seurustelin mieheni kanssa 3 vuotta, sitä ennen hän seurusteli 2 vuotta. meille tuli ero, ja nythän haluaisi yrittää uudestaan, mutta ei vielä. mitä hän oikein haluaa? haluaako elää menetetyn nuoruutensa nyt ja sitten taas palata minun mukaani? vai antaako minun elää toivossa, että voi palata luokseni jos ei löydä ketään muuta? voisiko tämä kaikki johtua siitä että hän oli vain 16-vuotias alkaessaan seurustelemaan ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa, ja me aloimme heti sen jälkeen. olen ihan sekaisin. auttakaa? :)
miksi?
vaikea tapaus
81192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei! Oma mieskaverini(27v) yhtäkkiä halusi pistää poikki, vaikka vähän ennen raapusteli rakkausrunoja yms. Olin kuin puulla päähän lyöty. Hän halusi kadota vain ja olla itsekseen. Minulla oli tosi rankkaa, koska kaipasin häntä. Laittoi aina välillä tekstarin, että tietää, et paras olis mun luona, mutta ei vain voi palata jne. Syytä ei kertonut, ei vieläkään. Väittää, ettei ollut toinen nainen kyseessä, mutta miten voin olla 100% varma? Aloin elää omaa elämääni ja tekemään asioita, kuin häntä ei olisikaan. Meni kolme kuukautta ja halusi tullakin takaisin. Olisin pärjännyt jo ilmankin häntä ja uusi elämä tuntui jo ihan kivalta. En meinannut ottaa takaisin, mutta otin kuitenkin tietyin ehdoin. Kaikki on nyt mennyt ihan mukavasti viimeiset puoli vuotta, mutta se SUURI RAKKAUS kuoli sisältäni silloin, eikä ole palannut. Välillä hieman kaduttaa, että otin hänet takaisin, koska kun kaikki on jotenkin niin tasapaksua, en ehkä halua tätä suhdetta enää kauan...
meillä oli ihan sama asia, kaikki oli tosi hyvin. nythän on käynyt välillä luonani, tekstailee yms. en vaan ymmärrä pitäisikö minun odottaa että hän palaa vai yrittää rakentaa ihan oma elämäni.
oli meilläkin, vielä viikkoa ennen kuin hän lähti lätkimään, sanoi rakastavansa ja kertoi kuinka ei aina ymmärrä miten tärkeä ihminen olen hänelle. Sitten pam, kaikki tapahtui yhtäkkiä..puoli vuotta jatkui tälläistä vaakalaudalla oloa, kunnes lopulta päätettiin että kaikki on ohi. Puoli vuotta oli aika helvetillistä aikaa miettiä vaan, että entä jos, ja että tuleeko tästä mitään. Neuvon, että tehkää ratkaisunne pian, ketään ei pidä jäädä odottamaan ainakaan liian pitkäksi aikaa. Tuhlaatte omaa elämäänne, olkaa itsekkäitä ja ajatelkaa omasta parastanne. Minä en sitä tehnyt ja nyt kaduttaa.
teet itsellesi palveluksen kun et jää odottamaan.Ja nyt puhun kokemuksesta. Seurustelin itse kuta kuinkin saman ikäisen kanssa kuin sinäkin olet seurustellut ja kyllä se totuus on se, että liian nuori hän oli loppuelämäkseen sitoutumaan. Pisti sitten lopulta poikki , mutta sanoi, että jonain päivänä voitaisiin vielä olla yhdessä. Minä rakastuneena sitten jäin odottelemaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Yritin pitää häneen yhteyttä ja nähtiinkin kyllä aika usein, mutta samaan aikaan häntä kiinnosti yhä enemmän mennä ja mennä ja kokea koko ajan kaikkea uutta. Tätä jatkui jonkin aikaa ja minä hajotin itseni ihan täysin...kiusasin itseäni ajatuksilla, että entä jos hänellä on toinen ja ei vaan kerro siitä yms. Helpompaa olisi ollut pistää kerrasta poikki, ottaa etäisyyttä kunnolla ja ajan kanssa ja katsoa ehkä tilannetta sitten myöhemmin uudelleen. Tällä hetkellä tilanne on se, että meistä tuskin ikinä tulee enää mitään. Anna siis hänen elää mahdollinen menetetty nuoruutensa ja jos vaan pystyt yritä unohtaa hänet toistaiseksi kokonaan. Älä jää odottamaan, että entä jos....aika kyllä sitten näyttää jos teidät on yhteen tarkoitettu.
MIehellä ikää jo kolmekymmentä ja itselläkin ihan aikuisen ihmisen vuodet, mutta tilanne on aivan sama. Yhtäkkiä hän vaan jätti mut kun rukkasen ja tuntu, että hajoan ihan täysin. Sitte hän alkoi puhua siitä, ettei olekaan tehnyt mitään pois-sysäämispäätöksiä ja tietenkin mä aloin toivoa ja odottaa, koska se tulee takasin.
Tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden ja tilanne on aivan helvetillinen. Joka ikinen päivä mietin, ottaako se vai eikö ota. Kaikki ylpeys on mennyttä ja olo on kovin nöyrä. Kaikki sattuu. Soitellaan ja nähdään satunnaisesti (ei kuitenkaan seksin merkeissä). Ja joka ikinen päivä yritän myös takoa päähäni, että mun on riuhtaistava itteni lopullisesti irti, otettava takasin oma sydämeni ja alettava elämään - kun kerran täällä vaan ollaan. Vieläkään en ole siihen pystynyt. Pelottaa, että toista yhtä hyvin mulle sopivaa ei ehkä koskaan tule vastaan.
Sanomani sulle on siis, että tiedät varmaan varsin hyvin, mitä pitää tehdä. Älä jää odottamaan. Ellei mies tänään tiedä, haluaako hän sinut vai ei, sen pitäisi kertoa teille molemmille jotain.. Koska hän sen sitten tietää, vai tietääkö ikinä?
Poiskäveleminen rakkaan ihmisen luota, jonka kipeästi haluaisi takaisin, on vaikeaa - todellakin sen tiedän. Jääminen tällaiseen välitilaan on kuitenkin tyhmää ja liian epäitsekästä. Mutta kuten tuolla jo joku viisas kokemuksesta kirjoitti, myöhemmin voi kaduttaa kovastikin tämä odottelu. Itse olen miettinyt myös sitä, jos mies nyt päättäisikin tulla takaisin, olisiko mikään kuten ennen? Tuskin. Rakastan häntä yhä, mutta jotenkin eri tavalla. Hän on loukannut minua tällä erolla ehkä liikaa. Ja enkö kuluttaisikin suuren osan ajastani miettien, minä päivänä hän taas lähtee.
Ja siltikin, odotan.
Voimia!
Seurustelin 3v yhden beiben kanssa ja oli ihan makeeta. Nuoria kun oltiin tyttö lähti opiskelemaan ja erottiin. Seurustelin yhden toisen kanssa seuraavat 4v, vaihtelevalla menestyksellä. Ei ollut suhteessa tulevaisuutta erottiin. Jonka jälkeen 3kk ei mitään pysyvää. Kunnes kuulin teinirakkauteni palanneen ja vielä naimattomana... Joten mikäs siinä ja numeroa kaivamaan. Siinä sitten oltiin ja avoliitossakin vielä, mutta mistään ei oikein mitään tullut, vaikka 3v yritettiin. Oltiin muututtu totaallisesti. Ei ollut enään sitä ihanaa "säpinää" eikä nähty yhteistä tulevaisuutta enää. Nyt seilailen naiselta naiseen juurtumatta mihinkään odottaen ja kaivaten jotain. Eli tärkeintä olisi ratkaista kysymys yhteisestä tulevaisuudesta ja pystyykö miehesi enään juurtumaan siihen?
että minun pitäisi lähteä ja antaa asioiden olla. mutta kun kaipaan niin kovasti ja rakastan :( kiitoksia kumminkin vastaukista. aika näyttää
Minun ex- mies teki minulle saman oloisen tempun kuin sinullekin. Kertoi syyksi haluavansa olla vapaa ja että rakastaa yhä edelleen, mutta ei kykene sitoutumaan. Kertoi halustaan jatkaa kanssani vielä joskus myöhemmin. Soiteltiin ja tavattiin toisinaan, kertoi puhelimessakin toisinaan kuinka rakastaa yhä. MInä odotin kauan hänen paluutaan, liian kauan, olin ja elin vain häntä varten, kaipasin häntä ja odotin joka ikinen päivä että milloin hän saapuisi. Ei sitä päivää ei koskaan vielä ole tullut, miunulla kesti useampi kuukausi ennen kuin ymmärsin petkuttavani itseäni odottamalla, pääsin ylitse hänestä. Olemme ystäviä edelleen, soittelemme jne..Ystävyys vain ei valitettavasti aina hänen kanssaa ole kovin helppoa, sillä hän alkanut ehdottelemaan kummia... ja itse haluan vain ja ainoastaan olla ystävä, sillä koskaan en pystyisi enää luottamaan häneen samoin kun luotin ja tulisin aina pelkäämään hänen seuraavaa lähtöään.Olen jatkanut elämääni ilman häntä ja tavannut jo uuden ihmisen :)