En ymmärrä olettamuksia, joiden mukaan lähes poikkeuksetta oletetaan, että ns. toinen nainen/ mies haluaisi saada parisuhteen varatun kanssa. Kakkosia toki on aina syyllistetty, mutta on naiivia ajatella, kaikki kaikki haluavat automaattisesti sitoutua jonkinlaiseen liittoon. Eivät kaikki halua mitään yhteisiä asumisjärjestelyitä, vaan säilyttää oman elämän ja joskus varattu on sellaiseen suhteen hyvä vaihtoehto. "varatut eivät pyöri nurkissa" ;)
Itselläni on takana pitkä avioliitto, enkä puolison kuoltua (jäin suhteellisen nuorena leskeksi) halunnut ketään asumaan kotiini. Minulla oli parin vuoden suhde vapaan miehen kanssa, mutta minua ahdisti miehen tarve vakiintua/sitoutua, kun itse en sellaista halunnut. Sen sijaan tapasin fiksun varatun miehen, joka elää elämäänsä, eikä halua tunkea minun elämääni. Toki hän puhui joskus eroamisaikeistaan ja meidän vakiintuneemmasta suhteesta, mutta sellaiset puheet ahdistivat ja hämmensivät minua. En halua ketään ristikseni, mutta haluan kuitenkin miehen, joka on jollain tavoin taka-alalla elämässäni (kun minulle sopii). En tuo häntä kotiini ja on itsestään selvää, etten mene hänen kotiinsa (en haluaisi, eikä hänkään).
Suhde kesti vuosia. Toki pohdin hänelle tilannetta ja empatisoin hänen vaimoaan, mutta miehen mielestä minun ei kuulunut ajatella sellaisia (se oli hänen ongelmansa). En ymmärrä, miksi suhteita ei voisi olla, mikäli se tyydyttää molempia osa-puolia. En siis ikinä, enkä missään tapauksessa halunnut hänen eroavan, jolloin minun olisi pitänyt tehdä suhteessa ratkaisuja. Sittemmin niitä asioita ei enää pohdittukaan. Olimme kuin seurusteleva pari ilman sitoumuksia mihinkään. Minulla ei ollut tuolloin muita suhteita, vaan olin "uskollinen hänelle". Hänelläkään ei ollut vaimonsa lisäksi muita.
Ja; teille, jotka provosoidutte: mikäli oma puolisoni aikoinaan ei olisi ollut täysin tyytyväinen liittoon, olisin sallinut hänelle suhteen ja voinut jatkaa silti liittoa. Kuten annoin varatunkin pitää kulissinsa. Omaisuuksia tms. ei tarvinnut jakaa ja pikku-vaimo sai pitää fasadinsa.
PS. lopetin suhteen kuudeen vuoden jälkeen, kun se(kään) ei antanut minulle enää mitään. Nyt en halua mitään suhdetta.
Itselläni on takana pitkä avioliitto, enkä puolison kuoltua (jäin suhteellisen nuorena leskeksi) halunnut ketään asumaan kotiini. Minulla oli parin vuoden suhde vapaan miehen kanssa, mutta minua ahdisti miehen tarve vakiintua/sitoutua, kun itse en sellaista halunnut. Sen sijaan tapasin fiksun varatun miehen, joka elää elämäänsä, eikä halua tunkea minun elämääni. Toki hän puhui joskus eroamisaikeistaan ja meidän vakiintuneemmasta suhteesta, mutta sellaiset puheet ahdistivat ja hämmensivät minua. En halua ketään ristikseni, mutta haluan kuitenkin miehen, joka on jollain tavoin taka-alalla elämässäni (kun minulle sopii). En tuo häntä kotiini ja on itsestään selvää, etten mene hänen kotiinsa (en haluaisi, eikä hänkään).
Suhde kesti vuosia. Toki pohdin hänelle tilannetta ja empatisoin hänen vaimoaan, mutta miehen mielestä minun ei kuulunut ajatella sellaisia (se oli hänen ongelmansa). En ymmärrä, miksi suhteita ei voisi olla, mikäli se tyydyttää molempia osa-puolia. En siis ikinä, enkä missään tapauksessa halunnut hänen eroavan, jolloin minun olisi pitänyt tehdä suhteessa ratkaisuja. Sittemmin niitä asioita ei enää pohdittukaan. Olimme kuin seurusteleva pari ilman sitoumuksia mihinkään. Minulla ei ollut tuolloin muita suhteita, vaan olin "uskollinen hänelle". Hänelläkään ei ollut vaimonsa lisäksi muita.
Ja; teille, jotka provosoidutte: mikäli oma puolisoni aikoinaan ei olisi ollut täysin tyytyväinen liittoon, olisin sallinut hänelle suhteen ja voinut jatkaa silti liittoa. Kuten annoin varatunkin pitää kulissinsa. Omaisuuksia tms. ei tarvinnut jakaa ja pikku-vaimo sai pitää fasadinsa.
PS. lopetin suhteen kuudeen vuoden jälkeen, kun se(kään) ei antanut minulle enää mitään. Nyt en halua mitään suhdetta.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Hieno kirjoitus aivan kuin omasta elämästä.
Tosin suhteeni kestänyt vasta vuoden, sopii niin hyvin elämääni nyt.
Ihanaa kesää sinulle :)
Kiitos; sitä samaa sinulle :)
Miten joku voi olla noin tyhmä!
Niinpä niin...Kovasti mietit: "minä, minä, minä" keskeisesti asioita. Petetyn kannalta asiat ovat toisin...Vaimon kannalta ja hänen mielestään voi hyvinkin olla, että asiat ja avioliitto voi mainiosti...Se usein ruikuttava, väärinymmärretty aviomies ajattelee kaikki omalta kannaltaan, eikä niitä omia virheitä ja heikkouksia avioliitossa tule aja teltua tai ainakaan sille kakkoselle puhuttua...Se tieto mitä kakkonen saa on erittäin yksipuolista ja moni, moni ukkomies suorastaan valehtelee kaikkea josta hänelle on etua. Hän valehtelee omalle vaimolleenkin pettäen häntä härskisti, niin miksi hän ei valehtelisi sitä sun tätä kakkoselle? Niin mietit sitä miksi tälläisiä suhteita ei voisi olla joka tyydyttää molenpia osapuolia...Tyydyttääkö se sitä petettyä vaimoa joka elää luulossa, että uskollisia ollaan...??? Joka voi hyvinkin sydänmensä pohjasta rakastaa miestään ja luottaa häneen...onko tälläinen sinun mielestäsi oikein vaimoa kohtaan jonka miehen kanssa sinulla oli suhde??
Eikö ole parempi, että miehellä/ naisella on joku yksi ja sama kakkonen kuin että hän naisi milloin missäkin milloin ketäkin? Itse olen joutunut monta kertaa toteamaan erilaisia miesporukoiden reissuja (ympäri maailman), joilla tarkoituksena on vain pokata joku nainen ja panna hänen kanssaan hotellihuoneessa. Mies ei tiedä naisesta edes etunimeä, saatikka muuten hänen elämästään. Kyse on vain Panemisesta sen itsensä vuoksi. "Kotiintuliaisina" saattaa olla sitten ties mitä tauteja.
Vastaavasti pitempään kestäneessä kakkosuhteessa kaikki perustuu luottamukseen ja myös tietynlaiseen henkiseen yhteyteen/ haluunkin. Eikö kuitenkin ole parempi "pyy pivossa kuin ties kuinka monta ties missä"?
Tästä sinun kirjoituksestasi tulee minulle mieleen vain se, että et ymmärrä rakkaudesta ja luottamuksesta mitään! Kun sille puolisolle joka rakastaa ja luottaa, niin selittää tuollaista, että eikö olekkin paljon parenpi, että minulla on ollut tämä yksi ja sama kakkonen pitkän aikaa? Ja ja jos vielä jatkaa, sinua siteeraen, että tässä kakkossuhteessa kaikki perustuu luottamukseen ja myös tietynlaiseen yhteyteen/haluunkin. Onkohan tämä tieto petetylle puolisolle lohdullista? Mieti sitä!
Onko "lohdullista" saada klamydia tai tippuri ties miltä Thaimaan ladyboylta tai Venäjän Ludmiloilta? Tai onko "lohdullista" kuulla, että ukko on saattanut raskaaksi jonkun yhden illan tuttavan, kun siinä suuressa puutteessa eläneenä hän "muista" käyttää kumia?
Kun kotona ei saa (muuta kuin tiskata), suuri puute ajaa sitten olutpäissään poikaporukan reissulla naimaan ketä vain kohdalle sattuu... En tarkoita, että kaikki toimisivat noin, mutta liian sinisilmäinen ei kannata "rakastamisessaan" olla.
Enkä myöskään halua kannustaa ihmisiä liiton ulkopuolisiin suhteisiin, mutta raadollinen tosiasia on, että ne vaimojen-ah-niin-sinisilmäisesti-rakastamat siipat yrittävät pokailla yleisesti naisia kapakoissa. Tiedän, että tietyt miehet oikein tarkoitushakuisesti järjestävät erityisiä reissuja, joilla harrastetaan irtoseksiä.
Itse näen valituisen kakkosen kuitenkin parempana vaihtoehtona. Toki tutkimustenkin mukaan se, että puolisolla on ollut liiton ulkopuolisessa suhteessa myös henkinen tunneside toiseen, loukkaa pääsääntöisesti enemmän kuin että kohdehenkilö olisi ollut joku satunnainen tyyppi.
Olkoon yksi tai sata ulkopuolista suhdetta, mutta se, että salaa kaiken ja kaiken kieltää aina jos puoliso epäilee ja kyselee on väärin. Siinä pilaa ja tuhlaa puolison elämää kokoajan. JOS petetty tietäisi totuuden saisi sen pohjalta tehdä omat päätöksensä oman elämänsä suhteen. Se olisi oikein ja kohtuullista!
Joopa; sinun kantasi asiaan ainakin on tullut selväksi. Sinä pysyt johdonmukaisesti tuossa "soo soo kakkoset ja pettäjät"-näkemyksessäsi; yrittämättä edes ymmärtää muuta. Mutta; siihenhän sinulla on oikeus. Aivan samalla tavoin kuin jokaisella on omiin yksilöllisiin elämänratkaisuihinsa.
Jokainen itse (onneksi!) päättää, miten elämäänsä elää. Jollekin ketjun aloittajan ja monen muunkin kirjoittajan kaltainen elämä voi olla elämää tässä ja nyt. Siihen ei kukaan pysty vaikuttamaan.
Aina on ollut anitahallamaita. Aina heitä tulee myös olemaan.
Niin aina olllut näitä anitahallamaita, jotka loisivat toisen parisuhteessa. Ei klamydia vaan lapamato.
Aloittaja, vähättelet vaimoa kirjoittamalla "pikkuvaimo sai pitää fasadinsa". Mitäs tuo tarkoittaa? Tulee vastenmielinen olo. Asetut ikäänkuin tämän vaimon yläpuolelle. Asenteesi on muutenkin jotenkin kalsea, siitä puuttuu lämpö kokonaan. Et vakuuttanut minua kirjoituksellasi.
Sama pisti minuakin silmään. Tuo lause vesitti koko kirjoituksen ja paljasti jotain aika rumaa ja raadollista kirjoittajasta.
Valitettavasti elämäkin on Rumaa ja Raadollista. Kenties (nopeasti kirjoitettu) lopetus on kärjistetty ja epäkorrekti, mutta sen oli kuitenkin tietyllä tavalla tarkoitus tuoda tätä asetelmaa kriittisesti esiin (miksi liitossa ollessa ajaudutaan suhteisiin). Fasadistahan kuitenkin on kyse: ettei idylli säry, vaikka elämä ei olekaan tyydyttävää kummankaan puolison kannalta ja molemmat (puolisot) tietävät sen. Millään lailla en halunnut asettua miehen puolison yläpuolelle tms.
En ole mikään sinisilmäinen höpsö, joka uskoo kaiken, mitä sanotaan. Ajattelen, että toki vaimokin voisi noteerata puolisonsa toteamukset siitä, ettei tämä koe olevansa onnellinen ja että hän toivoisi suhteen kehittyvän. Toki liitossa on oikeus myös seksuaalisuuteen; molemmilla osapuolilla. Mikäli sitä ei ole; kummatkin tuovat turhautumistaan esiin. Tavalla tai toisella.
Suhteeni toinen osapuoli ei lähtenyt mustamaalaamaan puolisoaan, hän ainoastaan toi esiin suhteeseen liittyviä ristiriitoja ja kokemuksia. Itse vastaavasti en koko suhteemme aikana kommentoitunut miehen puolisoa tai heidän liittoaan. Totesin, etten tunne koko ihmistä, joten minulla ei ole tarvetta vähätellä tms. puolisoa. Joten: stop. Asetelmamme ei siis ollut sellainen, että mies olisi "valehdellut" ja minä hyväuskoisena uskonut kaiken sekä arvostellut puolisoa.
Meidän suhteemme ei alkanut minkäänlaisena seksisuhteena, vaan tunsimme lähes vuoden ennenkuin mitään sellaista tapahtui. Puhuimme paljon omista kokemuksistamme ja elämäntilanteistamme. Mm. itse puhuin oman puolisoni aiheuttamista ajatuksista ja tunteista. En ole siis mikään laskelmoiva narttu, joka pokailee varattuja miehiä.
Elämä on inhimillistä; olipa suhteen laatu mikä tahansa. Joka tapauksessa koimme molemmat saavamme toisiltamme suhteelta haluamiamme asioita. Itse en ollut valmis mihinkään vakiintumissuhteeseen ja hänelläkin oli oma elämänsä. Johon hänellä oli oikeus.
...siis... puhuin oman puolisoni kuoleman aiheuttamista ajatuksista ja tunteista.... (jäi sana pois)
Vastuuntunnottomat haluaa vain rusinat pullasta. Monet yksineläjät eivät myönnä omaa syyllisyyttään vaikka sotkeentuvat toisten parisuhteisiin. Yhtälailla he ovat syyllisiä vaikka heidät olisi houkuteltu suhteeseen. Omasta moraalista se on kiinni mihin suostuu. Ettekö vapaille kelpaa.
Sanonnan mukaisesti: "miksi ostaa koko lehmä, kun maitoa saa pienemmissä erissä, eikä sitä tarvitse yhtään enempää? Lisäksi tuolloin ei ole velvoitetta lehmän hoitamisesta."
Nimeomaan omalla kohdallani on kyse siitä, että haluan sen pullan ilman niitä rusinoita. Niistä aiheutuisi vain kaikenlaista ongelmaa. Pulla pukkana; kiitos.
pullana... siis...
Mitä hiton väliä on sillä jos haluaa vain rusinat?
En minäkään pullasta välitä mutta rusinat on yes naposteltavaa. Samoin en tarvitse kokopäiväistä lahkeessa roikkujaa joskus sillontällän sen kyhnyttäjän kanssa on kivaa. Millä ihme yli-ihmisen älyllä luulette olevanne varustettu kun voitte väittää ettei muut tiedä mitään oikeasta rakkaudesta ja välittämisestä?
Minä olen eri mieltä, voin väittää jopa että itsellä joka noin väittää on jäänyt pahasti jotain unelmia toteuttamatta ja sen vuoksi ei voi sanoa toisten tietämyksistä yhtään mitään.
Moraalikäsitykset on vain ihmisten toisilleen asettamia rajotuksia. Moraalilla vaan kuvataan yleisiksi muodostuneita käsityksiä, mitään ainoaa faktaa se ei ole.
Aivan; alkuperäisen kirjoittajan lailla: kukaan ei voi moralisoida tilannetta, josta ei tiedä muuta kuin että suhde on varatun kanssa. Itselläni on ollut suhde varatun kanssa ja meillä on paljon sellaisia yhteisiä mielenkiinnon kohteita, joita miehellä ei ole oman puolisonsa kanssa. Puoliso ei kerta kaikkiaan ole lainkaan kiinnostunut rm. asioista, kun taas miehellä on olemassa ihminen, jonka kanssa hän saa jakaa mielenkiinnon kohteensa. Siihen hänellä on myös oikeus.
Ja; en yritä asettaa itseäni yhtään sen paremmaksi ihmiseksi varatun silmissä (enkä huonommaksikaan). Miehen puolisoa ne asiat eivät kiinnosta ja mies voi (huom!!!) puhua niistä kanssani. Suhde varatun kanssa on siis muuta(kin?) kuin joidenkin moralistien toitottamat salaiset hotelliyöt.
Voiko joku väittää, että miehen pitäisi erota liitostaan sen takia, että harrastukset puolison kanssa ovat erilaiset ja hänen elämässään on ihminen, jonka kanssa harrastuksen voi jakaa?
Kirjoittaja kirjoittaa oikein "moralismista",
Miksi kukaan kuvittelisi kakkosen haluavan vakiintunutta suhdetta. Jos hän sen haluasi kai hän yrittäisi olla ja etsisi itselleen vapaan miehen, jonka kanssa olisi todennäköisempää saada se parisuhde.
Olet siinä mielessä aito kakkonen, että ymmärrät ja hyväksyt pettämisen myös omalla kohdallasi. Näinhän se pitäisi mennäkin. Ainoa vikasi on, että kirjoituksessasi, sinäkään, et voi olla naljailematta vaimosta, joka siis sittenkin saa jotakin sellaista, mitä sinulta puuttuu.
Niin tutua. Moin se menee. Tätä kuviota on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut.
Minäkin olin vuosia naimisissa, jäin leskeksi 32-vuotiaana.E n halunnut/ollut valmis enää kokoaika suhteeseen. Minulla oli kaksi alaikäistä lastakin. Vapaat mieht kuitenkin halusi kaiken, niinpä löysin kumppanin varatusta hieman nuoremmasta miehestä. Nyt olen 45 ja tämä rinnkkakkaissuhde on kestänyt 12 v. Sopii minulle.
Hyvä, että näistä asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Onnea teille (rinnakkais)suhteeseenne! Sitä teillä on ollutkin suhteen pitkän keston perusteella. :)
Toivon onnea elämään myös ketjun aloittajalle. Toisten on joskus vaikeaa ymmärtää ja vilpittömäksi tarkoitettu asia kääntyy heidän ajatuksissaan erilaiseksi kuin kirjoittaja tarkoittaa.
En voi sanoa, kuin että mitä itsekkyyttä nämä kirjoitukset edustavatkaan!
Arvanette varmaan, että tässä kirjoittaa petetty vaimo, kohta jo ex, mutta jotenkin on vain niin itsekästä kirjoittaa näistä asioista kuin "se vaimo" olisi vain joku älytön idiootti, joka ei ymmärrä mistään mitään, ei miehen vihjailuista parisuhteen parantamiseen, on varmaan täysi frigidikin ja mitä kaikkea muuta.
Pitkä sivusuhde häivyttää miehen pois siitä arkitodellisuudesta kovin nopeasti, kun salasuhteessa on enemmän sitä, mitä voi tunnemaailmassa elää. Vaimo ihmettelee miehen poissaolevuutta (sekä henkistä että fyysistä) eikä saa mitään vastauksia kysymyksiinsä.
Minä voin ainakin aivan rehellisesti sanoa, että rakastin miestäni enemmän kuin mitään, halusin häntä paljon vierelleni, pyysin läheisyyttä ja seksiä, sitä riittävästi saamatta. Ihmettelin hänen poissaolevuuttaan ja muuttunutta persoonaa. Olin hätääntynyt, kun en tiennyt, miksi kaikki on sellaista kuin oli. Kunnes kaikki paljastui.
On niin helppo mennä tuomitsemaan ihmisiä vain sen takia, mitä jostain kuvittelee tai kuulee toiselta.
Voi olla "helppoa" pitää varattua miestä, koska hänestä ei tule taakkaa.
Minulle tuli elinikäinen taakka siitä, että kannan erittäin kovaa traumaa mukanani lopunelämäni, lähes kahden vuoden terapian jälkeenkään en vielä ole siinä tilassa, missä olin ennen pettämisen paljastumista. Se on kova paikka, todella kova. Ei se ole vain niin, että "kas, miehellä oli suhde -sinä pas*a". Tunteet ovat niin rajut, että niitä ei ole voinut kuvitella edes omaavansa, ennenkuin ne JOUTUU läpikäymään.
Älkää ihmiset olko itsekkäitä - se ei lopulta ole kenellekään eduksi. Kaiken meillä kotona paljastuneen jälkeen on todella monta erittäin rikkinäistä ihmistä jäljellä elämän raunioilla, joista pitäisi jokaisen jotenkin saada koottua uusi elämä. Ei helppoa, ei helppoa...
Niinpä niin..."minä,minä,minä" Mun mielestä siinä ei ole mitään hyväksyttävää,että ryhtyy varatun kanssa suhteeseen ja kyllä,mulle se on just niin mustavalkosta. Toisen mieheen ei kosketa ja piste. Hae vapailta miehiltä irtoseksiä,jos et halua vakiintua,mutta pysy erossa toisten avioliitosta. Kiva,että homma sopi sulle ja taatusti sopi mihellekin,mutta entä se vaimo?
Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta ihan oikeasti, se avioliitossa oleva mies siinä tekee ihan itse sen päätöksen ryhtyä sivusuhteeseen. Se on hänen päätöksensä, hänen valintansa. Täysin pas*amaista ja väärin vaimoa ja perhettä kohtaan, mutta on turhaa moralisoida vain naista, joka suhteilee ukkomiehen kanssa, koska aikuisia ollaan.
Siis hänen pitäisi pysyä erossa toisten liitoista? Sen voi estää vain ne kaksi sen liiton jäsentä, ei kukaan ulkopuolinen. Ei kukaan voi tunkea toisen liittoon tai yksin päättää pysyä siitä erossa. Siinä kahden liitossa toinen osapuoli (tai joskus jopa molemmat) antavat mahdollisuuden "puuttua" liittoon.
Jos minä antaisin sinulle avaimen kulta-kelloliikkeeseen, niin kai sinä itse siinä olet se, joka päättää otatko ne avaimet vastaan ja teetkö niillä jotain epärehellistä? Vai syyttäisitkö minua, avainten luovuttajaa?
Voi luoja teitä valopäitä.
Kuka pysyköön erossa jos molemmat kajoavat varattuun? Ei kai sitä toisen puolisolle ole mitään velkaa jos ei ole koskaan ko. ihmistä tavannutkaan. Ei ihmisiä voi omistaa, aikuiset tekevät mitä tekevät omasta tahdostaan ja kantavat seuraukset.
Toinen nainen, naimisissa
Hyvä sinä :)
"En ymmärrä, miksi suhteita ei voisi olla, mikäli se tyydyttää molempia osa-puolia."
Oletpa naivi tai täysin empatiakyvytön. Kuvailemassasi suhteesi vaikuttaa aina vähintään 3 henkeen, ja lähes aina useampaan. Kirjoitat, että et halua sitoutua, mutta vaikuttaa täydeltä tuubalta. Sinua ei kiinosta, vaikka takiasi toinen perhe hajoaa.
Jos ihminen on NIIN toivottoman itsekäs, että todella ajattelee: "Näin on hyvä, tämä sopii MINULLE"; niin omaa kyllä tosi köyhän tunne puolen sellainen reppana...ja osoittaa äärimmäisen itsekkyytensä, edes tajuamatta sitä itse. Vaikka olisi vieraasta ihmisestä kyse (siis siitä miehen vaimosta) niin, totta hitossa sitä pitää ajatella! Sellainen todella satuttaa ja hyvinkin pilaa ihmisen elämän...ainakin pitkiksi ajoiksi. Ajatteko liikenneonnettomuus paikan ohi jos kukaan ei huomaa koska onnettomuudessa on vain vieraita ihmisiä? Mitä se ketään tuollaista tunnevammaista ihmistä liikuttaa, niikuin ketjun aloittaja muutama muukin ketjuun kirjoittanut. Eniten tilanteesta on tietysti vastuussa itse pettäjä, mutta tässä ketjussa kyllä todella kakkosnaikkosen itsekkyys huutaa läpi!
"Jos ihminen on NIIN toivottoman itsekäs, että todella ajattelee: "Näin on hyvä, tämä sopii MINULLE"; niin omaa kyllä tosi köyhän tunne puolen sellainen reppana...ja osoittaa äärimmäisen itsekkyytensä, edes tajuamatta sitä itse."
- Tuo on niin totta! Juuri noin ajattelee ihminen, joka on parisuhteessa haluton, pitää toista puutteessa, ajaa rinnakkaissuhteeseen eikä edes yritä hoidattaa omaa haluttoomuuttaan saati anna toiselle tyydtystä edes parisuhteen kannattelemiseksi. Sairasta itsekkyyttä.
Joo ja tämä kakkosnaikkonen "tietää" tämän tilanteen? Todella yksipuolista tietoa antaa se surkea, aviossaan väärinymmärretty ukko. Onko kakkosnaikkonen kertaakaan jutellut tämän vaimon kanssa? Näkemyserot ovat yleinsä aina tyrmäävät! Se haluttomuus ym. on sen ukkelin juttuja, että petaa itselleen mahdollisimman herkulliset apajat sekä kotona, että vieraissa...ja kakkosen jälkeen tarvitaan vielä kolmonen usein ja jokaiselle naiselle jutellaan asiat niinkuin he haluaisivat niiden olevan ja kukko senkun seikkailee tunkiolta toiselle kuopimaan...yök! Sääli niitä vaimoja jotka elävät tahtomattaan,tietämättään enemmän tai vähemmän aikaa petturin kanssa. Kakkosenhan pitäisi jo alusta asti tajuta, että kyseessä on petturi, mutta kun he onnettomat luuleva itsestään jotain ihmeellistä, kun uskovat valehtelevan petturin puheet!
Niin ja lisäksi petturit itse saattavat tavalla tai toisella kohdella vaimojaan niin, että siinä tulee haluttomaksi kuka tahansa...Se ukkeli sielä arjessa kotona kun usein onkin ihan toista..Helppohan se on sitte sille uudelle valloitukselle esittää parhaita puoliaan...ja sitten sitä ollaan niin rakastuneita...
"Onko kakkosnaikkonen kertaakaan jutellut tämän vaimon kanssa?"
Miksi? Eivät kai vaimot halua keskustella kakkosten kanssa??? Eikä se ole adekvaattiakaan.
En ymmärrä tällaista "sääli vaimoja (tai naisen ollessa kyseessä: miehen) "- teorioita. Kyllä asia näkyy myös suhteessa, mikäli sen haluaa nähdä. "Kakkosia" syytetään sinisilmäisyydestä tms., mutta en itse henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi ongelmia ei edes haluta käsitellä, vaikka toinen tuo niitä jatkuvasti esiin myös verbaalisesti. Sitten on näitä "toinen suhde tuli täysin yllätyksenä" tai "ero tuli täysin yllätyksenä" - tilanteita... Niissä tapauksissa, joissa toinen osapuoli (olipa se sitten nainen tai mies) yrittää toistuvasti tuoda esiin asioita, kukaan ei voi naivisti ajatella tulleensa yllätetyksi.
Itse elin pitkään liitossa, jossa puolisollani oli alkoholiongelma ja puhuin pitkään, että mikäli tilanne ei korjaannu, meille tulee ero (mitä en ikinä uskonut!). Kuitenkin; lastensuojeluilmoituksienkin jälkeen liitosta lähdettyäni ero tuli miehelle "yllätyksenäö" ja sain ulkopuolisilta kuulla siitä, miten "puolisolleni kaikki oli tullut yllätyksenä". Haloo!
En halua uskoa, että vaimot kaikesta puhumisesta huolimatta ovat niin sinisilmäisiä, että "luulevat" miehen olevan uskollisia tms., mikäli kotielämä on puhumisesta huolimatta tyydyttymätöntä. Tai vastaavasti miehet kuvittelevat, mikäli nainen ajautuu sivusuhteisiin. Minusta sellainen marttyrisrmi on aika naiivia.
Hyvä AJATTELE, tunnepurkauksesi meni nyt hieman ohi. Minä kommentoin viestissäsni itsekkyyttä ja sen ilmenemistä parisuhteessa. En mitenkään "kakkosnaisen" tietoja.
No, joka tapauksessa en edes pidä uskottomuutena sitä, että on parisuhteen ulkopuolinen seksisuhde, jos toinen puolisoista on niin itsekäs ettei pidä huolta seksuaalisesta vireydestään. Jokainen on ihan itse vastuussa siitä, että seksi pysyy yleensäkin kiinnostavana.
Eikö pettäjäkin ole itsekäs hänhä se haluaa jotakin. Samoin kuin petettykin on, suurin osahan heistä tietää puolison pettämisen haluamatta kuitenkaan luopua siitä jostakin. Eli kolme itsekästä on näissä suhteissa jokaisessa, sitä on vain niin hankala itselleen myöntää.
Itse mietin näitää asioita paljon kun tulin petetyksi. Syitä kun olimme onnellisia, kuitenkin toinen ajautui pettämään vaikka hänen elämässään ei ollut kuulemma mitään vikaa. Olen sitä mieltä, että jotakin on ei ihmisen muuten tarvitse lähteä vierasta etsimään, koska kaikillahan on mahdollisuus kieltäytyä tilanteen tullessa eteen. Semikä riittää itselle ei välttämättä toiselle riitä ja näissä tilanteissa jokaisella meistä se itsekkyys nousee pintaan emmehän halua myöntää itsellemme tosiasiaa ettei toinen osapuoli olekkaan tyytyväinen kuitenkaan.
Suhteemme päättyi eroon, tajusin lopulta vuosien yrittämisen jälkeen sen, että joko suhde toimii luontevasti tai sitten ei. Se tosiasia , että puolisosi on sinua pettänyt ja ollut tyytymätön siihen mikä omasta mielestäsi on riittänyt tuskin tulee jatkossakaan riittämään. Ratkaisu oli vaikea ja vaati todellakin aikaa. kuitenkin ymmärsin etten voi olla enää itsekäs omista syistäni vaan on katsottava totuutta silmiin.
No, minä kommentoin kakkosnaikkosen "tietoja", koska ne kaikki liittyy yhteen, siihen valheiden ketjuun jonka pettäjä luo ympärilleen. Niin ja en tarkoittanut, että kakkosnaikkosen pitäisi ukon vaimon kanssa jutella heidän tilanteestaan, vaan juuri sitä, että kun ei ole jutellut niin se "tieto" siitä suhteesta on todella yksipuolinen ja miltei aina valheellinen. Sen perusteella kakkosnaikkonen on mielestään se pelastava enkeli...
.. on se, ettei rinnakkaiskumppanin kanssa puhuta niistä ykkösistä (vaikka aika monet pettyneet näyttävät täällä luulevan, että rinakkaiskumppanille vain mollataan arkea) Haloo!!!
Aika itsekästä kuvitella, että puoliso oli rinnakkais-suhteessa puhumassa ykkösestä. Rinnakkasisuhteessa riittää tieto, että toinen/kumpikin on varattu eikä asiaan sen koomin palata. Rinnakkais-suhteessa on paljon mielenkiitoisempiakin asioita kuin toiden parisuhdeasioiden preparointi saati puolisoista avautuminen. Rinnakkaissuhde antaa jotain sellasiat mikä jää vajaaksi toisessa suhteessa, Usein se on seksi, mutta se voi olla myös muuta.
Olisi järkevää ja ennenkaikkea rehellistä selvittää näitä puutteita puolisonsa kanssa ja jos asioita ei saada kumpaakin tyydyttävälle tasolle niin sitten erotaan. Eri asia on jos annetaan toiselle vapaus, sitten tehdä mitä huvittaa, vaikka en ymmärrä mitä järkeä sellaista kulissia on ylläpitää, mutta sekin on rehellisenpää kun sielä omassa pääsään päättää, että minulla on nyt oikeus hakea muualta sitä mitä puolisolta en mielestäni saa ja häärätä toisen seläntakana. Minä olen aviossa, eikä minun mieheni ole täydellenen, ei kukaan ole. Hullua ajatella, että siinä missä on minun puolisoni heikko niin sitä minulla on oikeus hakea sitten vieraasta miehestä? Haloo? Jokainen tosiaan on jossain asiassa vajavainen, heikko ja sellaisena se toinen on hyväksyttävä ja sellaisena on jokaisen hyväksyttävä itsensä.
Jos suhteenne on kunnossa normaaleista vajavaisuuksista huolimatta, niin voit olla turvallisin mielein. Tuskin ajaudut toisen miehen syliin ja tuskin miehesikään sitä tekee. Kaikkien ihmisten parisuhteet vain eivät ole juuri samanlaisia kuin sinun. Se on ikävää, mutta se on totta.
Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä sen tulisi lähteä suhteesta, joka aiheuttaa puolisolleen tyytymättömyyttä. Nyt kun tässä on paljon puhuttu seksistä, niin minusta jos esim. puoliso kertoaa halauvansa ene,mmän seksiä ja toista ei seksi kiinnosta ollenkaan, niin jälkimmäisen tulisi lähteä tai sitten hyväksyä mukisematta että jostain sitä seksiä sitten haetaan. Jos taas asiasta ei koskaan ole keskusteltu, niin sitten vastuu on ensimmäisellä. Eli vähän tilanteen mukaan.
Jos minä en saisi seksiä, niin sanoisin miehelleni: "Haluan seksiä enkä kanssasi sitä saa, mitä tehdään?" Jos ei yrityksistä huolimatta suostuisi keskustelemaan, niin paras olisi erota. Pettäjän ja valehtelian tie on kaikille se pahin!
Jos noin kävisi ettet saisi seksiä eikä mies keskusteliisi, olisi paras erota. Oikein. Hakisitko yksin eroa ja missä vaiheessa? Jaksaisitko odottaa, jos mies kuitenkin siitä tokenisi? Kauanko? Kun ihmiset ihmettelisivät miksi eroat, kun mies ei laittanut nimeään eropaperiin, niin miten kommentoisit? Pitäisikö sinusta miehenkin ottaa tuossa vaiheessa vastuu erosta? Miksi?
Näihin on tietysti helppo vastata, silloin kun asiaa lähestyy vain ja ainoastaan hypoteettisesti. Todellinen elämä taas ei ole ihan niin yksinkertaista. Elämänkokemuksen kautta huomaa, ettei todellisuus ole aina niin yksinkertaista ja suoraviivaista kuin prinsessasaduissa. Tosin niisäkin prinssi on prinssi loppuun saakka eikä mikään vätys.
Jep. Seksin puutteesta on puolison kanssa keskusteltu, mutta parannusta ei ole tullut. Puoliso ehkä vähättelee asiaa - hänhän saa riittävästi ts omalta kannaltaan ehkä liikaakin, joten hän ei näe asiaa ongelmana ja mitätöi myös sen enemmän haluavan osalta ongelman. Miten moni oikeasti siirtyy ajatuksista tekoihin ja eroaa sen sijaan, että jää paikoilleen ja lopulta päätyy vieraaseen sänkyyn, kun seksin puute liitossa ei ole ns hyväksyttävä syy erota?
Aivan; olet täysin oikeassa.
"Rinnakkaissuhteessa on todellakin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin toisen parisuhdeasioiden preparointi". Nimenomaan: suhteesta saadaan esim. täälläkin aiemmista kirjoituksissa paljon kritisoitua hyväksyntää ja yhteistä henkisyyttä. Seksikin osaltaan voi liittyä em. asioihin.
Itse ajattelen, että mikäli suhde on tyydyttävä ja tasapainoinen, ei siihen mahdu muita osapuolia. Kuten kirjoittaja ilmaisi: "rinnakkaissuhde antaa jotain sellaista, mikä jää vajaaksi".
Sitä paitsi; toisinaan rinnakkaissuhde tuo jaksamista myös siihen omaan parisuhteeseen. Mikäli toiselle riittää seksitön elämä ja toiselle ei, rinnakkaissuhde voi tuoda ratkaisun kummallekin osapuolelle. Siten jaksaa olla omassa suhteessaan ilman eroamistakin. Naiivia tai ei.
Hakisin eroa juuri siinä vaiheessa kun minusta tuntuisi, että toivoa ei ole! Jos minusta riippumattomista syistä ero pitkittyisi ja jos minulle tulisi se tunne, etten jaksaisi odottaa, niin tekisin kyllä AIVAN selväksi miehelle, että minun puoleltani ero on selvä ja sen mukaan elän! En jättäisi epäselväksi ja arvailujen varaan mitään, JOS kerran tosissani olisin sillä kannalla. Sanoisin uteliaille ihmisille, että toiveet ja tarpeet eivät meidän välillä kohdanneet. Mies tietäisi syyn tarkkaan miksi haluan erota ja hän on myös vastuussa. Se on normaalia, että ihminen ei halua elää avioliitossa ilman seksiä, mutta kun mistään sellaistakaan ei läheskään aina ole kyse kun petetään.
Aloittajan kertomuksesta välittyy sanoma ikäänkuin hänellä olisi ollut valta hajoaako tuo perhe vai ei. Miten hän voi puhua tuon perheen kulissiliitosta ym. Miehensä kuoleman kokeneen ihmisen luulisi olevan viisaampi. Nähtävästi mies on matkatöissä ja tapaamiset ovat tapahtuneet hotelleissa. " Normaalia seurustelua".
Ymmärrän, kun ihmiset rakastuvat, näin voi käydä, mutta tälläinen minä minä ja varattu mies, joka on tarvittaessa käytössä, on jotenkin likaista. Mitä nyt yhdestä vaimosta, ei tarvitse omaisuutta jakaa ja vaimo saa pitää kulissinsa. En ole petetty vaimo, mutta tuollainen asenne on loukkaava. Tätä palstaa olen lukenut, että läheisen ihmisen alenevassa polvessa petollisuus avautuisi.
Kanttaisi puhua sen asianosaisen kanssa. Täältä et vastausta löydä. Jokainen tarina on erilainen, samoin motiivit. Joka tapauksessa ukosn, että suurin motiivi on parisuhteessa syystä tai toisesta koettu pettymys seksin osalta. Ja sen on asia, jossa sinä et ole tässä vaiheessa sopiva neuvomaan jälipolvea, heidän on käytävä se tie ihan itse läpi.
Tässä on nyt tätä keskustelua käyty ja edelleen ihmettelen, että miksi ei asioita, esim. niitä pettymyksiä seksin osalta selvitetä ensin sen puolison kanssa. Kun se rakastumisvaihe menee ohi niin miltei aina tulee pettymyksen tunteita kun arki vyöryy päälle, eikä se toinen nyt niin ihanan upea ihminen oikeastaan ollutkaan... No, se siitä ja lähdetään hakemaan muualta sitä huumaavaa rakastumisvaihetta jossa taas saa olla jollekkin se unelmien prinssi tai prinsessa...No, kun tähän suhteeseen se arki ei vyörykkään, vaan sitä arkea vietetään edelleen sen puolison kanssa josta sitäpaitsi jostain kumman syystä tullut niin tympeä?? Miksköhän? Eihän se pettäjästä itsestään voi johtua koska hän kuulee kerta toisensa jälkeen tältä kakkoselta kuinkä hän NIIN valtavan valoittava ja rakastettava. Tämä kakkonen on sitten kovin tietoinen, omasta mielestään, mistä tällä valehtelevalla petturilla omassa liitossaan kiikastaa, kun on tarpeeksi niitä valheita kuunnellut.
Kun sinä nyt täällä aika monessa kohdassa ihmettelet samaa asiaa, niin voisitko myös lukea muiden kommentit. Ihan nolaat itsesi jankkaamalla samaa asiaa, vaikka jo useissa kommenteissa on tullut suoraan sekä selityksin esiin se, että puolison kanssa asiasta on suoraan puhuttu. Osa on hakenut amatti apuakin ja sinä täällä ihmettelet miksei asioita selvitetä ja miksi niistä ei puhuta. Lue nyt uudelleen ihan ajatuksen kanssa. En voi välttyä ajatukselta että olet jääräpäinen jänkkä.
toki en yritäkkään neuvoa jälkipolvea. Sanoinkin, että tätä palstaa lukemalla toivon, että asia avautusi. Kuitenkin tuollainen aloittajan teksti näin vanhemman kokeneen korvaan särähtää. Tekstin kirjoittaja sanoo olevansa leski. Niinpä odottaisi jo kuoleman surun eläneeltä hieman erillaista asennetta pettävän puolison vaimoa, joka on ulkopuolinen tähän kahden ihmisen likaiseen pellin, kohtaan. Hänellä ei ole puolella sanallakaan oikeus arvostella miksi avioliitto jatkuu tai avioliiton tilannetta.Kun on vain sen mulkun kaipuuta, pitääköön turpansa kiinni.
Yksisyittää sinulle. Helvetti se seksikö on se että se oikeuttaa pitkäaikaiseen suhteeseen avioliiton ulkopuolella. Tällä palstalla on huorahtavia akkoja ja kaniukkoja.Täällä usko oikeaan rakkauteen uskomiseen häviää. Onko tälläinen itsekkyys ajan kuva. En olekkaan sopiva neuvomaan jälkipolvea, mutta ns uudelle perhenjäsenelle osoitan ovea.
No, en ainakaan sillä ole itseäni nolannut, että olisin huorannut, niinkuin moni naikkonen täällä palstalla...En voisi katsoa miestäni päinkään jos niin tekisin...ja sitten vielä jos jonkun kanssa joka on myös varattu...Ajatuskin kuvottaa..Enkä kyllä pystyisi katsomaan itseäni peilistäkään..kyllä siinä vaiheessa olisin itseni nolannut totisesti!
No, luitko vastaukset? Tajusitko, että ihmiset puhuu ongelmista puolisoidensa kanssa, joten jankkaava neuvosi ei tuo mitään lisäarvoa keskusteluun. Myös fanaattisen ja patoutunut raivosi ihmetyttää. Huoraavalla kirjoitustyylilläsi pyrit todennäköisesti loukkaamaan niitä, joiden elämän polku on johdattanut kahden suhteen ylläpitämiseen. Mutta pettymykseksesi on todettava, että lähinnä tunnen myötätuntoa kiukutteluasi kohtaan. Voimia sinulle.
Niinpä; tausta ovat jokaisella yksilölliset. Ei kukaan tilannetta tuntematta voi täysyin subjektiivisesti tuomitsemaan esim. aloittajan kirjoitusta. Jokainen tulkitsee asioita niin eri tavalla.
Joo-o, sulla on jalot periaatteet. Ja luulet tietenkin, että salasuhteissa mies haukkuu puolisoaan ja kakkonen uskoo kaiken. Ei se vaan niin mene. On olemassa salasuhteita, joissa kakkonen todella tietää missä mennään. Mies ei hauku vaimoaan eikä puolustele omaa pettämistään huonolla liitolla ja tympeällä arjella. Miten sellaiset suhteet selität?
Huorittelu ei auta yhtään. Pidä sä linjasi. Mulle vaan pisti silmään tuo, että susta on pahempaa, jos pettääkin varatun kanssa. Mites sinkkumies? Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Elämä voi sutkin yllättää. Minäkin olin ehdoton pettämisen suhteen kunnes vastaan käveli ihana varattu mies. Nyt tiedän, ettei kaikki ole miltä näyttää. Ihminen kummasti venyy periaatteissan, kun tilanne omalle kohdalle sattuu.
Eikö sua muka koskaan ole kukaan varattu mies yrittänyt iskeä? Piditkö pääsi?
Minua suututtaa kaikkein eniten tässä maailmassa valehtelu ja toisen ihmisen pettäminen. Mitä järkeäkään siinä edes on? JOS vain se petetty puoliso tietäisi totuuden, niin mahdollinen rakkaus muuttuisi vihaksi eikä hän todennäköisesti haluaisi pettäjän kanssa elää enää päivääkään..Siis elämä on siinä tapauksessa pelkkää valhetta..Ketä pettäjä pettää parhaiten? ITSEÄÄN!
Minua on yrittänyt iskeä vapaat sekä varatut. Paha mieli tulee kun varattu mies liehittelee kun riikinkukko...paha mieli siitä, että jos hänen vaimo tietäisi miehensä liehittelevän muita naisia, niin varmaan se loukkaisi..Vapaakaan mies ei tee iskuyrityksillään minun kohdalla poikkeusta. Tiedättekö rakkaat varatut. avo-, aviopuolisot, tyttö- ja poikaystävät, siis varatut ihmiset ketä minä silloin ajattelen? Minä ajattelen ihmistä jota rakastan sydämeni pohjasta kaikkine vikoineen, enkä halua niin karmealla tavalla loukata häntä, että lähtisin jonkun liehittelijän mukaan...en edes vaikka se pysyisi ikuisesti salassa. Se ei olisi minulta itseltäni ikinä salassa, enkä sellaista syyllisyyttä ja häpeää halua enkä jaksa kantaa. Kyllä minäkin olen joskus vähän ihastunut johonkin mieheen...Sen olen jättänyt siihen enkä kyseisen miehen kanssa ole jutellut, enkä ole halunnutkaan jutella asiasta. Sitten se menee ajallaan ohi ja olen ollut onnellinen, että en ole tehnyt mitään ja oma rakas tuntuu vielä rakkaamalta!
Jotenkin kun roikut fanaattisesti täällä uskottomuus-palstalla kauhistelemassa, jeesustelemassa, huorittelemassa ja moralisoimassa, niin ei voi välttyä ajatukselta että todellinen arkesi on erilaista kuin täällä kirjoitat. Ennemminkin piirtyy profiili petetystä, jätetystä, traumatisoituneesta, mielialoiltaa horjuvasta naisesta, jota ei vikitellä suhteeseen/suhtesiin.
Paatoksesi ei muuta menneisyyttäsi. Anna menneiden olla ja jatka elämässä eteenpäin. Mieltäsi voisi helpottaa esim. joku puutarhapalsta tai muu. Iloa elämääsi!
Sivullisena vastaan. Toki tämä palsta on paikka, jossa erillaisia näkemyksiä saa kirjoittaa. Jos joku on tuota mieltä, mikä sinä olet häntä ojentamaan. Varsinkinpetetyllä on oikeus purkautua ja niin on myös ukkomiehestä rakastavalla kakkosella. Ei täällä tarvitse tuntea ylemmyyttä ja yrittää tukkia toisen suuta. Puutarhanhoito on muuten taidetta ja ihanaa, sitä harrastavat aviopuolisot yhdessä.
Joo, arki on arkea, mutta en lähde sitä pakoon johonkin sivusuhteeseen. Haluan elää sitä arkea sekä juhlaa puolisoni kanssa ja jos tulee aika, että en halua, niin ilmoitan sen hänelle enkä pilaa hänen elämäänsä pettämällä ja valehtelemalla! Niin, ne ihmiset on sitten vissiin hulluja jotka tässä asiassa ajattelevat muitakin kun itseään.
No eipä siinä kauaa kestänytkään...:)
Uteliaisuuttani kysyn, miksi sinulla on niin fanaattinen suhde uskottomuuspalstaan, jos asiat olisivat niin kuin kerrot. Roikut täällä uskottomuus palstalla ja tärsiset kuin popcorni-pannu. Tutustu muihinkin palstoihin tai vietä vaikka aikaa miehesi kanssa? yhden laista uskottomuutta on myös netti- ja palstariippuvuus. Sinä teet juuri sitä.
Ai niin.. Mutta sepite ja totuus ei ole aina sama asia kuin todellisuus.
Todellisuus on kaukana niistä, jotka ovat sielä oman päänsä sisällä päättäneet, että miksi heillä on oikeus pettää puolisoaan. Eräs ukkomies sanoi kerran, että se on hänestä ihan sama masturboiko vai käykö vieraissa...Onko se hänen vaimolleen sama? Mitä ihmeellisempää ajatuksenjuoksua tapaa tääläkin...Ollaan NIIN mettässä, kun täälä tuntuu vielä tyhmyys tiivistyvän! Olen erittäin vihamielinen siksi tätä aihetta kohtaan koska vihaan kaikkea toisen ihmisen pettämistä ja valehtelua yli kaiken! Kuka haluaa itse joutua petoksen ja valheiden ketjun uhriksi? Vielä kun tekijä ei tunnu tajuavan tuon taivaallista mitä on saanut aikaan, vaan elää siinä omassa maailmassaan. Inhimillinen ihminen tekee joskus mitä tekee, tiedän sen, mutta uskollisuuttakin tärkeämpää on rehellisyys! Miksi sinä täälä roikut? Vietä aikaa puolisosi tai vaikka kakkosesi tai kolmosesi kanssa?
Tuo puutarhapalsta kuulostaisi aika hyvältä vaihtoehdolta. "Ajattelija" voisi antaa käytännön neuvoja sitä tarvitseville. Tai sitten voisit keventää mieltäsi jossakin mielenterveysjärjestön keskustelupalstalla puimassa sitä, miten muiden ihmisten epärehellisyys ym. ahdistaa sinua.
Kaikki tarinat tosiaan ovat erilaisia. Ei se tästä hyväksytympää tee, mutta meillä mies on sairas ja se lääkitys vaikuttaa suoraan seksihaluihin. "Vian ei tarvitse olla suuri kun se on päässä" lainatakseni puolisoani. Kaipuu toisen ihmisen kosketukseen on joskus jotain sietämätöntä. Ne, jotka väittävät masturboinnin korvaavan seksin eivät ilmeisesti koskaan ole rakastelleet? Kyllä orgasmin voi saada yksinäänkin, muttei se loputtomiin tyydytä. Lisäksi meillä on lapsia, pitääkö heiltä viedä ehjä koti ja erota taas muuten onnellisesta liitosta (olen eronnut ennenkin) vain näistä syistä? Mies kyllä arvaa, ei se tyhmä ole. Ei vaan kysele - ja minä en kerro. Tottakai olisi fiksumpaa valita vapaa rakastaja, mutta mukana on myös tunnesyitä...ei näitä asioita pysty järjellä ratkomaan, se vasta kylmää olisikin. Välitän paljon myös kakkosesta eikä minulla ole mitään syytä toivoa hänelle hankaluuksia. Jokainen sotkee omat asiansa, eikö?
Tuot esiin tärkeitä pointteja.
Välillä tuntuu oudolta lukea "etsikää vapaa mies! -kommentteja. Eikö ihmisuhteita yleensäkin luoda ihmisiin, joiden kanssa on hyvä olla ja joihin tuntee vetoa? Omalla kohdallani en ole "etsinyt" yhtään mitään: en vapaata enkä varattua. Fatalistisesti kohtalo on vain tuonut elämääni ihmisiä. Etsimättä.
On myös kohtuutonta vaatia, ettei suhteessa ole (mikäli toinen ei kykene rakastelemaan) oikeutta muuhun kuin masturbointiin. Se ei todellakaan korvaa Rakastelemista (en siis halua puhua "seksistä").
Sallivuus olisi hyvä piirre omata.
Miksi sinä, hieno ja jalo ihminen, käytät "pikku-vaimo sai pitää fasadinsa"-tyyppisiä ilmauksia vaikka jopa "empatisoit" vaimoa?
Lue:
"Ketjun aloittaja
24.5.2012 22:47"
Tuo ei muuta millään tavoin aloittajan röyhkeää asennetta. Kirjoituksesta huokuu sanoma, kuinka hänellä olisi ollut valta vaikuttaa perheen hajoamiseen. Itsekeskeinen ja itsekäs tyyppi. Joku tuolla ketjussa kirjoitti, että kuvottava. Se on osuva kuvaus. Lienee provokirjoitus. Ei kukaan voi olla noin pinnallinen.
Valitettavasti se vaan joidenkin miesten kohdalla on niin, että toisella naisella on valta vaikuttaa siihen eroaako mies vai ei. On miehiä, jotka haluaa kakkoksen, mutta eivät halua olla yksin. Jos kakkonen sanoo tuossa kohdassa, että älä eroa, niin mies ei eroa. Jos kakkonen näyttää vihreää valoa, mies eroaa. Miehissäkin kun on kaikenlaisia lapatossuja.
Eli uskon kyllä ihan tuon aloituksen, vaikka se teistä tuntuisikin epätodelliselta.
Höpö höpö.
Luin aloittajan tekstin ja mielestäni hän ilmaissut, että hänellä olisi ollut Valta päättää toisten liitosta. Eihän kukaan sellaisia päättää. Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti, ettei hän halunnut/toivonut miehen eroa liitostaan; ei sitä hän olisi tehnyt siitä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Kai toiveita voi esittää, mikäli toisesta välittää?
Älkää tulkitko sellaista, mihin ette pelkän nettikirjoituksen perusteella kykene.Ette tiedä kokonaistilannetta, joten ette voi tehdä johtopäätelmiä kenenkään pinnallisuudesta tms.
Otsikko oli "ei provoa", mutta näköjään sellaista on osassa kirjoituksista tapahtunut :D
No jaa ). Ei kai keskustelua synny, jos tuotokseen nähden kaikki olisivat samaa mieltä ja hymistelisivät tapaan vai niin. Tuohon kysymykseen vallan kahvassa olemisesta vastaisin, että aika useasti taitaa olla kuitenkin se petetty, joka petturin ulos nostaa. Liekö moista missään mitattu.
Toinen juttu, täällä ketjussa joku kirjoitti, että suhdetta puolisoon ei preparoida ( sanasta tulee mieleen ruumiinavaus:)). Työkaveri " seurustelee" parasta aikaa varatun kanssa ja preparoi vaimon tekemisiä myös meille työkavereille. Jopa näyttelee facebookin kautta kuvia vaimosta ja lapsista. Kuvien perusteella ihmettelen miehen toimintaaa. Että se siitä yksityisyydestä.
No, minä tiedä tämän kokemuksesta. Eli tuollaisiakin miehiä on, jotka eivät eroa ennen kuin saavat kakkosen. Ja jos saa vihreää valoa, irrottautuu heti. Tällaisen miehen kanssa minä petin ja myöhemmin avioiduin. Tosin miehellä ei ollut ensimmäisessä liitossa lapsia. Lapsien olemassaolo olisi varmasti muuttanut tilannetta ainakin jollain tavoin. Tosin tunnenpa työn kautta miehiäkin, jotak ovat eronneet vaimostaan kymmenien vuosien liiton jälkeen, kun ovat rakastuneet uuteen.
Situruunapippuri
Komppaan sinua koska kokemus puhuu myös täältä.
Mies odotti kunnes sai kakkosen kokonaan, kakkonen ei ollut heti valmis vakisuhteeseen kun oli itsekin vasta eronnut. Mies "piti" vaimoa siihen asti kunnes sai vihreää valoa ja lähti. Miehet ei osaa olla yksin siksi ne tekee noita juupas eipäs kuvioitaan.
Huomaan, että tämä uskottomuuspuheenaihe puhuttaa aina vain... Joku "tunnustaa" ja toiset provosoituvat...
Minusta jutun pointti oli kuitenkin se, ettei kannata automaattisesti olettaa "kakkosen" haluavan "ykkösen" paikalle. Koska hän ei yksinkertaisesti halua mitään parisuhdetta; ei vapaan eikä varatun kanssa.
Lisäksi nuo kakkossuhteetkin sisältävät pitkään jatkuessaan ihan arkisia elementtejä. Silti; ei kakkosuhde ole mikään puolison ja parisuhteen haukkumisfoorumi, siinä keskitytään siihen suhteeseen.
Varmaankaan ulkopuolisia suhteita ei hyväksytä, mutta moralisointi ei silti lopeta niitä Jokainen tekee ratkaisun omalla kohdallaan; kukaan ulkopuolinen ei voi siihen vaikuttaa....