Olen kohta 19 vuotias ja tiedän, osa ajattelee jo nyt että tämä on teinivuodatusta tai jotain. Toivoisin kuitenkin saavani viisaita vastauksia.
Tavallaan seurustelin yhden saman ikäisen jätkän kanssa kolme kuukautta kunnes yhtäkkiä kyseistä jätkää alkoikin kiinnostamaan vain kaverit ja ex-tyttöystävä, joka kuulemma on hänen paras kaverinsa. Meillä jäi paljon selvittämättömiä asioita, mutta jo kyseisen jätkän näkeminen joka päivä tällä paikkakunnalla saa ahdistukseni kukkukoilleen. Tahtoisin selvittää asiat, mutta luulen ettei häntä kiinnosta, sillä eihän aikaa riittänyt meille ollenkaan, vaan kavereista huolehdittiin. Suhteemme tavallaan ei edes päättynyt, yhtäkkiä vaan päätin että se en ole minä joka tätä suhdetta pitää pystyssä! En aijo yksin polskutella eteenpäin ja odottaa milloin aikaa riittäisi minulle, odottelua kesti liian kauan, mainitsinkin siitä kerran.
Luulin unohtaneeni koko jätkän ja kaikki ne huonot tunteet häntä kohtaa, kunnes hän ottikin yhteyttä minuun. Olisi halunnut lähteä kanssani tupakalle, mutta koska oli yö en jaksanut lähteä kolmen kilometrin päähän tupakalle. Silloin laitoimme pari viestiä toisillemme, niinkuin ennen kuin olimme yhdessä, niinkuin silloin kun olimme vain ystäviä. Tuon tapahtuman jälkeen emme taas ole puhuneet toisillemme mitään.
Hän ei edes moikkaa jos tulee minua vastaan esimerkiksi kaupungilla, jolloin hän yleensä on edes yhden hänen ystävänsä kanssa.
Ja nyt, nämä asiat ovat tulleen uniini. Näen taivaallisen suloisia unia hänestä, mutta samaan aikaan muistan unessakin kuinka minuun sattuu kun ajattelen häntä. Tavallaan olen kai vieläkin rakastunut, vaikken kyllä ikinä enää seurustelisi kyseisen henkilön kanssa, kaiken tämän kivun jälkeen, mutta haluaisin takaisin sen hyvän ystävyyden mikä meillä oli, ennen mitään säpinöitä.
Pitäisikö minun siis vain mennä juttelemaan hänelle jonain päivä, edes netin kautta että haluaisin puhua, sillä asiat jotka ovat jääneet ilman vastausta, esimerkiksi se miksei hän yhtäkkiä pitänyt mitään yhteyttä, vaivaa tosi paljon.
Vaikkei tähän tulisikaan mitään muutosta, helpotti jo vähän kertoa tämä tänne :D vaikka ehkä vähän tyhmä tarina olikin.
Tavallaan seurustelin yhden saman ikäisen jätkän kanssa kolme kuukautta kunnes yhtäkkiä kyseistä jätkää alkoikin kiinnostamaan vain kaverit ja ex-tyttöystävä, joka kuulemma on hänen paras kaverinsa. Meillä jäi paljon selvittämättömiä asioita, mutta jo kyseisen jätkän näkeminen joka päivä tällä paikkakunnalla saa ahdistukseni kukkukoilleen. Tahtoisin selvittää asiat, mutta luulen ettei häntä kiinnosta, sillä eihän aikaa riittänyt meille ollenkaan, vaan kavereista huolehdittiin. Suhteemme tavallaan ei edes päättynyt, yhtäkkiä vaan päätin että se en ole minä joka tätä suhdetta pitää pystyssä! En aijo yksin polskutella eteenpäin ja odottaa milloin aikaa riittäisi minulle, odottelua kesti liian kauan, mainitsinkin siitä kerran.
Luulin unohtaneeni koko jätkän ja kaikki ne huonot tunteet häntä kohtaa, kunnes hän ottikin yhteyttä minuun. Olisi halunnut lähteä kanssani tupakalle, mutta koska oli yö en jaksanut lähteä kolmen kilometrin päähän tupakalle. Silloin laitoimme pari viestiä toisillemme, niinkuin ennen kuin olimme yhdessä, niinkuin silloin kun olimme vain ystäviä. Tuon tapahtuman jälkeen emme taas ole puhuneet toisillemme mitään.
Hän ei edes moikkaa jos tulee minua vastaan esimerkiksi kaupungilla, jolloin hän yleensä on edes yhden hänen ystävänsä kanssa.
Ja nyt, nämä asiat ovat tulleen uniini. Näen taivaallisen suloisia unia hänestä, mutta samaan aikaan muistan unessakin kuinka minuun sattuu kun ajattelen häntä. Tavallaan olen kai vieläkin rakastunut, vaikken kyllä ikinä enää seurustelisi kyseisen henkilön kanssa, kaiken tämän kivun jälkeen, mutta haluaisin takaisin sen hyvän ystävyyden mikä meillä oli, ennen mitään säpinöitä.
Pitäisikö minun siis vain mennä juttelemaan hänelle jonain päivä, edes netin kautta että haluaisin puhua, sillä asiat jotka ovat jääneet ilman vastausta, esimerkiksi se miksei hän yhtäkkiä pitänyt mitään yhteyttä, vaivaa tosi paljon.
Vaikkei tähän tulisikaan mitään muutosta, helpotti jo vähän kertoa tämä tänne :D vaikka ehkä vähän tyhmä tarina olikin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikea tilanne, muuta en sano.
Voit yrittää päästä yli tai jäädä vellomaan tuohon.
yli olen yrittänyt päästä jo 2kk! välillä olen jo unohtanut koko tyypin, välillä se taas tulee mieleeni :s
"jo 2 kk"? Kaksi kuukautta ei ole aika eikä mitään.
Päätä, että jos vielä puolen vuoden kuluttua tunnet samalla tavalla niin sitten kirjoitat hänelle ajatuksistasi. Uskallan veikata, että puolen vuoden kuluttua itsekin hymyilet koko jutulle eikä sinulla ole mitään tarvetta roikkua kiinni menneessä.
moikka sitruuna!
asiassa on kaks puolta... sinua helpottaa jos saat selvitettyä asiat! sen jälkeen ehkä voisitte vielä olla ystäviä....mutta myös sen tyypin unohtaminen saattaisi helpottaa, unohtaminen on vaan vaikeet :D jos kerran näätte usein :D
hmmm...veikkaan että jos jotenkin voisit puhua henkilön kanssa. itselläni oli nimittäin melko sankaltainen tilanne ja kun asiat puhuttii ollaan nyt jatkettu ystävinä! mutta eihän tämä välttämättä onnistu, jolloin vain unohdat tuollaisen kusipään ja jatkat elämääsi ilman häntä! :D