Millä tavoin suhde voi edetä, kun työt estävät tapaamiset toisen osapuolen taholta. Voimme tavata ehkä kerran viikossa ihmisten aikoihin. Muuten se on sitten vaan yöksi silloin tällöin ja eihän siinä paljon tutustua ehdi kun aamulla taas mentävä töihin. Miten tällaista suhdetta voi syventää ja toiseen oikeasti tutustua?
miten edetä
vähillä tapaamisilla
11715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
silleen että kertoo, kirjoittaa toiselle elämästään ,toiveistaan, mielipiteistään , tunteistaan ja ajatuksistaan rehellisesti toiselle , näkee toista aina kun siihen on mahdollisuus , antaa aikaa ja läheisyyttä sekä hellyyttä, ei luo kiireellistä tunnelmaa vain sen työhön menon vuoksi.
Jos oikeesti välittää toisesta yhteistä aikaakin löytyy ... mites onko ne viikonloput ja lomat mahdollista viettää edes osittain yhdessä.
Ei ole. Hän on viikonloput töissä, nytkin ollut yömyöhään eli emme voineet tavata. Kesälomista ei vielä tietoa. Hankalaa on se, että jos tavataan töiden jälkeen, niin se on klo 23 jälkeen ja minun pitää herätä aamulla jo klo 6:30-7:00 riippuen päivästä, että ehdin töihin. Soittelemme kyllä useamman kerran päivässä tai laitamme viestejä. Yksi arkipäivä viikossa on yhteisesti vapaa töistä mutta usein silloin hänen pitää hoitaa juoksevia asioita. Enkä tiedä, miten suhtautuisin siihen, kun hän joskus puhelee tulevaisuudesta ihan minun ohi esim yleisesti "vaimosta". Silloin tunnen itseni surulliseksi, vaikka hän kuinka lohduttaa, että kaikki tulee hyväksi.
Ihan kuin omasta elämästäni...
Mies on viikonloput usein töissä ja jos pääsee käymään, pääsee vasta noin klo 23...lähinnä yöksi. Lomista ei ole ollut mitään puhetta.
Ei tutustumisesta pelkän puhelimen välityksellä oikein tule mitään, kun on näinkin erilaiset päivärytmit. Jos mies aikoo jatkaa töitään ja muita juttujaan kovinkin pitkään samaan malliin, niin itse en usko suhteesta tulevan mitään omalla kohdallani. Ei perheenperustamisiässä olevalle naiselle riitä mikään kerran kahdessa viikossa näkeminen. Jos on halua tavata, niin kyllä keino löytyy. Mies ei tunnu löytävän.
Ihan sama tarina... Ei kai sama mies:) ?
Mieheni myös ravintola-alalla töissä, saanut ylennyksen ja on esimiesasemassa. Aikaa ei riitä tapaamisille sitäkään vähää mitä ennen... Olen epätoivoinen. Lisäksi meillä on välimatkaa noin 70 km, joten aamulla ei ole mukava lähteä sieltä töihin.
Minä teen virka-aikaa; viikonloput vapaat ja hyvät lomat. Mieheni ei tiedä lomistaan. Piti olla pitkä viikonloppu yhdessä, niin joku sairastui ja hänen piti paikata. Tekstiviestejä ja harvakseltaan puheluita... Siinä se.
Olen alkanut miettiä, onko sitoutumisen arvoista...
No toivottavasti ei sentään!!! Toivottavasti oli eri kaveri joka sairastui :).
Mun sulhoni on Itä-Uudeltamaalta, Porvoon suunnalta... Pitää sanoa, ettei jää kaivamaan:)
Toivon teille enemmän yhteistä aikaa;) ja pir.u vie, meille myös. ;)
No hyvä, ei olla samalta alueelta...ei Piudeliinan eikä Ruskettuneet reidet -nimimerkin kanssa :). Tarkoittanee vaan sitä, että joillakin aloilla ihmisillä on aivan kamalat työajat ajatellen parisuhdetta ja perhettä. Sinkkumiehille tuollainen työ tietysti sopisi ja minunkin miesystävälleni varmasti sopi ainakin nykyistä paremmin ennen kuin tavattiin. Pelkäänkin, että asetan hänelle liikaa paineita, mitä en haluaisi tietenkään tehdä. Työnteko on kuitenkin kunnioitettava asia, oli ne työajat mitkä tahansa. Tämän järkeistyksen rinnalla on kuitenkin ne tunteet, se ikävä ja harmin tunteet, kun huomaa, että taas menee päiviä, ennen kuin tavataan...ja kun viimein tavataan, niin sekin voi olla niin lyhykäinen tapaaminen, että ei ehditä syventää suhdetta millään tasolla. Että miten tästä rakentamaan jotain pysyvää ja syvempää...
Täysin yhdyn sanomaasi.
Kolmivuorotyö, vaikkakin hyväpalkkainen, on mahdottomuus parisuhdetta ajatellen. Toisaalta, pahemminkin voisi olla, eli mies viettäisi aikansa vaikka ryypäten tai toisissa naisissa.
Minäkään en tahtoisi painostaa miestä, mutta jossain vaiheessa on pakko ajatella omaa hyvinvointiaan ja sitä, saako toiselta sen mitä voisi itse antaa: aikaa.
Järki ja tunteet, ne eivät aina kulje käsikädessä.
Ja juuri tuo tapaaminen; ihana odotus palkitaan, mutta takaraivossa siintää jo seuraavan aamun heräämisen ja työpäivän stressi. Ja tietää, että seuraavaan tapaamiseen tulee olemaan taas julmetun pitkä aika.
Että juu, tutustu tässä sitten toiseen kunnolla...Huokaus.
minullakin suhde 4kk takana, ei tunnu etenevän vaikka tiedän hänen rakastavan. hän ei halua vielä kertoa lapsilleen, mikä todellakin jarruttaa suhdetta. omat lapseni tietävät. onko hän niin varovainen, en tiedä. näemme joka toinen vkl, kun hänellä ei lapset. muuten ei ollenkaan, tekstiviestejä päivittäin ja joskus soittaa. mutta viikonloppuisinkaan ei tehdä mitään, olemme vaan hänen luona vaikka itse haluaisin liikkua vaikka syömään tai kahville tms. aivan kuin häntä hävettäisi liikkua kanssani, vaikka olen aivan nätti. en vain ymmärrä miksi emme voi liikkua vapaasti. exälleen voi kuulema kertoa että seurustelee, ei ole kyse siitä. pitäisikö vain jaksaa odottaa, kun hän on valmis enempään. jos hän tekstaa ikävääkin, järkeeni ei mene miksei nähdä useammin. vaikka pikaisesti.
Minun deittini Keski-Suomesta.
mistä päin ap:n mies on??