Olen nainen ja ilmeisen tyhmä sellainen, koska en tehnyt aikoinani avioehtoa. Haluaisin erota miehestäni, koska en enää jaksa elää laiskan luuserin kanssa joka tuntuu rakastavan viinaksia enemmän kuin perhettään. Valitettavasti totuus miehestä paljastui vasta naimisiin menon jälkeen. Olen ajatellut tähän asti, että lasten takia en eroa ottaisi, mutta nyt on pinnani täysi ja varmasti lapsillekin mukavampaa jos eroaisimme ja turhat riidat jäisi pois. Elätän perheemme yksin töitä tekemällä, mies taas lojuu kotona päivät pitkät. Jos joskus saakin työpaikan, niin hetken kestää tämä autuus, kunnes herra rupeaa juomaan ja selittää lopettamisen syyksi mitä sylki suuhun tuo. Miestäni ei työnteko kiinnosta ja eipä tosiaan kiinnosta kotonakaan tehdä mitään kotitöitäkään, itselleni ne jää hoidettavaksi töiden jälkeen ja viikonlopuksi.
Asumme omistamassani kodissa, minä yksin lainan hain ja yksin sitä omistani makselenkin. Automme ovat minun ja kokonaan yksin nekin maksananut. Kaikki huonekalumme kotonamme ovat minun pussistani maksettuja. Kaikki kotimme laskut maksan minä, herra suvaitsee maksaa vain omansa ja niitähän ei montaa ole, peräti neljän eri yrityksen laskut hällä. Perheen ruoat, vaatteet, kengät ym. maksan minä. Tosiaan ei saa kyllä unohtaa, että ostaahan se mies sentään välillä maitoa, leipää ja jopa kahviakin kotiin. Loput ostoksensa meneekin sitten omiin kaljoihin ja vettä väkevimpiin! Eikä saa myöskään unohtaa, että maksaahan tuo mies pienen osan kuussa minulle eli huikeat 100/200 € kuussa omasta ylläpidostaan! Omasta palkastani menee n. tonni asumiseen kaikkine kuluineen ja muihin kotimme laskuihin kiitettävästi sellaiset 500-1000 € kuussa sis. esim. lasten hoitomaksut, vakuutukset, omani ja lasten puhelinlaskut, netti, televisiolupa, sanomalehti, lasten harrastukset ym.
Eli haluaisin todella tietää, että tämän kaiken jälkeenkö minun on muka omistani ja kovalla työllä hankitusta omaisuudestani luovutettava puolisolleni eron jälkeen puolet?? Voiko muka olla niin, että laiskat luuserit voivat saada toisen omaisuutta vain sen takia, että joku hullu on erehtynyt niiden kanssa naimisiin??
Pelkäänkö turhaan kaiken menettämistä vai onko tämä yhteiskunta todellakin näin paskalaitos??
Asumme omistamassani kodissa, minä yksin lainan hain ja yksin sitä omistani makselenkin. Automme ovat minun ja kokonaan yksin nekin maksananut. Kaikki huonekalumme kotonamme ovat minun pussistani maksettuja. Kaikki kotimme laskut maksan minä, herra suvaitsee maksaa vain omansa ja niitähän ei montaa ole, peräti neljän eri yrityksen laskut hällä. Perheen ruoat, vaatteet, kengät ym. maksan minä. Tosiaan ei saa kyllä unohtaa, että ostaahan se mies sentään välillä maitoa, leipää ja jopa kahviakin kotiin. Loput ostoksensa meneekin sitten omiin kaljoihin ja vettä väkevimpiin! Eikä saa myöskään unohtaa, että maksaahan tuo mies pienen osan kuussa minulle eli huikeat 100/200 € kuussa omasta ylläpidostaan! Omasta palkastani menee n. tonni asumiseen kaikkine kuluineen ja muihin kotimme laskuihin kiitettävästi sellaiset 500-1000 € kuussa sis. esim. lasten hoitomaksut, vakuutukset, omani ja lasten puhelinlaskut, netti, televisiolupa, sanomalehti, lasten harrastukset ym.
Eli haluaisin todella tietää, että tämän kaiken jälkeenkö minun on muka omistani ja kovalla työllä hankitusta omaisuudestani luovutettava puolisolleni eron jälkeen puolet?? Voiko muka olla niin, että laiskat luuserit voivat saada toisen omaisuutta vain sen takia, että joku hullu on erehtynyt niiden kanssa naimisiin??
Pelkäänkö turhaan kaiken menettämistä vai onko tämä yhteiskunta todellakin näin paskalaitos??
Vastaukset 53
Vanhimmat
Sorry, mutta puoliksi menee, kun eroatte ja avioehtoe ei ole. Yhteiskunta ei ole paskalaitos, mutta toisinaan laki ja sen noudattaminen suosii juuri näitä laiskoja luusereita (sekä mies- että naispuolisia).
Toisinaan se sama laki toimii "oikeasti", eli antaa myös sille kotona olleelle puolisolle (yleensä kotiäidille) sen omaisuuden puoliskan, jonka hän olisi muuten tienannut, siis jos ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, ko. tapauksessahan hän jäisi tyhjän päälle, jos katsottaisiin vain sitä kuka on maksanut kaiken ja se saisi myös koko omaisuuden.
Sinun kohdallasi lain tulkinta varmasti risoo, ja paljon. Koita vaan kestää, parasta asiassa on kai kuitenkin se, että pääset siitä riippakivestä eroon ja tienaat jatkossa vain itsellesi.
Ja sinä et tiedä mitään!
Kuinka pitkään olette olleet naimisissa? Tämä voi vaikuttaa. Ota yhteyttä lakimieheen.
No selität sille lakimiehelle et sinä olet maksanut kaiken ja miehes on vaan juopotellut. En usko että joudut antaa omaisuudestas puolia juoppo mihellesi. Kun haet eroa niin kyllä ne katsoo sen et mitä toinen on perheen ja kodin hyväksi tehnyt. Lakia ei ikinä noudateta kirjaimellisesti. Eli jos miehes on vaan juoppo eikä ole maksanut sun asuntolainoja lainkaan niin voit huoletta olla mun mielestä.
Olen sen verran tietoinen asiasta kuitenkin et se juoppo miehes ei sun asuntoa saa lain mukaan . Jotain huonekaluja ja sellasta tavaraa sä joudut sille antaa mut autokin on sinun kun olet sen kerran maksanut. Mut kannatta tosiaan mainita ja korostaa sitä et miehes on VAAN JUOPOTELLUT ja laiskotellut. Kuitteja on hyvä pitää tallessa lainanmaksuista ja muista jutuista.
Siis omaisuus menee puolet avioerossa (ilman avioehtoa), omaisuudesta vähennetään tietysti velat ja jäljelle jäävä omaisuus puolitetaan. Kenelle sitä juopottelua pitäisi korostaa? Jos miehesi vaatii osituksen, niin ei siinä juopottelun korostaminen auta eikä kuitit. Sovittelu tietysti voisi olla mahdollista, mutta se vaatii oikeudenkäynnin.
Ei tietenkään saa talosta puolia, se on sinun nimelläsi, kuten myös laina.
Sillä ajatustyylillä, että hän saa sinun velkaisesta talostasi puolet, se tarkottaisi sitä, että sinun lainastasikin siirtyisi hänelle puolet ja sellanenhan ei Suomen laki ole :)
Laki lähtee siitä perusnäkemyksestä, että avioliitossa syntyy automaattisesti ns. avio-oikeus puolison omaisuuteen, ellei sitä avioehdolla tms. rajoiteta (esimerkin vuoksi, testamenttilahjoituksissa voidaan määrätä, ettei saajan puolisolle synny avio-oikeutta testamentin kohteena olevaan omaisuuteen).
Perustilanne on siis se, että tehdään ositus, jossa omaisuus ja velat pannaat "yhteen läjään" ja jaetaan puoliksi. Mutta sitten asiaan vaikuttavat hieman muutkin seikat, esimerkiksi asuntoa ei voi pakottaa kovin helposti myymään. Tässä tapauksessa asunto ja laina on ilmeisesti naisen nimissä, joten kuvio menee periaatteessa näin:
-asunnon arvo esim. 200 000€)
- asuntolaina(esim. 100 000 €
=> omaisuus 200 000 - 100 000 = 100 000 => jaetaan kahtia => kummallekin 50 000.
Nainen todennäköisesti joutuisi maksamaan tasinkoa sen 50 000. Mutta tietysti sillä on merkitystä, kykeneekö hän uskottavasti todistamaan, että on maksanut perheen yhteisiksi katsottavat menot yhteiselämän aikana. Jos pystyy, niin se vähentää tasinkoa ja voi jopa noin pitkän avioliiton tapauksessa johtaa siihen, ettei mitään tasinkoa tule maksettavaksi.
Kysymyshän on siitä, että avioliitto on nimenomaan sopimus talouksien yhdistämisestä. Se on eräänlainen "yhtiösopimus".
Valitettavasti edelliset kommentaattorit antavat osituksesta kannaltasi perusteettoman ruusuisen kuvan. Sillä nimittäin, että olet omaisuuden varoillasi hankkinut, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä osituksen toimittamiseen; kun teillä ei avioehtoa ole, nettovarallisuus puolitetaan siten, että varakkaampi osapuoli antaa tasinkoa köyhemmälle.
Aikanaan avioliittolain säännösten mukaan avioeroon syyllinen osapuoli saatettiin julistaa menettäneeksi oikeuden saada osituksessa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta (eli tasinkoa) taikka velvoittaa hänet suorittamaan syyttömälle osapuolelle vahingonkorvausta. Kun lakiuudistuksessa 1988 avioerosta poistettiin syyllisyysperuste, syyllisyyttä ei enää kaivella myöskään ositusasiassa.
Nykyään puolittamisesta poikkeaminen saattaa perustua kahteen avioliittolain säännökseen. 94 §:ssä säädetään vastikkeesta ja 103b §:ssä osituksen sovittelusta. Vastikkeesta ja osituksen sovittelusta päättää, jolleivät puolisot niistä sovi, oikeuden määräämä pesänjakaja.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#P94
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#P103b
Edellä olevalla en tarkoittanut, että mitään ei kannattaisi tehdä. Kannattaa ensin pyrkiä miehen kanssa sovittelemaan ositusta, koska puolittaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen ja siihen, että mies saisi vaimon kustannuksella perusteettomasti taloudellista etua (AL 103b §). Jollei sopua synny, kannattaa hakea pesänjakaja ja vaatia häntä sovittelemaan ositusta. Kulujahan siitä syntyy (jotka jakautuvat molemmille), mutta mahdollisuus sovitteluun nähdäkseni on kuitenkin olemassa - vaikkei toki takuuvarma.
Avioerossa pätee maalaisjärki. Jos mie ainoastaa laiskottelee ja juopottelee niin mikään tuomari ei anna sille muijansa talosta puolet ja omaisuudesta puolet sille juopolle. Kai tässä maassa sentään järkee saa käyttää
Voitte tehdä avioehdon myös ennen eroa ja jos miehes siihen suostuu niin olis ihme.
Ei rikoslaissakaan päde kaikki mitä lakiin on kirjoitettu. Jos päteis niin pedofiilitkin ja raiskaajatkin sais lain mukaan istua paljon kauemmin vankilassa. Nyt ne selviää sakoilla ja ehdollisilla.
Tehkää avioehto, ero vasta sen jälkeen. Jos mies ei suostu avioehtoon, niin mitä sitten . Eroa jos siltä tuntuu.
Itse erosin 20v:n avioliitosta ja maksoin mielelläni miehell tasinkoa enemmän kuin laskelma osoitti. Samoin kuin sinä, minä olin aikanaan kotimme maksanut, asuminen, ruokanmme, lasten kulut jne. Ajattelin kuitenkin että sisäinen rauha on tärkeämpää kuin raha. Ja niin makoin miehelle rippumatta siitä että olin alunperinkin meille kaiken hankkinut. MItä sitten? Olimme avioliitossa. Rhaakin tärkeämmäksi kuitenkin osoittautui mielenrauha ja miehestä eroon pääseminen. Aika pieni hinta vapaudesta.
Vitutti se kuitenkin maksaa, myönnä pois.
No ei kyllä harmittanut. Raha on vain rahaa. Tiedän, että se on miehelle tärkeämpää kuin minulla. Tottakai tiesin, että laki on laki, koska avioehtoa ei ollut. Miehelle kuuluijoka tapauksessa jo puolet. Se extra siihen päälle oli kyllä pieni hinta vapaudesta, rauhasta ja elämästä lasten kanssa. Vaikka erosta on jo vuosia, ei harmita ja tekisin heti saman uudelleen.
Mies on tuhlannut nuo rahat, mutta minä voin tehdä sitä aina lisää omiin ja lasten tarpeisiin. Mies ei ikinä ymmärtänyt miten rahaa ansaitaan tai miten sille haetaan tuottoa. Rahaakin arvokkaampaa omassa elämässäni on kuitenkin ollut tuo "sijoitus", jolla maksoin miehen ulos. Vapautta ei rahassa voi mitata.
Koskaan ei pidä maksaa enempää kuin laskelma osoittaa.
Sama täällä, minä myös lähdin elämään omaa elämää ja mies sai enempi kuin kuului, mutta oma terveyteni on kaikista tärkein juttu!
Mies oli sekasin kun seinäkello ja uhkaili jopa, sillä yritti saada minut pysymään kanssaan, mutta minä en jatkanut uskottoman ja väkivaltaisen miehen kanssa, enkä taistellut omaisuudesta, vaan luovuin osasta, että pääsen nopeasti eroon.
Kyllä näin on. Mielenterveys menee omaisuuden edelle ja hulluille pitää olla mieliksi.
Jos olet luopunut mutta ei ole ositusta tehty niin silloin kun ex kuolee niin saat avio.oikeuteen verattavan tasingon kuolinpesästä jos papereita ei ole tehty.
Ota hyvä lakimies tai naienen joka on perehtynyt tämänkaltaisiin eroihin tai yritätä saada miehesi suostumaan avioehtoon ennen mitään eroilmoituksia ja kun lainat on sinun nimissäsi ja pysytyt näyttämään toteen että miehesi ei ole paljon rahojaan perheen elättämiseen laittanut niin eihä mitään tule saamaakaan. Avioliitossakin on se hyvä puoli että jos pystyt näyttämään toteen vettä ole kaikki maksanut ja tosistamaan sen niin erossa kohtuullistetaan tasinko. Yksi tapa on että jos mies suostuu kuottaamaan elarit sillä tasinko summalla mitä joutuisist maksamaan hänelle niin omaisuus jäisi kokonaan sinulle koska et varmaan tule mitään elareita koskaan häneltä saamaan.
Kauniita kukkaisneuvoja olet saanut paljon, mutta laki on niin kuin se luetaan. Puolet netto-omaisuudesta menee aviomiehellesi, eikä sitä kohtuullisteta mitenkään uskokaa jo.
Sama tilanne olisi vaikka ap olisi omistanut talon tai muuta omaisuutta jo ennen naimisiin menoa. Siis jollei avioehtoa ole, niin netto-omaisuus jaetaan puoliksi eron tullessa.
Eri juttu on kokonaan se, jos aviomiehesi suostuu sovintojakoon. Myös sellainen on laillinen jako, että sovitte keskenään mitä kukin. Kaikki vain paperille ja kaksi esteetöntä todistajaa vahvistamaan allekirjoituksenne.
Yksi tapa on että kun asunnot toisen puolison nimissä niin ottaa melekin täyden arvon verran velkaa taloa vastaa ja nostaa sen lainan ja rahat vaikka tallelokeroon siksi aikaa kun ero ja ositus on tehty ja mittää ei voi jakaa kun asunto on velkainen että silleen ja odottaa vielä vuoden ennen kuin maksaa lainan takaisin. Aviehdon voi tehdä koska vaan jos toinen suostuu.
Taas tyypillinen mk:n typerä ja rikokseen yllyttävä neuvo!
>>nostaa sen lainan ja rahat vaikka tallelokeroon siksi aikaa kun ero ja ositus on tehty
Aisa on niin että kukaan ei tiedä että ontallelokero tai sokin muu paikka missä raha ei näy että silleen. Se mikä ei ole kirjoissa ja paperilla ei ole olemassa että silleen. Sama juttu on perintöverossa siten että jos jollain on kotna vaikka 1miljoona euroa ja kuolee ja vain perijät tietävät asiasta niin e itartte perintäveroa maksaa kun muut eivät tiedä mitään ja ainakaan verottaja ei tiedä ja se on pääasia.
mk:n hölmöydellä ei ole mitään rajaa.
>>Se mikä ei ole kirjoissa ja paperilla ei ole olemassa että silleen.
että silleen vaan niin!
En tiedä mikä käytäntö nyt. Mulla tällainen kokemus omasta erostani. Miehellä ennen avioliittoa olleet velat liitettiin talolainaan joka oli minun nimellä. Kiinteistön lainhuudatus oli ainoastaan minun nimillä.
MIes yritti erossa saada osansa mutta ei saanut mitään koska olin lunastanu hänen velat jotka eivät edes minulle kuuluneet. Mies yritti väittää että kuului koska elämässä tulee asioita jotka pitää ratkoa tavalla tai toiselle johon advokaatti sanoi että minulla ei olisi ollut mitään velvollisuukia lunasta amiehen velkoja koska ne oli hällä enen avioliittoamme. Eikä miehellä ole mitään tekemistä omaisuudessani joka minulla oli ennen avioliittoamme.
Minä sain pitää kiinteistön ja auton ja tyhmä siis makselen exän velkoja joit a minun ei olsi tarvinnut ottaa maksaakseni.
Kannattas jo ennen avioliittoa tarkistaa tällaiset asiat.
Hei!
Minulla samankaltainen tilanne kuin keskustelun aloittajalla. Tosin mieheni ei ole juopotellut, ja on käynyt töissä. Nyt ollut eläkkeellä 6-7 vuotta. Minä olen edelleen työelämässä ja olen ansainnut huomattavasti enemmän kuin hän ja siten maksanut ja huolehtinut perheestä taloudellisesti enemmän. Miehen varat varsinkin viimeisen 10 vuoden aikana ovat menneet harrastamiseen. Lisäksi osan aikaa on ollut toinen nainen.
Ero tuli huhtikuussa, asianajaja laatii ositusta, koska mies ei suostu puhumaan eikä sopimaan mistään. Osituksessa pyritään sovitteluun, jossa huomioidaan minun paremmat ansiot, miehen syrjähypyistä aiheutuneet menot sekä se, että hän olisi pystynyt eläkkeen lisäksi hankkimaan jotain lisäansioita, jos olisi halunnut.
Jos avioliitto on kestänyt korkeintaan 5 vuotta, omaisuus ei mene tasan, mutta sen jälkeen pääsääntöisesti menee, jos ei ole avioehtoa. Me olemme olleet naimisissa 18 vuotta, joten jos ositusta ei saada sovituksi siitä päättää pesänjakaja.
Ensi viikolla ehkä asianajaja antaa ehdotuksen. Kuinka lopulta käy, se jää nähtäväksi. Miehen käytöksen perusteella pelkään, että tarvitaan pesänjakajaa ja omaisuus menee sillloin noin puoliksi.
Siitäkin on jaksettava jatkaa eteenpäin tavalla tai toisella. Ainakin pääsen jossain vaiheessa eroon tästä ahdistuksesta ja kaikesta eristämisestä.
Kaikille kaikesta huolimatta aurinkoista ja miellyttävää kesää.
"Miehen käytöksen perusteella pelkään, että tarvitaan pesänjakajaa ja omaisuus menee sillloin noin puoliksi."
Omaisuus menee vähemmän kuin puoliksi, koska pesänjakaja maksaa maltaita. Lisäksi molemmilla on yleensä lakimies, kumpikin maksaa omansa. Pesänjakajan palkkio on about 500e/h, joka laskutetaan puoliksi "tappelupukareilta". Jos vähänkin enemmän riidellään, niin juttu voi maksaa kymmeniä tuhansia. Ihan pienistä summista en lähtisi taistelmaan.
"Osituksessa pyritään sovitteluun, jossa huomioidaan minun paremmat ansiot, miehen syrjähypyistä aiheutuneet menot sekä se, että hän olisi pystynyt eläkkeen lisäksi hankkimaan jotain lisäansioita, jos olisi halunnut. "
Aika kummallinen pyrkimys sovitteluun. Ansioilla ei ole mitään tekemistä osituksen kanssa. Ei myöskään syrjähyppyjen kustannuksilla. Eikä myöskään sillä, että eläkkeellä oleva olisi voinut ansaita lisäansioita. Pankaa se omaisuutenne puoliksi ja sillä hyvä. Koettakaa välttää kallista pesänjakajaa. Niin minä ainakin tekisin.
Asianajajan mukaan mainitsemani asiat voivat vaikuttaa osituksen kohtuullistamiseen. Miten käy käytännössä, se jää nähtäväksi. Pesänjakajan kuluiksi asianajaja sanoi 3000-8000 euroa, joka maksetaan puoliksi.
Jos mies ei puhu mitään, on vaikea sopia mistään. Yli vuoden olen yrittänuyt sopia ja saada vastauksia.:(
Älä maksa mitään ja jos mies haluaa jotain haastakoon oikeutteen niin köyhältä loppuu rahat aita iakayksikön ja saat pitää omaisuutesi.
"Osituksessa pyritään sovitteluun, jossa huomioidaan minun paremmat ansiot, miehen syrjähypyistä aiheutuneet menot sekä se, että hän olisi pystynyt eläkkeen lisäksi hankkimaan jotain lisäansioita, jos olisi halunnut. "
Asianajajasi on valitettavasti väärässä. Vapaaehtoinen sopiminen on tietysti mahdollista, pakkosovittelu mainitsemillasi perusteilla ei. Itse voit perehtyä osituksen sovitteluun (eli puolittamisesta poikkeamiseen), jos mielenkiintoa riittää, tutustumalla teokseen Pertti Välimäki, Osituksen sovittelu (433 s.).
Viittaan kommenttiini 21.5.
"Nykyään puolittamisesta poikkeaminen saattaa perustua kahteen avioliittolain säännökseen. 94 §:ssä säädetään vastikkeesta ja 103b §:ssä osituksen sovittelusta. Vastikkeesta ja osituksen sovittelusta päättää, jolleivät puolisot niistä sovi, oikeuden määräämä pesänjakaja.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#P94
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#P103b"
Vastike (joka ei ole osituksen sovittelua) voi tulla kysymykseen, jos mies on syrjähypyllään hukannut omaisuuttaan oleellisesti.
"Jos puoliso on hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan, käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, tai muulla hänen oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut, että sellainen omaisuus on oleellisesti vähentynyt, saakoot toinen puoliso tai kuolleen puolison perilliset vastiketta, joka vastaa siitä johtunutta sanotun omaisuuden säästön vähentymistä, niinkuin 93 §:ssä sanotaan."
Nasse-setä oli oikeassa, asianajajani oli antanut virheellistä tietoa. Eli jos mies ei suostu omaisuuden jaosta sopimaan, tekee jaon pesänjakaja. Minulle aiemmin kerrotut perusteet eivät silloin "paina" asiassa hyvin todennäköisesti vaan mitään.
Mies ei ole suostunut mihinkään, vaan vaatii puolet kaikesta. Kehtaa vielä suoraan sanoa, että ei hän muuten saisi itselleen omistusasuntoa. Tekee muutenkin kaikesta mahdollisimman vaikeaa, eikä edelleenkään osallistu kustannuksiin tasa-asrvoisesti.
Asunto, matkailuvaunu, ym. myynnissä, ei suostunut ottamaan edes vaunua osituksessa, jotta olisin voinut edes yrittää lunastaa hänen ulos talostamme.
Kaikki alkaa "alusta", ehkä se voi olla hyväkin. Aika näyttää.
Ositus etenee, kun se tehdään presiis lainkirjaimen mukaan. Miehesi vaatii puolta netto-omaisuudesta, joten sen saakoon. Pesänjakajaa siihen ei tarvita.
Erossa voi olla ja onkin joskus tosi hyvä aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Kaikki vaan myyntiin. Hyvä että asuntonne on myynnissä. Säästät sitä enemmän mitä nopeammin pääset miehestä eroon.
tuskin kukaan rtöitä tekemätön luuseri haluaa mitään sovittelua tehdä jos kerran rahan tulon mahdollisuus on. ei ainakaan minun akkani joka heittäytyi aikoinaan kanssa viettämään huoletonta sohvaperuna elämää minun uurastaessa hiki hatussa töitä perheen elannon vuoksi. nyt kanssa eron halutessani haluaa saada itselleen puolet. kiristää vielä lapsilla. paska väkeä nuo luuserit on. tuollaisen takia tänään rikas huomenna köyhä. sikasakkia varten olisi oltava omat lakipykälät estämässä niitä viemästä perheen varoja kun eivät niitä ole hankkinutkaan.
Sinun vaihtoehdot taitaa olla aika vähissä. Voit nätisti pyytää mieheltä allekirjoitusta avioehtosopimukseen tai voitte osituksessa sovitella jakoa. Totuus kuitenkin on että varallisuutesi kasvaa sitä mukaa kun saat asuntolainaa maksettua. Mitä nopeammin laitat avioeron liikkeelle sitä vähemmän omaisuutesi ehtii karttua. Olisiko mahdollista että mies kuittaisi tulevia elatusmaksuja osuudellaan talosta ?
Toiminnallasi olet myös mahdollistanut miehen juopottelevan elämän. Hänellä on katto pään päällä ja ruokaa. Miehelle parasta lääkettä tilanteeseen on laittaa mies vastaamaan itse itsestään kuten vuokrasta , sähkölaskusta j.n.e. Oletko hankkinut miehen käyttöön autonkin.
Keksi joku tekosyy vaikka että oelt taannut jonkun sukulaisen lainan ja riittävän iso summa vaikka 200000€ ja se ei pysty maksamaan ja kerrot miehllesi että ainut vaihtoehto on että tehdään avioehto ettei miehsi joudu maksumieheksi kun oeltte naimisissa ja kun olet aviohtoon saanut nimen ja rekisteröinti maistraattiin niin heto ero vireille.
>>kerrot miehllesi että ainut vaihtoehto on että tehdään avioehto ettei miehsi joudu maksumieheksi kun oeltte naimisissa
Kaikki keinot on sallittu etteti tartte turhasta maksaa ja juuri tämän takia itse olen avoliitossa jo yli 20v mutta asunnot ostettu ja maksettu puoliski että silleen mutta jos ero tulee niin ei tartte jakaa kuin yhteinen omaisuus mutta jos on avioliitossa niin pitää laskea kaikki omaisuus mikä kuuluu avio-oikeuden piiriin että silleen.
että silleen taas vaan!
Sitä vähemmän häviät, mitä nopeammin eroat. Lopeta lainen lyhennykset (jos niitä on) ja maksa vain korot. Muuten kartutat omaisuutta kokonaan.
Ellei teillä ole avioehtoa, voiitte sovitella (miksi mies suostusi?). Oikeuden kautta en usko, että tilanne muuttuu eduksesi, vaan enemmänkin puolet ja puolet. Kerroit että mies on ollut kotona. Hän sanoo (asianajajan ohjeesta) että on ollut kotona lasten takia sinun panstaessasi uraan. Näin miehen uraputki ei ole voinut edetä samoin, koska hän on panostanut perheeseen, lasten kanssa kotona oloon jne. siltä sen saa kuullostamaan.
Henkisesti helpoiten pääset, kun nyt vain maksat kipin kapin ja ajatteölet sen sijoituksena mielenrauhaasi ja vapauteesi. Se on sen arvoista.
Hei miettikäähän vähän.. jos ap:n mies ei panosta perheeseen ja ap:llä on näyttää, että on hoitanut ja huolehtinut itse perheen hyvinvoinnista yksinään.. niin tuskinpa mikään oikeus määrää ap:tä maksamaan puolia omaisuudestaan!
Herätys vaan itsellsi, käännäppä nyt tilanne toisinpäin, niin näet sen "totuudentorven".
Jos kotona olisi lojunut vuosia se äiti ja mies olisi käynyt töissä ja maksellut kaiken ja ostanut ruuan, vaatteet ym. niin tässä nyt huudettaisiin sitä avio-ositusta vaimolle ja puolta omaisuudesta kurkku suorana...
Avio-ositus/ nettovarallisuuden tasaus on olemassa ja kokeilla voi, josko sitä kohtuullistetaan esim. maksujen maksajaan vedoten ja mm. asunnon omistajahan on alunperin ollut vaimo. Mutta oikeus VOI määrätä omaisuuden puoliksi, kuten laki edellyttää..
Sitäpaitsi ehkä et lukenut tuota ap:n kirjoittamaa kohtaa, että: "Eikä saa myöskään unohtaa, että maksaahan tuo mies pienen osan kuussa minulle eli huikeat 100/200 € kuussa omasta ylläpidostaan!". Siis osallistuu kuitenkin sillä panoksella, jonka pystyy laittamaan.
Netto-omaisuus menee aina puoliksi, ellei avioehtoa ole.
jaa että pystymisestä on kiinni summan määrä minkä panoksellaan laittaa? entä se viinaan mennyt osa? mihinkäs sitä verrataan? perheen hyvinvointiin vai?
Vaikea tilanne, ja katkera varmaan olet. Meillä vähän samantyylinen tilanne, eroa ei ole laitettu vireille, vaan olisi hyvä tietää missä seisoo.
Ainoa neuvo jonka voin antaa on että pienentäisit jollain (?) tavoin omaisuuttasi, esim pankkivaroja, nehän voisi siirtää jonkun luotettavan (vanhempiesi?) henkilön tilille joksikin aikaa. Eli eivät näy sinun pankkitilillä. Nostat käteistä ja sitten talletat ne toiseen tiliin.
Asuntosi ja autosi, huono juttu. Suomen laki ei ole oikeudenmukainen, ulkomailla jos pystyy todistamaan kuitilla omistajan nimen, toisella ei siihen ole oikeutta vaan eron jälkeen hän voi pitää itse maksamansa tavarat, kuten auto, huonekalut jms.
Ei käy ilmi, onko miehesi kenties ulkomaalainen, jotenkin tuli sellainen kuva, hehän käyttävät hyväkseen tällaisia tilanteita, lojutaan vuosikaudet sohvalla viinaa juoden, ja kun vaimo kyllästyy ja haluaa eron, he tietävät saavansa puolet omaisuudestakin! Nurinkurista todella.
Onko tämä viiden vuoden raja totta?
Siirräppä akikki omaisuus lasten nimiin niin silloin sinä et omista mitään ja lasten oamisuuteen ei erossa mies pääse käsiksi.
Lopeta ny jo se paskan jauhaaminen pöhkö.
Höhlä¨neuvo. Jos omaisuus olisi lasten nimissä, niin heidän huoltajansa (Suomessa lähes aina yhteishuoltajuus) yhdessä hoitaisivat lasten omaisuutta. Eli kaikki mitä esim. lapsen tilille on vaivalla säästänyt, niin ex voi tuhlata koska tahansa.
Autoa ei ositeta... se on omistajan oma. Älä hae vielä eroa vaan hae avioehto itsellesi. Talleta rahaa pikkuhiljaa jonkun luotettavan tilille.. Ja sitärataa..
No nämä neuvot ovat just yhtä totta kuin hammaskeiju....
Auto on avio-oikeuden alaista omaisuutta, oli sen maksanut kuka hyvänsä. "Hae avioehto itsellesi" - et näemmä edes tietä, mikä on avioehto! Ei sitä "haeta". Ja sitä rataa...
Kaikki omaisuus ositetaan, myös auto...
TYHMÄ olin minaki Asun Ex vaimoni kanssa 16 vuotta, kunnes hänelle ilmestyi uusi "prinssi"...valitettavasti oli otetava pankisat lisää velkaa, ostaekseen hänet talosta ulos, kun myös avioehto puutui.
Kerro, mikä tilanne!