Toiseen ketjuun kirjoittamani vastauksen innoittaman haluaisin pohtia sitä, olisiko kohtuullista että joskus olisi myös lapsiperheessä säännöllistä ja "normaalia" aikaa seksielämän kannalta? Minusta tuntuu että lapsiemme syntymän jälkeen (4v, 8v ja 12v) meillä ei ole juurikaan ollut sellaista aikaa jolloin seksiä olisi ollut kohtuullisen säännöllisesti ilman mitään lasten aiheuttamia vaikeuksia. Olemme siis saanet osamme niin koliikkivauvoista, korvatulehduskierteistä, myöhäisistä ja aikaisista unirytmeistä, uhmaikäisistä, öisistä painajaisista ja erilaisista pelkotiloista jne. Siksi tuntuu että sänkymme on ollut lähes aina kansoitettu jollain pienellä ihmisellä joka on tarvinnut enemään sitä turvaa ja lämpöä kuin me vanhempina.
No, tähän on tietysti ollut pakkokin sopeutua kun on kerran lapset hankkinut, sen ymmärräm hyvin.
Nyt kuitenkin minusta on alkanut miehenä tuntua että vaimoni en enää edes ajattele että olisi olemassa mitään "normaalitilaa" johon voisimme joskus palata. Hän on ihan tyytyväinen nykyiseen olotilaan eikä kaipaa yhteiselämältämme sen enempää. Nauttii kyllä kun seksiä aina joskus on mutta ei sitä sinällään elämäänsä enää kauheasti kaipaa. Ja jos minä kerron kaipaavani, ei oikein edes tunnu ymmärtävän miksi sitä nyt pitäisi niin kauheasti olla ja on lähinnä sitä mieltä että ongelma on se että minulla on haluja.
Nyt jotenkin mittani on alkanut täyttyä ja alan olla jatkuvasti hieman ärtyisä ja hermostunut. Seksi alkaa pyöriä jatkuvasti mielessä ja yöunetkin ovat kärsineet. Tuntuu että nyt on joku kynnys ylittynyt enkä pysty olemaan vain lasten ehdoilla elävä isä.
Pettää en halua koska perhe on minulle kaikki kaikessa ja vaimoanikin rakastan erittäin paljon. Mutta jotain pitäisi kyllä asialle tehdä. Kaipaan nimenomaan sitä vaimon läheisyyttä ja hellyyttä jota seksi tarjoaa, joten oma käsi ei ole mikään ratkaisu. Enkä ole mielestäni näinä vuosina kuitenkaan unohtanut vaimoni hellimistä. Hieron hartioita, puhun ja pussaan. Teen kotitöistäkin vähintään puolet. Pari kertaa vuodessa mennään kyllä kahdestaan hotelliin. Silloin kaikki onkin hienosti ja vaimokin täysillä mukana mutta kotona mikään ei sen jälkeen kuitenkaan muutu. Ja tuo pari yötä vuodessa ei oikein minulle riitä seksielämäksi. Mikä siis eteen?
No, tähän on tietysti ollut pakkokin sopeutua kun on kerran lapset hankkinut, sen ymmärräm hyvin.
Nyt kuitenkin minusta on alkanut miehenä tuntua että vaimoni en enää edes ajattele että olisi olemassa mitään "normaalitilaa" johon voisimme joskus palata. Hän on ihan tyytyväinen nykyiseen olotilaan eikä kaipaa yhteiselämältämme sen enempää. Nauttii kyllä kun seksiä aina joskus on mutta ei sitä sinällään elämäänsä enää kauheasti kaipaa. Ja jos minä kerron kaipaavani, ei oikein edes tunnu ymmärtävän miksi sitä nyt pitäisi niin kauheasti olla ja on lähinnä sitä mieltä että ongelma on se että minulla on haluja.
Nyt jotenkin mittani on alkanut täyttyä ja alan olla jatkuvasti hieman ärtyisä ja hermostunut. Seksi alkaa pyöriä jatkuvasti mielessä ja yöunetkin ovat kärsineet. Tuntuu että nyt on joku kynnys ylittynyt enkä pysty olemaan vain lasten ehdoilla elävä isä.
Pettää en halua koska perhe on minulle kaikki kaikessa ja vaimoanikin rakastan erittäin paljon. Mutta jotain pitäisi kyllä asialle tehdä. Kaipaan nimenomaan sitä vaimon läheisyyttä ja hellyyttä jota seksi tarjoaa, joten oma käsi ei ole mikään ratkaisu. Enkä ole mielestäni näinä vuosina kuitenkaan unohtanut vaimoni hellimistä. Hieron hartioita, puhun ja pussaan. Teen kotitöistäkin vähintään puolet. Pari kertaa vuodessa mennään kyllä kahdestaan hotelliin. Silloin kaikki onkin hienosti ja vaimokin täysillä mukana mutta kotona mikään ei sen jälkeen kuitenkaan muutu. Ja tuo pari yötä vuodessa ei oikein minulle riitä seksielämäksi. Mikä siis eteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Naiset keksivät syitä seksihalujen menemiseen, mutta ne ovat useimmiten tekosyitä.
Oikea syy on se, että naisilla seksi liittyy tyypillisesti suhteen etenemiseen. Kun suhde pysähtyy tai taantuu, seksihalu tämän miehen kanssa katoaa yleensä lopullisesti.
Suhteen etenemisen kulminaatio on lapset. Kun nainen tuntee, ettei enää tee tämän miehen kanssa lisää lapsia, seksi on tehtävänsä tehnyt. Sen jälkeen seksi on vähemmän antoisaa kuin nenän kaivaminen.
Nyt olet samassa veneessä miljoonien muiden isien kanssa: pelastanko itseni vai lapseni? Suuri osa isistä pelastaa itsensä ja hankkii seksinsä kodin ulkopuolelta muodossa tai toisessa.
On niitäkin isiä, jotka rakastavat lapsiaan enemmän kuin itseään (tai ainakin tuntevat velvollisuutensa). He lopulta hyväksyvät kohtalonsa kuka katkeroituneena kuka mustalla huumorilla.
Muista, että vaimosi ei ole tehnyt mitään väärää, hänessä ei ole mitään vikaa eikä asiaa todennäköisesti voi parantaa. Näin elämä on suunniteltu.
Mikä mielestäsi on normaaliaikaa? Jos lapset ovat aina paikalla, niin ei kai se vaimokaan voi sitä ns. normaaliaikaa taikoa. Kieltämättä kinkkinen tilanne. Ei meillä lasten syntymä seksiä huonontanut, päinvastoin teki siitä nautittavampaa. Tietenkin se on otettava huomioon, ettei lapset ole kuulemassa. Vähänhän tuohon on vaikea mitään neuvoa antaa, kun tosiaan niitä lapsia ei voi poiskaan taikoa, tuskin niin haluaisitkaan. Millä tavalla se tulee ilmi, että vaimosi ei edes halua palata "normaalitilaan"? Ehkä hän on niitä ihmisiä, jotka sopeutuvat tilanteeseen ja ottavan sen sellaisena kuin se on, tietäen että tilanne palautuu ennalleen joku päivä, hän kestää nyt tämän vähäseksisen kauden. Puhehan tuohon yleensä auttaa. Olet ilmeisesti sitä yrittänyt? Oletko ihan vakavasti keskustellut vaimosi kanssa? Ota häntä jonain iltana kädestä ja kerro rauhallisesti, miltä sinusta tuntuu. Muista kuitenkin, että hän ei nyt teidän arjellenne mahda mitään.
Onko teillä varaa palkata lastenhoitoja? Tai entä jos sopisitte jonkun tuttavaperheen kanssa "lapsivaihdosta", eli jos vaikka lapset olisivat kerran viikossa tai kuukaudessa yhden illan naapurissa/tuttavaperheessä ja vastaavasti ottaisitte heiltä lapset hoitoon teille joskus.