Täytän pian 21-vuotta ja olen naispuolinen ihminen. Käsittääkseni ihan ok näköinen ihminen. 175cm/85kg, vaaleat pitkät hiukset, mantelinmalliset silmät, päärynävartalo... Luonnetta voisi verrata kilttiin naapurintyttöön, iloisella elämänasenteella.
Ongelmakseni muodostuu kokemattomuus kaiken suhteen, tuntuu että kaikki ovat jo kovin kokeneita asioiden suhteen minkä takia panikoin itse seurustelua.
En ole koskaan seurustellut, käynyt treffeillä, harrastanut seksiä tai mitään asioihin liittyvää. En oikein tiedä edes miten pääsisin alkuun asioissa. Ympärillä olevat ihmiset tuntuvat löytävän nopeasti kumppaneita ja asiat tuntuu tapahtuvan nopeastikin välillä.
Haluaisin kovasti kyllä seurustella, mutta se alkuunpääseminen edes kun en tiedä mistä aloittaa. Ajatus tuntuu myös pelottavalta, kun tarvitsee toiselle kertoa että on täysin kokematon kaiken suhteen. Koen jotenkin asian suhteen häpeää. Sen takia välillä onnistun torjumaan ihmisiä, kun koen itseni jotenkin huonommaksi.
Pelkään myös seksiä jonkun verran, kun en ole täysin sinut kroppani kanssa mutta kai se siitä sitten lähtee kun oikea ihminen löytyy.
Millä ihmeellä pääsen edes alkuun?
Ongelmakseni muodostuu kokemattomuus kaiken suhteen, tuntuu että kaikki ovat jo kovin kokeneita asioiden suhteen minkä takia panikoin itse seurustelua.
En ole koskaan seurustellut, käynyt treffeillä, harrastanut seksiä tai mitään asioihin liittyvää. En oikein tiedä edes miten pääsisin alkuun asioissa. Ympärillä olevat ihmiset tuntuvat löytävän nopeasti kumppaneita ja asiat tuntuu tapahtuvan nopeastikin välillä.
Haluaisin kovasti kyllä seurustella, mutta se alkuunpääseminen edes kun en tiedä mistä aloittaa. Ajatus tuntuu myös pelottavalta, kun tarvitsee toiselle kertoa että on täysin kokematon kaiken suhteen. Koen jotenkin asian suhteen häpeää. Sen takia välillä onnistun torjumaan ihmisiä, kun koen itseni jotenkin huonommaksi.
Pelkään myös seksiä jonkun verran, kun en ole täysin sinut kroppani kanssa mutta kai se siitä sitten lähtee kun oikea ihminen löytyy.
Millä ihmeellä pääsen edes alkuun?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän kerrallaan. Alat tehdä asioita, jotka jännittää ja vähän pelottaa. Ole avoin, lähestyttävä. Satsaa ulkonäköösi.
175cm ja 85kg. Olet 15 kg ylipainoinen joten ei miehet susta kiinnostu. Olet painavampi kuin minä.
Mee salille kuntoilee ja lenkille vaikka niin siitä se lähtee.
Olet aika isohko. Hyväksytkö ollenkaan miehiä jotka ovat esim. kanssasi samankokoisia suunnilleen? Esimerkiksi itse olen 175 cm ja 76 kg ja joku iso tyttö kävisi minulle ihan hyvin. Monesti isoille tytöille ei vaan kelpaa muuta kuin jotkut kaapin kokoiset miehet.
Olen mä jonkun verran iso, mut en kuitenkaan norsun kokoinen ku pituus sit taas vissiin tasaa tota kropan painojakaumaa. Yleensä ihmiset sanoo et oon pulska ulkonäöltäni. Tietty sit monella on eri käsitys pulskasta x)
Mut itse kysymykseen, kyllä mä hyväksyn kaiken kokoisia kunhan ei pelkkää luuta tai nahkaa oo tai ole ihan törkeän ison kokoinen ettei jaksa ees liikkuu.
Naisille löytyy aina joku hups vaan. Se on vääjämätön luonnon laki.
Toista se on miehille jotka jopa etsivät mutta eivät silti löydä. Koskaan.
Laista tulikin mieleen, että jos kerran luonnossa on tällainen naista suosiva laki, miksi ei yhteiskuntaan voisi laatia paragrafia jossa nainen velvoitettaisiin seurustelemaan väh. vuoden valtion osoittaman partnerin kanssa. Vähän niin kuin työvelvoite. Moni mies tulisi varmaan onnelliseksi kun aamulla olisi suhdetoimiston lähettämä kandidaatti ovella ja saisi itsetuntoa yrittää itsenäisesti senkin jälkeen.
"Jaaha, minä voinkin näyttää työpisteesi ja missä voit nukkua. Katsele rauhassa ympärillesi. Voit aloittaa milloin tahansa kun tunnet olosi kotoisaksi ja olevasi valmis".
Työ voisi koostua kevyestä kotityöstä ja seurustelusta. Kieltäytymisestä, joka olisi täysin mahdollista molemmille, seuraisi lievä karenssi pienenä sakkomaksuna esim. 3 kuukauden ajan.
Ydinlankana olisi siis hauska, jännittävä velvollisuus turvallisessa kotiympäristössä, tai sen sinä näkeminen, eikä raskas suorittaminen. Näin saataisin kehitettyä sosiaalisia taitoja molemmin puolin ja toisen ihmisen läsnäolon parantavasta vaikutuksesta lienee turha mainita mitään.