Miksi meitä ei tueta

Millainen hoitosuhde sinulla ja tyttärelläsi on? Lääkitys? Lääkitys terapia? Terapia yksistään? Millaisessa työssä olet?

Itse olen sairastanut kyseistä sairautta nyt viimeiset 25 vuotta. Työni on onneksi sellaista että voin sitä tehdä kotoa käsin. Viime vuosina olen tilannut kaikki ruokatarvikkeet netistä....Onhan tämä vaikeaa, joskus todella, todella vaikeata, mutta aina jotenkin seuraavaan päivään pääsee..Itse olen sinua liki 10 v vanhempi, jo isoäiti.

Mikä muuttuisi jos muuttaisit maasta? Ja teitä muuttaisi sitten varmastikin koko perhe, ainakin tyttäresi on alaikäinen.

Olet kynnysmattona niin kauan kuin annat sellaisena itseäsi kohdeltavan. Voithan katkaista välit jos katsot että siitä on apua, miksi muuttaa?

Monen kuukauden mietinnän jälkeen lopputulos on sama. Agorafobiani johtuu arvottomuuden ja hylkäämiskokemuksieni summasta. Äitini on mm laittanut minut vieraassa kaupungeissa asioilleen alle 6 vuotiaana (kauppaan) ja pakottanut ovesta ulos kun pelkäsin lapsia jotka kiusasivat minua.. äitini vain nauroi.

Käyn nykyään jo yksinkin kaupoissa ja pääsen ns mukavuus säteellä noin 30-40 km kotoa ilman isompaa ogelmaa..

Ongelmani ovat siis ainoastaan isot torinomaiset ja peltoaukeat sekä suuret marketit/ostarit. Ei oven avaaminen ja ulos meno.. Lääkitys on ok, terapiaa saan. Terapeuttini on kannutanut muuttamaan isompiin ympyröihin ja hankkimaan uusia ystäviä..

Ulkomaille muutto on aina ollut haaveenani. Ajattelin ensin ranskaa, mutta ehkäpä kokeilemme ensin vaan parin kuukauden oleskelua ulkomailla ennen päätöstä. Ainahan tänne pääsee takaisin..

Sukulaisilla on hyvin tarkkaan tiedossa pelkoni ja ahdistukseni, ne asiat lienee osin heillekin kokemuksena tuttuja osin. Molemmat sisareni sairastavat pahaa työnarkomaniaa, eli tekevät työtä minimissään 10-12 tuntia vrk. Toinen on työskennellyt niin "ahkerasti" että niska ja selkäranka ovat rappeutuneet ja burnout on jokatoinen vuosi.. Toinen on narsisitinen, ahne ja kuvittelee omistavansa vähintään koko maailman..

Koen että minulla ei ole mitään menetettävää jos lähden. Koen myös että ongelmistani huolimatta olen selvillä siitä kuka olen. Minusta sisareni hakevat onnea elämäänsä ainoastaan työn ja rahan keinoin (ja eihän se ole onnistunut..)