Aloitin juuri uudessa työpaikassa hyvällä asenteella ja iloisin mielin. Ne haihtui kuitenkin nopsaan, kun huomasin, että minua kouluttava henkilö kohtelee minua huonosti. Hän moittii etten saa mitään aikaan, vaikka vasta opettelen uusia työtehtäviäni ja todellakin teen parhaani ja olen itse tyytyväinen työpanokseeni.
Hänen mielestä en saisi olla sekuntiakaan pois työtehtävieni parista. Sain häneltä huudot, kun olin 5min selvittämässä erästä työhön liittyvää asiaa. Itse hän sen sijaan viipyy juoruamassa toisen tiimin työntekijöiden kanssa. Oma tiimini ei puutu tämän henkilön käytökseen eikä tue minua.
Tämä henkilö myös tarkasti kuinka pitkään viivyn kahvitauoilla, vaikken niitä venytäkään. Sekään ei tätä kiusaajaa miellytä, jos jään tekemään omat työtehtäväni loppuun, enkä pääse samaan aikaan kahvitauolle kuin muut. Pitäisi kuulema ajoittaa tehtävät paremmin.
Hän on myös sanonut, että olen väärässä paikassa ja ettei minulle pitäisi edes maksaa palkkaa. Hän sanoi itsekin, että on minulle vähän ilkeä.
Olen yrittänyt olla kovana, olen puolustautunut ja yrittänyt olla välittämättä koko henkilöstä. Kaikesta huolimatta tällainen syö kyllä motivaatiota ja pelkään, että ajan mittaan tilanne vaan pahenee. Ei enää kiinnostaisi töihin mennä. Koeaikaakin vielä on, joten voisin vain ilmoittaa etten enää tule, mutta sitten olisin työtön. Ystävät ja sukulaiset neuvovat vaan pysymään lujana ja jatkamaan töissä.
Olen ennenkin ollut vastaavassa tilanteessa. Minua kouluttanut henkilö alisti minua ja se päättyi vasta, kun tämä henkilö lähti yrityksestä. Silloinkaan työtoverit eivät puuttuneet asiaan, vaan antoivat kiusaajan vaan kiusata.
Mitä tekisi? Otanko vain hatkat? Kyllähän niitä töitä aina löytyy, muttei välttämättä niin sopivaa paikkaa, kuin mitä tämä työ nyt on.
Hänen mielestä en saisi olla sekuntiakaan pois työtehtävieni parista. Sain häneltä huudot, kun olin 5min selvittämässä erästä työhön liittyvää asiaa. Itse hän sen sijaan viipyy juoruamassa toisen tiimin työntekijöiden kanssa. Oma tiimini ei puutu tämän henkilön käytökseen eikä tue minua.
Tämä henkilö myös tarkasti kuinka pitkään viivyn kahvitauoilla, vaikken niitä venytäkään. Sekään ei tätä kiusaajaa miellytä, jos jään tekemään omat työtehtäväni loppuun, enkä pääse samaan aikaan kahvitauolle kuin muut. Pitäisi kuulema ajoittaa tehtävät paremmin.
Hän on myös sanonut, että olen väärässä paikassa ja ettei minulle pitäisi edes maksaa palkkaa. Hän sanoi itsekin, että on minulle vähän ilkeä.
Olen yrittänyt olla kovana, olen puolustautunut ja yrittänyt olla välittämättä koko henkilöstä. Kaikesta huolimatta tällainen syö kyllä motivaatiota ja pelkään, että ajan mittaan tilanne vaan pahenee. Ei enää kiinnostaisi töihin mennä. Koeaikaakin vielä on, joten voisin vain ilmoittaa etten enää tule, mutta sitten olisin työtön. Ystävät ja sukulaiset neuvovat vaan pysymään lujana ja jatkamaan töissä.
Olen ennenkin ollut vastaavassa tilanteessa. Minua kouluttanut henkilö alisti minua ja se päättyi vasta, kun tämä henkilö lähti yrityksestä. Silloinkaan työtoverit eivät puuttuneet asiaan, vaan antoivat kiusaajan vaan kiusata.
Mitä tekisi? Otanko vain hatkat? Kyllähän niitä töitä aina löytyy, muttei välttämättä niin sopivaa paikkaa, kuin mitä tämä työ nyt on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mä olen nyt kattonut työpaikka kiusaamista niin kauan että se on vieny mut tähän pisteeseen
:
en saa nukuttua
en saa syötyä
olen alipainoinen
itken kokoajan
stressaan vapaapäivinäkin
pelkään mennä töihin
pelkään että minun fyysistä koskemattomuuttani loukataan työpaikalla
joudun syömään mielialalääkkeitä
ota hyvä ihminen niin nopeet lähöt sieltä kun vaan voit, ettet ajaudu samaan tilanteeseen. mieluummin sitä työttömyystuella tai ansiopäivärahalla elää kun ajaa itsensä henkiseen helvettiin.
Kiitos arvokkaasta neuvostasi. Harkitsen lähtemistä todella ja laitoin jo työpaikkahakemuksia muualle menemään.
Tiedän, mitä se on, kun illalla uni ei tule silmään kun miettii vain työasioita, näkee painajaisia työpaikalta, ruoka ei maistu tai maistuu liikaakin, lääkärit tuputtaa masennuslääkkeitä muttei oikeita ratkaisuja, mikään ei tunnu miltään, itkettää eikä itkusta ja huudosta meinaa tulla loppua. Itku loppuu vasta kun on niin väsynyt ettei pysty enää edes itkemään.
Toivon sinulle parempaa vointia ja muista, että tuosta tilanteesta pystyy selviämään. Itse selvisin (ja nyt pelkään joutuvani uuden työn myötä samaan tilaan uudestaan). Kokeile tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäsi mukavilta - edes pikkuisen mukavilta. Se on tie ylös.
Osta mukavia lehtiä, käy kirjastossa, kuuntele musiikkia, leivo, syö leivonnaisia, ota vitamiineja, käy kävelyllä, katsele elokuvia, juo kahvia tai mitä tahansa muuta itsellesi mukavaa - ja ennen kaikkea sano KYLLÄ asioille, jotka ovat itsellesi mieluisia ja EI kaikelle sille, mikä ylittää sinun rajasi. Kun omaan elämään saa hallinnantunteen, mielekkyys palaa vähitellen. Näin uskon. Vielä kun itsekin osaisin noudattaa omia ohjeitani! Mutta opettelen koko ajan.
Parempaa huomista sinulle ja kaikille kohtalotovereille!