Exäni on ollut koko aikuiselämänsä (nyt 40v.) ilman ystäviä. Hän on ollut ystävä vain ex-exänsä ja minun kanssani. Olen muuttanut pois hänen luotaan keväällä ja minua on jäänyt askarruttamaan se, miten hän pärjää eroprosessissa, kun ei tunne ketään eikä voi kenenkään kanssa jakaa mitään asioita enää. Joskus sanoi, ettei tarvitse ketään, ei halua ystäviä, vaikka tiedän, että myös kärsii siitä, että kaikki vapaa-ajan ihmissuhteet on tulleet puolison kautta. Eivätkä ne puolison kautta tulleet ysätävt ole niin kiinteitä kuin "ihan omat" ystävät, koska erotilanteissa usein (tai ainakin tässä tapauksessa ja hänen ex-exänsä) puolison ystävät jäävät puolison ystäviksi. Minunkaan ystäväni eivät halua olla exäni kanssa tekemisissä, koska pitävät häntä ylimielisenä ja etäisenä. Miten pärjää henkisesti sellainen henkilö, joka ei jaa hyviä tai huonoja asioita kenenkään kanssa?
Ystävättömyys
Lurppakorva
1160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ole hänen tukenaan siinä mielessä, että tarjoat tarvittaessa keskusteluseuraa? Voit myös yrittää saada hänelle kontakteja, jos tulee hyvä tilaisuus. Siis kun huomaat jonkun yhdistävän tekijän niin voit keksiä jonkun tekosyyn miksi heidän kannattaisi olla yhteydessä esim."kaverini tarvitsisi apua koiransa kanssa, ja sinähän olet eläinlääkäri" tai jotain, heh? Tai kehottaa häntä ammattiauttajalle jos kyse on masennuksesta tai jostain muusta mielen häiriöstä?
Oikein muuta et voi tehdä. Hienoa että kuitenkin välität.