Olen seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta. Olen ollut tähän päivään asti onnellinen. Mutta nyt ajatuksiini on alkanut hiipiä se, olemmeko me tarpeeksi samanlaisia ihmisiä elääksemme yhdessä onnellisesti aina?
Minä ole sporttinen, harrastan liikuntaa 3-4 kertaa viikossa sekä pidän huolta ulkonäöstäni. Mieheni ei taas jaksa tai häntä ei kiinnosta urheilu. Satunnaisesti käymme yhdessä kävelemässä tai kesällä rullaluistelemassa. En ole tähän päivään asti saanut miestäni urheilemaan, vaikka niin kovasti olen yrittänyt. Unelmissani on aina ollut sporttinen mies.
Syön terveellisesti, mutta mieheni syö paljon roskaruokaa. Tämä hieman ärsyttää minua, koska haluaisin että hänkin oppisi terveelliset elämäntavat. Tiedän nimittäin työni kautta mihin rasvainen ruoka ja ylipainoisuus voi johtaa..
Olen myös erittäin energinen ja tykkään käydä kaupungilla, leffoissa ja ulkona. Mieheni taas tykkää katsoa sisällä tv:stä ja surffailla internetissä. Minua ärsyttää suunnattomasti, miksi aamulla heti herätessä täytyy avata tietokone ja juoda kahvit tietokoneen ruutua töllöttäen. Tämän sijasta, haluaisin keskustella kahden aamukahvin äärellä ja keskittyä vain toisiimme.
Haluaisin keskutella asioista ja mietinkin paljon asioita.. Mutta melkein aina minun täytyy tehdä se yksin. Mieheni kun ei halua turhaan stressata tai miettiä asioita. Suhteemme alussa kylläkin juttelimme pitkin yötä kaikesta.. mutta jotenkin se tuntuu nyt jääneen. Kaipaan sitä ihmistä, jonka kanssa voisi mennä pintaa syvemmälle. Mieheni kyllä sanoo, että voin kertoa hänelle askarruttavat asiat, mutta kun kerron ne, keskustelu tyssää hetken kuluttua, eikä miehelläni ole asiaan monesti mielipidettä.
Pelkään kovasti, että olemmeko sittenkin liian erilaisia ihmisiä, vaikka rakastan miestäni todella paljon.
Olenko vain liian vaativa vai mikä tässä mättää?
Minä ole sporttinen, harrastan liikuntaa 3-4 kertaa viikossa sekä pidän huolta ulkonäöstäni. Mieheni ei taas jaksa tai häntä ei kiinnosta urheilu. Satunnaisesti käymme yhdessä kävelemässä tai kesällä rullaluistelemassa. En ole tähän päivään asti saanut miestäni urheilemaan, vaikka niin kovasti olen yrittänyt. Unelmissani on aina ollut sporttinen mies.
Syön terveellisesti, mutta mieheni syö paljon roskaruokaa. Tämä hieman ärsyttää minua, koska haluaisin että hänkin oppisi terveelliset elämäntavat. Tiedän nimittäin työni kautta mihin rasvainen ruoka ja ylipainoisuus voi johtaa..
Olen myös erittäin energinen ja tykkään käydä kaupungilla, leffoissa ja ulkona. Mieheni taas tykkää katsoa sisällä tv:stä ja surffailla internetissä. Minua ärsyttää suunnattomasti, miksi aamulla heti herätessä täytyy avata tietokone ja juoda kahvit tietokoneen ruutua töllöttäen. Tämän sijasta, haluaisin keskustella kahden aamukahvin äärellä ja keskittyä vain toisiimme.
Haluaisin keskutella asioista ja mietinkin paljon asioita.. Mutta melkein aina minun täytyy tehdä se yksin. Mieheni kun ei halua turhaan stressata tai miettiä asioita. Suhteemme alussa kylläkin juttelimme pitkin yötä kaikesta.. mutta jotenkin se tuntuu nyt jääneen. Kaipaan sitä ihmistä, jonka kanssa voisi mennä pintaa syvemmälle. Mieheni kyllä sanoo, että voin kertoa hänelle askarruttavat asiat, mutta kun kerron ne, keskustelu tyssää hetken kuluttua, eikä miehelläni ole asiaan monesti mielipidettä.
Pelkään kovasti, että olemmeko sittenkin liian erilaisia ihmisiä, vaikka rakastan miestäni todella paljon.
Olenko vain liian vaativa vai mikä tässä mättää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Faktahan on se, että toista ihmistä et pysty muuttamaan, ainakaan nopeasti.
Ehkä teillä on se kuuluisa alkuhuuma mennyt ohi ja todelliset luonteet astuneet esille.
Kannattaa hienovaraisesti mainita, mistä kiinnostaa.
Jos ei mikään auta, niin vaihtoehtoja on kaksi: Tyydy kohtaloosi tai sitten etsi itseäsi vastaava mies.
Itsekään en ala edes tapailemaan, jos nainen ei harrasta MITÄÄN liikuntaa.
Edellisessä viestissä on aika hyvin kiteytetty asia, vaihtoehtoja on tosiaan kaksi. Itsekin olen pohtinut paljon sitä, että erityisesti tuo keskusteluyhteys on niin kauhean tärkeää, se että saa ajatuksilleen haastajaa ja vastapainoa ja mielipiteitä. Ei ole kovin kiva keskustella, jos keskustelu tyssää vain niiden omien ajatusten sanomiseen, jotenkin se murentaa parisuhdetta tai ehkä oikeammin parisuhteen syvenemistä toiselle tasolle.
Se, että jotkut asiat ärsyttävät kumppanissa on ihan normaalia, varmasti juurikin tuota alkuhuuman hälvenemistä. Voithan tietysti yrittää houkutella miestäsi mukaan lenkeille, mutta liika painostus ei oikein toimi.
Tsemppiä aloittajalle!
Tuollainen mies ei tule muuttumaan! Ajan ja iän kanssa vain pahenee ja kärjistyy nuo asiat. Tuon tyyppinen mies olettaa, että teet hänet omassa masennuksen tilassaan onnelliseksi ja jos et siinä onnistu, alkaa syyttely. Hän ei halua eikä ota omasta elämästään vastuuta, vaan odottaa, että jokin ulkopuolinen taho toimii onnen tuojana. Kun alkuuuman jälkeen kyllästyy sinuun ja energisyyteesi, alkaa helvetti. Sitten naisena alat karsimaa omia menojasi, koska miehet ovat niin taitavia manipuloijia...Miksi haluat tukahduttaa oman elämänilosi ja energisyytesi tuollaseen energiasyöppöön?!
Minä ole sporttinen, harrastan liikuntaa 3-4 kertaa viikossa sekä pidän huolta ulkonäöstäni. Mieheni ei taas jaksa tai häntä ei kiinnosta urheilu. Satunnaisesti käymme yhdessä kävelemässä tai kesällä rullaluistelemassa. En ole tähän päivään asti saanut miestäni urheilemaan, vaikka niin kovasti olen yrittänyt. Unelmissani on aina ollut sporttinen mies.
>> Niin, unelmissasi. Sinä rakastuit johonkin siinä miehessä. Rakastuitkohan nyt kuitenkaan ihan siihen mieheen vai rakastuitko unelmaan siitä millainen mies olisi tai voisi olla?
Syön terveellisesti, mutta mieheni syö paljon roskaruokaa. Tämä hieman ärsyttää minua, koska haluaisin että hänkin oppisi terveelliset elämäntavat. Tiedän nimittäin työni kautta mihin rasvainen ruoka ja ylipainoisuus voi johtaa..
>> Eli ette siis asu yhdessä ja tee yhteisiä ruokia? Jos olet hyvä kokki, niin voisit opettaa miehelle terveellisten ja MAUKKAIDEN ruokien kokkaamista yhdessä. Valitettavasti joitakin miehiä ei kiinnosta joku sellerisoppa, vaan sen ruuan pitää olla sellaista, mikä on terveellistä, mutta mikä myös maistuu sille miehelle, tai muuten et saa häntä koskaan syömään terveellisemmin.
Olen myös erittäin energinen ja tykkään käydä kaupungilla, leffoissa ja ulkona. Mieheni taas tykkää katsoa sisällä tv:stä ja surffailla internetissä. Minua ärsyttää suunnattomasti, miksi aamulla heti herätessä täytyy avata tietokone ja juoda kahvit tietokoneen ruutua töllöttäen. Tämän sijasta, haluaisin keskustella kahden aamukahvin äärellä ja keskittyä vain toisiimme.
>> Itelleni tuollainen loikoilu on ainoa tapa rentoutua. Kenties miehesi työ vie hänestä kaikki mehut, joten on pakko sitten vapaa-ajalla istua koneen äärellä, kun se on ainoa rentoutumiskeino. Kenties voisit yhdistää vastaavan rentoutumisen ja liikunnan jotenkin? Esim. kävisitte uimahallissa uimassa? Tai katsoisitte leffateatterissa myös sellaisia leffoja mitkä kiinnostaisivat sitä miestä, eivätkä vain sinua? Sillä ei mies muuten halua sinne lähteä katsomaan jotain tylsää leffaa kahdeksi tunniksi.
Ja jos mies tosiaan rakastaa sinua, niin sun ei tartte kuin ottaa häntä kädestä kiinni ja johdattaa sinne keittiön pöydän äärelle sun luo istumaan. Sanot että haluat nauttia hänen seurastaan, koska rakastat häntä. Mutta älä myöskään estä häntä lähtemästä sinne koneelle esim. 5-10min. yhteisen istumisen jälkeen. Vieroita tuo kone pois aamurutiineista pikkuhiljaa. Älä odota muutosta heti.
Haluaisin keskutella asioista ja mietinkin paljon asioita.. Mutta melkein aina minun täytyy tehdä se yksin. Mieheni kun ei halua turhaan stressata tai miettiä asioita. Suhteemme alussa kylläkin juttelimme pitkin yötä kaikesta.. mutta jotenkin se tuntuu nyt jääneen. Kaipaan sitä ihmistä, jonka kanssa voisi mennä pintaa syvemmälle. Mieheni kyllä sanoo, että voin kertoa hänelle askarruttavat asiat, mutta kun kerron ne, keskustelu tyssää hetken kuluttua, eikä miehelläni ole asiaan monesti mielipidettä.
>> Miehelläsihän on hyvä suhtautuminen elämään: rento ja stressi-vapaa. Mikset ottaisi siinä hänestä mallia? Liika ajatteleminen ja murehtiminen ei ole hyväksi kenellekään. Arki on tullut kuvioihin, ei sitä jaksa jutella koko yötä enää. Käytä siis aamu, päivä, iltapäivä tai ilta niihin hetkiin, kun haluat hänen kanssaan jostakin keskustella.
Valitettavasti kaikki eivät tunne kaikkia elämäntilanteita. Minunkin tyttöystäväni tykkää puhua vaatteista, mutta en minä osaa paljoa siihen kommentoida. Tykkään vaan kuunnella. Olisi typerää kommentoida jotakin, josta ei tiedä mitään. Se on aika mahdotonta. Voi vaan kuunnella ja kommentoida silloin kun pystyy - sen verran kuin pystyy. Olisit kiitollinen, että mies kuuntelee ja häntä kiinnostaa. Miehesi vaikuttaa enemmän sellaiselta ajattelijalta, eikä puhujalta. Itsekin enemmän ajattelen asioita kuin sanon niitä ääneen, koska tuntuu siltä, etten ole kovinkaan hyvä ilmaisemaan itseäni. Mikset vaan käyttäisi yhteistä aikaa juttelemiselle, ja juttele joskus asioista, joista miehesikin on kiinnostunut. Ei vaan omista asioista tai yleismaailmallisista asioista, jos miestä ei esim. kiinnosta politiikka. Puhu myös hänelle läheisistä asioista.
Pelkään kovasti, että olemmeko sittenkin liian erilaisia ihmisiä, vaikka rakastan miestäni todella paljon.
>> Jos rakastat, niin siinä on jo toivoa. Et voi seurustella unelman kanssa, vaan oikean miehen kanssa. Mietityttää, että tunnetko sinä nyt miestäsi sittenkään. Joitakin tapoja voi muuttaa, muttei hetkessä. Mutta sisimmältään ei voi muuttua kokonaan. Epäurheilullisesta ei välttämättä tule urheilijaa, ellei tämä löydä sellaista lajia, mikä tuntuu sopivalta. Ja se kipinä siihen pitää etsiä itse sisimmästään eikä joutua pakotetuksi siihen.
Olenko vain liian vaativa vai mikä tässä mättää?
>> Mättää ainakin se, ettet puhu hänelle näistä asioista. Kerro mikä sinua vaivaa. Keskustele.