Jos puolisosi tai lapsesi luopuisi kristinuskosta, olisiko parempi että hänestä tulisi ateisti vai muslimi?
Kumpi parempi: Ateisti vai muslimi?
^
32109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Rukoilisin, että Jumala antaisi lapselleni ymmärrystä palata Jumalan luokse ja oppia lisää Hänen tuntemistaan.
Tuo ei ollut yksi vaihtoehdoista. Etkä vastannut edes kysymykseen.
* Ei kumpikaan ! Parempi sitten olla vain ihan tavallinen ihminen!
Ihan tavallinen ihminen on juuri ateisti.
* Ei nyt sentään ? Onhan paljon, eli suurin osa suomalisistakin jotka uskovat Jumalaan tavallaan, eivät siis ole ateisteja. Pe.kun kaltaista ei juuri täälläkään muita ole, kuin Pe.ku, hän on paatunut ateisti, liekö enää hänellä mahdollisuuttakaan tulla kutsutuksi Jumalan taholta, sillä kukaan ei voi vain valita uskoa, ellei Jumala häntä vedä? Ja onhan täällä muitakin, jotka on näitä itse itsensä valinneet omaan uskomukseensa, heitä ei ole Jumala koskaan kutsunut, ja sen huomaa !
Ainoastaan yksi kahdeksasta uskoo raamatun jumalaan suomessa joten aika vähemmistöksi te jäätte ettekä te voi kutsua itseänne normaaleiski.
Helluntalaiset on muutenkin aika kovaääninen vähemmistö samoin kuin homot,vasenkätiset ja sokeat.
Jos olet pelastettu, tiedät vastauksen ilmankin.
Samantekevää, molemmat matkustavat kadotukseen.
Minä olen ateistin kannalla.
Uskon että ateistilla on helpompi tulla uskoon kuin muslimilla.
Uskoon tullutta entistä atea kun ei uhkaa pään meno. Islamista kristinuskoon kääntynyt voi menettää henkensä hyvinkin nopeasti.
Uskon muutenkin viihtyväni paremmin ateistin seurassa kuin muslimin seurassa. Niin, jos he eivät tulisi uskoon, siinäkin tapauksessa valitsisin aten muslimin sijasta.
"Uskon että ateistilla on helpompi tulla uskoon kuin muslimilla."
Niin, koska sellaisen on vaikea tulla uskoon joka on jo uskossa. :)
Nuo mainitsemasi ns jumalat ovatkin langenneita enkeleitä eli demoneja.
Ehkä kaikkein pahin ja julmin niistä demoneista on allah, kuunjumala, joka on sama kuin natsi-demoni.
Samaa mieltä he ovat sinun jumalastasi.
Siinä sitä sit ollaan, kirja kirjaa vastaan.
Ei Raamatun jumala ole sen kummallisempi kuin mitkään muutkaan jumalat.
Se on vain kristityille erityinen koska kristityt sattuivat syntymään siihen kulttuuriin.
Jos olisi syntynyt Intiassa, uskoisi Krishnaan. Jos olisi syntynyt Iranissa, uskoisi Allahiin.
Asia ei ole ihan näin yksinkertainen... Kun olen ajatellut nuoruuttani minusta on monta kertaa tuntunut että ehkä olisin jo aiemmin tullut uskoon ellen olisi sattunut syntymään maahan, jossa kristinusko on näin ilmeinen ja sen terminologia kertakaikkisen tuttua niin että siihen liittyy mielikuvia ja tuntemuksia jos lapsuudesta saakka...
Koskaan ei tullut mieleeni todella ottaa selvää mitä kristinusko sisällöltään on ja esittää, koska luulin jo tietäväni mitä se on. Minulle se edusti vain uskonnollista kusetusta ja ihmisten alistamista...
Sanoisin että en tullut uskoon - siis kristilliseen uskoon - sen vuoksi että olen suomalainen, vaan pikemminkin siitä huolimatta. Se on Jumalan ihme. Kiitos Jeesukselle. :)
Sattumalta olen kuullut kymmenien entisten muslimien, jopa fanaattisten sellaisten, todistavan kuinka heistä tuli kristittyjä. Ei uskontoa vaihtamalla vaan totuudesta kiinnostumalla. Useille se on ollut pitkä ja kipeäkin prosessi...
Jeesuksen vastaanottaminen on merkinnyt erottamista perheestä ja suvusta, vainoa ja kidutuksia.
Henkilökohtaisesti olen tutustunut entiseen hinduguruun, joka syntyi bramiinisukuun Intiassa, alkoi hindulaisuuden opiskelun kolmivuotiaana ja meditaation säännöllisen harjoittamisen viisivuotiaana, hänestä tuli palvottu joogi. Uskoontultuaan hän ymmärsi että olennot joita hän joogatranssissa ollessaan oli tavannut mm. Krishnaksi naamioituneena olivat tosiasiassa petollisia demoneita. Samoin epämiellyttävät ilmiöt hänen talossaan, mm. toistuva ja selittämätön askelten kopina, eivät olleet kuolleen isoäidin hengen aiheuttamia, kuten hän oli luullut, vaan pahojen henkien aikaansaannosta.
Ilmiöt loppuivat uskoontulon myötä hänen hävittäessään epäjumalanpalvelukseen käytetyt esineet ja kun talo siunattiin Jeesuksen nimessä.
Tässä on nyt aika monta pointtia mitä pitää otaa esiin.
Ensinnäkin yhden ihmisen kokemukset, tai edes tuttavapiirin kokemukset ei edusta mitään tilastollista totuutta.
Saman vastauksen minkä annoit sinun kristinuskosta, Pakistanilainen muslimi antaisi omasta uskostaan.
Ei maailmankartta näyttäisi tältä jos kyse olisi siitä mikä on totta: http://www.worldreligions.psu.edu/maps-introduction.htm
Toinen asia on se, että kukaan ei voi väittää että oma Jumala on se ainoa oikea ja vielä vähemmän todistaa se.
Mietitään että meillä on laatikko pöydällä ja 10 ihmistä istuu ja katsoo laatikkoa.
Kukaan ei tiedä mitä laatikossa on, tai onko siellä ylipäänsä mitään. Niin kauan kun laatikko on kiinni, on yhdentekevää mitä mieltä ihmiset ovat laatikon sisällöstä. Vaikka kaikki olisivat sitä mieltä että laatikossa täytyy olla vaikka pallo. Se ei tee siitä yhtään todennäköisempää että siellä on pallo, kuin että kukaan ei uskoisi että siellä on pallo.
Sama on uskontojen kanssa. Koska jumalsita ei ole todisteita, jakautuvat mielipiteet sen mukaan mihin kulttuuriin olet syntynyt (kartta osoittaa että näin on, vaikka poikkeuksiakin löytyy).
Henkilökohtaiset kokemukset eivät todista mitään.
Jos kristityn henkilökohtainen kokemus Raamatun jumalasta on todiste tämän olemassaolosta, niin miksi ei muslimin henkilökohtainen kokemus olisi todiste Allahin olemassaolosta? Tästä syystä subjektiivinen mielipide on täysin yhdentekevä.
Tällä hetkellä nopeiten kasvava uskonto on Islam. Sekin on yhdentekevää. Vaikka maailmassa ei olisi ainuttakaan muslimia, niin se ei tarkoita sitä että Allah ei olisi olemassa. Tai vaikka kaikki maailman ihmiset uskoisivat Raamatun jumalaan niin se ei olisi todiste siitä että Raamatun jumala on totta.
Niin kauan kun objektiiviset todisteet puuttuvat, puhumme ainoastaan mielipiteistä.
* " Niin kauan kun objektiiviset todisteet puuttuvat, puhumme ainoastaan mielipiteistä."
* Kyllä asia on ihan toisenlainen, kuin mielipiteet ainoastaan?
* Kaikki "muut" jumalat on ihmisjumalia, omatekoisia, niin kuin muslimein allah, ja budhat, ne on ihmisen keksimiä, ja kuolleet kesijänsä mukana.
* Taivaan Jumala on todistanut itse olemassaolonsa. Kenelläkään ns. jumalilla ei ole POIKAA. Ja Poika on TODELLINEN. Hän on historiallisesti todistettu eläneen maanpäällä ihmishahmossa, ihmisten tavalla. Kärsinyt, kuollut ristillään, sovittanut maailman synnin, noussut ylös kuolleista, astunut ylös taivaaseen, n. 500 ihmisen todistaessa Hänen taivaaseen astumisensa. Vuodatti Pyhän Hengen opetuslasten ylle, ja elää yhä tänäkin päivänä.
Yksi neuvo: ota selvä mitä tarkoittaa objektiivinen todiste.
Objektiivinen todiste ei ole sitä että joku väittää olevansa jumalan poika tai että kirjassa lukee että joku on jumalan poika.
Miksi se on sinulle niin itsestään selvää että jumalalla ylipäänsä pitää olla oma poika?
Ehkä Allah ei ole lähettänyt poikansa tänne koska hänellä ei ole poikaa? Ei isänä oleminen ole todiste jumaluudesta.
Ennen kunvoimme todistaa että joku on jumalan poika, pitää ensin todistaa että on jumala. Siitä ei ole todisteita, ainoastaan mielipiteitä ja suuri määrä kehäpäätelmiä.
>Toinen asia on se, että kukaan ei voi väittää että oma Jumala on se ainoa oikea ja vielä vähemmän todistaa se.<
Kyllä ihminen voi väittää että Jumala on Jumala. Nimenomaan että se "oma Jumala" on ainoa oikea Jumala. Tietenkään hän ei voi sitä todistaa, mutta ei kukaan kristitty ole väittänytkään, että Jeesus on ihmisen todistettavissa. Kristitty todistaa vain omasta kokemuksestaan. Jumala sitten kyllä todistaa olemassaolonsa ja rakkautensa niille, jotka kiinnostuvat ottamaan selvää.
>Saman vastauksen minkä annoit sinun kristinuskosta, pakistanilainen muslimi antaisi omasta uskostaan.<
Aivan. Jos olet kiinnostunut asiasta, voit pohtia suomalaisen kristityn ja pakistanilaisen muslimin todistusta ja rukoilla Jumalalta selvyyttä kumpi on oikeassa vai onko kumpikaan.
>Henkilökohtaiset kokemukset eivät todista mitään.<
Totta kai todistavat. Kun katselet illalla auringonlaskua se mitä näet todistaa sinulle että aurinko laskee. Vaatekaappisi sisältö kertoo mitä vaatteita sinulla on. Ihmisen on pakko luottaa omakohtaiseen havainnointiin.
On asioita joissa kokemus on riittävä todiste. Otetaan käyttämäsi laatikkoesimerkki. Ateistilla ei ole minkäänlaista todistetta sen paremmin siitä että laatikossa ei ole palloa kuin siitäkään että laatikossa on pallo. Järkevänä ihmisenä hänen tulisi myöntää, että laatikossa saattaa olla pallo, mutta koska hänellä ei ole havaintoa siitä mitä laatikossa on tai ei ole, toistaiseksi hän olettaa ettei laatikossa ole palloa, kunnes toisin todistetaan. Nyt kuitenkin on niin, että monet ateistit eivät sano ainoastaan "en usko että laatikossa on pallo", vaan "tiedän ettei laatikossa ole". Kuinka tällaisen voi tietää? Ajattele kymmenen henkilöä istumassa laatikon ympärillä ja joku heistä sanoo: TIEDÄN ettei laatikossa ole palloa. Väite on järjetön, eikö vain?
Kukaan ei voi pelkän ulkopuolisen havainnoinnin perusteella tietää mitä laatikossa on tai ei ole, koska häneltä puuttuu havainto ja kokemus laatikon sisällä olevasta todellisuudesta. Se on hänelle arvoitus, kysymysmerkki...
Ajatellaan edelleen. Haluat ottaa selvää mitä laatikossa on, avaat sen ja havaitset että laatikossa on pallo. Ajattele tätä konkreettisena kokemuksena. Olisiko järkevää edelleenkin sanoa: minä tosin havaitsen ja koen pallon, mutta tämä on ainoastaan minun kokemukseni eikä todista mitään? Pitäisikö ajatella: ne jotka väittävät nähneensä laatikon sisällön ja kuvailevat aivan toisenlaista palloa kuinka tämä minkä minä näen, ja ne jotka eivät koskaan ole päässeet katsomaan laatikkoon ja sanovat ettei laatikossa ensinkään ole palloa, ovat yhtä oikeassa kuin minä - kukaan meistä ei voi luottaa oman kokemuksensa todistukseen eikä väittää että kokemus olisi enemmän totta kuin toisen kokemus, että minun näköhavaintoni olisi enemmän tosi kuin toisen näköhavainto? Näen kyllä vaatekaapissani kolme paitaa ja voin kädelläni kosketella niitä, mutta vieressäni oleva henkilö väittää ettei kaapissani ensinkään ole paitoja, joten ehkä minulla ei sitten ole paitoja. Kokemukseni siis valehtelee tai ei ainakaan ole sen parempi kuin toisen kokemus?
Juuri näin uskovia vaaditaan ajattelemaan...
Minulla on kokemus "laatikon sisällä" olevasta todellisuudesta, koska Hän, joka on, on itse todistanut itsensä minulle. Tietysti voidaan kysyä, onko kokemus faktinen - onko se ainoastaan pääni sisäinen kuvitelma, ajatusrakennelma ja uskomus, vai onko todellakin niin, että Jumala johon sanon uskovani on olemassa, kokemuksestani riippumatta - että juuri Hän, kokemuksestani riippumaton tosi oleva Jumala, on ilmaissut itsensä niin että voin uskoa Häneen?
Minä uskon että Jumala on ilmaissut itsensä minulle. Uskon kokeneeni syntien anteeksiantamuksen. Uskon kokevani Jumalan läheisyyttä ja johdatusta. Ok, ehkä muslimillakin on sisäinen kokemus, ehkä hänelläkin on jotakin jonka hän uskoo todistavan että juuri se, mihin hän uskoo, on todellinen Jumala.
Näiden "todisteiden" edessä totuudesta kiinnostunut ihminen sitten kyselee onko Jumalaa, ja muodostaa oman vakaumuksensa. Ateistikin muodostaa omansa.
>Vaikka maailmassa ei olisi ainuttakaan muslimia, niin se ei tarkoita sitä että Allah ei olisi olemassa. Tai vaikka kaikki maailman ihmiset uskoisivat Raamatun jumalaan niin se ei olisi todiste siitä että Raamatun jumala on totta.<
Juuri näin. Jos Jumala on, hän on juuri sellainen kuin on riippumatta siitä millainen hänen ajatellaan olevan tai vaikka kaikki ihmiset väittäisivät, ettei häntä ensinkään ole. Hän ei muutu olemattomaksi. Samoin, jos Jumalaa ei ole olemassa hän ei muutu olevaksi vaikka kaikki ihmiset maailmassa ryhtyisivät uskomaan, että hän on.
Jumala joko on tai ei ole. Se ei ole minun eikä sinun päätettävissä.
>Niin kauan kun objektiiviset todisteet puuttuvat, puhumme ainoastaan mielipiteistä.<
Tietyllä tasolla kyllä. Hyväksyn että uskoni anteeksiantavaan ja rakastavaan Jumalaan on sinulle vain mielipide. Totta kai se on ainoastaan mielipide henkilölle, jolla on mielipide ettei Jumalaa ole.
"Totta kai todistavat. Kun katselet illalla auringonlaskua se mitä näet todistaa sinulle että aurinko laskee"
Tätä juuri tarkoitin ja tässä kiteytyy koko sinun edellinen viesti.
Kun katselet aurinkoa niin se NÄYTTÄÄ siltä että se laskisi, vaikka se ei todellisuudessa laske yhtään mihinkään.
Tämä on hyvä esimerkki siitä miten kaikkiin illuusioihin ei kannata uskoa, vaan niihin löytyy tieteellinen, luonnollinen selitys.
"Ateistilla ei ole minkäänlaista todistetta sen paremmin siitä että laatikossa ei ole palloa kuin siitäkään että laatikossa on pallo. Järkevänä ihmisenä hänen tulisi myöntää, että laatikossa saattaa olla pallo, mutta koska hänellä ei ole havaintoa siitä mitä laatikossa on tai ei ole, toistaiseksi hän olettaa ettei laatikossa ole palloa, kunnes toisin todistetaan"
Minä en väitä että jumalia ei ole olemassa. En myöskään väitä että UFO:ja, Bigfooteja, menninkäisiä ja peikkoja ei ole olemassa. Sanon vaan sen, että koska yhdestäkään noista ei ole todisteita, on turha uskoa että ne ovat olemassa. Siinä vaiheessa kun jumalista löytyy objektiivisiä todisteita eikä ainoastaan mielipiteitä, uskon niiden olemassaoloon.
Pallo on huono esimerkki, koska pallo ei ole yliluonollinen asia. Ateisti saattaa olla sitä mieltä että laatikossa on pallo, koska pallo ei riko luonnonlakeja. Tähän mennessä mikään tapahtuma ei ole rikkonut luonnonlakeja, joten voimme olettaa että laatikossa ei ole mitään joka luonnonlakeja rikkoisi.
Jos sanotan että laatikossa saattaa olla pieni näkymätön lohikäärme, niin pitääkö uskovainen sitä vaihtoehtoa yhtä todennäköisenä kuin että jos laatikossa on pallo? Ei tietenkään, koska lohikäärmeistä ei ole todisteita.
"Totta kai se on ainoastaan mielipide henkilölle, jolla on mielipide ettei Jumalaa ole."
Samallatavala kuin sinulle on mielipide että sadat muut jumalat eivät ole olemassa ja että muut taruolennot eivät ole olemassa.
>Minä en väitä että jumalia ei ole olemassa. En myöskään väitä että UFO:ja, Bigfooteja, menninkäisiä ja peikkoja ei ole olemassa. Sanon vaan sen, että koska yhdestäkään noista ei ole todisteita, on turha uskoa että ne ovat olemassa.<
Ok. Hyväksyt siis että Jumala saattaa olla olemassa...
Se on kuitenkin vähän eri juttu kuin ajatella onko ufoja, bigfootteja, menninkäisiä ja peikkoja. Jos nimittäin Jumala on, hän ei ole maailmankaikkeuden olioiden joukossa vain yksi asia, jota tarkastelemme siinä kuin muitakin asioita, vaan on kaikkien näiden olentojen ja esineiden yläpuolella niin, että onko jokin asia todellinen vai ei on kokonaan riippuvainen sen suhteesta Jumalaan samoin kuin se, mitä nämä meille tietynkaltaisina ilmenevät asiat oikeasti ovat ja mikä on niiden moraalinen arvosisältö. Tämän tähden Jumala on ihmiselle moninverroin pelottavampi asia kuin esim. bigfoot tai menninkäinen. Jumalan kohtaaminen merkitsee aina jonkinasteista traumaa siinä mielessä että se on konflikti sen välillä mitä olen ajatellut olevani ja mitä oikeasti (suhteessa Häneen eli Hänen kasvojensa edessä) olen. Tästä syystä ihmisellä luonnostaan on psykologinen tarve kieltää Jumala. Parhaiten se onnistuu sijoittamalla Hänet mielikuvitusolentojen joukkoon, joiden olemassaolosta ei ole mitään todisteita. :)
Minulla on todisteita siitä että Jumala on olemassa. Hänen antamassaan valossa tarkastelen sitten muitakin asioita, niin niitä joiden olemassaoloon yleisesti uskotaan kuin niitä joiden olemassaoloon ei uskota.
>Jos sanotan että laatikossa saattaa olla pieni näkymätön lohikäärme, niin pitääkö uskovainen sitä vaihtoehtoa yhtä todennäköisenä kuin että jos laatikossa on pallo?<
En tiedä uskovaisesta noin yleisesti ottaen koska meitä on monenlaisia kuten uskon kohteitakin, mutta ennen uskoontuloa, kun en vielä tuntenut Jumalaa, näkymätön lohikäärme ja pallo olivat yhtä varteenotettavia vaihtoehtoja. Varsinkin kyynisimmässä agnostismin vaiheessa. Kun totuus merkitsi minulle vain sitä että joku uskoo todeksi yhden asian ja joku toisen eli ei ole tosiasioita ihmisen tiedostamisen ja kuvittelun ulkopuolella - totuuden kannalta on siis ihan sama mihin uskot, koska ihminen itse tekee maailmansa arvoineen.
Muistan tilanteen lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, kun ystäväni (itse asiassa olen saman ystävän luona juuri parhaillaan!) oli kiinnostunut Jumalasta. Otin kaktuksen käteeni ja pidin ystävälle lempeän luennon: - Kuulehan nyt, miksi uskoa näkymättömään olentoon jonka olemassaolosta ei ole mitään takeita - usko mieluummin kasviin, palvo sitä jumalana jos jumalaa tarvitset, rukouksen voit korvata kastelemisella ja saat tyydytystä nähdessäsi kuinka "jumalasi" kasvaa ja voi hyvin.
En kokenut olevani pilkallinen. Jollain tavalla olin jopa tosissani. Olisin kyennyt kunnioittamaan henkilöä joka toimii näin. Ainakin olisin kunnioittanut häntä enemmän kuin henkilöä joka uskoo näkymättömään jumalaan. Periaatteessa halusin kunnioittaa myös uskovaisten oikeutta uskoa tavallaan. Toki olin pilkallinen vaikka en kyennyt sitä silloin näkemään. Luulin olevani suvaitsevainen ja hyväksyväni kaikki ihmiset samanarvoisesti...
Pilkallisuudesta huolimatta minulla oli halu totuudellisuuteen. Tästä syystä kieltäydyin vakaumuksellisesti rippikoulusta. En ainoastaan siksi että uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään, vaan myöskin siksi, että halusin kunnioittaa niitä jotka uskovat. Mielestäni olisi ollut heidän uskonsa pilkkaamista jos olisin mennyt rippikouluun ainoastaan rippilahjojen vuoksi, niin kuin monet ystäväni menivät. En halunnut leikkiä vakaumuksen asioilla.
Ajattelen että kaikki tuo oli sitä prosessia jonka seurauksena tulin uskoon joitain vuosia myöhemmin. Mainitsemani ystävä sen sijaan tuli - ehkä osaltaan neuvojeni seurauksena, niin sanotusti järkiinsä eli hylkäsi aikomuksensa ryhtyä uskovaiseksi - vaikka kävikin rippikoulun.
Kiitos Jumalalle, tänä päivänä myös hän on uskossa ja parhaillaan häämatkalla uskovan miehensä kanssa. Hoidan heidän kotia ja kiittelen Herraa hänen hyvyydestään. Elämä on ihmeellistä. :)
>Ei tietenkään, koska lohikäärmeistä ei ole todisteita...<
Niin. Jumala on todistanut olemassaolonsa. Lohikäärme ei. Uskon Jumalaan, mutta lohikäärmeen olemassaolosta en tiedä. Jos lohikäärme on olemassa niin se saa arvosisältönsä Jumalasta käsin ja siitä mitä Jumala on.
Lohikäärme on kyllä olemassa, nimittäin sielunvihollinen, jonka kuvaannollinen nimitys se on. Sitä en tiedä onko ollut olemassa ns. lohikäärmeitä myös eläinlajina. En ota asiaan kantaa koska minulla ei ole siitä tietoa. :)
>Samallatavala kuin sinulle on mielipide että sadat muut jumalat eivät ole olemassa ja että muut taruolennot eivät ole olemassa.<
Minulla on asiaan sellainen mielipide, että sana "Jumala" synnyttää sinussa, henkilöhistoriasi ja ajatustottumustesi mukaisesti tiettyjä mielikuvia ja tuntemuksia, joiden pohjalta ajattelet että Hän on vain yksi taruolento muiden taruolentojen joukossa, ja olen samaa mieltä, mielikuviesi ja tuntemustesi mukaista Jumalaa ei ole olemassa, koska "Hän" on ainoastaan mielikuvituksesi synnyttämä taruolento - mutta sinusta ja mielikuvistasi riippumatta on olemassa todellinen Jumala, joka rakastaa ja kutsuu sinua. Sellainen mielipide minulla tähään asiaan on. :)
Hyvää kevään jatkoa. JUMALA on RAKKAUS.
Liian vaikea kysymys minun päättää. Tarkenna mitä tarkoitat kristinuskosta luopumisella. Tarkoitatko uskoontulleen ihmisen luopumista Jeesuksesta, ainoasta todellisesta Vapahtajasta, joka on kristinuskon oikea sisältö - vai uskonnollisen nimikristityn luopumista harrastamastaan kristinuskoksi sanotusta uskonnosta, jossa sellaisenaan ei ole Jumalan tuntemista eikä pelastusta?
Älä vastaa että tietenkin tarkoitat uskonnosta luopumista, koska ainoastaan kristitty kokee uskontonsa sisältävän "tosi jeesuksen" ja "tosi pelastuksen" ja niin ollen olevan jotakin enemmän kuin uskontoa tai ainakin enemmän kuin muut uskonnot, kuten muslimikin kokee uskontonsa sisältävän Allahin todellisen ilmoituksen erotuksena kristinuskoon, joka muslimin näkökulmasta on vain ihmislähtökohtainen ja/tai paholaisesta oleva uskonto.
Sitä en ole kysynyt. :)
Siis suora vastaus suoraan kysymkseen - kiertelemättä ja kaartelematta:
Tarkoitatko uskoontulleen ihmisen luopumista Jeesuksesta, ainoasta todellisesta Vapahtajasta, joka on kristinuskon oikea sisältö - vai uskonnollisen nimikristityn luopumista harrastamastaan kristinuskoksi sanotusta uskonnosta, jossa sellaisenaan ei ole Jumalan tuntemista eikä pelastusta?
Jos kysymys on liian vaikea tai mahdoton vastata, vastaa sitten tähän:
Jos itse olisit kokenut pelastuksen Jeesuksessa ja tullut tuntemaan että Hän on tosi Jumala jossa on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä, ja olisit vakuuttunut ettei pelastusta eli Jumalan lapseksi tulemista ole missään Hänen ulkopuolellaan - kumpi sinun mielestäsi olisi parempi jos puolisosi tai lapsesi luopuisi Jeesuksesta eli kristinuskosta, että hänestä tulisi ateisti vai muslimi?
-pot :)
Muslimi palvoo saatanaa siinä missä ateistikin. Ateisti vain levittää sitä paholaisen suurinta oksennusta oikein kutsumuksenaan eli epäuskoa. Muslimilla sentään on jonkinlainen usko olemassa. Kyllä molemmat vaihtoehdot ovat niin saatanallisia, että en toivoisi kummankaan niistä koskaan tulevan omalle kohdalle. Ateistithan yleensä leikkivät hyvin tietoviisaita ja selittävät, etteivät he usko mihinkään, tosin heidän uskomusrakennelmansa on pahemman luokan epäuskoa, joista esimerkkeinä voimme mainita setä Leninin, Stalinin ja Hitlerin. Nämä kaikki vannoivat ateismin ja luonnonvalinnan puolesta ja heidän saatanallinen maailmannäkemyksensä johti heidät tekemään myös ateismi luokan tekoja eli kun millään ei ole mitään tarkoitusta tuhotaan isompi osa niitä jotka estävät hehän vain lakkaavat olemasta. Tähän lopulta johtaa ateismi. Islamissa toisaalta on sama saatanallinen sävel, tappakaa ne jotka eivät usko tai alistakaa heidät. Perkeleestä molemmat!
Höpöhöpö, nyt meni taas hihhuloinniksi!
Miksi pitää olla noin negatiivinen.
Sinun jumlasihan sen perkeleenkin loi.
Kuules islateism. Sinä olet naurettavin olento mitä maan päältä löytyy.
Perehtykää islamin pimeään todellisuutteen, joka on synkkä kuoleman kultti. Sieltä löydätte saatanan, joka on myötävaikuttanut koraanin sisältöön, jossa pyhä sota, jihad, hallitsee koko islamia. Ellei olisi tuota 60 % sotaosiota, ei olisi koko islamia. Ateisti ei ainakaan filosofoi, että haluaisi tappaa kaikki toisinajattelevat, islam tekee juuri niin.
Muslimi olisi parempi vaihtoehto, sillä muslimi lukee Koraania, joka on sisällöltään lähes Raamatun kaltainen.
Jumalalla on monta nimeä. Eräs Jeesuksen ilmoittama Jumalan nimi on Minä Olen. Monet Pohjois-Amerikan intiaaniheimot käyttävät Jumalasta nimeä Suuri Henki. Muslimien Jumalan nimi on Allah. Jehovantodistajilla Jumalan nimi on Jehova.
Ateismi on huono vaihtoehto, koska ateistin jumalia ovat v-ttu, kalja ja p-rkele. Kun monet kylien toreilla ja puskissa juovuksissa örisevät ateistit jopa siunaavat juominkinsa noilla nimillä, niin onhan se uskottava, että jumaliaanhan he siinä nimeltä mainitsevat.
Ompa lapsellinen asenne > ateistien jumalia ovat v-ttu, kalja ja p-rkele
"Ensinnäkin ateisteilla ei ole jumalia "
Ei kellään ole jumalia. Uskovaiset vaan kuvittelevat että heillä on.
Kyllä ateisteilla on Jumala. Olematon Jumala. Tai kuollut Jumala niin kuin muistaakseni eksistentiaalifilosofi Sartrella. Kiitos Jumalalle, minulta se "Jumala" kuoli ajat sitten. Nyt saan elää elävän Jumalan kanssa.
TOTTAKAI HENKILÖKOHTAINEN KOKEMUS TODISTAA SINULLE ETTÄ JEESUS ON JUMALA : ) jA VUOREENVARMASTI OLEMASSA JA SUN AUTTAJA JOS ET OLE NIIN YLPEÄ ETTET KÄÄNNY HÄNEN PUOLEEN SAAMAAN APUA..
SAMA KUN MENET JÄÄKAAPPIIN SYÖMÄÄN MAKKARA,, NIIN EI KUKAAN ATEISTI VOI TULLA SANOMAAN ETTÄ ETHÄN SÄ OLET SYÖNYT MAKKARAA,, VAAN PERUNA,, VAIKKA EI JÄÄKAAPPISSA OLE OLLUT PERUNOITA PUOLEEN VUOTEEN ?
Kyllä ateismi on sairas tuhovoima jonka avulla kylvetään saatanallista tuhoa mm. pohjois-koreassa. Kaikissa jälkijättöisissä maissa vannotaan joko ateismin tai islamin nimiin.