ärsyttääkö muitakin sellainen liika asioitten utelu nettitreffeillä siis vasta kun ollaan vaihdettu about 2 viestiä? Pitäiskö tässä alkaa jotain elämänkertaromaania kirjottamaan jollekkin satunnaiselle kyselijälle, jota en ole edes koskaa tavannut. KYLLÄ; minä ymmärrän ettei sinulla ole mitään salattavaa, mutaa MINULLA ON!! Ehkä olen presidentti joku päivä, siksi varjelen yksityisyyttäni, en halua että minulle käy niin kun Matti VAnhaselle, että saan sitten lukea lehdestä juttuja mitä olen sanonut jollekin. Neuvo: älä utele yksityisasioistani liikaa, esim. mitä tein vuonna se ja se ja miksi, jne.Ne kun ei kuulu sinulle. Kysyä voi yleisiä asioita, joilla on jotain merkitystä meidän suhteelle. Muu ärsyttää!
liika uteleminen
ei kuulu sulle!
43500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Neuvo: löysää sitä pipoa ja vie keskustelua itse siihen suuntaan mistä haluat jutella. Eikä sitä aina ole pakko vastata, mä ainakin kyselen kaikkea koska haluan tutustua toiseen, mutta en pahastu jos toinen jättää joihinkin juttuihin vastaamatta. Kunhan juttelee edes jostain, niin sillä pääsee alkuun, ei se ole siitä jutun aiheesta kiinni.
Netissä vaaditaan edustavan kuvan lisäksi täydellinen sukuselvitys ja jatkotapaamisiin valitaan vain ne, jotka ovat sosiaalisia ja aktiivisia. Koskahan kysytään rokotustodistusta ja röntgenkuvia.
Baarissa taas kaikki on toisin. Sänkyyn rynnätään ehtimättä kertoa nimeään, puhelinnumerosta puhumattakaan.
Niin, eikä kukaan ole huolissaan että yhdenillan sänkykumppani saapastelee parin tunnin tuttavuuden jälkeen kotiin (tietää tämän jälkeen osoitteen) ja lukee ovesta oikein sukunimenkin.
Joo, huvittavaa touhua.
Nettideiteissä ollaan taas niin vainoharhaisia, että itsestä ei haluttaisi kertoa mitään, mutta vastapuolen pitäisi antaa itsestään sukuselvitys ja verotustiedot.
Aikanaan tuli todettua, että nettideittailu ei pääosin toimi. Ainoat treffeille johtaneet tapaukset ovat olleet seurausta ns. sokkotreffeistä, joille päädyttiin varsin pikaisesti muutaman nettideitin kautta tapahtuneen viestin vaihdon jälkeen.
Noin yleispätevänä sääntönä voi toideta, että jos vastapuoli ei ole halukas lähtemään viikkokausien jutustelun sijaan sokkotreffeille, hän on tuskin edes tosissaan liikenteessä.
Lopuksi on todettava, että kyllä ne sokkotreffeillä tavatut naiset olivat ihan normaalijärkisiä ihmisiä :) Yhdetkään sokkotreffit eivät peruuntuneet sen vuoksi, etteikö nainen olisi saapunut paikalle tai siksi, että olisin jättänyt tulematta paikalle.
Ihan mielenkiinnosta olisi kiva tietää, millaisia nuo liian tungettelevat kysymykset ovat. Nettitreffien ilmeisen "ikäviä" puolia on, että joutuu nimenomaan kertomaan itsestään. Säästä puhuminen ei johda mihinkään. :)
- Missä asut / missä päin X pitäjää asut?
- Missä olet töissä?
Ihmiselle jota ei ehkä koskaan enää tule tapaamaan uudestaan ei halua kartan kanssa tarkkaan esitellä missä asuu huoneistoa myöten, eikä myöskään halua selvitellä työtilannettaan oli se mikä hyvänsä.
Voi herran jumala jos ei pysty työstään tai edes siitä missä päin asuu. Sinun kanssasi ei voi ilmeisesti jutella edes siitä oletko sinkku vai naimisissa koska eihän se muille kuulu?!!
Mene oikeasti hoitoon.
Ei tulisi mieleenkään kertoa nettituttavalle missä olen töissä. Toimialan voin kertoa mutta en yritystä. Kaupunginosan tai ilmansuunnan voin kertoa mutta en katuosoitetta saati taloa. En nimeä enkä omaa puhelinnumeroa.
Sitten kun tavataan niin sen jälkeen voi vähitellen alkaa paljastaa myös faktoja mutta ei ikinä sitä ennen.
Uskallanko udella simasuuneidiltä MISTÄ te keskustelette kun siinä yritätte TUTUSTUA toisiinne. Säästä? Vaatteista? Ohikulkevista ihmisistä? Ja lähdette tapaamisen jälkeen tahoillenne ja ihmettelette kun ei oikein kolahtanut? Miten sinä voit kokea uhkana kertoa edes nimiäsi? Valehtelet siis? Miksi?
Ja sitten nämä "simasuut" ihmettelevät ja roikkuvat treffipalstoilla vuodesta toiseen! Miksiköhän? Ei osata avoimesti tutustua.
Olen samoilla linjoilla. En haluaisi kertoa olevani vaikkapa Espoon West-Endissä asuva sijoittaja. Vaikka kertoisinkin, toinen ei uskoisi.
Viesteillä sovitaan treffeistä. Jahkailu tässä on turn-off.
Oletko koskaan joutunut stalkkerin uhriksi? Saanut uhkauksia puhelimeesi kun et haluakaan tavata uudestaan?
Siinä oppii varomaan kun sellainen osuu kohdalle.
Tapaamisen aikana voi jutella monista asioista paljastamatta liikaa: matkoista, harrastuksista, ruuasta, juomista, lähitulevaisuuden suunnitelmista (esimerkiksi kesäloma)...
Mitä avointa siinä on, että kertoo nimen ja osoitteen? Avoimempaa on kertoa itsestään, siis ajatuksistaan, harrastuksistaan, intohimonkohteistaan jne.
Niin vaikka valehtelisitkin olevasi tuollainen sijoittaja et kai ihmettele ettei sinua uskota, sellaiset ei etsi täältä seuraa. Mutta kerro MIKSI et haluaisi kertoa olevasi sijoittaja espoosta, mikä siinä on se kamala UHKA, että treffikumppanisi tietäisi sen?
Ja mitä jotku ruokalajit kertoo ihmisestä ja edesauttavat tutustumista?
Aika paljon enemmän ne kertovat kuin etu- ja sukunimi.
Vastasit jo itse. Kumppani ei usko sitä ennen kuin taksi on West-Endissä.
Toisaalta se ei ole mitenkään olennainen tieto.
Olen jälleen samaa mieltä kanssasi. Kertomalla ajatuksistani ja harrastuksistani pystyn kenties löytämään sen yhden henkilön, jota olen etsimässä. Vaara tärvätä aikaa vääriin ihmisiin pienenee,
Haluan että toinen osapuoli on kiinnostunut persoonastani ja olemuksestani, eikä työstäni ja asunnostani. Eihän hän tule seurustelemaan työntekijän kanssa eikä todellakaan muuttamaan luokseni.
Vaikka kyllä sellaisiakin tyyppejä on joille kelpaisi kyllä valmis asunto. Aina silloin tällöin deitti-ilmooni vastaa yksi tapaus joka on jo pari vuotta väittänyt olevansa muuttamassa kaupungista X kaupunkiin Z koska tulee töihin Z:hen. Alunperin se juttu meni sillä tavalla että hän ruinasi itselleen kämppää siksi aikaa että saa järjestettyä itselleen asunnon. Kovasti olen ihmetellyt miten kärsivällinen tuleva työnantaja hänelle onkaan kun on jaksanut kuukaudesta toiseen odottaa että tuo ihminen löytää ensin asunnon itselleen.
Maailmassa on todella paljon puheenaiheita silloin kun toisen ihmisen kanssa oikeasti viihtyy. Yleensä juuri niiden kanssa joista haluaisi eroon se puhe jää tankkaamaan jotain tylsiä seikkoja kuten ammattia ja paikkaa missä asuu.
KETÄ NE OIKEASTI EDES KIINNOSTAVAT?! Itse en etsi mitään elättäjää joten on yksi herttaisen yhdentekevä asia onko tuleva kumppani varakkaissa hommissa tai asuuko kartanossa!
Vai että taksi on jo samantien hurauttamassa Espooseen... Nimi ja osoite taitaa selvitä sillä samalla reissulla - olisiko siinä kovin paljoa menettänyt jos olisi esitellyt itsensä omalla nimellä jo pari tuntia aikaisemmin?
Joo, en minäkään kyllä tarkkaa asuin- tai työpaikkaani heti alkaisi kertomaan. Yleensä selviävät sitten vähän myöhemmin ja puhelinnumeron perusteella ainakin uteliaimmat kotiosoitteen ovat pystyneet selvittämään. Mutta jos heti alkuun tällaiset asiat kiinnostavat, voi vain pohtia motiiveja.
Olisi menettänyt mahdollisuuden tulla torjutuksi. Hyvästä sosiaalisesta asemasta kerrotaan vasta suhteen edetessä seurusteluksi. Viestiasteella ja ensitreffeillä ei puhuta mistään rahaan viittaavasta.
Niinpä ! Kohtuus kaikessa...
Jos ihmistä ei ole vielä oikeassa elämässä tavannut, silloin minun mielestäni pitäisi yleensä riittää tieto, että käy töissä ja millä alalla on hommissa. Sen sijaan, ei tulisi mieleen kertoa mitään yksilöityjä tietoja työpaikasta tai omasta työtehtävästä täysin tuntemattomille ihmisille, koska näissä asioissa vastaan tulevat hyvin nopeasti myös vaitioloasiat.
"Mitä avointa siinä on, että kertoo nimen ja osoitteen? Avoimempaa on kertoa itsestään, siis ajatuksistaan, harrastuksistaan, intohimonkohteistaan jne."
Monella olisi parantamisen varaan nimenomaan oikeassa keskustelussa, jota ei käydä vain pitkän "tarkistuslistan" muodossa.
Jos asuisit Westendissä, tietäisit miten se kirjoitetaan.
"Voi herran jumala jos ei pysty työstään tai edes siitä missä päin asuu. Sinun kanssasi ei voi ilmeisesti jutella edes siitä oletko sinkku vai naimisissa koska eihän se muille kuulu?!!
Mene oikeasti hoitoon."
Tähän on pakko kommentoida. Mieti vähän. On ihmisiä, jotka tekevät sellaista duunia mitä eivät todellakaan halua kuuluttaa satunnaiselle nettideitille. Syitä voi olla monia. Tiedän henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka eivät tasan tarkkaan kerro tuntemattomille, että missä ovat töissä tai mitä tekevät. Aika pienissä piireissä pitää elää, että luulee kaikkien pystyvän tai haluavan kertoa mitä tekevät työkseen tai missä. Eivätkä kaikki työnsä salailijat todellakaan väännä keikkaa yöaikaan pipo silmillä.
no olen toiminut just niin että jätän vastaamatta johonkin kysymyksen jos ei huvita, enkä näe mitään syytä kertoa, mutta sitten se JANKUTUS vasta alkaakin: miksi muutit sinne sillon ja sillon? Miksi oot tehnyt niin ja niin? Miksi ei tajuta että jos joku ei vastaa niin anna olla!
En koskaan haluaisi tutustua noin umpimieliseen ihmiseen!! Mikä salaisuus elämäsi on ???
Jankutus voi johtua siitäkin että toinen haluaa jatkaa juttua, mutta ei keksi uutta jutun aihetta. Silloin luonnollista jatkaa samasta aiheesta. Jos mun pitää joku ärsytyksen aihe väkisin keksiä, niin naisten kanssa jutustellessa tuntuu todella usein että toinen vaan vastaa mun kysymyksiin, mutta ei tee mitään itse keskustelun eteen. Yritä siinä sitten tutustua.
Toki varmaan noita oikeita jankkaajia/utelijoita löytyy, eipä sillä.
Jos sinua noin paljon ärsyttää ihmisten kanssa juttelu niin voi ihan vapaasti painua vitun helvettiin. Ärsyttää tollaset ihmiset joista paistaa ylimielisyys.
Joten tee meille palvelus ja ole hiljaa!
Joo mutta koettakaas tässä ketjussa ymmärtää että asia ei ole mikään joko tai, eli joko on kerrottava kaikki tai salattava kaikki.
Ihmeellistä, tyypillistä foorumimustavalkoisuutta että ei hyväksytä kuin äärimmäisyyksiä.
Jos vielä kerrankin törmään mieheen joka ei ole "kuin avoin kirja" sellainen saa painua heti tiehensä. En halua toistamiseen joutua tilanteeseen jossa mies ei kyennyt kertomaan mitään elämästään, suurinpiirtein kaikki kysymykset jotka sivusivat hänen elämäänsä olivat tahdittomia. MIKSIKÖHÄN - mikä salaisuus oli olemassa, sellainen tunne jäi
huohoti,laahäti huohotiläähäti,huohotiläähätihuohotiläähätihuohotiläähätihuohotiläähäti,laukesin,siinä tarkeimmät tiedot minusta
Hullu sinäkin, kun muuta et osaa, kuin tuo vi*un huohoti litaniasi.
Hyppää kaivoon tonttu.
Omasta mielestäni kyselemisessä sinänsä ei ole mitään vikaa, sehän on tapa viedä keskustelua eteenpäin. Asia alkaa harmittamaan siinä vaiheessa kun kyselijä ei itse suostukaan kertomaan vastaavia asioita itsestään vaan ohittaa vastakysymykset ja jatkaa yksipuolista tenttaamistaan.
Siis jos haluat tietää toisesta ihmisestä jotain, olisi korrektia ensin kertoa itsestään vastaavaa tietoa, kuten esim. "työskentelen xxxxx alalla yyyyy tehtävissä, entä sinä?"
Mikään ei ole oksettavampaa kuin tyhjänpäiväinen salailu. Neuvo: Älä mene deittailemaan, jos koet itsesi niin tärkeäksi, ettet uskalla asioistasi kertoa. Yleisillä asioilla jauhamisella ei suhteet etene mihinkään.
Ja sitten kun alkaa kertomaan itsestään eli mitä kaikkea paskaa on saanut niskaansa elämänsä varrella, niin sitten järkytytään siitä "avautumisesta" ja todetaan kauhuissaan että ei mulla vaan tommosta ole ollut.
Liika on liikaa. Yritä siinä löytää kultainen keskitie. Mutta jos kaksi ihmistä kiinnostuu toisistaan niin he voivat puhua ihan mistä tahansa. Jos kiinnostusta ei ole, puheenaiheiden keksiminenkin on työn ja tuskan takana.
Tällä palstalla kuvitellaan kokoajan virheellisesti että toisen ihmisen voi hurmata tekemällä jotain ihme temppuja ja olemalla tavalla a, b ja c. Mutta tosiassa kiinnostus herää tai ei herää jo sillä sekunnilla kun toisen näkee ekaa kertaa.
kyllä mun pitäis olla kuin avoin kirja, mutta ei mulle tulis mieleenikään kysyä mieheltä: että paljonko on rahaa pankkitililläsi, paljonko on palkkasi, millanen auto sulla on, miksi erosit, anna exäsi puhelinnumero ja nimi että voin soittaa sille ja kysyä, kerro äitisi nimi, käyn vierailulla, missä sun mökki sijaitsee, millä arvosanalla kirjoitit ylioppilaaksi, missä olit vuonna 1991, miksi, miksi et ollut paikkakunmnalla X, miksi vaihdoit työtä, mikä on sisaresi nimi ja osoite, lapsesi henkilötunnus, ja koulun nimi...jne. jotain rajaa toivoisin itsekkin.
Melkonen vitsi oli treffit miehen kanssa, joka ei uskaltanut sanoa sukunimeään, puhelin on prepaid (sanoi itse jonkin ontuvan selityksen kanssa), uskalsi sanoa ammatin, mutta ei yhtään tarkentaa, ei kertakaikkiaan mitään hlökohtasta. Juteltiin niitänäitä ja kun pyysin häntä, vähän jo kiusaantuneena, kysymään mitä musta haluaisi tietää, tuumasi ettei halua olla utelias, uskoo ihmisen itse kertovan mitä haluaa... voi v, mitä paskaa... Silti haluais tavata uudelleen.
Ei mua kyllä kiinnosta ihminen, joka ei uskalla mitään, sillon on joko hirveesti salattavaa tai asiat vielä jostain kohdin melkosen kesken...
Muutenkin, en mä jaksa kuunnella, jos mulle ensitreffeillä joku alkaa vuodattaa syvimpiä intohimojaan tms. Mulle eka tapaaminen on "raakaa" tutustumista, jossa molemmilla on edes mahdollisuus yrittää selvittää onko toinen yhtään sitä mitä kertoi olevansa...
Totta kanssasi treffeillä ollut...ja useampaankin otteeseen....
Jos tuo "vitsi" oli mulle, ei osunu... =)
Taitaa tuntua olo aika epätoivoselle jos jo vuonna 2009 on profiili ollu täällä eikä vieläkään mitään...? Mulla kun on ollu kuukauden ja jo nyt olisin valmis luovuttamaan...
Ainakin minä kysyn yleisluontoisesti missäpäin toinen asuu, Helsingissä sillä on merkitystä. En halua ketään slummeista. Kerron myös itse missäpäin asun.
Valaisepas nyt 20 vuotta aikoinaan Itä-Helsingissä asunutta, että mitä merkitystä asuinpaikalla on? Aika hyvin olen toimeen tullut espoolaisten ja Helsingin keskustassa asuvien kanssa. Olen tässä nimittäin juuri miettimässä takaisin sinne muuttamista, jopa Kontulaan. Tuleekohan minusta sitten paljon huonompi ihminen?
Tulee.