Eli tuossa otsikossa onkin tämän jutun tiivistelmä.
Mikähän siinä on? Minulla on hauskaa toisen kanssa, ehkä pientä ihastustakin minun suunnalta saattaa löytyä. Mutta heti kun tämä toinen sanoo, että on ihastunut minuun, niin minulla tulee jarrut päälle ja pakki silmään ja menoks. Tulee sellaisia inhon väristyksiä tätä toista kohtaan, ja se minun vähäinenkin mahdollinen ihastus on vain mennyttä asiaa eikä mieleni tee edes olla samallailla kaveri, kuin aiemmin ollut.
Tuo koko teksti kuulostaa joltain elokuvalta, missä miehet pakenevat kun nainen paljastaa tunteensa, mutta minä olen nainen ja minä pakenen kun paljastetaan tunteet.
En ole seurustellut kohta vuoteen ja sitä ennen seurustelin 6 vuotta, en ole ollut halaamista lähempänä miehiä, kaikki tuota suuremmat asiat etoo minua.
Tämä alkaa jo kummastuttaa itseänikin, mistä moinen johtuu.
Välillä sarjoissa/elokuvissa/kaverit kun lääpivät poikakaveriaan, minulla tulee, et oishan se kiva käpertyä jonkun kainaloon ja samalla et ''hyi yök ei''.
Sukulaisenikin tivailee koko ajan, että miksi minulla ei ole miestä. Heitän aina vain läpällä, että ei täällä kylän pahasessa ole kunnollisia miehiä - johon tulee aina vastaus et on täällä niitäkin jos vain jaksan etsiä - ja sitten keskustelu loppuukin tuosta aiheesta
Mikähän siinä on? Minulla on hauskaa toisen kanssa, ehkä pientä ihastustakin minun suunnalta saattaa löytyä. Mutta heti kun tämä toinen sanoo, että on ihastunut minuun, niin minulla tulee jarrut päälle ja pakki silmään ja menoks. Tulee sellaisia inhon väristyksiä tätä toista kohtaan, ja se minun vähäinenkin mahdollinen ihastus on vain mennyttä asiaa eikä mieleni tee edes olla samallailla kaveri, kuin aiemmin ollut.
Tuo koko teksti kuulostaa joltain elokuvalta, missä miehet pakenevat kun nainen paljastaa tunteensa, mutta minä olen nainen ja minä pakenen kun paljastetaan tunteet.
En ole seurustellut kohta vuoteen ja sitä ennen seurustelin 6 vuotta, en ole ollut halaamista lähempänä miehiä, kaikki tuota suuremmat asiat etoo minua.
Tämä alkaa jo kummastuttaa itseänikin, mistä moinen johtuu.
Välillä sarjoissa/elokuvissa/kaverit kun lääpivät poikakaveriaan, minulla tulee, et oishan se kiva käpertyä jonkun kainaloon ja samalla et ''hyi yök ei''.
Sukulaisenikin tivailee koko ajan, että miksi minulla ei ole miestä. Heitän aina vain läpällä, että ei täällä kylän pahasessa ole kunnollisia miehiä - johon tulee aina vastaus et on täällä niitäkin jos vain jaksan etsiä - ja sitten keskustelu loppuukin tuosta aiheesta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos tunnet noin, anna ajan kulua. Vuosi ei ole mikään katastrofaalinen aika olla sinkku tai selibaatissa... eikä kaksi tai kolmekaan. Joskus aikaa tarvitsee enemmän, joskus taas ei. Parempi ratkaisu on käsitellä asiat siinä ajassa kun ne vaatii, kuin mennä suhteisiin liian aikaisin ja "käyttää" tietoisesti vastapuolta laastarina.
Luultavasti mielesi vielä muuttuu. Anna itsellesi aikaa. Jos et halua koskaan miestä, ei senkään pitäisi olla ongelma. Elät itsellesi et sukulaisille tai kyläläisille.
Minulla oli kerran kaltaisesi miesystävä. Hän ei kyennyt oikein mihinkään kunnolliseen suhteeseen, tuntemaan rakkautta tai hellyyttä. Hän halaili elottomia kappaleita kuten huonekaluja, mutta ei naista mielellään. Hän ei sietänyt pään silitystä. Hän ei voinut kuvitella elävänsä naisen kanssa. Oli hänellä kuitenkin avioliitto takana. Minä jätin hänet tuosta syystä. Hän oli käynyt terapioissa. En usko, että hän koskaan "paranee", terapiat eivät olleet auttaneet yhtään.
Voi olla että sua ärsyttää se, että mies katkaisee jännitteen teidän välillä paljastamalla tunteensa. Mies ei ole enää haastava ja jännä sun mielessä, jos avautuu liikaa tuolla tavalla.