Tässä vähän mietittävää monelle!
"Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Uskottomuus on luottamuksen ja keskinäisen sopimuksen rikkomista. Uskoton puoliso etsii muutosta elämäänsä tai yhteiselämää koskeviin sopimuksiin."
"Muutaman vuosikymmen takainen vapaan rakkauden eli uskottomuuden ihanne on johtanut siihen, että Suomessa on parisuhteissa länsimaisittain erittäin paljon uskottomuutta. Se tuhoaa monen hyvänkin parisuhteen. Jos ihminen menettää tämän vuoksi elämänkumppanin, hän ei välttämättä menetä syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tällöin hän menettää jotain, jota ei koskaan voi saada takaisin.
Uskottomuus aiheuttaa myös sekä oikeutettua että epäoikeutettua mustasukkaisuutta. Jatkuva uskottomuus on loukkaus ihmisarvoa kohtaan. Enkö minä ole sen arvoinen, että toinen voisi olla minulle uskollinen. Kun luottamus pettää, pettää myös perustus, jonka varaan voi rakentaa todellisen rakkauden. Ihminen joutuu tuuliajolle.
Uskottomuuden taustalla lienee usein tunnekuohuisten rakastumis- ja seksikokemusten etsiminen. Tämä on kuitenkin mitä suurinta itsekkyyttä. Ihminen ei etsi toisen ihmisen rakastamista vaan itselleen uutta kokemusta.
Oikeastaan tällaisten kokemusten etsintään voi verrata alkoholismiin ja huumeiden käyttämiseen. Kun todellinen rakkaus häviää, ihminen etsii itse asiassa usein korviketta huumeista ja alkoholista. Ihmistä ajaa itsekeskeinen nautinnon haku, ei rakkaus."
Tää kannattaa ehdottomasti kaikkien lukea!
http://www.vaestoliitto.fi/toimintayksikot/tampereenklinikka/sisaltosivut/uskottomuus.htm
"Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Uskottomuus on luottamuksen ja keskinäisen sopimuksen rikkomista. Uskoton puoliso etsii muutosta elämäänsä tai yhteiselämää koskeviin sopimuksiin."
"Muutaman vuosikymmen takainen vapaan rakkauden eli uskottomuuden ihanne on johtanut siihen, että Suomessa on parisuhteissa länsimaisittain erittäin paljon uskottomuutta. Se tuhoaa monen hyvänkin parisuhteen. Jos ihminen menettää tämän vuoksi elämänkumppanin, hän ei välttämättä menetä syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tällöin hän menettää jotain, jota ei koskaan voi saada takaisin.
Uskottomuus aiheuttaa myös sekä oikeutettua että epäoikeutettua mustasukkaisuutta. Jatkuva uskottomuus on loukkaus ihmisarvoa kohtaan. Enkö minä ole sen arvoinen, että toinen voisi olla minulle uskollinen. Kun luottamus pettää, pettää myös perustus, jonka varaan voi rakentaa todellisen rakkauden. Ihminen joutuu tuuliajolle.
Uskottomuuden taustalla lienee usein tunnekuohuisten rakastumis- ja seksikokemusten etsiminen. Tämä on kuitenkin mitä suurinta itsekkyyttä. Ihminen ei etsi toisen ihmisen rakastamista vaan itselleen uutta kokemusta.
Oikeastaan tällaisten kokemusten etsintään voi verrata alkoholismiin ja huumeiden käyttämiseen. Kun todellinen rakkaus häviää, ihminen etsii itse asiassa usein korviketta huumeista ja alkoholista. Ihmistä ajaa itsekeskeinen nautinnon haku, ei rakkaus."
Tää kannattaa ehdottomasti kaikkien lukea!
http://www.vaestoliitto.fi/toimintayksikot/tampereenklinikka/sisaltosivut/uskottomuus.htm
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos tästä viestistäsi mitä olit laittanut,luin sen ja jäin miettimään asioita "uudelta kantilta"
olevan ns. kristillinen propaganda! Neuvoisin jättämään omaan arvoonsa!
tekstin, eikä siinä mielestäni ole mitään kristillistä propagandaa vaan punnittua, tutkittua puhetta uskottomuuden syistä ja seurauksista. Väestöliitto ei tietääkseni ole mikään uskonnollinen herätysliike.
No, nämähän ovat vain ulkopuolisten ohjeita, mutta suuressa pettymyksen tuskassaankin kannattaisi yrittää miettiä, mitä niissä todella sanotaan. Tekstissä on mielestäni muutama kullanarvoinen ohje niille, jotka ovat juuri nyt keskellä parisuhteensa kriisiä, uskottomuutta, pettämistä, pettymistä. Tuossa akuutissa vaiheessa kaikki apu on tarpeen, sen voin kokemuksesta kertoa.
Ei asiat ole koskaan noin yksinkertaisia ja mustavalkoisia!! Osittain olet oikeassa, mutta luottamuksen pettämistä on myös toisenlaista.. Mitä jos rakastama ihminen jolle olet uskonut elämäsi, lapsen ja itsesi hengen ja onnen ja tämä siihen asti maailman kultaisin, rakkain ihminen..
viiden vuoden tuntemisen jälkeen yhtäkkiä käy käsiksi ilman syytä, haukkuu huoraksi, uhkaa tappaa kaikki,lapsenkin.. uhkaa hakata ym. Haukkuu kaikki sukulaiset meidän yhteisen elämän maan alimpaan rakoon.
Kyllä siinä revittiin se kaunis maailma niin pahasti palasiksi ja luottamus tähän ihmiseen ja sen puheisiin katosi samantien.. Miten uskoisi ettei näin voi koskaan käydä?? ettei toineen koskaan toteuta uhkaustaan?? MIKSI teki niin?? Oma vastaus häneltä seuraavana päivänä polvillaan anellessaan anteeksipyyntöä oli ettei itsekään tiennyt..
En kai tunne tätä ihmistä sitten ollenkaan?? voinko koskaan tunteakaan?? kulissiako kaikki kokoajan??
Ajauduin toiseen syliin, rakastuin, petän.. Enkä osaa katua tekoani, eikä hän tule koskaan tietämään.. Sillä en halua koskaan satuttaa ketään niinkuin mieheni minua..
jotain? Nytkö olet osaasi tyytyväinen? Olisko ollut muita vaihtoehtoja? Riittääkö toi sulle?
Toi osu just naulan kantaan