Tämä palsta on saannut minut huomaan ja ajattelemaan miten hyvin asiani ovat tällä hetekellä. Suhteettomuutteni ei aiheuta juurikaan murhetta eikä entiset suhteetkaan ole jättäneet näkyvää arpea toista sukupuolta kohtaan. Hyvää tulevaa kesää kaikille, ja toivottavasti kaikki joita sinkkuus painaa löytää etsimänsä.
Sinkku palstan hyvät puolet?
todella hassua
12155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sama efekti. Kieltämättä aina välillä kun tällä palstalla pyörii niin huomaa miten hyvin itsellä on asiat. Jotkut ihmiset tosiaan tällä palstalla kärsivät päivittäin arjestaan. Voisin kuvitella, että monille palstalaisille seuralaisen löytäminen on haastavaa, mutta varmaankin ongelmana on myös se, että monet palstalaiset (miehet) omaavat ennestään huonot itsetunnon ja ovat muutenkin omasta mielestään saaneet "huonot kortit" elämänsä polulla. Jos ei usko eikä edes halua uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä niin siitä muodostuu helposti noidankehä, eikä ulkopuolinen välttämättä pysty asiassa auttamaan. Apua on saatavilla niille jotka sitä tarvitsevat, mutta itse muutoksen pitää kuitenkin lähteä itsestä. Elämä on taistelua. Joillekin enemmän ja toisille vähemmän.
Siisus komatonta päläpälää.
Joillekin on todellakin huonot korit kuten itsekin mainitset tuossa kuinka se on toiselle enemmän taistalua kuin jollekin muulle.
Tuo sinun käsityksesi siitä että uskomalla itseensä omiin kykyihinsä niin tilanne pelastuu on se sinun harhasi.
Samoin tuo paskainen "huono itsetunto" lässytys on kyllä niin kulunutta kauraa että.
VÄitän että moni näistä palstalaisista on käynyt ns. kovan koulun läpi ja huomannut että rahkeet eit riitä oikein mihinkään.
Sen jälkeen paremmassa tilanteessa olevat varsinkin naiset tuleva tkertomaan että jos mies vain yrittäisi niin onnisttaisi vaikka mies onyrittänyt tuohon asti yrittämisestä päästyään.
"Apua on saatavilla niille jotka sitä tarvitsevat, mutta itse muutoksen pitää kuitenkin lähteä itsestä. "
Millaistakohan apua oikein tarkoitat?
Terapiaako? Iskuvinkkejä? Pelimiesohjeita? Kirurgiaa? jne.?
Vai sitä ett ärima lasketaan sille tasolle eettä jokainen mies ottaa sen 10 vutota avnhemman 10 kiloa miestä painavamma parin lapsen äidin suhteeseen ja sinkkuus on selätetty!
Haiskahtaa vähän siltä että teille tyypeille nämä pastalaiset tosiaan ovat palstalaisia ettekä oikeassa elämässä tunne esimerkiksi ikisinkkumiehiä lainkaan.
Tehtäköön nyt sitten selväksi ettei joku ala lässyttämään ja menemään henkilökohtaisuuksiin etten puhu tässä itsestäni sitten.
Joten voit työntää sen keksityn termin huonon itsetunnon peräreikääsi ja miettiä sitä.
Ainakaan omaa tilannettani ei yhtään helpota se eikä anna hyvää fiilistä jos jollakulla menee huonommin kuin minulla.
Johtusko siitä että olen teitä kahta empaattisempi?
Yksi syy miksi koen asiani olevan hyvin tällä hetkellä liittyy osittain tuohon itsetunto asiaa. Näkökulma voi olla ehkä vain vähän omituinen. Olen huomannut palstaa lukiessa myös ihmisillä joilla on hyväitsetunto (tai ainakin sellaisen kuva välittynyt) voivan olla vaikeuksia kumppanin löytymisen suhteen tai murheita sinkkuudesta, siis sellaisia joita en koe itselläni olevan tai jotka tuntuvat suuremmilta kuin omani.
Kiitos kun kauppasit romusi tälle palstalle.
Kiitos kun masturboit yksinkertaiset aivosolusi tuotokset palstalle.
Eipä kestä. Sitähän varten tämä palsta on.
P.S. yritäthän jatkossa kirjoittaa selkeämmin.
Osoittavat tosiaan uskomatonta empatiaa nämä Romukauppiaan viestit.
Kärsin pienestä munasta eikä siihen ongelmaan ole apua olemassa.
suomalaisen nakin keskipituus on 13,5cm, joten ei se sun 14cm nyt mikään kohtuuttoman pieni ole.
Aivan varmasti on sellaisia jotka ovat luovuttaneet vastoinkäymisten myötä, mutta osa on oikeasti vaan niin laiskoja että eivät viitsi sormeaan nostaa elämänsä eteen. Kaikki pitäisi tarjoilla valmiina ja muut ihmiset ovat olemassa vain heidän tarpeitaan varten. Ihmissuhteet nyt kuitenkin ovat vuorovaikutusta ja kahden kauppaa ja ihan kaikkea ei sentään voi palvella nenän eteen.
Tiedän yhdenkin miehen jolla on hyvä opiskelupaikka korkeakoulussa ja vanhemmat ostaneet asunnonkin miehelle. Rahaa antavat avokätisesti. Mitään muuta ei miehen tarvitsisi tehdä kuin huolehtia opiskelustaan, mutta ei saa sitäkään aikaiseksi. Pelaa yöt tietokoneella, päivät nukkuu, iltaisin tapaa muutamaa kaveria. Samaa jatkunut 10 vuotta, opiskelut ovat 1.vuosikurssin tasolla. Töissä ei ole käynyt ikinä. Ei kuulemma viitsi/suostu tekemään mitään kun ei ole tyttöystävää. Äiti hoitaa kaikki käytännön asiat; pesee pyykit, siivoaa miehen asunnon ja maksaa laskut.
Muutama nainen tällä miehellä on ollut, mutta jutut ovat loppuneet lyhyeen. Minäkin tapailin miestä, puoli vuotta. Yritin saada mieheen vähän ryhtiä, houkutella häntä pakollisille opiskelukursseille, joita suoritin itsekin. Tuloksena nolla. Ensimmäinen ongelma oli jo se, että mies ei jaksanut herätä aamulla, ei edes puolilta päivin. Menee kuulemma koko päivä sitten pilalle ja vatsa sekaisin. Vaikka mies oli jo kolmekymppinen, henkisesti hän tuntui 15-17 -vuotiaalta. Lopulta minullakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Kun itsensä päästää repsahtamaan täydellisesti, muutoksen tekeminen voi olla vaikeaa. Joutilaisuuteen tottuu äkkiä, ja kun sitten oikeasti se tyttöystävä löytyisikin ja olisi sitten se "syy" tehdä jotain, kelkasta onkin tippunut niin täydellisesti että parin tunnin koulussa istuminen voi vaatia kohtuuttomia ponnisteluja.
Ei se ihan vätys voinut olla, kerran puolikin vuotta jaksoit yrittää. Itse voin vain haaveilla vastaavasta, vaikka muuten asiat ovat huomattavasti paremmin.