Olen 33 vuotias perheenisä, lapsemme ovat iältään 2 ja 3 vuotta. Suhteemme on ollut pitkään jo käytännössä pelkkää lastenhoitoa, kun kumpikaan ei ole jaksanut panostaa suhteeseemme. Eräänä iltana otin asian puheeksi, että pitäisikö asialle alkaa jotain tehdä. Avovaimo heitti vastauksen päin naamaa, että hän haluaa erota ja saada oman elämänsä takaisin. Olin kuin puulla päähän lyöty. En tosiaan ajatellut että asiat olisivat noin huonosti. Nyt hän jo katselee itselleen uutta asuntoa. Asiat etenee nyt semmoista vauhtia, että oksat pois. Hän haluaa kuitenkin, että säilytämme yhteishuoltajuuden. Ehdotin hänelle myös perheterapiaan menoa, mutta vastaus oli kielteinen. Olen aivan pihalla. Juuri kun lapset alkoivat olemaan jo hyvää vauhtia kasvamassa pois rankasta vauvaiästä, maitoallergiaa yms. Ajattelin että elämä helpottaisi. Mutta paskat, lisää sontaa saavista kaatamalla. Tuntuu niin pirun pahalta lastenkin takia. Antaisin mitä vain, että tätä eroa ei tulisi.
Ero tulossa, tulevaisuus ahdistaa
Proc78
6634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suhteeseen on panostettu paljon ja se tuotti tulosta. Nyt musta tuntuu että mua on huijattu.
Tämän naisen kanssa olen kasvanut teinistä täksi 33-vuotiaaksi mikä nyt olen. Sitten se häviää elämästäni jättäen savuavan raunion vailla mitään käsitystä mitä pitäisi nyt tehdä.
Kaikkeni olen yrittänyt ja jatkan yhä mutta tunne on paha että tämä taistelu hävitään. Kyllä v*tuttaa...
Itse olen tullut siihen tulokseen, että nykyisin erotaan liian helposti. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä elää jossain ihmeellisessä haavemaailmassa, jossa odotukset ja tavoitteet parisuhteellekin ovat täysin epärealistiset. Kun suhteessa tulee arki vastaan, joutuu tekemään kompromisseja tai tulee muuten vastoinkäymisiä, niin niitä ei hyväksytä ja sitten kohta halutaankin jo erota.
Tämä älytön itsekkyys, joka on kasvava ominaisuus ihmisissä tänä päivänä, näkyy ikävä kyllä myös parisuhteissa. Pitäisi koko ajan olla sitä jännitettä, romantiikkaa ja "ilotulitusta". Vaan kun sitä se ei ole. Jokainen kypsä aikuinen sen ymmärtää.
Te, jotka olette tulleet jätetyiksi, älkää antako ex-puolisollenne sitä iloa, että itkette heidän peräänsä. Te itse tiedätte kuinka hyvä suhteenne on ollut ja kuinka hyviä kumppaneita te olette olleet. Jos toinen päättää lähteä, niin hän lähtee. Harvoin sitä mieltä saa muuttumaan. Mutta kyllä te pärjäätte. Vaikeaahan se elämä ilman toista alkuun on, mutta aika auttaa, ja aikanaan se onni löytyy jostain muualta.
Hei!
Luin tekstisi ja olen niin samaa mieltä kuin mitä sinä kirjoitat. Erityisesti tuo romantiikka ja ilotulitusasia. Itselläni pitkä yli 15v kestänyt suhde päättyi kun mies ei saa kuulemma tarpeeksi huomiota (tekee töissä 15-18h työpäivää) ja aina pitäisi vaan tuntua jotenkin erityiseltä. Mutta eihän se niin ole, kun se on vaan sitä arkea; turvallista ja tavallista. Ja sen tosiaan pitäisi jokainen aikuinen ymmärtää.
HEI, nyt sitten kerrot vaimollesi että rakastat etkä halua erota. Vaimo voi automaattisesti ajatella ettet välitä hänestä enää. Naiset kaipaa huomiota ja pikkulapsiaika on kaikille vaikeeta. Todennäköisesti tuo vaimosi "ero halukkuus" on hätähuuto ja hän haluaa että sanot miten tärkeä hän on sinulle ja ettet sinä halua erota!
Siis vaimosi voi ajatella että SINÄ haluat erota ja siksi tämä käytös. Jos haluat pitää hänet, osoitat hänelle sanoin ja teoin ettei ero ole ratkaisu ja että haluat hänet!
TSEMPPIÄ!
oi voi, poikalapsi 8v. sanoi minulle et "minunkin vanhemmat on eronneet ja se ei kuulemma ole enää harvinaista tilastijen mukaan", kirkkain silimin ...näin opettavat vanhemmat lapsiaan kun ero tulee... ei ole harvinaista..voi että ottaa päähän tuollaiset selitykset. Nim.merk. Sellaaset sikiää jotk ei omia lapsia tarvi. Anna minulle lapsi jota et tarvi ja me olemme onnellisia. Hellu
Asennevammaa sitä sinullakin taitaisi vain olla lapselle tarjota!