Ikävä narsistia

Kummastelin tässä että miksiköhän ihmisen pitää kokea syyllisyyttä tunteistaan?

Tunteethan ovat kuitenkin osa itseämme. Ja toisaalta keino vapautua niistä ahdistusta aiheuttavista tunteista, jotka sokeuttavat meitä näkemään asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat.

Aloittajalle:

päästäksesi ikävästä sinusta on annettava anteeksi itsellesi. Ja kohdattava ikävä, se osa kaipauksesta, joka aiheuttaa kipua. Niin kamalalta kuin se tuntuukin. Se on kaivettava esille sieltä syvyyksistä, kunnes todella Tunnet, itket ja suret. Ja kun olet rauhoittanut, kirjoita asioita ylös mitä oivalluksia olet tehnyt. Ehkä saat vastauksia kysymyksiisi. Pidä puhelin kaukana. Jatka kirjoittamista niin kauan kuin mitä tunnet asioista. Rentoudu, meditoi. Laula. Maalaa. Luo.

Vastapainoksi hanki iloisia ja positiivisia kokemuksia. Opettele nauramaan. Elä.

Ja eräs asia; ole kiitollinen siitä että sinulla on tunteesi.

Olet varmaan jo lukenutkin Banderas_ ikävä narsistia.. jne.. -ketjun? Aiheethan koskettavat toisiaan. Ehkä saat lisäksi sieltä oman ketjusi lisäksi.

"Olen lukenut narsismista kaiken, mitä olen käsiini saanut, sekä netistä että kirjallisuudesta. Ymmärrän vaurion syntyneen jo varhaisessa lapsuudessa ja narsistin muuttumisen mahdottomuuden. Myös sen, ettei hän tiedosta kaikkea tekemäänsä ja aiheuttamaansa pahaa. Ymmärrän, mutta en hyväksy sellaista enää elämääni."

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asioita ja tuohan on ihan järkevää.

Tosin kannattaa myös muistaa että ratkaisua sinun ongelmiisi tai oloosi ei löydä sitä toisen persoonaa tai ongelmaa tutkimalla. Kannattaa nyt muistaa kiinnittää huomiota siihen omaankin hyvinvointiin toisen asioiden vatvomisen sijaan, tai vähintään ohessa.

"En tuntenut riemua hänen loukkaamisestaan, vaan omasta rohkeudestani lähteä, lopettaa epäterve suhde, joka oli suistanut elämäni raiteiltaan monissa asioissa."

Hyvä tyttö! Olet ollut rohkea ja vahva lähtiessäsi pois epäterveestä suhteesta. Muista, että nyt sinulla on mahdollisuus onneen ja tasapainoiseen elämään.

"Ja taas kuitenkin mietin häntä. Olenko lopullisesti traumatisoitunut suhteesta. Enkö enää pysty normaaliin ihmissuhteeseen? "

Ei eroa käydä läpi hetkessä, eri ihmisillä se vie eri ajan. Kuulostat fiksulta ja erittelet asioita selvästi. Traumoista en osaa sanoa, ehkä aika näyttää, mutta uskon, että halutessasi pääset suhteesta lopullisesti yli.

"Mikä on normalia?"

Heh, sen kun tietäisi:) MTasapainoinen ja tyytyväinen olo suhteessa olisi ainakin tavoiteltavan arvoisia asioita.

"Tein eroa vuoden ennen kuin pystyin lopullisesti lähtemään, kuinka helposti vajoaisin taas takaisin syövereihin? Onko vahvuuteni näennäistä, valehtelenko itselleni? "

Narsistista eroon pääseminen ei ole helppoa, ja sinä olet tehnyt sen. Palaatko suhteeseen ja jos palaat, niin jäätkö siihen ovat sinun itsesi päätettävissä.

Oli kuin itse olisin kirjoittanut.. Ehkä sitä joskus pääsee ja tuntee taas normaalin elämän...

Gradu
Parisuhteessa narsistin kanssa
”Luulin päässeeni taivaaseen, mutta jouduinkin maanpäälliseen
helvettiin”

http://narsistienuhrientuki-yhdistysavain-fi-bin.directo.fi/@Bin/7196b9670032b12ff5e7c0fb5b55fc50/1338479984/application/pdf/203424/Parisuhteessa narsistin kanssa 14.4.2009.pdf

HYVÄ KUN EROSIT. ITSE EROSIN NARSISTISTSA NOIN KUUKAUSI SITTEN. HÄN OLI JUURI TUOLLAINEN KUVAAMASI TYYPPI. MITÄÄN EN SAANUT KOSKAAN SANOA VASTAAN,MUUTEN SYNTYI TÄYS SOTA JA MINUT AJETTIIN ULOS. LÄHDIN KAHDESTI POIS ,MUTTA PALASIN HÄNEN LUOKSEEN. VIIMEINEN PISARA OLI, KUN KÄVI KIINNI MINUUN. SILLOIN TAJUSIN , ETTÄ NYT ON PAKKO LÄHTEE. SAMA VIKA MINULLA IKÄVÖIN HÄNTÄ KUITENKIN VIELÄ, KOSKA MEILLÄ OLI TOSI IHANIA AIKOJA MYÖS. MUTTA ELÄMÄ VOITTAA. OLEN MYÖS TERAPIAN TARPEESSA ,NIIN ALAS HÄN MINUT SAI. SE OLI HIRVEIMMÄT 4 VUOTTA ELÄMASSÄNI. MINUT ERISTETTIIN TÄYSIN YSTÄVISTÄ, SUKULAISISTANI. JOS MENIN JONNEKKIN ,OLI HAUKUT HUORAAMISESTA HETI TULTUANI KOTIIN. HUI,IHAN PUISTATTAA KUN AJATTELEN NIITÄ AIKOJA. ITKIN AAMUISIN,ITKIN ILTAISIN,AINA PAHAMIELI. JA TODELLA KYLMÄ TYYPPI,EI SEXIÄ,KUN SILLOIN KUN HERRA HALUSI,NOIN KERTA PARI KK.HYI HELVETTI MITEN SITÄ IHMINEN ALISTUU.NYT, ASUN OMASSA KODISSANI, EIKÄ KUKAAN IKINÄ HUUDA MULLE,EI SANO MITÄ PITÄÄ TEHDÄ. ELÄMÄ OIKEASTI ON IHANAA,KUNSAA ELÄÄ...! VOIMIA SULLE ALOITTAJA,KYLLÄ SINÄ SELVIÄT. IHANAA KESÄÄ

Tuo ikävä on vaarallinen tunne..itse tosiaan kirjoitin siitä joitain kuukausia sitten tänne samalle palstalle ja siihen tulikin paljon vastauksia.

Painiskelin ja valitettavasti painiskelen edelleenkin samojen asioiden kanssa, eli ikävää on vieläkin jäljellä. Toisaalta on myös elämäniloa ja jotain positiivistakin.

Narsisti silti seuraa kuin haamu, en ole häntä pystynyt kohtaamaan tai ottamaan mitään yhteyttä jyrkän eromme jälkeen. Kerran näin hänet etäältä ja meinasin kaatua siihen paikkaan.

Olen pohdiskellut koko kevään samoja ajatuksia kuin sinäkin, toisaalta kaivannut niin paljon hyviä hetkiä että se on saanut minut harkitsemaan yhteydenottoa (tai ainakin toivomaan yhteydenottoa häneltä), toisaalta taas pelännyt niin paljon kylmyyttä, halveksuntaa ja empatian puutetta mikä hänestä huokuu.

Tuntuu välillä että toivoa paremmasta tulevaisuudesta on, pitää vain yrittää välttää jäämästä narsistin ansaan ajattelemalla häntä joka päivä...tuntuu että hän on vieläkin läsnä elämässäni vaikka edellisestä kohtaamisesta on jo pitkä aika.

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Minäkin tällä hetkellä yritän selviytyä erosta narsistisesta miesystävästä. Hän veti ja vetää minua vieläkin kuin magnetti, minun pitää pysyä lujana. Onnen hetket hänen kanssa olivat niin ihania. Ja huonot hetket olivat kamalia, lyöntejä ja haukumisia ihan kaikista mikä liittyi sinun, sinun koti, lapset ja perheesi jne. Sain syvän haavan sieluni tästä suhteesta, aika parantaa haavat sitä. Yritän jaksaa päivä kerrallaan.
Voimia sinulle eheytymisessä

Narsistisen luonnehäiriön kanssa eläminen jättää jälkensä.

kun tuskan, ikävän ja valheellisen kaipauksen jälkeen pääsee edes vähän omilleen, joko vanhaan tai uuteen elämään, missä ei ole mitätöintiä, syyllistämistä tai kiristämistä, sitä saa alkuvaiheen ymm
ärryksen onnellisesta elämästä ja vapaudestaa. Siitä, mitä narsistin kanssa ei koskaa voi olla. Niin silloin alkaa pollku pois vankilasta. Nopea tai pitkä....mutta suunta kohti kaunista vapautta.

Ei enää ahdistuta, syyllisyytä, pelkoa, korvaamista, miellyttämistä, ylemääräistä sopeutuneisuutta, itsesä mitätöintiä, rajoituksia jne...

Ja silti kaipaat....ymmärrä että kaipaat sitä hyväksyntää ja rakkautta mitä et koskaan saanut vaikka annoit kaikkesi...ja enemmänkin.

Narsistille sille ei ole väliä. Revi vaan sielusi rikki ja lahjoita se hänelle, mutta älä odota mitään vastavuoroisuuta. Hän ei luvannut mitään, antoi vain ymmärtää vaatimuksensa. Sinulla ei ole oikeutta hänellä on...

...siis ymmärrä, että narstin tunteet ja odotukset ovat sinun realiteettiesi yläpuolella. Sinä olet syyllinen kaikkeen tuskaan ... ja hyväksyt sen...yrität olla entistäkin parempi, täydellisempi, suostuvaisempi. nöyrempi.

Älä huuda, älä vaikeoi, pidä tunteesi oikeudesta ja rakkaudesta sisälläsi. Sillä hän on oikutettu ja tietää, mitä rakkaus on. Ole hiljaa, sillä muuten sinut ja tunteesi paikan valtaa joku muu. Pidä kiinni valheesta, siitä mitä näit, ja jota lannoitit sisimälläsi. Et voi laskea irti, vaikka tiedät totuuden. Se on liian julma kohdattavaksi vaikka se seisoo ovellasi.

Jokainen loppuva ihmissuhde on pieni kuolema, sanotaan. Sinulle se on iso kuolema, lopullinen. Ei ole elämää after life. Hän imi kaiken, ja se vähä, mitä jäi on hänen omaisuuttaan. Lanka sinun ja hänen välillään. Kukaan sitä ei voisi katkaista, vaikka täyttäisi tilan. Sinussa on aina hänen leimansa, se ei kulu, haalistu. Uusi aamu, sama jälki.

Onpas tuttuja tarinoita.. "kiva" huomata ettei ole yksin tällaisessa elämässä.
Itse olen ollut yli 10 vuotta parisuhteessa narsistin kanssa. Sairastan MS-tautia. Minulla on poika.Ostimme miehen kanssa yksikerroksisen talon n.kahdeksan vuotta sitten,silloin narsismi ikäänkuin puhkesi.. Talo on molempien nimissä. Tuntuu tosi pahalta,kun olen antanut tämän jatkua,ja jatkua. Ja tässä kirjoittaessani tulee tippa silmään,koen itseni niin huonoksi. Olen pitkään halunnut miehestä eroon. On pitänyt pojan kanssa muuttakin,mutta aina tulee paha mieli siitä,että poika joutuu lähtemään kodista (oli kahden,kun muutimme tänne)ja aina vaan mies osaa taas olla niin mukava.. Hän lisäksi käyttää runsaasti alkoholia,mikä pahentaa "oireitaan". Olen aina ollut reipas ja aikaansaapa,rohkeakin. Itsevarmuus on muisto vain! Pelottaa ja jännittää "ihan hölmöissä" paikoissa..esim.hissi,.Tuntuu siltä,että talon myynti voisi olla osa ratkaisua,mutta toisi tullessaan ikävän taloa kohtaan. Toisaalta. Koti on siellä missä sydänkin. Olipas hienoa,kun sai purkaa olojaan!

Otsikko kuva hyvin tilannettani yöllä 3 .Jos toimisin heti siitä ei seuraisi mitään hyvää,pitäisikö ottaa yhteyttä? Haluaisin tavallaa.

Narsismin rikkoma minuus, se on tuskainen olotila. Se tosin on myös mahdollisuus rakentaa itsestään jotain parempaa ja terveempää itseä ja muita kohden. Narsismia sairastavat osaavat löytää sellaisia ns. sokeita pisteitä tai vastaavia, joihin tietoisesti iskevät toisessa. Se on yksi syy, miksi suhteen jälkeen on paha olo. Sen takia narsismia sairastava rikkookin kohteensa minuuden, jotta saa muokattua kohteestaan sellaisen kuin haluaa. Mielisairas ihminen saa jopa toisen muuttumaan pahimmillaan narsistiseksi, kun toinen "hädissään" alkaa kopioimaan toisen käyttäytymismallia. Ajatuksella, että sitten saa aitoa rakkautta, kun onkin samanlainen.

Jos on mahdollisuus hieman tutkia itseään, niin löytää itsestään myös käsittelemättömiä asioita, joita voi työstää yksin, hyvän ystävän kanssa tai vaikka terapiassa. Itse löysin vihdoista viimein vahvuuden itsestäni, vahvuuden, jossa osaan pitää rajani ja tarpeeni tiedossa ja niiden systemaattinen rikkominen tulee jatkossa olevaan tulipunainen red flag samantien.