Olen nyt jo jonkin aikaa katsellut sinkku-ystäväni touhuja kauhulla. Häntä tuntuvat nykyään kiinnostavan pelkästään varatut miehet ja harvemmin se pelkäksi kiinnostukseksi jääkään. Hänelle esimerkiksi monen vuoden seurustelu ei merkitse mitään vaan tuntuupa jopa, että jos mies on esimerkiksi menossa naimisiin, sitä suurempi "saalis" on kyseessä. Ja useinpa hän leuhkii uusilla valloituksillaan, kun sai esimerkiksi polvilleen kuusi vuotta avoliitossa eläneen miehen. Jotenkin varattujen miesten kaato tuntuu nostavan hänen statustaan, omasta mielestään. Olen huomannut, että hän usein myös selittää varattujen katselevan häntä koko ajan, mutta harvemmin hän selittää samankaltaisia juttuja sinkkumiehistä. Varatut tuntuvat kiinnostavan todella paljon enemmän, valitettavasti.
Mikäpä siis olisi syynä kyseisenlaiseen toimintaan!? Olen tullut siihen tulokseen, että suurin syy on ehkä hänen menneisyytensä, jossa hän itse joutui pahoin petetyksi. Tavallaan hän kostaa alitajuntaisesti (tai jopa tahallaan) oman pahan olonsa täysin tuntemattomiin (ja valitettavasti myös tuttuihin ihmisiin). Toinen syy on ehkäpä se, ettei hän ole löytänyt rinnalleen vielä sitä oikeaa ihmistä. Siksipä hän katkerana haluaa rikkoa myös kaikkien muiden onnellisten parien välit...tai ainakin näyttää, ettei todellista rakkautta ole olemassakaan.
Olen koittanut häneltä joskus varovaisesti kysyä, eikö hänestä tunnu yhtään pahalta olla varattujen kanssa. Se ei ole kuulemma hänen ongelmansa eikä häntä kiinnosta yhtään miten muiden suhteiden käy. Jotenki todella lapsellista ja ehkäpä jopa säälittävää.
Tavallaan tuntuu puhua omasta parhaasta ystävästään näin, mutta osana huoleeni on myös se, että itse satun seurustelemaan onnellisesti. Väkisinkin mieleeni nousee ajatus, että milloin ystäväni keksii käydä käsiksi minun kultaani!? Siinähän olisi vielä tavallista enemmän saavutusta kuin baarituttavuuksissa. Oman pelkoni lisäksi minua säälittävät petetyt tyttöystävät, katuvat miehet ja varsinkin oma ystäväni. Tuskinpa hän loppupeleissä on monellekaan varatulle miehelle kuin "pientä kivaa". Kukapa voi ottaa tuollaista ihmistä koskaan tosissaan?
Mikäpä siis olisi syynä kyseisenlaiseen toimintaan!? Olen tullut siihen tulokseen, että suurin syy on ehkä hänen menneisyytensä, jossa hän itse joutui pahoin petetyksi. Tavallaan hän kostaa alitajuntaisesti (tai jopa tahallaan) oman pahan olonsa täysin tuntemattomiin (ja valitettavasti myös tuttuihin ihmisiin). Toinen syy on ehkäpä se, ettei hän ole löytänyt rinnalleen vielä sitä oikeaa ihmistä. Siksipä hän katkerana haluaa rikkoa myös kaikkien muiden onnellisten parien välit...tai ainakin näyttää, ettei todellista rakkautta ole olemassakaan.
Olen koittanut häneltä joskus varovaisesti kysyä, eikö hänestä tunnu yhtään pahalta olla varattujen kanssa. Se ei ole kuulemma hänen ongelmansa eikä häntä kiinnosta yhtään miten muiden suhteiden käy. Jotenki todella lapsellista ja ehkäpä jopa säälittävää.
Tavallaan tuntuu puhua omasta parhaasta ystävästään näin, mutta osana huoleeni on myös se, että itse satun seurustelemaan onnellisesti. Väkisinkin mieleeni nousee ajatus, että milloin ystäväni keksii käydä käsiksi minun kultaani!? Siinähän olisi vielä tavallista enemmän saavutusta kuin baarituttavuuksissa. Oman pelkoni lisäksi minua säälittävät petetyt tyttöystävät, katuvat miehet ja varsinkin oma ystäväni. Tuskinpa hän loppupeleissä on monellekaan varatulle miehelle kuin "pientä kivaa". Kukapa voi ottaa tuollaista ihmistä koskaan tosissaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikkien osapuolien kannalta jutun tekee surkeaksi se, että varatut ovat todella helppoja. Varsinkin naimisiin aikovilla tuntuu olevan pakokauhu. Mikä varattuja miehiä vaivaa?
On se vaan kumma juttu, että varatuilla on paljon enemmän mahdollisuuksia naisten suhteen. Omalla kohdallani, kun olin sinkkuna pitkään ja yritin montaa naista niin eipä ollu mitään mahdollisuuksia. Heti kun aloin seurustelemaan niin johan alkoi useita tilaisuuksia tulemaan. Tosin naiset lopettivat yrittämisen heti kun kerroin että olen hyvässä suhteessa enkä aio naista vaihtaa.
Sinkkunaisena minulla taas tullut vastaan iskuyrityksiä nimenomaan varatuilta miehiltä, mikä "inhottavampaa" sinänsä, että kaikilla heillä on pienet vauvat kotona!
Tuntuu karulta ajatella, jos itse olisin vaimona kotona pienen vauvan kanssa ja mies huitelee...
kaverisi on SKITSOFREENIKKO!
Ehkä ystäväsi ei halua sitoutua, niin seurustelemalla varattujen ei sitä pelkoa yleensä ole. Ja jos on tullut petetyksi entisessä suhteessaan, niin sitä vaikeampi on alkaa luottamaan uuteenkaan suhteeseen,joten siksi nuo tilapäiset varatut miehet ovat 'turvallinen' vaihtoehto saada seuraa mutta ei sitoutua.
Pelko sitoutua uudestaan voi olla se joka saa iskemään varattuja. Toisaalta taas jos tietää toisella olevan hyvä ja pitkä suhde se antaa kuvan, että toinen on kunnollinen ja luotettava, ei yhtään samanlainen kuin ex. Ja kun yht'äkkii huomaakin kun toinen on saavutettu iskee pelko ja paniikki ja pettymys... ei hän ollutkaan sen parempi kuin muutkaan.
Varmaan jokainen käy jossain määrin lävitse omia pettymyksiään totaalisesti huonon parisuhteen jälkeen ja haluaa kostaa jotain. Mutta jos siitä tulee kierre ja samaa kaavaa toistaa toistamiseen niin pitäisi lähteä hakemaan syytä jo siihen miksi niin tekee. Ja ystävät voivat vain auttaa. Ehkä hän kuuntelee vaikka vastauksista ei niin voisi päätellä. Sillä itselleen on vaikea myöntää olevansa väärässä. Varsinkin jos tuntee tekevänsä oikein.
Alkuperäisen kirjoittajan ystävällä on nyt jokin hätänä, eikä kukaan oikein osaa auttaa jos hän ei itse anna. Mutta yrittää pitää kuitenkin... Silläkin uhalla, että menettää ystävän tai ystävä kohdistaa oman epävarmuutensa ja vihansa häneen. Jonain päivänä hän kuitenkin osaa olla onnellinen ystävästään ja tämän saarnoista.
Ei kun jaksamista ja pidetään kaikki huolta rakkaistamme...
Olen itsekin huomannut saman asian että varatut miehet kiinnostaa naisia. Annoin joskus huvikseni vinkinkin näillä palstoilla miehille jotka eivät saa naista, laittaa sormus sormeensa ennenkuin lähtee baanalle, niin eiköhän ala vipinä käydä ympärillä, ja joku mies vastasi että on kokeillut ja että toimii!! Eikö tämä kerro jotain joidenkin naisten moraalista? Luulevatko naiset että varatuilla ei olisi tauteja vai mistä kysymys? Tietysti tuo mainitsemasi egon kohennuskin varattuja pokaamalla on totta.
Puuttumatta sen enempää ystävättäresi ongelmaan ihmettelen näiden miesten toimintaa. Heistä siis valtaosa on valmis menemään sänkyyn kenen tahansa kanssa kun vähän houkuttelee. Tai oikeastaan en ihmettele; näinhän tilanne oli myös parikymmentä vuotta sitten, kun itse olin runsas parikymppinen, kuljin kapakoissa ja iskin miehiä. Todellisuudessa kaipasin vakituisa kumppania mutta eipä siellä kapakoissa juuri muuta ollut kuin varattuja miehiä, jotka itse olivat hyvin aloitteellisia. Lopulta totesin, että mitäpä minä noiden moraalia tai parisuhdetta suren kun he eivät sitä tee itsekään. HE ITSEHÄN OVAT VASTUUSSA OMISTA TEKEMISISTÄÄN JA SUHTEENSA/LIITTONSA HOIDOSTA. Miksi en käyttäisi heitä, kun he kerran tarjoutuvat käytettäväksi ja todennäköisesti he harrastivat sitä muidenkin kanssa.
Onneksi nuo ajat ovat kaukana takana mutta noiden kokemusten jälkeen en ainakaan itse ole ikinä sinisilmäinen mieheni suhteen.
En surisi sitä, että ystävättäresi mahdollisesti rikkoo jonkun liittoja. Miehet itse aikuisina ihmisiä ovat toiminnastaan vastuussa - vai voiko heitä todella kutsua aikuisiksi?
Ystävättärestäsi sen sijaan voisi olla huolissaan hänen oman hyvinvointinsa ja tulevaisuutensa vuoksi. Mutta luulenpa, että aika korjaa tilanteen ja hän muuttaa elämäntapaansa.
Kiitos kaikille mielipiteistä. Itse olen samaa mieltä, että myös varatut ovat ärsyttävän helppoja nakkeja eikä montakaan edes kaduta edellisen illan/yön tekemiset. Kuitenkin myös ystävässäni (niin kuin niissä kaikissa muissakin varattujen perässä juoksevissa) on vikaa...missä on heidän moraalinsa!? Itse kun en todellakaan olisi miehen kanssa jos tietäisin tämän olevan varattu. Silti tuntuu, että usein sormus on kuin magneetti sinkkunaisille.
Ehkä osaksi ystäväni "toiminta" on myös aivan normaalia, jos pelkää aloittaa uutta suhdetta, mutta ei sen siivellä voi pilata myös muiden suhteita. Usein tuntuu, että mitä onnellisemmin pari on yhdessä sitä enemmän se sinkkua kiinnostaa. Se tuntuu myös pahalta, että ystävääni ei kiinnosta, onko mies oman kaverin, tuttavan tai jopa sukulaisen poikaystävä/aviomies...tavallaan "miehenkipeys" ylittää kaikki rajat ja pakottaa rikkomaan "sääntöjä".
Eräs vastauksista avasi myös silmäni sen suhteen, että ystävälläni on jokin hätänä. Itse olettaisin, että hän käy edelleen läpi edellisiä suhteitaan ja hoitaa pahaa oloaan vähän väärin keinoin. Tästä lähin yritän puhua hänen kanssaan vielä enemmän (ennenkin jo todella paljon) kaikista menneistä jutuista ja selvittää niitä paremmalla tavalla.
Haluaisin vielä myös sen sanoa, että minusta pettämistä ei ole vain seksi, vaan myös suuteleminen menee samaan sarjaan. Ystäväni ei siis ole sängystä sänkyyn hyppijä, muttei sekään ole mahdoton ajatus. Mielestäni kuitenkin varatun miehen tulisi itse tietää rajat ja että "kiihkeä nuoleminenkaan" jonkun naisen kanssa tuskin olisi tyttöystävän mieleen.
Palailenpa taas asiaan.