Ei voi muuta sanoa, että kun on perseestä olla 19-vuotias kiltti poika, joka ei uskalla tarttua mihinkään tilaisuuksiin, vaikka vastakkainen sukupuoli antaisi vinkkiäkin. Se on kirous, joka on langetettu tiettyjen henkilöiden päälle.
Haluaisin siis kysyä, miten voisi päästä tästä kirouksesta eroon, kun kaikki muu on kunnossa mutta se vihoviimeinen rohkeuspiikki puuttuu?
Haluaisin siis kysyä, miten voisi päästä tästä kirouksesta eroon, kun kaikki muu on kunnossa mutta se vihoviimeinen rohkeuspiikki puuttuu?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yksi tapa on kuvitella etukäteen pahin mahdollinen realistinen tilanne, mihin voi joutua jos ottaa riskin. Elellä se tilanne mielessään läpi ja "hyväksyä" se. Jos sitten todella tulee jotain ikävää palautetta ja lunta tupaan, niin tilanne ei tunnu läheskään niin pahalta kuin jos siihen joutuisi yhtäkkiä.
Toiseksi, käytännössä sosiaalisissa tilanteissa ei saa juuri koskaan läheskään niin pahasti turpaan kuin pahimmat pelot ovat.
Olen ollut koko elämäni samanlainen kirottu. Oman käsitykseni mukaan ne pojat ja tytöt jotka nuorina olivat rohkeita tutustumaan toimivat aina jengissä. Eivät he yksinäisenä välttämättä olleet lainkaan rohkeita. Mutta oma jengi ja siinä hyvätyksi tuleminen tekevät rohkeaksi. Yksinäinen introvertti älykkö tyyppi taas jää aivan yksin ja pelokkaana sen järkensä kanssa. Etsi pari kaveria avuksi, jos kavereiden rohkaisu auttaisi eteenpäin. Minulla ei ollut lainkaan kavereita ja jäin myös yksin naisten kanssa.
Yhteen kohtaan pitää puuttua.
"Yksinäinen introvertti älykkö tyyppi taas jää aivan yksin ja pelokkaana sen järkensä kanssa. Etsi pari kaveria avuksi, jos kavereiden rohkaisu auttaisi eteenpäin."
Tämä toimii vain, jos kaverit ovat ekstrovertimpiä ja piireissä liikkuvia (jolloin saattaa saavuttaa jonkinlaista jalansijaa sosiaalisen kentän laidalta ja teoriassa onnistua pääsemään myös syvemmälle peliin). Liittoutumalla toisten epäsuosittujen introverttihylkiöiden kanssa ei kuitenkaan saavuta yhtään mitään. Ei ole olennaista eroa, onko klikki, jonka kanssa kukaan muu yhteisöstä ei halua olla tekemisissä, yhden vai neljän ihmisen kokoinen. Sosiaalisen paarialuokan liittyminen yhteen ei tarjoa sen enempää minkäänlaista rohkaisua aloitteentekoon kuin mahdollisuuksia siihen. Mikä pahinta, tällaisen luuseriklikin jäsenen imago ympäröivän yhteisön silmissä määräytyy klikin heikkotasoisimman tyypin mukaan.
Summa summarum: pyri joko itseäsi tasokkaampien ja sosiaalisempien tyyppien porukkaan tai pysy lonerina - sekin on mahdollisuuksiesi kannalta parempi vaihtoehto kuin kanssaluusereiden kelkkaan hyppääminen.
Kanssaluusereiden kelkassa voi päästä joskus osingoille nörttitytöistä jossain tietokone-roolipeli-mikälie-nörtti -tapahtumissa ja seuroissa.
Silloinkin sinun täytyy olla tasokkaampi kuin 90 prosenttia kanssaluusereistasi, sillä (vapaiden) nörttityttöjen lukumääräinen suhde nörttipoikiin verrattuna on luokkaa 1 : 10. Puhumattakaan siitä, mitä naisista kilpaileminen tekee ryhmädynamiikalle. Onhan se tietysti yksilön kannalta parempi olla yksisilmäisenä kuninkaana sokeiden joukossa kuin vammaisena kaksisilmäisten, mutta ajatus vallantavoittelusta ja alfauroksen asemasta kilpailemisesta oman viiteryhmän sisällä tuntuu minusta vieraalta ja vastenmieliseltä.
Joo ja lisäksi täytyy muistaa, että roolipeli-tietokone-anime-mikälie-nörtti -piireissäkin liikkuu aina pieni määrä jotain satunnaisia YTM:iä tai potentiaalisen YTM:n ominaisuudet omaavia. Siis suosittuja, komeita, isokokoisia tyyppejä, jotka ovat luonteeltaan narsistisia ja päälliköimässä joka puolella. Ei niitä löydy yhtä paljoa kuin lätkäjoukkueen harjoituksista, mutta löytyy kuitenkin.
Ei kai tarvitse olla mikään ennustaja, kun sanoo, että komea ja suosittu narsistimies, joka harrastaa roolipelejä ja animeä, kelpaa naisille todella hyvin. Tässä on juuri se kuvio, jota naiset hakevat: kova ja julma ulkoapäin, mutta sisällä joku heikkous, jonka mies paljastaa vain harvoille, esim. juuri tälle naiselle.
Eihän äly ja introverttius tarkoita vielä muotopuolisuutta, tai että on kiinnostunut vain hyvin kapeasta alueesta. Ei niiden rohkeutta tuovien kavereidenkaan ole pakko mitään tunneälytöntä ryyppyjengiä.
Aloittaja ilmeisesti saa vielä katseita tytöiltä. Ok näköinen, ehkä jopa tilannetajuinen, mutta liian ujo ja introvertti. Pari samanlaista itsensä tyylistä kaveria, joiden kanssa tekee ystävyys ja avunantosopimuksen riittää. Sellaisia ystäviä, jotka potkivat perseeseen silloin kun oma rohkeus pettää. Ja itse potkii kavereita takapuoleen, jos heidän rohkeus ei riitä.
Ei sen välttämättä tarvitse olla muuta kuin, että pientä sanallista painostusta: "Nyt menet juttelemaan sille silmäpeliä pelaavalle tytölle tai olet meidän silmissä pelkuri. Kumpi on pahempaa, nolata itsensä tuntemattoman tytön edessä kerran vai olla ikuisesti pelkuri kavereiden silmissä."
Ei aloittajassa välttämättä ole muuta vikaa kuin se viimeinen kavereilta saatava potku perseeseen puuttuu.
Tosin liian nörteistä kavereista ei ole apua, joilla ei aikomustakaan tsempata sinua. Kaveri joka ei potki takapuoleen ei ole lainkaan kaveri. Nörtit jotka viihtyvät liian hyvin mukavuusalueellaan ovat tällaisia.
Sarjassamme omakohtainen kokemus. Vietän abijuhlia ravintolassa ja olen eksynyt parin nörttiluokkakaverini matkaan. Juttelen heidän kanssaan ja taaksemme tulee tyttöryhmä juttelemaan keskenään. Yksi tytöistä, joka on hoikka ja nätti, seisoo aivan takanani ja selkämme osuvat vastakkain. Seuraavan vartin nojaamme seisaaltamme selkä toisiamme vasten.
Minä yritän tietenkin pyytää nörttikavereitani seuraksi, että esittäytyisimme näille tytöille. Kynnys lyöttäytyä 4-5 naisen seuraan yksin on kuitenkin liian korkea. Ja miten kaverit reagoivat. Pelokkaita vilkuiluja toisiinsa, yrityksiä vaihtaa puheen aihetta, tyhjille korville puhumista. Lopulta he vastaavat vain, että haluavat vaihtaa paikkaa toiseen ravintolaan, koska täällä on tylsää, vaikka takanamme on tyttöryhmä, johon voisimme tutustua. Sitten tyttöryhmä lähtee pois, saan viimeisen upean hymyn taakseen katsovalta tytöltä, joka nojasi selkääni, ja 5 minuttia myöhemmin myös pettureiksi paljastuneet kaverini lähtevät.
Ja minä jään yksin epäilemään luokkakavereideni seksuaalista suuntautuneisuutta, kuinka hyvin nämä kaappihomot onnistuivatkaan peittämään todellisen suuntautumisensa minulta kaikki nämä vuodet ja heidän apuunsa minä onneton luotin. Loppuillan vietinkin vittuuntuneena aivan yksinäni.
Tuo on totta. Niiden nörttikavereiden kanssa voi käydä baarissa ja heti nousee mahdollisuudet moninkertaisesti, kun ei ole mikään yksinäinen luuseri.
No et sitten ajatellut, että voisit itseksesi jutella ainakin niille lähimmille tytöille?
Se vikahan minulla on, että olen poikkeuksellisen ujo, tuohon aikaan nykyistäkin ujompi. Joskus voi tarvita kavereiden tukea, jos ei ole täydellinen. Kaverien tuella ne ekstrovertitkin loppupeleissä jylläävät. Ujojen paradoksi juuri on, että vaikka he ovat usein älyllisesti täysin itsenäisiä, sosiaalisesti he tarvitsevat kavereiden tukea.
Jep, mikään ei oo turhauttavampaa, kuin laittautua huolella ja pitää itsensä hyvässä kunnossa, ja sitten H-hetkellä bileissä huomata, että vittu, ei onnistu. Kiitti teille neuvoista!
Tutustu Ap oitis Ross Jeffriessin netti materiaaliin. Myös kiltti poika voi olla supliikki.
Olen noiduttu.
Kilttejä poikia varten on olemassa pelimiesoppaita, niitten avulla saa ihan oikeasti sitä taitoa lukea tilannetta ja viedä viedä noita tilanteita eteenpäin, että niihin naisiin pääsee joskus tutustumaankin.
Se, että sinä luet noita ja opettelet noita taitoja ei tarkoita, että rupeisit paneskelemaan ympäri kylää tai ruikuttaisit jokaista vastaan tulijaa mukaan, ei todellakaan. Vaan nimenomaan auttaa pääsemään siitä alun tutustumiskynnyksestä ylitse, että jotain parisuhteen tynkää edes pystyisi alkaa muodostumaan.
http://www.youtube.com/watch?v=uk8wXDhaYGo&feature=related