Ollan seurusteltu poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta. Olen yrittänyt ottaa muutamaan otteeseen puheeksi yhteenmuuton, mutta hän on aina jotenkin ovelasti väistänyt kysymykseni. Molemmailla on sellaiset työt, että välillä ei nähdä moneen päivään. Mielestäni yhdessä asuminen lisäisi yhteistä aikaa ja olis ihanaa nukkua joka yö toisen vieressä.
Lisäksi taloudellisestikin olis järkevää kun tässä kuitenkin on tarkoitus olla yhdessä jatkossakin.
Eilen sitten ilmoitin hänelle, että mulle ei sovi enää tällainen.
Hän sanoi mulle, että oon epävarma omista tunteistani kun tivaan häneltä koko ajan meidän suhteen tulevaisuutta. Tähän samaan syssyyn kuuluivat mm se että halusin puolen vuoden tapailun jälkeen tietää että seurustellaanko nyt vai ei ja se että siitä puolen vuoden päästä halusin hänen muuttavan samalle paikkakunnalle missä itse asun.
Mun mielestä nää on ihan normijuttuja kun ei olla ihan kakaroita enää vaan kolmekymppisiä ihmisiä.
oonko minä liian hätäinen vai mikä mättää. Itsellä meni ihan maku yhteenmuutosta vaikka mies sanoikin lopulta muuttavansa mielellään mun kanssa yhteen jos niin kerran haluan.
Lisäksi taloudellisestikin olis järkevää kun tässä kuitenkin on tarkoitus olla yhdessä jatkossakin.
Eilen sitten ilmoitin hänelle, että mulle ei sovi enää tällainen.
Hän sanoi mulle, että oon epävarma omista tunteistani kun tivaan häneltä koko ajan meidän suhteen tulevaisuutta. Tähän samaan syssyyn kuuluivat mm se että halusin puolen vuoden tapailun jälkeen tietää että seurustellaanko nyt vai ei ja se että siitä puolen vuoden päästä halusin hänen muuttavan samalle paikkakunnalle missä itse asun.
Mun mielestä nää on ihan normijuttuja kun ei olla ihan kakaroita enää vaan kolmekymppisiä ihmisiä.
oonko minä liian hätäinen vai mikä mättää. Itsellä meni ihan maku yhteenmuutosta vaikka mies sanoikin lopulta muuttavansa mielellään mun kanssa yhteen jos niin kerran haluan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Epäilyksiä voi olla aina monesta syystä, mahdoton tietää mitä ja miksi.
Kannattaa kuunnella tarkkaan ne syyt ja keskittyä vähemmän jyräämään
omat tavoitteet läpi. Tulee vähemmän yllätyksiä, luulisin.
Ai niin ja suosittelen mahdollisimman suoraa kommunikointia asioista.
Eipä ole itsellä sen suhteen ongelmia. Mutta turha jättää vihjailuiden ja odotusten varaan. Tärkeää vain saada toinenkin avautumaan omista ajatuksistaan.
Vähän sama tilanne mulla. Tosin olen ollut miehen kanssa vasta vuoden. Aikaisemmissa suhteissa on puhuttu yhdessä suhteen tulevaisuudesta ym, mutta tässä suhteessa sellaisesta ei puhuta.
Olen pari kertaa ehdottanut yhteenmuuttoa, mutta mies on sanoillaan antanut ymmärtää että ei kiinnosta. Olen nyt antanut asioiden sujua omalla painollaa ja edetä hitaasti, mutta en aio pitkään olla tällaisessa tilanteessa. En halua painostaa miestä nyt, mutta jossain vaiheessa ilmoitan, että suhteen on joko edettävä tai sitten erotaan. En vain tiedä milloin sellainen aika mahtaa olla.
Olen samaa mieltä kanssasi, että on normaalia, että haluaa olla selvillä esim. siitä onko suhde seurustelua vai jotain muuta ja mielestäni parisuhteessa näistä asioista pitää puhua.
Yhteen ei kannata muuttaa noin, että vain sinä haluat sitä ja mies vain toimii sinun halujen mukaan.
Jos mies on vastahakoinen näissä asioissa kuten yhteenmuutto, naimisiinmeno ja kersojen hankkiminen, on naisen ihan turha alkaa päsmäröidä ja jyrätä miehen mielipide suohon. Nainen ehkä saa hetken leikkiä kotia tällä tyylillä, mutta ennenpitkää mies kerää rohkeutensa ja akka huomaa olevansa katkera, jätetty yh-äippä.
Eli jos mies ei halua muuttaa yhteen, se asia ei sillä muutu että SINÄ haluat muuttaa yhteen. Paras ratkasu olis heittää ukko mäelle ja etsiä yhteistyökykyisempi mies. Se on nääs sillä lailla, että kun mies on tosissaan suhteessa, jopa hän voi ottaa nää yhteenmuuttamiset ite puheeks. Ja kun mies ei halua jakaa kattiloitaan sun kans, luonnollisestikaan se ei ota asiaa puheeks ja parhaansa mukaan koittaa väistellä aihetta kun sä alat taas kitistä..
Joopajoo... jossain kämpässä alkaa kohta astiat lentää.
Pesen käteni kuten muutkin tekee.