä takana kaksi vuottaa taidekoulussa, muotoilija amk -tutkin ja pitkä alaa sivuava työkokemus. Nyt sitten opiskelen amk:ssa käytännöllisemmälle alalle. Taiteen tekeminen, muotoilu ja graafinen työ ovat motivoivia, mutta arvostus on pohjissa ja palkkaus surkea.

Kansalaisopistossa olen ollut erittäin lahjakkaan ja taitavan taiteilijan opetuksessa. Hän on aiemmin ollut vuosikymmeniä pankissa töissä ennen kokopäiväiseksi taiteilijaksi ja taideopettajaksi ryhtymistä. Kaikki ei ole muodollisesta koulutuksesta kiinni.

Tarinan opetus: tee toisin päin kuin minä. Opiskele ensin ammatti, jolla voit elättää itsesi ja ohessa tee taidetta. Kun talous on kunnossa, hae rauhassa taidepuolen opintoja toiseksi tutkinnoksi. Tai ryhdy vain tekemään taidetta sen työn ohessa ja katso miten taiteesi kantaa. Suurimpia taiteilijoita ei uransa alussa ymmärretty.

Hei! Haluan antaa jotain rohkaisevaa sanaa. Aina se ei ole lahjakkuudestakaan kiinni,valintalautakunnan mielipiteillä on paljon merkitystä. Olen ollut useamman kerran erinlaisiin oppilaitoksiin ( ammattikoulu yliopisto amk) pääsykokeissa, ja ei kaikki sisäänpäässeet ole erityisen lahjakkaita. ( älkää nyt vaan suuttuko tästä, se on totuus)
Käy ensi vuoden alussa Taidemaalariliiton ja Kuvanveistoliiton teosvälitystilaisuuksissa, jotka ovat ilmaisia. Ne antaa aika kattavan kuvan suomen taidekentästä. Ellet ole jo käynyt.
Jatka tekemistäsi kiivaasti, sillä harrastusta tehdään vain kerran pari viikossa. Tee töitä joka ikinen päivä!
Toinen ammatti on mainio ehdotus, sillä taiteella on vaikeaa elättää itseään suomessa. Ajattele apuraha systeemiä ekstrana, mutta ei edellytyksenä tekemisellesi.
Ja jos intoa riittää,miksi et käyttäisi seuraavaa vuotta harjoitteluun ja opiskelupaikan katselemiseen ulkomailta?
Kaikki ei ole aina koulutuksesta kiinni taidemaailmassa.
Hyvää kesää!

En minäkään päässyt saman tien englantia lukemaan, vasta toisella yrityksellä.

Voisitko opiskella tänä vuonna vaikka avoimessa yliopistossa jotakin, minkä voisi myöhemmin sisällyttää siihen haaveilemaasi taidealan tutkintoon? Vaikka kasvatustiedettä? Monet taiteilijat joutunevat elättämään itseään taideopettajina.

Olisit onnellinen. Se, että et päässyt taidekouluun on parasta mitä sinulle voi tapahtua. Nyt sinulla on vielä edes teoreettinen mahdollisuus maksaa joskus veroja.

Haet vaan ensi vuonna uudestaan, eihän siinä muu auta. Mutta nyt, nyt kannattaa sun tehdä jotain hyödyllistä ja tai nauttia muutenkin nuoruudesta ja elämästä. Pilaat nimittäin elämäsi jos vaan murehdit sitä, ettet päässyt kouluun.

Toinen juttu tuossa sinulla on, että harvemmin taiteilijat työllistyvät hyvin. Sinun kannattaisi miettiä sitä, josko voisit opiskela sellaista alaa, mistä kuitenkin työllistyt, sellainen ala, mikä on edes yhtään mielestäsi ok tai siedettävä. Koska kysymyksessä on taideala, voisit opiskella siinä sivussa jotain sellaista ns. lukuainetta, tuo kasvatustieteiden opiskelu on oivallinen vinkki edelliseltä kirjoittajalta. Kasvatustieteet käyvät monipuolisesti mihin vaan ja jos haluaa tehdä opettajan töitä niin ko. aine on varmasti hyödyllinen.

Kokemuksesta voin sanoa, että älä masennu tai jää murehtimaan tuota, Et todellakaan ole ainut.

Itselläni on mennyt vuosia tässä ns. hukkaan enkä ole päässyt haluamalleni alalle. Sinne jonne olen ajatellut hakea pääsee vuosittain aika vähän sisään (yliopistoon) enkä halua mennä pääsykokeisiin vaillinaisin valmisteluin ts. haluan olla itse 100 % varma, että osaan todella hyvin kaiken. Koska on pakko kuitenkin elättää itsensä jollaikin (olen tässä sivussa opiskellut kaksi ammattia), työ verottaa aika paljon lukemisesta (ja jotain muutakin elämää on pakko olla) ja suunnitellut aikataulut menevät aina pieleen, vaikka motivaatiota olisi vaikka muille jakaa (pakko on vaan nukkua välillä), mutta ei auta muu kuin jo nyt, vuotta ennen, aloittaa valmistautuminen seuraavaa kesää ja pääsykoetta varten. Haen niin kauan kunnes pääsen, sanokoot muut ihan mitä tahansa.

Älä masennu hylkäyksestäsi vaan asennoidu siihen siten, että taiteilijan urasi on nyt alkanut. Hylkäykset ovat nimittäin arkipäivää sitten kun toimit kuvataiteilijana. Suurin osa näyttely, apuraha,yms. hakemuksista tulee hylätyksi 95% taiteilijoista.Osa tietenkin menee läpi, koska taiteilija lähettää hakemuksia suuret määrät vuoden aikana, mutta suurin osa yleensä tulee hylkäyskirjeen kera takaisin.Se on arkipäiväinen osa taiteilijan työtä.

Nyt käytät tulevan vuoden itsesi ahkeraan kehittämiseen.Kun pyrin itse aikoinaan ensikertaa kouluun, en päässyt edes pääsykokeisiin minäkään. Sitten tapasin kokeneen taiteilijan, joka antoi minulle vinkkejä siitä kuinka kehittää osaamistani. Harjoittelin uutterasti vuoden ajan, pääsin pääsykokeisiin ja sain huippupisteet kokeista.

Ehdotan että otat rohkeasti yhteyttä johonkin kokeneempaan taiteilijaan ja pyydät voisiko taiteilija katsoa töitäsi ja antaa sinulle palautetta ja ohjeita siihen kuinka parantaa tekemistäsi.Voit hakeutua esim.alueesi kansalaisopiston kuvataidekurssien vetäjien puheille ja kertoa heille tavoitteistasi ja pyytää neuvoa. Tai pyytää heitä ohjaamaan sinut jonkun luo joka voisi neuvoja antaa.

Olen tietysti asissa ilmeisen puolueellinen, mutta oma mielipiteeni on se, että jos ihminen ei seuraa kutsumustaan, edes kokeile tavoittaa unelmiaan, niin sitä katuu lopun elämäänsä.

Olen itse ollut alalla pian 8 vuotta koulut, ja tunnustan ettei leipä ole aina ollut leveimmästä päästä, mutta kaikki on kiinni siitä minkälaiseen elintasoon päättää tottua. En omista kesämökkejä, veneitä yms.mammonaa jonka moni katsoo onnistuneen elämän symboleiksi, mutta sossussakaan ei ole koskaan tarvinnut käydä. Mm.omat veljeni katsovat minua jotenkin säälien kun en omista omakotitaloa ja muuta roinaa, mutta itse näen heistä sen että he vihaavat joka ikistä aamua jona he joutuvat menemään töihin. Syy on se että he valitsivat työn jolla rahoittaa kaiken haalimansa roinan sen sijaan että olisivat valinneet työn joka olisi ollut heille itselleen mielenkiintoista.

Pyri kohti unelmaasi ja ryhdy kompromisseihin elämäsi suhteen vasta kun on äärimmäinen pakko. Itselleni onnea on se että lähden joka päivä töihin innostuneena ja saan elää elämääni itselleni. Mieti tarkkaan haluatko käyttää elämäsi siten hukkaat elämääsi asioihin jotka eivät sinua kiinnosta.

Lopuksi: itke itkusi ja pidä pieni loma taiteesta. Sitten kokoat itsesi ja käyt toimeen. Kokeile antamiani vinkkejä. Ensi kerralla pääset kouluun.

T.Taiteilija

Haluatko tutkinnon vai taidetta?
Jos edessä on välivuosi mene kansalaisopiston taide juttuihin. Tai minne tahansa harrastamaan sitä...

Ajattele työllistymismahdollisuuksia ja elä jalat maassa ...

Olen nyt kaksi kertaa hakenyt YO:hon pääsemättä halutulle linjalle, ensi viikolla kokeilemaan kolmatta kertaa (: AMKhon en päässyt myöskään, mutta varasija 4 olisi tuottanut tulosta, jos olisi olult sijalla 1. Hain siis tänä vuonna tuon amk varasija 4:n ykköseksi.

Olen vasta lukion päättänyt (itse päätin amkn 2009) joten jäitä hattuun. Monet pääsevät vasta usean vuoden kuluttua opiskelemaan yhtään mitään. Hae ammattikoulumn puolelle vaikka aikuisten puolelle opiskelemaan taidetta. Myös avoimet yliopistot tarjoavat taideopetusta. Ei maailma tuohon kaadu vaikka se siltä nyt tuntuukin. Pari vuotta kun kasvat niin naurat ja muistelet posket punaisina tätä hetkeä ihmetellen, miksi se nyt tuntuikaan niin pahalta.

Limingan taidekouluunkin pääsee kesken lukukauden ja sinne ei karsita opiskelijoita. Tässä:
http://limingantaidekoulu.fi/fi/

Sinun alalle on toisien todella vaikea päästä. Kannattaa katsoa mihin taidekouluun pääsee kevyemmilläkin vaihtoehdoilla opiskelemaan. Toiset koulut ovat todella tiukkoja arvosteluissaan ja toiset ovat taas rennompia ihan jo pääsykokeiden kannalta. Älä lannistu vielä..itse jouduin nuorena hakemaan sosiaaliselle puolelle muutaman kerran enemmän kuin muut ennen kuin minut hyväksyttiin sisälle. Siinä välissä hankin työkokemusta ja sain tutustua enemmän alaan. Toisaalta se oli parempi niin päin. Hae syksyn yhteishaussa uudestaan ja taas kevällä jos ei onnaa syksyllä.
Ole kouluun yhteydessä ja voithan soittaa ja kysyä miksi sinua ei valittu pääsykokeisiin. Luo kontakti kouluun, jotta sinun nimi jää heidän mieleen!!
Koululta voi aina kysyä uusista hakusuunnitelmista ja pääsykokeiden vaatimustasosta.
Menestystä sinun elämääsi ja pysy avoimena asian suhteen sekä niiden mahdollisuuksien suhteen mitä sun elämän tielle tulee. Kaikella on aina oma tarkoituksensa :)

mutta jos näytetyösi olivat niin hyviä että, totesivat että et tarvitse koulutusta vaan olet valmis taiteilia.... ! ? !

Hei!

Muistam vielä kuinka syvissä masennuksen bveissä elin 5 vuotta sitten juuri noissa hakuaisoissa ja ajattelin kirjottaa, vaikka oma alani on kaukana taidealasta.

Olin aina pitänyt kuviksesta yms. koulussa. En kuitenkaan ollut erityisen lahjakas taideaineissa, joten tajusij jo yläasteella, että taidealoista minun ei kannata haaveilla. Muutoin olin hyvä lukuaineissa ja lukiossa pohdin tulevaa ammattiani. Halusin tehdä jtain käsilölä, enkä vain siirrellä papereita paikasta toiseen ammattinani. Sitten keksin unelmani: biokemmisti. Biologiaa ja kemiaa samassa paketissa, töitä laboratoriossa (konkreettista tekemistä käsille, mahtavaa) yms. Siis todellinen lottopotti. Hain opiskelemaan ja pääsin sisään. Siitä se painajainen sitten alkoikin..... Hyvin pian tajusin, että biokemistin ammatti tarkoittaa loppuelämän mittaista työttömyysuhan alla työskentelyä, apurahojen hakemista, piantä palkkaa, tulevaisuudessa huonoa eläkettä yms. Koko (yliopiston) laitos taisteli rahoitusvaikeuksissa ja meille opiskelijoille tehtiin hyvin selväksi, että pitäää olla nero tutkija (tai ainakin hurjan ahkera, oma-aloitteinen ja sitkeä), jotta pääsisi ns. suojatyöpaikkaan yliopistolle. Tämä kaikki iski kasvoille kuin märkä rätti sen jälkeen kun olin jo alaa opiskelemassa. Unelmani hohdokkaasta ammatista ropisi lattialle ja masennuin. Koko ala tuntui uppoavalta laivalta ja minä olin menossa pohjaan sen mukana. Ja koin itseni niin petetyksi. Kaikki valintaoppaat ja opot olivat todenneet, että tein hyvän valinnan. Kukaan ei ollut kertonut surkesta työtilanteesta, tai ylipäätään mitään konkreettista ammatista.....
Päätin hakea opiskelemaan hammaslääkäriksi. En ollut ikinä pitänyt itseäni tarpeeksi fiksuna lääkikseen, mutta lähdin yrittämään. Plussana näin tilanteessani, että näppärien sormieni ansiosta hammaslääkärin työssä voisin päästä ns. konkreettisiin töihin ja ehköä jopa käyttämään vähän taiteellista silmää paikkoja tehdessä yms. Pääsykoeluku-urakka oli valtava (ja ahdistava), mutta niinhän siinä kävi, että pääsin sisään ja huomenna on valmistujaisjuhla. 5 -vuoden luku-urakka on ohi ja koen löytäneeni erehdyksen kautta todellisen unelma-alani. Tarinani opetus voisi olla se, että vaikka pääsee suoraan lukiosta opiskelemaan junelma-alaansa, ala voi osoitteutua oikeaksi sudenkuopaksi.

Eli stemiä! Kaikella on tapana järjestyä!

Pyrin aikoinaan arkkitehtuuria opiskelemaan. Kummallakin kerralla esitehtävät menivät läpi, mutta varsinainen pääsykoe meni penkin alle. Muistaakseni sisäänpääsy jäi toisella kertaa kiinni vain parista pisteestä.

Mitä opin tuosta, oli se, että sinne pyrki opiskelemaan aivan liian paljon porukkaa, joka oli ennestään "kvalifioitunutta". Siellä oli mm. rakennusarkkitehteja (ent. opintoaste), jotka olivat tehneet vuosia arkkitehdin hommia arkkitehtitoimistoissa, oikeita taiteilijoita, kolmevuotisen taidelinjan jossain maaseutukeskuksen oppilaitoksessa käyneitä ja ties mitä. Sitten oli niitä, jotka olivat jo viidettä kertaa pyrkimässä...

On erittäin harvinaista, että tavallisella 18-19 -vuotiaalla ylioppilaalla on mitään tsänssejä noiden suhteen. Minulla ei ollut muuta kuin muutama extra kuviksen/taidekurssi takana lukiosta. Arvosanat ysiä ja kymppiä, riippui opettajasta. Taidealat ovat vähintään yhtä himoittuja kuin lääkis ja oikis ja preppaus sitten sitä myöten.

Seuraava huomio oli se, että pääsykokeet vaativat erityisen paljon idearikkautta. Jos idealamppu sytyttää vasta päivän, parin päästä ja sen lisäksi olet pikkutarkka tuhertaja, teet töitä viikko- tai peräti kuukausikaupalla, kannattaa siinäkin tapauksessa unohtaa pyrkimiset. Sellainen työskentelytapa ei yksinkertaisesti sovi näihin pääsykokeisiin sitten laisinkaan.

Mitä tulee taiteeseen, se on minulle edelleen rakas harrastus. Piirrän ja maalaan silloin kuin huvittaa, ja nyt uutena harrastuksena ovat tulleet savityöt. Et sinä sen harrastamiseen mitään tutkintoja tarvitse. Se tulee sinusta, jos on tullakseen. Halu itseilmaisuun on sisäänrakennettuna ja moni taitelija on käsittääkseni ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut alasta jo kauan ennen päätymistään koulutukseen. Sisäänpääsykokeissa tuli todistettua oikein kauniita akvarelleja, joista pohdin, että mitä tuokin millään opiskeluilla tekee, kun tekniikka on noin hyvin halussa? Toisaalta, jos sen tekniikan voi oppia muualta, miksi ihmeessä itkeä koulutuksen perään?

Tässä piilee se ristiriita; sinä haluat tutkinnolla todistaa pätevyytesi, mutta todellisuudessa teet sen työlläsi. Jos sinulla on lahjoja, ei kukaan sinun taiteellisuuttasi epäile. Jokin toinen työ/ala kannattaa hankkia, sillä eivät nämä taidealat mikään rahasampo ole, mitä olen joiltakin kuullut.

Hitlerikin masentui, kun ei päässyt taidekouluun ja aloitti siksi poliittisen uransa. Uutta yritystä putkeen. Harjoittele ja selvennä taiteellista tavoitettasi. Ilman näyttöä on vaikeaa ottaa opiskelemaan, mutta toisaalta EI OLE vaikeaa tehdä taidetta, kun on motivaatiota TAITEENTEKOON. Pelkkä halu olla taiteilija ei ole taiteen tekemistä.

Taidetta voi olla vaikka täämä:
http://youtu.be/qt9ua31YirE

Kouluihin on kova tunku. Se voi tuntua itsestään selvältä että tottakai pääsee edes yrittämään, mutta ei se niin vaan mene. Suosittuihin kouluihin saattaa olla 2-20% mahdollisuus päästä, eli karsiudut silloin 80-98% varmuudella. Tosiasioita.

Taidealojen kouluihin moni hakee monta kertaa, jotkut vuosia ja vuosia eivätkä silti pääse. Se ei tarkoita että on pa*ska (vaikka voi se sitäkin tarkoittaa), sillä taiteilija ei anna muiden määritellä itseään. Van Gogh myi eläessään vain yhden taulun. Hän ei saanut mitään tunnustusta eikä ollut mikään eläessään, hän silti maalasi ja oli maalari. Hän sai arvostustaan kuolemansa jälkeen, mikä ei varmasti helpota yhtään, hän ei koskaan saanut tietää.

Käytän häntä, koska lähelläkään kaikki taide ei saa julkista tunnustusta, eikä sitä pidä tehdä siksi. Kaikki eivät pääse kouluun, mutta se ei estä tekemistä. Taiteilijan tie on pahimmassa tapauksessa tosi hankala, ja silloin vaaditaan sitkeyttä: enemmän kuin muilta.

Jos sinulla on rahaa, suhteita ja taiteilijapiirit siis, niin mikäs siinä, Suomessa edetään suhteilla. Yksikään näyttelijän tai ohjaajan lapsi ei ole pääsemättä teakkiin tai nätyyn, he saattavat näön vuoksi joutua hakemaan pari kertaa, mutta fakta on se, että jokainen pääsee. Lahjakkuus ei periydy, se ei ole geneettinen ominaisuus, eikä heillä ole sen enempää mitään muuta, kuin suhteita, suku ja hieman tietä auki. Joten, kun 98% karsitaan, niistä 2% vie paikkoja vielä varmat nakit, suhteet ja julkkikset.
Loppu on valintatuomariston mielipidekysymyksiä, ei mitään muuta. Oikeasti: ei sielläkään ole mitään tutkaa, ei mitään taikasauvaa, ja ne on vain mielipiteitä. Ei siellä ole vain 2 % lahjakkaita ja 98% huonoja. Sinun kouluissasi on ihan sama: siellä on raati, ja siinä raadissa on vain ihmisiä.

On siis mahdollisuus, ettet sinäkään ole huono, teillä vaan on paljon hakijoita.
Taiteen tekemisesi ei riipu eikä saa riippua muiden hyväksynnästä. Et tarvitse koulua veistosten tekemiseen, teit tätäkin vuoden ilman koulua.
Ja voi olla, että joudut lopettamaan lapsellisen "en tee mitään muuta" itkun, koska rahoittaaksesi taiteen, voi olla että joudut tekemään kovastikin hanttihommia. Riippuu miten paljon haluat siis sitä taidetta. Ne ketkä haluaa, on valmiit uhraamaan.
Köyhemmissä maissa taide on intohimo, mikä maksetaan tehtaalla: älä siis inise, kuten sinulla olisi muka vaikeaa, se ei ole tässä maailmassa oikein.

Sinä hait nyt kerran ja voin kertoa, että voi olla että joudut yrittämään 10-15 vuotta ja saat vain ei oota ja turpiisi. No, kauemminkin...
Joten jos jo nyt olet luovuttamassa, et sovellu taidealalle.
Kyllä, jotkut pääsevät niin helpolla, hyvällä säkällä, saavat kaiken. Osa pääsee taidekouluihin vaikkeivat yritä, keskeyttävät ja muuta, mutta se on elämää. Ei ole väliä, mitä muut tekee ja mikä heidän elämänsä on, vaan se mitä SINÄ teet.

Seuraavan vuoden ajan sinä siis teet töitä, että saat tehtyä taidettasi. Säästät kouluasi varten. Teet teoksiasi seuraavaan hakuun ehkä, mutta enemmänkin siksi, että sinulla on palo siihen. Ja mikäli tie on sinun, sinulla ei ole hätää, koska tulet kulkemaan sitä joka tapauksessa.
Mikäli palosi sammuu, tie ei ole sinun.
Valmistaudu köyhään tiehen, missä tulet saamaan vähän rahaa, paljon töitä, et juurikaan arvostusta, sitkeää yrittämistä ja silti koko ajan köniisi. Jos et pääse kouluun, sinulta aletaan kyselemään, koska kasvat aikuiseksi, eikä sinua arvosteta. Kaverisi suhtautuvat luomiseesi (oli se miten briljanttia hyvänsä) harrastuksena, jos et saa siitä rahaa. Tässä maailmassa asiat arvotetaan nykyään rahalla ja julkisella "muiden" tunnustuksella. Mutta sinä et voi tehdä niin.
Eikä se "köyhä ja onnellinen" pidä lähelläkään jokapäivä paikkaansa. Sinulla vaan ei ole vaihtoehtoa, koska muuten et ole edes elossa etkä sinä. Köyhyys saattaa olla helvetti, minne sinun on pakko astua, sen asian takia, miksi sinä ylipäätään elät. Mutta se, miksi elät, voit selvitä sinulle vasta vuosilla. Kukaan nuori ei sitä tiedä, se ei ole kokemuksen tuomaa, joten se on luulo (tai ehkä hyvä arvaus).

Nyt tiedät mitä on olla ammattitaiteilija. Se on juuri tuota, vuodesta toiseen.
Se on ala, minkä siis pitää valita sinut, niin, että vaikka et saa siltä yhtään mitään, sinä annat sille. Se ei omistaudu sinulle, vaan sinä omistaudut sille. Tuota se on. En rohkaise sinua yhtään, sillä, jos et kestä tuota, et tule kestämään todellisuutta. Taide on silloin sinulle harrastus.
Jos luovutat, se on harrastus. Jos et pärjää ilman muiden selkään taputtelua, et tule pärjäämään. Kasvata paksu nahka ja ota paksupohjaiset kengät: matka saattaa olla pitkä.

Tervetuloa alalle.

PS. Mikäli sinulla ei ole pohjakoulutusta, millä turvaat elantosi, harkitse myös sen hankkimista. Aikuiskoulutuksella sen voi saada vuodessa jne. koska jollain sinunkin pitää elää. Tämä maailma pyörii myös omilla säännöillään, idealismia ei ole ja utopia on vielä syntymättä.

tooodella paljon hyviä ihmisiä piirtämään ja maalamaan, siis todella paljon. Ei tartte kuin vilkaista netistä harrastelijasivustoja. On siis tosi vaikeaa päästä taiteita opiskelemaan, jos hakijoina on monta hyvää. Valtteja ovat äärimmäinen lahjakkuus, siis se että saa kuvista aivan kuin valokuvia, ja sitten on omaperäisyys/ ideat. Monet kuvittaa aina niitä trendikkäitä juttuja ja periaatteessa toistaa muiden tekeleitä. Siitä puuttuu oma leima, vaikka lahjoja olisi piirtää.

Toinen seikka on se, että taiteilla ei turvallisesti elellä. Ainut keino on tulla kuuluisaksi, mutta aniharva tulee ja siinäkin on hintansa. Taiteet ovat mukava harrastus ja oikeastaan silloin syntyy parhaimmat teokset kun taiteilijalla on ollut täysin vapaat kädet ja oma mielikuvitus, rauha ja aika toteuttaa työtä. Muiden tilaustyöt, typerät mainokset ja aikataulut tappavat luovuuden.

Et varmasti ole ainoa, se kannattaa muistaa.

Nyt on päätösten aika. Yritätkö vielä ensi vuonna uudestaan vaiko pitääkö alkaa miettimään vaihtoehtoja. Vuosi jossain muussa opiskeluahjossa ei haitanne, vaikka haetkin ensi vuonna uudestaan.

Jos ei ekalla kerralla pääse, aina voi yrittää uudestaan. Ei kannata lannistua! Sitäpaitsi, kaikki menestyneet taiteilijat eivät aikoinaan itsekään päässeet haluamaansa taidekouluun, tai ovat lopettaneet sen kesken. Esim. eräs itseäni inspiroinut kuvittaja joka on menestynyt pelialalla.

Olen myös kuullut että taidekouluun valituksi tuleminen voi joskus olla aika sattumanvaraista.. siihen voi vaikuttaa pitävätkö valitsijat tyylistä ja asenteesta sekä miten he uskovat sinun sopivan yhteen sen vuoden opiskelijoiden kanssa.

Itse olen hiljattain valmistunut kuvataiteiljaksi AMK:ssa. Muita aloja opiskeltuani päätin että haluan jotain muuta. Hain muutamaan eri taidekouluun, ja vain yhteen kutsuttiin kokeisiin, siitä sitten rimaa hipoen läpi. Aika moni kouluni opiskelijoista oli käynyt juuri tuon aikaisemmin mainitun Limingan taidekoulun.

Putoa jo maanpinnalle. Et todellakaan ole ainoa, joka noihin kouluihin pyrkii. Etkä välttämättä ole tarpeeksi hyvä. Itsekritiikkiä. Oikea taiteilija on muuten erittäin kriittinen omille töilleen. Harva edes pääsee noihin kouluihin ensiyrittämällä. Rupea aluksi itsenäiseksi taiteilijaksi ja jatka pyrkimystä.

Mene sinne kouluun mihin pääset. Jos et mene mihinkään opiskelemaan niin kahtovat huonosti kaikissa kouluissa jos piet välivuoden etkä opiskele. Haet peruutus paikkoja koko ajan haluamaasi kouluun. Kyl se tärppää vielä. Työn puolesta olen paljon puhunut nuorten kanssa tästä aiheesta. Elä masennu. Tsemppiä. Ps. Hae myös muille paikka kunnille kanssa.

Älä tuhlaa aikaasi koulutukseen. Ei se tee sinusta taiteilijaa, vasta se että saat myytyä taidettasi jollekin tekee sinusta taiteilijan.

VAI NIIN

Oletko miettinyt, että sinun ei välttämättä tarvitse olla taiteilija työskennelläksesi taidealalla? On monia tutkintoja, jotka valmistavat tehtäviin, joita löytyy monilta eri aloilta. Voisit miettiä, löytyisikö jotain tällaista "yleispätevää" tutkintoa, jonka voisit suorittaa, ja hakeutua sitten taidealalle näihin töihin. Se voisi olla hyvä pohjakoulutus, josta voisit sitten mahdollisuuksien mukaan jatkaa taideopintoihin toimeentulo turvattuna ja valmiit suhdeverkostot taidealaan luotuina.

On se hyvä, että haluat taiteilijaksi, alalle, jossa työttömyys ei riivaa. Kaikki kansalaisethan kilvan halajavat taiteilijoiden tuotoksia.

Jos olet lahjakas taiteilija, niin kyllä sinä ennen pitkää pääset haluamaasi kouluun. Älä lannistu. En nyt tietenkään tiedä kouluista, mihin olet hakenut - ja oletan nyt sitten, että avaus on asiallinen, eikä mitään sairasta kiusaskeidaa, mitä tämä foorumi yleensä on sairaalloisen täynnä - mutta yksi mahdollisuus sinulle voisi olla esim. olisi oman taidealan yrityksen perustaminen, jos olet taitelijana lahjakas. Varmasti aika moni ammattitaiteilija on saanut meriittiä ja päätynyt taitealan ammattilaiseksi ihan ilman koulutodistustakin.

Itse halusin teininä teatterikorkeakouluun, mutta olin omalla kohdallani onneksi realisti ja sitten luovuin siitä ideasta, enkä koskaan edes hakenut, koska vaikka osaan laulaa jotenkuten ja vaikka mulla on ilmaisukykyä, tajusin, että olisin liian ujo ja jäykkä persoona näyttelijäksi ja lisäksi näyttelijöilla pitää olla niin kova fysiikka ja fyysinen kunto, ettei minun kaltaiseni motorisesti aika kömpelö olisi ikinä taipunut teatterikorkeakoulun rytmiin, jos jotenkin olisin sinne kouluun onnellisesti onnistunutkin pääsemään. Enkä ole katunut valintojani. Mutta yritän sanoa sinulle ja kannustaa sinua, että jos sinä tiedät olevasi lahjakas taiteilijana, ihan varmasti olet sitä oikeasti.:)

Itse haluaisin joskus kirjoittaa kirjoja. Sen varmaan joskus vielä teenkin, koska mun erityislahjat on kirjoittamisessa, mutta muuten taiteilijaa minusta koskaan tuskin tulee. SInusta tulee, jos todella haluat sitä.

Tsemppiä elämääsi.

Joihinkin kouluihin on vaan hemmetin vaikee päästä.
Yks tuttu halus yhdelle tietylle alalle ja yritti 7v peräkkäin. Sillon 7 kerralla sitten pääsi, eikä oo katunu kertaakaan et yritti siihen asti et onnistu

Älä ihmeessä luovuta! Opiskele taidetta vuosi jossakin kansanopistossa. Monet ovat tehneet niin. Voi olla elämäsi paras vuosi joka suhteessa. Mutta varmista, että opettaja ei itse ole mikään harrastaja vaan ansioitunut kuvataiteilija.
Tämä on itse asiassa hyvää harjoitusta alalle, jolla on kova kilpailu. Tulet näkemään: hakemus toisensa jälkeen tulee takaisin, kun haet näyttelyä, apurahaa ym. Pettymystä täytyy oppia sietämään.
Mutta kaikesta huolimatta suosittelen alaa lämpimästi! Itsekin olen kuvataiteilija, nyt jo "ansioitunut", mutta ensimmäisissä pääsykokeissa reputtanut.

Miten kummassa yhdestä hakuprosessista pakkien saaminen voi olla synonyymi sille, että koko tulevaisuus on pilalla????? Totta kai pitää harmittaa, mutta se ei ole riittävä syy vajota peiton alle masentuneena pilleripurkin kanssa. Ettet vaan ole tähän asti saanut pyyntösi ja tahtosi läpi, vanhemmat tuoneet kaikki "ongelmat" jäsenneltynä eteesi?
Oma halu ei välttämättä ole riittävä peruste läpäistä pääsykokeita, tai edes päästä sinne. Moneen paikkaan on yritettävä useaan otteeseen ja saattaa olla niinkin, ettei se yrityskertojenkaan lukumäärä ovia avaa. Muutkin halajavat opiskelupaikkaa ja tekevät kovastui töitä sen eteen, kilpailu on kovaa, eikä mikään ole itsestään selvää. Takaiskut kasvattavat, sinuakin. Katse rauhassa muitakin juttuja, pidä itsesi vireessä ja kehitä edelleen taitojasi. Olen aika saletissa, että seuraavalla kerralla onnistut. Eikä se vuosi ilman paikkaa mihin halusit ole ihmisiällä mitään. Itsellä meni kolme vuotta kouluun pääsyyn, eikä sekään ole masentanut.

Tuollainen maalarin homma on ihan avoin ala. Sitä ei millään papereilla tehdä. Kenellä on parhaat taulut on paras eikä hän jolla on jotkut paperit.
Maailma on pullollaan tauluja uusia ei yksinkertaisesti tarvita. Tuollainen sutiminen on vain pelkkää terapiaa tekijälleen ei se ole mitään työtä. Jos jonkinlaisen kissanviran onnistuisit maistein papereilla saamaan niin ei se tee sinusta oikeaa taiteilijaa.

Jos haluat taiteilijaksi niin julistaudu sellaiseksi. Vuosikymmeninen kuluttua voit ehkä olla sellainen kuten minä . Opiskele ihan mitä tahansa, kaikesta on hyötyä.
Sinulle on vain lapsesta jäänyt päälle että tekemällä jotain töherryksiä paperille kaikki kehuvat sinua. Tuollaisia veluhousuja on maailma pullollaan jotka mahdollisesti tulevaisuudessa kertovat hakeutuvansa jollekin taidealalle. Kysymys on enemmänkin katujen siivoamisesta kuin oikesta kouluttamisesta.

Kyllä. Olet aivan oikeassa. Susta ei nyt vaan ole siihen. Kouluun. Mikäs sua estää taitelemasta muuten. Jos olet omasta mielestäsi niin hyvä. Etpähän ole kerjäämässä muiden "taiteilijoiden" kanssa rahaa valtiolta parin vuoden päästä.
Ihmiset kun ei "tajuu sitä tuskaa mikä taiteen synnyttämiseen menee, eikä taidetta jota siitä tulee".
Sehän on kanssa nimittäin just niin.

Älä nyt huoli. Mä oon hakenu jo kymmenen vuotta psykologiaan enkä ole päässy ja se on ainut mihin aion koskaan hakea. Eli joko pääsen sinne tai sit oon työtön koko elämäni. Sulal on vielä monta yritysmahdollisuutta, samoin mulla.

Haluausitko postata tänne jotain linkkejä kuviin taiteestasi?

Olisi helpompi arvioida mikä meni vikaan. Varsinkin jos taitosi eivät ole sillä asteella mitä koulu haluaa, ehkä vinkit täältä taiteesi parantamiseen voisivat olla hyviäkin, varsinkin jos haluat vielä seuraavana vuonna yrittää?

Kannattaa kuitenkin varautua että jos haluat näyttää taiteesi, että sinulle varmasti tulee paljon kritiikkiä. Mutta ota se rakentavana kritiikkinä ja kasvata taitojasi.

Kysymys kuitenkin on haluatko näyttää meille vai et näitä taiteitasi. Loppujen lopuksi halu olla jotain ei ole aina tarpeeksi.

elämässä on aina vastoinkäymisiä,älä luovuta.tadetta voi tehdä ilman koulujaki, eikä kaikki koulutetutkaan taiteilija saa julkisuutta,

Vasta neljännellä kerralla pääsin haluamaani kouluun eli sinnikkyyttä vaatii.

Mä opiskelen taidealalla puolentoista vuoden treenauksella. Mulla nousi humanistisessa tiedekunnassa tie pystyyn ja oli vain pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hakea opiskelemaan jotain, joka motivoi, vaikken ollut piirtänyt/maalannut isoon hetkeen. Ekana vuonna pääsin kokeisiin, mutten menestynyt, mutta toisena vuonna sainkin jo oikein hyvät pisteet.

Tärkeää on tietää, mitä kokeissa halutaan. Harvassa paikassa arvostelijat ovat kiinnostuneita siitä, ovatko kuvasi fotorealistisia ja kuinka pieteetillä tehtyjä. Niissä etsitään mielikuvituskykyisiä tapauksia. Musta sun kannattaisi pyrkiä selvittämään, mitä haluamiesi alojen kokeissa kaivataan. Lukion kursseilla menestyminen ei indikoi pääsykokeissa menestymistä, koska lukiossa maikat ovat yleensä aina fiiliksissä, jos jotain edes kiinnostaa.

Jos sä haluut olla taiteilija ammatiltas niin et sä siihen mitään koulua tarvi, teet töitä, hankit näyttelyjä, kehität sitä hommaa pikkuhiljaa....

Eihän se Van Goghaan myynyt ikinä eläessään mitään, taidetta tehdään taiteen takia, ei koulujen...

Tsemppiä ja työn iloa taiteen parissa!

hoi! Ei sun elämäs ole pilalla, eikä seuraava vuosikaan. Vedät brenkkua ja maalaat niin prkleesti, ihan kun tähänkin asti. Ei noi selvin päin maalaa muutkaan taiteilija-apurahoin piirtelevät. Eikä toi kolutodistus niissä piireissä ole muutenkaan oleellinen, yks kuva ja voit olla kärjessä. Mikä estää ettet piirtäs sellasta nyt "välivuotena"?

Pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! En minäkään päässyt sinne minne halusin, nyt yritän jo kolmatta kertaa enkä tiedä onnistuuko vieläkään. Taide on minun alani, mutta siellä maksetaan huonosti. Käy ensin joku toinen tutkinto mikä kiinnostaisi seuraavaksi kuviksen jälkeen, yritä sitten taas päämäärääsi. =) Elämän tie on yleensäkin pitkä ja mutkikas, mutta koskaan ei saa luovuttaa.

Vaan kun ei taidetta kouluissa opita. Käden jälki on se mikä ratkaisee eikä arvosanat. Oot syöny sitä pajunköyttä, että menestys taataan koulunkäynnillä. Tee sitä omaa juttuasi ja ala myydä töitäsi. Totuus tulee julki pian ja joudut hankkimaan toisenkin ammatin, jos haluat elää.
Pahinta mitä voit tehdä on lopettaa tekeminen ja pysähtyä tappion edessä. Jos sinulla on passiota taidetta kohtaan, niin kestät kovimmankin kivun, jonka se sinulle aiheuttaa.

Minä en aikoinaan päässyt erään taiteeseen liittyvän koulutukseen. Pääsykokeista muodostui minulle painajainen joiden jälkeen menin n. 5 vuodeksi masennukseen ja sain elinikäisen jännitysvaivan. Nyt kuitenkin huomaan että toimin haaveilemassani unelmatyössä, johon en saanut koulutusta. Ajauduin alan töihin siitä huolimatta. En ehkä saa yhtä hyvää palkkaa kuin huippukoulutetut, mutta ainakin työni on ihanaa. Opiskelin hieman samaa alaa sitten yliopistossa, mutta varsinaita ammattipätevyyttä minulla ei ole.

Pääsykokeet ovat kamalia. Ahdistaa vieläkin muistot.

Aina ei elämä tunnu menevän yhtä putkeen kuin muilla, mutta jokaisella on oma polkunsa.

Yksi vaihtoehto on, että menet johonkin helppoon hanttihommaan jolla elätät itsesi, ja joka ei tule vapaa-ajallesi. Vapaa-aikanasi ehdit hyvin tehdä taidetta, varsinkaan kun sinulla ei ole vielä lapsia. Suomessa on monia taiteilijoita jotka ovat itseoppineita. Voi hyvinkin olla että olet niin lahjakas että et edes tarvitse koulutusta. Jos työsi alkavat menestyä voit vähentää muita töitä.

Näin oma perheenjäseneni toimi. Aluksi hän kävi muissa töissä ja teki taidetta. Myöhemmin hän jätti työnsä ja alkoi kokopäivätaiteilijaksi. Ei tosiaan helppo tie sekään, taiteilijaelämä on rankkaa.

Olet saanut kasakaupalla neuvoja. Toiset kehoittavat olemaan realiseja ja luopumaan haaveista, toiset taas yllyttävät jatkamaan itsepäisesti. Jatketaan neuvomista:

Ensiksikin kaikki työt ovat hankalia. Esimerkiksi kadehditut lääkärit joutuvat tekemään monesti niin pitkiä päiviä, että eivät ennätä nauttia elintasostaan. Sairaanhoitajat saavat kyllä töitä, mutta tekevät jatkuvaa vuorotyötä. Nuoret ekonomit ja juristit taasen ovat johtajien pompoteltavina ja raatavat kuin orjat, ja lopuksi saavat potkut. Suurin osa taiteilijoista ja kirjailijoista näkee nälkää. Pienyrittäjät joutuvat tekemään ylipitkiä työpäiviä ja lopuksi konkurssin.

Kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi kerran, että jos suunitelma ei onnistu, otetaan käyttöön varasuunnitelma. Yritä pyrkiä vielä kerran taidealalle, mutta ei sen jälkeen enää. Mikään ala ei ole niin ihana, että sille kannattaisi pyrkiä esimerkiksi 10 kertaa. Ajattele joitakin läheisiä aloja, joilla taiteellisesta lahjakkuudesta voisi olla hyötyä. Esim. mainonta ja markkinointi, taideaineiden opettaja, tekstiiliopettaja, vaatesuunnittelu, media (TV, elokuva, lavastaja). Jopa tietotekniikka-alalla on alueita, joilla taiteellinen lahjakkuus on hyödyllistä (peliteollisuus, internet-palvelut). Käytä nyt yksi välivuosi taiteelliseen työhön, sekä tutustu samalla muiden alojen mahdollisuuksiin.

Heips, Ole onnellinen siitä, että pystyt ylipäätänsä opiskelemaan...

Moni taiteen ammattilainen on kohdannut lukuisia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Toiset antaa periksi. Toisille se on niin tärkeää että ne yrittävät ja jatkavat ja hiovat taitojaan kunnes toteuttavat unelmansa.

Se, joka antaa periksi, ei saavuta koskaan mitään.

Ensi vuonna uudestaan!

Äläkä lue tosissaan täältä mitään ikäviä kommentteja. Lue tosissaan vain kannustavat!

Miksi edes hakea opiskelemaan? Kuulostaa siltä, että osaat jo veistää / maalata, joten ei muuta kun oma firma pystyyn ja tekemään - siinä sitä oppii.

Älä masennu, vaikka et ekalla yrittämällä sisään päässytkään. Kun yrität riittävän monta kertaa, pääset aivan takuulla opiskelemaan.

Mullakin tänä keväänä lukio loppui, hain Lappiin ja taikiin kuvisopelinjoille. Mä en odotakaan pääseväni sisään kumpaankaan vielä tänä vuonna. Lapista tuli kutsu valintakokeisiin, siitäkin olen jo superiloinen.

Hae sellaiselle alalle, jonka siedät ja jossa on varma työpaikka. Suomihan vähentää koko ajan kultturi ja taide puolta, joten sieltä valmistuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä työttömäksi. Hae sitten myöhemmin taidepuolen kouluihin, kun on toinen ammatti jo alla.
Olihan peruskouluihin tarkoitus ottaa taideaineita: draamaa ynnä muuta. Mutta niin vain pelättiin, että opettajat tulevat liian kalliiksi vaikka hyöty olisi suomalaisille lapsille ollut valtava: olisi opittu puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Itsekin haaveilin joskus musiikkialasta, mutta oli pakko opiskella tekniikkaa, että saisi töitä ja perheelle leivän.
Ei siis muuta kuin kaikkea hyvää. Toivottavasti pääset haluamaasi opiskelupaikkaan.

Kuva-artesaanina neuvoni on se, että nyt käytät tämän ajan omien taitojesi kehittämiseen. Voit opiskella jotain muuta tässä sivussa tai tehdä työharjoitteluja ja hakea sitten uudelleen jollekin taidealalle.
Jos olet nuori, niin taitosi ja "silmäsi" kehittyvät näkemään enemmän ja paremmin tässä vuoden aikana. Mene vaikka jollekin kuvataidekurssille, niin saat sieltä opastusta, mikä on erityisen tärkeää aloittelevalle taiteilijalle.

Älä välitä näistä kateellisista kommenteista. Mullakin on ihan perusduuni opiskeltuna tähän taidealan lisänä, ihan kaiken varalta, mutta taidetta tuun tekemään koko loppuelämäni. Valitettavasti se vaan on niin, että joillekin taide on yhtä kuin hengittäminen. Ilman sitä kuihtuisi ja kuolisi pois. Eli ymmärrän sen palon, mikä sinuakin polttelee, ja ymmärrän sen katkeran pettymyksen, kun ei pääsekään unelma-alalleen, mutta meillä on koko elämämme aikaa tehdä taidetta. Harjoittele nyt vaan ahkerasti omalla ajallasi. Ja tosiaan suosittelen menemään jollekin kurssille, koska ammattilaisen opastus on kyllä hyvin tärkeää.

Ite sain pääsykoe-kutsun amk:n kuvataide-linjalle, joten oli todella, todella vaikeaa jättää pääsykokeet väliin ja sitä kautta siirtää unelmaani parilla vuodella eteenpäin... Yritän kuitenkin itsekin tässä tavan duunin ohella tehdä taidetta niin paljon kuin mahdollista, jotta kehittyisin ja jotta seuraavaan pääsykokeeseen mulla ois enemmän taitoa ja annettavaa. Vaikka ikää alkaakin jo tulla, niin mulle on aivan sama miten käy, kunhan voin tehdä taidetta ja voin joskus tuoda sitä jonnekin esille :) Se jo helpottaa tätä luovuuden tuskaa.

Tsemppiä!!!!!

Älä sure! Jos tosiaan hait ensimmäistä kertaa niin todella harvalla nappaa heti! Itse hain kaksi vuotta ja vasta sitten pääsin kouluun. Olin myös kouluun mennessä 10 oppilas kuviksessa ym, mutta koulussa huomasin että minulla on vielä pitkä matka kuljettavana. Henkinen kehitys taidealalla on tärkeää, älä masennu asiasta ja älä lopeta unelman jahtaamista! Kuvisopemme amk:ssa sanoi että moni joka on tottunut olemaan todella hyvä peruskoulussa ja lukiossa kokee järkytyksenä ettei välttämättä pärjääkään yhtä hyvin.

En sano että olet huono, mutta olet nuori ja sinulla on aikaa kehittyä! Sinulla on ilmeisesti lahjoja mutta hakijoita on paljon ja moni muukin sinunkaltainen joutui nyt pettymään. Älä luovuta! Harva näkee nuorena omista töistään mikä on hyvä ja mikä ei. Itsekritiikin kasvattaminen on vaikea prosessi, koska omille töilleen pitää olla armollinen mutta myös nähdä mitä voi kehittää heittämällä vaan pyyhettä nurkkaan ja toteamalla "olen huono!"

Sinun ei ole pakko mennä kouluun, eikä tulevaisuus ole pilalla. Mieti vaihtoehtoja, välivuosi kasvattaa! Moni joka tuli amk:hon suoraan lukiosta niin niistä huomasi etteivät he olleet kypsiä siellä olevaan stressiin. Kokeile mennä töihin tai työharjoitteluun, esim johonkin taidejuttuun. Älä katso mitä kaverit tekee, moni nuori huomaa ettei se koulu vastannutkaan sitä mitä haki, älä mieti että he ovat "unelmakoulusssa". Ole silti iloinen heidän puolestaan sillä katkeruus syö sinua ja häviät niin (tiedän kuinka vaikeaa on olla olematta katkera).

Muista että todella pieni osa elättää itsensä ammattitaiteilijana koulun jälkeenkin, sinun on myös hyväksyttävä asia että välttämättä koulun jälkeen et saisi töitä myytyä, pystytkö kestämään sen? Taideala on hyvin rankka ja vaatii todella paljon henkistä kestämistä, oppimisprosessi on pitkä ja voi olla että koulun jälkeen kestää 5-10 vuotta että alan tehdä rahaa töilläsi. Kannattaa miettiä mitä haluat tehdä isona eikä ole maailmanloppu jos huomaat kiinnostuvasi toisesta alasta, nuorena oppii itsestään uutta :) Kokeile työharjoittelua ja selvitä mikä ala tuntuisi kiinnostavalta.

Onnea!!

No on täälläkin suosittelijoita ja kommentoijia - jopa maisterin tasolta saakka. Valitettavan moni pääseekin opiskelemaan maisteriksi, käyttää yhteiskunnan varoja siihen ja vasta valmistuttuaan muka huomaa alaan olennaisesti liittyvät epäkohdat - toisin sanottuna on täysin soveltumaton alalle. Mikäli ei kestä alan epävarmuutta niin henkisellä kuin taloudellisella tasolla, ei kannata edes haaveilla tai pyrkiä opiskelemaan alaa. Tätä työtä ei millään maisterinpapereilla tehdä. Pitää olla oikeaa paloa tehdä rahasta tai tilanteesta riippumatta, sen lisäksi pitää olla näkemystä ja realistinen kuva omista kyvyistä - vahvuuksista ja heikkouksista. Tällä alalla pitää tottua jatkuvaan epäonnistumiseen ja torjumiseen ja sen kestää kyllä kun on tarpeeksi vahva näkemys ja usko omaan tekemiseen.

Tunnen monta, jotka ensin opiskelevat kuvataideakatemiassa tai vastaavassa, jonka jälkeen vaihtavat alaa. Mielestäni olisikin tärkeää, että hakiessa testattaisiin myös opiskelijan soveltuvuutta alalle. Mikäli kuvittelee saavansa heti kaiken tässä ja nyt kun valmistuu, kannattaa sellaiset hakijat jättää ensin hakemaan realiteettia alalta muuten. Tällä alalla pitää valmistautua siihen, että töitä tehdään ympäri kellon vuosikausia ilman palkkaa. Sen lisäksi että tekee taidetta, pitää panostaa valtavasti markkinointiin ja kontakteihin, tämä tarkoittaa valtavaa määrää paperitöitä. Suurin osa taiteilijan työstä on muuta kuin taiteen tekemistä.

Tämä yhteiskunta kauhistelee sitä, jos joku pitää välivuoden. Minä taas kannustan siihen. Itsekin pidin välivuoden, jonka aikana kaikki entisestään kirkastui. Ja tosiaan voi käydä vaikka kansalaisopiston kursseilla ja kehittää itseään ja hakea seuraavana vuonna uudestaan. Ja kannattaa muistaa, että tätä työtä ei tosiaan millään koulutuksella tehdä - tosin ei siitä haittaakaan ole. Tsemppiä!

Tervetuloa aikuiseen elämään. Suurin osa on pettymyksiä ja asioita mitä et halua, mutta kovalla työllä saattaa saada senkin mitä haluaa. Toisin sanoen, mene nyt johonkin kouluun, josta saat jonkun hyvän yleispätevän ammatin ja jatka hakemista sinne taidealalle. Lopulta sinulla on ehkä kaksointutkinto.

Ja vielä näille kommentoijille sanon, että mikä tahansa niin sanottu luova ala ei todellakaan ole sama asia kuin tehdä taidetta ammatikseen. Taidealan opettajana toimiminen on täysin eri asia kuin taiteilijana työskentely. Monet taiteilijat tekevät opetustöitä sivutoimisesti, itseni mukaanlukien. Mikäli haluaa olla taiteilija, pitää sitä myös tehdä ammatikseen ja pyrkiä tosissaan siihen. Tyytyminen opettamiseen tai mihin tahansa muuhun pelkän palkan vuoksi kertoo vain siitä, ettei alalle ole tosissaan koskaan edes halunnut eikä soveltunut. Ei tätä ammattia rahasta tehdä. Jotkut täällä kehoittavat tyytymään ja se on mielestäni hyvin surullinen ilmiö tässä yhteiskunnassa. Niin monet opiskelevat ja työllistyvät ammateissa, joita eivät tosiassa halua tehdä. Se jos mikä saa ihmiset voimaan huonosti.

Semmoinen toimintasuunnitelma voisi olla hyvä varuilta, että laittaa hakemuksen ja pyydetyt työnäytteet myös saman alan alemman tason oppilaitoksiin. Siis sellaisiinkin, jotka eivät oikeastaan tunnu edes houkuttelevilta, verrattuna niihin yliopistoihin ja amkkeihin. Niissä pienemmissä kouluissa ja opistoissa on alan hyvin tuntevia ihmisiä opettajina ja heiltä voi saada (kenties välivuodeksi jäävän) opiskelun aikana hyviä vinkkejä alan oppilaitoksiin pääsyä ajatellen. Tosin paljon kannustavia kommentteja olet jo saanut tässä viestiketjussa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10673988

Miksi opiskella taidetta? Jotta saa "viralliset" paperit joista joku toinen voi nähdä että olet genuine hyväksytty taiteilija? Taiteilijan muottiin viivamaisesti muiden mukana samaa linjaa noudattaen opetettu? Mitä on todellinen taide? Onko taiteella rajoja? Koulussa voi vaan oppia rajoja joiden sisällä jonkun toisen(rajojen luojan) mielestä jokin asia on taidetta.

Miten jossain laitoksessa voi oppia toteuttamaan itseään yhtään sen paremmin kuin itse oppimalla?

Mitä kaikkea se yhteiskunta pakottaakaan ihmisen tekemään jotta voi elää.

http://www.youtube.com/watch?v=96DfywolZ8o&feature=related

Älä masennu. Opiskele sitten jotain muuta mielenkiintoista ja tee taideopintoja siinä sivussa. Kaikista opinnoista on elämässä hyötyä.

Kaikenlaisia kursseja ja kerhoja on, joille varmasti pääset ja jos olet lahjakas, keksity kyllä keinot kehittyä taitelijana.

Hei,

Ei kannata lannistua tuosta, harvalla on tarpeeksi osaamista heti kirjoitusten jälkeen, jotta pääsisi kilpailluille taidealoille. Mutta jottei mahdollinen välivuosi menisi hukkaan, kannattaa satsata tekniikan hiomiseen, kunnollisiin kursseihin ja mahdollisesti yksityistunteihin jonkun oikean ammattitaiteilijan kanssa (tätähän joku jo edellä ehdottikin). Sen sijaan erilaisia kansalaisopitojen/kerhojen amatöörikursseja en välttämättä suosittele, jollei vetäjänä ole joku pätevä henkilö. Ne kun eivät yleensä pyrikään antamaan valmiuksia ammattiopintojen pääsykokeisiin, vaan niiden tehtävänä on toimia hauskana harrastuksena ja ajanvietteenä. Poikkeuksiakin tottakai on. En myöskään välttämättä pisteyttäisi koulun/lukion kuvisopettajan mielipiteitä kovin korkealle.

Kannattaisi ehkä myös ottaa selvää eri koulujen/yliopistojen eri osastoista, joiden koulutustarjonta saattaa olla päällekkäistä. Koulutusalan nimi voi olla eri, mutta sisällöt suurilta osin samoja (ja siten myös ammatit, joihin ne valmistavat). Ei siis kannata hakea kaikkiin kouluihin samannimiseen koulutusohjelmaan. Voi olla, että vaikkei raati hyväksyisi sinua johonkin ohjelmaan, työsi voivat kuitenkin olla tarkoituksenmukaisia johonkin toiseen.

Itselleni kävi juuri näin: hain pari kertaa peräkkäin samaan koulutusohjelmaan, mutta sen kerran kun hain toiseen ohjelmaan saman korkeakoulun sisällä, pääsinkin heti sisään. Tätä tosin edelsi tekniikan hiominen amk:ssa vuoden verran. Tällä hetkellä teen tasan sitä mitä alunperin halusinkin, ja itselleni ihan ok palkkakin on (ei siis mikään huimaava, mutta koska ei ole perhettä tms, voin periaatteessa tehdä mitä tykkään).

Tosin onhan tämä taideala jatkuvia paperitöitä, projektien hakemista, rahoituksen saamista/ei-saamista, mutta siihen on vain totuttava ja yritettävä suunnitella taloutensa sen mukaan. Sillä mielellä ei siis kannata lähteä, että kaikki sujuisi aina siloisesti ja suunnitelmien mukaan, sellaista tämä vain on.

Mutta käsi pystyyn: kuka ei olisi nuoruuden innossaan hieman naiivi? Kun ihminen on ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakemassa, ei tarvitsisi kaikkien niin lyödä lyötyä, vaikkei hän ihan valtavirta-alalle olisi hakemassakaan. Ei muuta kuin uutta kehiin, ja tehokasta ajankäyttöä "välivuodelle". Kyllä se siitä.

Hitler ajatteli aikoinaan samalla tavalla, mutta katso mikä suuri mies hänestäkin tuli! Tsemppiä sinulle! Ei kaikki kaadu yhteen opiskelupaikkaan. Uskon että sinullekkin on luvassa suuri tulevaisuus :)

Mun kuviksen ope oli joutunu yrittään taidealalan kouluun 3 vuotta ennen ku pääsi. Älä luovuta! Pidä kuitenkin taitoasi yllä ja kehittele sitä, varmasti sinun vuorosi tulee vielä. Hyviä hakijoita oli varmasti paljon enemmän kuin paikkoja vapaana.

Taidekouluun pääseminen on tuuripeliä!.. Valinnan tekee pieni ryhmä joilla kaikilla omanlaisensa mieltymykset. On sattumankauppaa pysäyttääkö työsi valitsijaraadin vai ei. Teknisella osaamisella ei välttämättä ole minkään sortin virkaa ja loppu onkin sitten makuasioita.. Makuasioista ei muka voi kiistellä mutta taiteessa ei juuri muuta tehdäkkään. Taiteellinen lahjakkuus on suhteellisempaa kuin vaikka matemaattinen lahjakkuus. Huono ja hyvä taide on katsojasta kiinni ja kolhuilta ja arvosteluilta ei voi tällä alalla välttyä.

Taide on ristiriitainen ala jolla pitää samalla säilyttää herkkyys ja olla äärimmäisen kovapintainen. Sen lisäksi että taiteilijan täytyy sietää loputonta yksinoloa ja pakertamista täytyy myös pystyä rakentamaan hedelmällistä yhteistyötä ja suhteita joilla on valitettavan suuri osa taiteessa. Omasta sisäisestä maailmastasi tulee julkinen ja arvostelun alainen mikä vaatii äärimmäistä rohkeutta. Et juurikaan elä taiteella, mutta jos elätkin se herättää arvostelua sillä sitä pidetään jonkin sortin huoraamisena. Ainiin.. ja taiteilijuushan ei ole ison osan mielestä edes mitään oikeaa työtä vaan elämän mittainen huviretki ja haihattelua.

Jos siis taiteilijaksi haluat ei ollut varmaankaan ensimmäinen kolaus itsetunnolle.

Valitset sitten taiteen tai "oikean ammatin" vältä kuitenkin jossittelua ja katumista myöhemmin elämässä. Jokaisella valinnalla on kääntöpuoli. Oikeita valintoja tärkeämpi on oikea asenne. Ihminen voi olla onnellinen tai onneton eikä siinä aina uravalinnat paina. Tee sen mukaan mitä haluat nyt .On mahdotonta ennustaa mitä kaipaat kymmenen vuoden päästä tai 50 vuotiaana. risteyskohtia tulee ja matkanvarrella voi muuttaa suuntaa.

hae lukemaan jotain taiteeseen läheltä liippaavaa alaa, kuten taidehistoriaa. Tosin se ei työllistä sinua mihinkään, ja tulet vaihtamaan alaa 3-kymppisenä, mutta ainakin saat tutkinnon siltä alalta.
Hyvin monilla on kuvis kymppi, joten mielestäni voit tehdä omaa taidettasi jo niiltä lähtökohdilta. Lähde katutaiteilijaksi tai turistien pilapiirtäjäksi johonkin keski-euroopan maahan (heh).

Ei sitä taiteellisuutta koulussa opi, eikä koulu opeta. Jos olet kiinnostunut opettele itse, jälkikin on silloin parempaa.

VOI VITTU!! HAHAHAhA unelmat murskana ku ei päässy johonki kouluun....voivoi
Kuka oikeesti unelmoi koulussa olemisesta??? mitävittua?

Aloittaja, kultainen, ymmärrän sinua koska itselle on käynyt noin jo 3 vuotta peräkkäin :( Et ole siis ainoa! Näillä aloilla on niin paljon kysyntää, että ne oikeastaan vaatii valmiita ammattilaisia sisään. Tämän olen minäkin kantapään kautta ymmärtänyt, jos sä et ole huippuammattilainen jo valmiiksi, sinulla ei ole mahollisuuksia päästä taidealaa opiskelemaan. Absurdia, mutta totta :/ Voimia ja halauksia sinulle!

yksinolo voi olla juuri se työn ja elämän suola.Vilkas oman päänsisäinen elämä onkin taiteilijoille ominainen piirre. Yksinäinen työskentely on kuitenkin käytännön asia jolle kannattaa uhrata ajatus jos taidetta meinaa uraksi sillä taiteilija yleensä työskentelee yksin ilman työyhteisöä ja on muutoinkin aika omillaan. mutta kyllähän taidetta voi tehdä myös ryhmässä.. Vaativaa on se että samassa ihmisessä täytyy löytyä yksin viihtyvä ahertaja ja taitava itsensä esilletuoja.

No voi itku senttäs x)

Hae Wieniin! Siellä on korkeatasoisia taideoppilaitoksia ja yliopistoja. Wien on ihana paikka ja ex-miehenikin siellä opiskeli. Internetistä selviää koulut ym. Sinne voit päästä helpommalla, kun on enemmän kouluja. Opiskeluasunnotkin ovat edullisia.
Toivon sinulle paljon onnea. Kirjoitapa kun valmista tulee! Voi hyvin!

Itsekin hain ensimmäisessä haussa ykköstoiveena taidealalle ja uhrasin monta päivää näytetöiden tekemiseen, jotka olivat valinnaisia. No en tietenkään päässyt(ylläri?) pidin siinä sitten välivuoden ja kun hain seuraavana vuonna toiseen kouluun, mikä siis ei ollut taidealaan keskittyvä ja laitoin vasta kolmanneksi hakutoiveekseni tuon saman taidekoulun johon silloin hain. Sittenhän sieltä tulee kutsu valintatesteihin vaikka en ollut edes näytetöitä tehnyt kuten edellisenä vuonna (logic?)

Et ole ***** vaan olet alisuoriutuja. Siinä syy. Sinuna hakeutuisin työvoiman palvelukeskuksen asiakkaaksi kuntouttavaan työtoimintaan tai nuorten työpajatoimintaan, josta saat lisää itseluottamusta ja kykyä hakea myös tulevaisuudessa eri kouluihin. Eihän tuollainen itku kurkussa masentelu auta tilannettasi yhtään!

Hae pikimmin ulkomaille opiskelemaan.
Tulevaisuutesi on pilalla, jos et hae.
Sinut hyväksytään esim Saksaan tai Englantiin useaan eri oppilaitokseen,
jos suoritat hakuprosessin. Tee se heti äläkä aikaile.
Et tule pääsemään Suomessa opiskelemaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö olisi hyvää ainesta.
Toimi!

Itse hain opiskelemaan nyt lukion jälkeen taide-alaa, mutta myös muita aloja. En saanut kutsua valintakokeisiin, koska ennakkotehtävien pisteet eivät olleet edes alimilla rajoilla. Tiedän, että taide-aloille on todella vaikea päästä ja tuskin tulen enää hakemaan niihin. Olen kyllä aina tykännyt taiteesta ja suunnittelusta ja piirtäminen ja maalaaminen ovat lempiharrastuksiani. Mutta harrastuksiksi ne taitavat jäädä. Lähipiirissä on muutama taidegraafikko ja kuvataiteilija, mutta töitä ei ole tarjolla ja taiteella on todella vaikea elää, ellei ole esim. opettaja. Joten aion varmasti lähteä opiskelemaan alaa, jolta saa todennäköisemmin töitä. Kylläähn taiteella voi elääkin jos se on elämän intohimo, mutta itse haluan ainakin saada normaalia palkkaa. Taiteen voi myös pitää harrastuksena! :)

siinä ne tyypilliset. Rohkeasti vaan lusikka kauniiseen käteen ja kykyjä vastaavaan työhön vaikkapa suurkeittiön tiskilinjastoon.

Pää pystyyn vaan. Tässä yllä onkin tullut monta hyvää vinkkiä. Tässä vielä muutamia (sori jos kirjoitan samoja kuin muutkin):

- hae opiskelemaan tai harjoittelemaan ulkomaille. Oppisit samalla kieltäkin. Erityisesti Venäjällä/Virossa opiskelu on suomalaiselle edullista.

- pidä välivuosi ja käytä se tiukasti taitosi syventämiseen. Tarkista, voitko opiskella osa-aikaisesti työväenopistossa, avoimessa yliopistossa tms. Työväenopiston johtava taidelinjan johtaja yleensä antaa kritiikkipalaverissakin ohjeita, jos pyytää.

- ota selvää kansanopistoista yms. opinahjoista.

Esimerkki 1:
Eilen tuli TV:stä dokumentti vaatesuunnittelija Samu-Jussi Koskesta, joka ei päässyt näyttelijäksi, vaan haki sitten hetken mielijohteesta vaatesuunnittelijaksi ja löysikin sitä kautta oman ammattinsa

Esimerkki 2:
Erin Anttila teki töitä osapäiväisesti vaatemyyjänä Gina Tricot -liikkeessä, koska keikkailu ei elättänyt tarpeeksi hyvin. Vasta riittävä levymyynti mahdollistaa sen, että voi tehdä töitä pelkästään taiteilijana.

Esimerkki 3:
Monet näyttelijät (freelancerit) joutuvat tekemään myös mainoskeikkoja saadakseen tarpeeksi rahaa. Jotkut näyttelijät ovat myös siirtyneet toiseen ammattiin (esim. kiinteistövälittäjiksi) saadakseen säännöllistä palkkaa, koska epäsäännölliset tulot perheellisellä ovat repiviä.

Esimerkki 4:
Moni taiteilijaksi haluava hankkii normaalin päivätyön ja pitää taiteen harrastuksena. Kun päivätyöstä saa tarpeeksi rahaa, niin hyvässä tapauksessa voi alkaa tehdä työtä osa-aikaisesti, jolloin jää enemmän aikaa taiteen tekemiseen. Sama koskee myös ammattiurheilijaksi haluavia eli jos taidot ei riitä esim. ammattilaisjalkapalloilijaksi, niin voi pelata kotimaassa puoliammattilaisena ja tehdä esim. 6 h/vrk töitä muualla. Kun rakas harrastus ei ole ammatti, niin tekemisen ilo saattaa olla suurempi, koska siihen ei kohdistu taloudellisen menestymisen pakkoa.

Ikävää, että korostan rahaa, mutta aikuisena ihmisenä ei voi käydä enää isän ja äidin kukkarolla. Muutaman vuoden voi elää nuukasti, mutta kun näkee, että kaverit alkavat ostaa ensiasuntoa, reissaavat ulkomailla jne, niin kyllähän se korpeaa, kun näkee, miten muut nauttivat rahoistaan ja itsellä ei riitä raha, vaan koko ajan saa venyttää senttiä.

Tsemppiä valitsemallasi polulla!

Taidealalla ei työllisty eikä menesty. Piste. Hae johonkin muuhun.

Mun on itte nyt taiteilijana todettava, ja siis peräti sen tasosena että yhdelle kovan tason muusikolle tekemässä kesällä levynkantta, että vaan idiootti haluais opiskelemalla opiskella taidetta.

Taide ei tarvitte koulutusta jos tosiaan sen uskoo osaavansa. Pitää vaan kokeilla ja vääntää: äkillinen tajuaminen on taiteen perusta. Ei ne työnantajakkaan katto otko ollu taidekoulussa, vaan sitä että mitä oikeesti osaat.

Täältä kommaan lukematta koko ketjua sinulle AP että muista että tänä vuonna moni ammattikorkeakoulu karsii tai lopettaa tästä syksystä lähtien aloitus paikkoja taide- ja kulttuurialalla. Satuit kevääseen, jolloin on kovimmastakin kovin tunku ja pyrky näihin kouluihin. Esim. meidän koulusta meni 5 aloituituspaikkaa ja se aiheutti monien hyvienkin jäännin pois valntakokeista.. Muista se ja yritä ensi keväänä uusiksi. Uskoisin että pääset. Minä hain kerran, pääsin kokeisiin ja heittämällä suoraan sisään. Yksi keskeinen tekijä oli se että otin rennosti. Muista se. Ja hae ensikeraalla muualle ja syrjemällekin kuin Kuvataide akatemiaan .. Sinne hakee vuosittain yli tuhat halukasta aika lottopotti jos pääset kokeisiin tai sisään.

V1tut. P4skat! Helvetin^16! Z-tana. Asiassa on tasan kaksi puolta: 1: teet, mitä systeemi haluaa; 2: teet, mitä systeemi ei halua. Joka tapauksessa: jos haluat kaupunkimaasturin, olet toivottu yksilö. Jos et halua, olet ei-toivottu. Simple as that. Jos et halua, olet yksilö, jonka minkä henkilökohtaisesti haluan Rock!!

Ja ihan vakavasti: ei koulua vaan elämää varten. Jospa vain itse osaisin sisäistää tämän :-(

Ymmärrän masennuksesi ja toivon, että voisin auttaa. Jos saat jonkun paikan niin mene siihen kouluun. Parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään ja voihan tuo uusi opinahjo osoittautua mielenkiintoiseksi. Älä kuitenkaan hylkää unelmaasi, mutta sitä voi toteuttaa muutenkin kuin hankkimalla koulutuksen. Ethän kuitenkaan taiteilijaksi haluaisi sem vuoksi että sinusta tulisi taiteilija vaan sen vuoksi, että tunnet kutsumusta taiteen tekemiseen. Elämä on mielenkiintoista juuri siksi, ettei se mene oman tahdon mukaisesti.

Ymmärrän masennuksesi ja toivon, että voisin auttaa. Jos saat jonkun paikan niin mene siihen kouluun. Parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään ja voihan tuo uusi opinahjo osoittautua mielenkiintoiseksi. Älä kuitenkaan hylkää unelmaasi, mutta sitä voi toteuttaa muutenkin kuin hankkimalla koulutuksen. Ethän kuitenkaan taiteilijaksi haluaisi sem vuoksi että sinusta tulisi taiteilija vaan sen vuoksi, että tunnet kutsumusta taiteen tekemiseen. Elämä on mielenkiintoista juuri siksi, ettei se mene oman tahdon mukaisesti.

Suosittelen harkitsemaan lisäopintoja tässä välissä, mikäli et saavuttanut edes pääsykokeita.

Hyviä preppauskursseja löytyy nykyään myös taidealalle ja itse kävin Kansanopiston tadelinjan 'preppausmielessä' Tuusulassa. No siltikään en itse päässyt opiskelemaan, mutta monet kurssilta pääsivät haluamaansa alaan (n.8/14) ja siellä opin, mitä kannattaa huomioida juuri tälläisessä TYÖSSÄ. On aivan eri asia lähteä suoraan koulupohjalta hakemaan, kuin treenaamalla lisää ja treenaamisen on oltava jatkuvaa, vaikka olisit käynyt koko nuoruuden taidealan koulua.

Kuvataideopetukseen olisin halunnut sen jälkeen, kun en pärjännyt matikassa ja ajattelin unohtaa sisutusarkkitehtuurin sen vuoksi. Kaikenkaikkiaan hain eri kaupunkeihin eri aloille n. neljään eri oppilaitokseen samana vuonna kuvataiteessa, eniten kiinnosti Taideteollinen. Mutta lopulta huomasin, että olisi kannattanut hakea johonkin toiseen linjaan, koska hakijaprosentit ratkaisevat pääsyn.

Virheitä: Lue tarkkaan tehtävien annot!
Muista tarkistaa pääsyprosentit ja ota selvää, mitä tehtävissä halutaan sinulta.
Hanki työkokemusta lähellä olevasta alasta, selvitä mistä lisäpisteitä voi saada.

Mikäli et tee mitä pyydetään, vaan keskityt omaan ajatukseen, ei ole mahdollista päästä ennakkotehtävistäkään eteenpäin, samoin liika on aina liikaa ja liian viimetinkaankaan ei saa tehtävien tekoa jättää. Eli silloin ei auta, vaikka olisit kuinka hyvä. Itse hain lopulta kuusi kertaa Taikiin, pari kertaa Kuvataideakatemiaan, kerran muutamaan muuhun Turkuun, Lahteen ja toiseen kansanopistolinjaan Graafiselle alalle ja parhaimmillaan pääsin Taikissa pisteen päähän pääsystä ja neljännelle varasijalle (samoilla pisteillä kaikki neljä). Meistä ensimm.vara pääsi kouluun, arvaa ottiko päähän?

Osakokeissa painotetaan viimeistä osiota eniten. Silloin mietin, että olisi pitänyt hakea keramiikka-puolelle, joka olisi ollut vahvempi osioni. Graafiselle alalle olisin päässyt, mutta olisi ollut vain kansanopisto jälleen ja aivan eri paikkakunnalla, joten en mennyt sinne.

Tämä hakeminen oli niin masentavaa, etten hakenut sitten enää kuin pari kertaaTaikiin ja silloinkin aloitin eri kasvatusalan muualla välissä. Lopulta huomasin, etten enää tunne kuuluvaini edes haluamaani opinahjoon ja en enää hakenut sinne. Tein välillä töitä päivähoidossa ja sain niistäkin opinnoista lisäpisteitä, joten työkokemus alalla on aina plussaa, ja työntekoa jokatapauksessa arvostetaan kaikissa hauissa. Keikkatöitä kannattaa kokeilla jollain alalla.

Mieti siis kiertoteitä alalle, nykyään on lukuisia oppilaitoksia, jotka ohjaavat samaan suuntaan ja antavat lisäpisteitä eri asioista. Itse toimin nykyisin yrittäjänä taidealalla, vaikka koulutukseni on ollut ihan muu. Kävin jatkuvasti erilaisia kursseja ja kiinnostuin lopulta kokeilemaan siipiäni ilman tutkintoa, ja olen siihen ratkaisuun tyytyväinen. Olen kuitenkin kulkenut pitkän ja kivisen tien, mikään ei ole tullut itsetään ja monet asiat on kiinni oivalluksesta, monialaisuus ja yrittäjähenkisyys on välttämätöntä, mikäli aiot taiteen alalle menestymään. Suomessa on edelleen liian vaatimattomia taiteen harrastajia, kun tarvittaisiin itseensä luottavia ja omaa osaamistaan kehittäviä luovia ihmisiä.

Eli mieti mitä oikeasti taiteelta haluat ja hae sen pohjalta eri vaihtoehtoja. Taiteenalasta ei tarvitse luopua, muttei siihen elämäänsä tarvitse tuhlatakaan, jos sinua ei ole ymmärretty. Eteenpäin kohti uusia tuulia ja aikaa kaikki vie. Ja joskus käy niinkin, että työ, jota lopulta teet voi olla eri, mutta aktiivinen harrastaminen jää rikastuttamaan omaa elämää vapaa-ajalla ilman stressimomenttia menestymisestä.

Älä luovuta, vaan yritä uudelleen ensi vuonna.

Oma lapseni käy samaa rumbaa läpi juuri nyt. Taidealalla te joudutte kisaamaan opiskelupaikasta melkein kolmekymppisten kanssa ja heillä on paljon työkokemusta ja kursseja, ehkä jo toinen tutkinto tai opintoja toisessa taidealan koulussa takanaan.

Hanki kokemusta eri taidekursseilta tai vastaavilta. Pidä unelmaasi yllä äläkä välitä vähättelijöistä.

Onnea uuteen yritykseen!

Vähän menee off topic, mutta ihmettelen sitä että niin monet tämän ketjun kirjoittajat suhtautuvat todella negatiivisesti (taidealan) koulutukseen. Faktahan nimittäin on se, että nykymaailmassa on hyvä olla edes joku koulutus ja jos haluaa toimia taiteilijana, kannattaa hankkia tutkinto sitten siltä alalta.

Taidetta voi tottakai tehdä ilman koulutustakin, mutta yhteiskuntamme tuntuu pitävän ammattilaisina ainoastaan niitä, joilla on joku ammattinimike ja työnantajille/muille tahoille ja esim. työkkärillekin on enemmän perustelemista, jos ei ole mitään muuta näyttöä kuin itse teokset. (Ja tottakai tekninen- ja muukin osaaminen vahvistuu alalla kuin alalla sitä opiskellessa.)

Kaikki eivät tietenkään sinne työkkäriin joudu asioimaan, mutta se on vain yksi esimerkki siitä, miten saattaa joutua huonompaan asemaan vain siksi ettei muodollista pätevyyttä ole.

Kannattaa varmaan opiskella välissä opistotasolla kuvataidetta tai ammattikoulussa joku kädentaitoja painottava ala. Ja hakea samalla taidekouluihin. Itsekin olen yrittänyt hakea eikä edes pääskykoekutsua tipu. Toki heti lukiostakin voi päästä, mutta jostain koulusta sanottiin että usein on hakijalla jo joku toinenkin tutkinto, esim. ammattikoulutus.
Kaverini pääsi amk:hon kuvataiteilijaksi suoraan lukiosta, mutta oli ainut siinä ryhmässä sen ikäinen ja muutenkin tuolla harvinaista..

Osaako joku sanoa, että muuttuuko noi pisterajat millä pääsee sisään esim. ensi vuonna? Itellekin tuli ilmoitus Savonian amk:sta että pisteesi eivät riittäneet valintakokeeseen, kyseessä fysioterapian ja hammashuollon tutkinnot. Voinko hakea samalla yo-todistuksella ensi vuonna, ja mahdollisesti päästä pääsykokeeseen? Vai onko tämä nyt tulevaisuuteni, pisteet eivät yksinkertaisesti ikinä tule riittämään pääsykokeisiin??! Miten voi olla totta, keskiarvo 8,3 (täydet pisteet) sekä yhestä aineesta kirjotettu L (täydet 5 p.), muut menivätkin vähän huonommin.

Hei, kyllä se siitä. Ekat haut vasta ja oot nuori, vielä kerkee vaikka mitä. Ite olin juuri vuoden Limingan taidekoulussa, suosittelen. Siellä tulee opittua uutta, luovuus ja taidot kehittyy, ja tutustuu uusiin ihmisiin. Varmasti hyviä muutkin kansalaisopistot. Ja niihin pääsee kyllä, ei oo karsintaa tai valintakokeita. :) Niissä tietenkin on erikseen koulumaksut, mutta siihen saa opintotukea.

Ensi kerraksi kannattaa miettiä minne oikeasti hakee. Keskittyy muutamaan ja niin jaksaa tehdä pohjatyöt todella hyvin. Nyt vähän näyttäisi että olet yrittänyt venyä liian moneen etkä ole saanut oikein mihinkään täyttä näyttöä taidoistasi.