Olen 28 vuotias ikisinkkumies. Olen joskus seurustellut 3kk ja 3vk suhteet, mutta muuten en ole koskaan käynyt naisen kanssa kahta kertaa useammin ulkona. Olen ammattikorkeakoulutettu, töissä toimistohommissa isossa firmassa ja kilpaurheilija.
Minulla oli rankka lapsuus. Perheessä oli alkoholismia ja veljeni oli kilpaurheilija. Minä olin perheen musta lammas, laiska ja epätoivottu lapsi.
Tein kovasti töitä, että voisin vielä joskus perustaa perheen. Minä ole aina unelmoinut tyttökaverista. Viime syksynä otin perheeni kanssa puheeksi lapsuuteni ja ongelmat. He ottivat asian huonosti vastaan ja etääntyivät minusta. Siskoni katkaisi yhteydet minuun.
Nyt kuitenkin sain parin viikon sisään kahdet pakit jotka jotenkin mursivat minut. En vain jaksaisi millään enää taistella. Takki on tyhjä. Haluaisin vain luovuttaa. En enää pysty uskomaan, että voisin saada perheen. Nämä lapsuuden arvet eivät tule katoamaan ja olen liian ruma sisältä, että kukaan voisi minun kanssani haluta seurustella.
Minulla ei ole yhtään mitään. Ei perhettä, ei toivoa, ei mitään.
Minulla oli rankka lapsuus. Perheessä oli alkoholismia ja veljeni oli kilpaurheilija. Minä olin perheen musta lammas, laiska ja epätoivottu lapsi.
Tein kovasti töitä, että voisin vielä joskus perustaa perheen. Minä ole aina unelmoinut tyttökaverista. Viime syksynä otin perheeni kanssa puheeksi lapsuuteni ja ongelmat. He ottivat asian huonosti vastaan ja etääntyivät minusta. Siskoni katkaisi yhteydet minuun.
Nyt kuitenkin sain parin viikon sisään kahdet pakit jotka jotenkin mursivat minut. En vain jaksaisi millään enää taistella. Takki on tyhjä. Haluaisin vain luovuttaa. En enää pysty uskomaan, että voisin saada perheen. Nämä lapsuuden arvet eivät tule katoamaan ja olen liian ruma sisältä, että kukaan voisi minun kanssani haluta seurustella.
Minulla ei ole yhtään mitään. Ei perhettä, ei toivoa, ei mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joskus on parempi vaan luovuttaa. Ei se minusta mitenkään kauhean häpeällistä ole sinällään,näkisin lähinnä vapauttavana toimena tuon. Vaan jospa kuiteski vain laitat niitä jäitä hattuus,eiks je.
Mitä tarkoitat tuolla kommentillasi?
Koeta rikastua ja pidä huoli että varakkuutesi näkyy ulospäin naisille. Sisäinen rumuutesi ei haittaa yhtään mitään, jos pystyt tarjoamaan naisille korkeaa elintasoa.
"Minulla ei ole yhtään mitään. Ei perhettä, ei toivoa, ei mitään."
Onhan sinulla muna. Runkkaa munaasi, niin minäkin teen. Runkatkaamme!
Olet saanut käsittämättömän tunteettomia vastauksia palstapelleiltä.
Tässä asiallisempi kannanotto :kiinnostaisiko terapia?
Itse kävin muutaman vuoden avaamassa sisäistä maailmaani. Yksin olen silti ja kaikki parisuhdeviritelmäni ovat epäonnistuneet, mutta enää ei tunnu niin murskaavalta kuin sinun iässäsi(olen 36v kokematon nainen).
Tässä muutama esimerkki elämästäni:
-alkoholistiperheen lapsi
-sotatraumaisen mummon hoitama
-ei sisaruksia, ei ketään kehen turvautua, suku on rapajuoppoa moniongelmaista, en ole heidän kanssaan enää missään tekemisissä
-koulukiusattu 12 vuotta(sekä henkistä että fyysistä kiusaamista poikien taholta)
-ei koskaan kunnon ystäviä
-en ole koskaan edes kävellyt miehen kanssa käsi kädessä tai suudellut miestä
-miehet lähestyvät vain seksin toivossa, parisuhteeseen en kelpaa
-ne miehet, joita olen lähestynyt vakavammassa mielessä, ovat antaneet ymmärtää etten kelpaa, heillä on jo parisuhteet tahoillaan(nuorempien, hoikempien ja seksikkäämpien, seksuaalisesti anteliaampien naisten kanssa)
Elämä menee töissä ja harrasteissa. Pahemminkin voisi olla jos olisin syntynyt esim.afganistaniin,somaliaan tai pakistaniin. Kaikki on suhteellista.
Hyvää kesää!
Olen pahoillani, mutta tämän palstan miehiltä kukaan ei saa myötätuntoa. Siksi tämä on huonoin palsta maailmassa siihen, että täältä saisi vakiokirjoittelijoilta minkäänlaista myötätuntoa.
Ehdottaisin, että jätät parisuhdeasiat nyt odottamaan ja keskittyisit vain siihen, että saat vanhoja traumojasi läpikäytyä, jotta selviät niistä. Koska olet työelämässä, niin kannattaisi käydä työterveyslääkärillä ja kertoa tästä sietämättömästä tilanteesta, että menneisyys ahdistaa. Yleensä työterveyshuoltoon kuuluu yksi erikoislääkärin käyntikerta, joten pääsisit yhden kerran juttelemaan tilanteestasi psykologille. Usein jo oman tilanteensa kertominen voi purkaa ahdistusta.
Kukaan meistä ei voi valita vanhempiaan, mutta voimme aika paljon vaikuttaa siihen, että kuinka paljon annamme sen häiritä itseämme. Itse taas olen ollut menestyjäperheen musta lammas, joka ei ole menestynyt. Minun menestymättömyyttäni pidetään nolona ja avioeroani häpeällisenä.
Parisuhteessakin menestystä lienee odotettavissa, kun pääset tuosta tilanteestasi jaloilleen.
Miksi kuvailet itseäsi laiskaksi lapseksi? Tuo särähtää aika oudosti.
Minua on lapsesta saakka sanottu kotona laiskaksi. Asuimme maatilalla ja minulla oli tosi paha heinäallergia. Kesäaikaan monesti silmät turposivat umpeen pahimman siitepölykauden aikana. Siitä minua muistettiin aina haukkua. Viime jouluna muistan miten olin yksin hakkaamassa halkoja, kun muut olivat kipeinä tms. ja minä olin edelleen se laiskuri joka kyllä joutaa yksin hakkaamaan kaikille takkaan ja saunaan puut.
Asiallinen keskustelupalsta löytyy ainakin osoitteesta eurosinkut.net
amk koulutus ja kilpaurheilu ei ole = laiska. laiskuutta ei ole se että ei myötäile alkkis vanhempia, se on viisautta.
minkälainen luonne sitten olet? eräällä kaverillani ollut rankka lapsuus ja tää tyyppi vaikuttaa mun mielestä tunnekylmältä. eli tietynlainen empaattisuus puuttuu..
Olen vähän eksentrinen. Kavereiden mielestä olen erikoinen tyyppi. Olen aika sosiaalinen ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Olen vähän sellainen jolla on paljon kavereita, mutta joka on vähän etäinen kuitenkin. Olen miettinyt, että ehkä minusta paistaa sellainen surumielisyys mikä on sitten turnoff.
Olen aika empaattinen, olen joskus lohduttanut tuntematonta ihmistä joka itki kadulla. Olen tosi pahoissa riidoissa yhden naisen kanssa, mutta kun se nainen valitti jossain pahaa masennusta, niin kirjoitin hänelle tsemppausviestin.