Lueskelin montaa mielenkiintoista kertomusta riitelystä parisuhteesta ja siitä kun toinen osapuoli kokee olevansa se ainainen riidan haastaja ja ärsyttäjä. Meillä sama tilanne ja itse koen olevani juuri tuo riidan aloittaja. Paljon tunnistin itsestäni samoja piirteitä kuin moni teistäkin on kirjoittanut. Ajattelin kysyä että onko jollain kokemuksia, että olisi jotenkin pystynyt muuttumaan? Itseä jo tilanne kyllästyttää. Myös varmasti toistakin osapuolta. Onko kenelläkään ehdottaa mitään hyvää kirjallisuutta aiheen suhteen? Liittyen esim. itsehillintään, riittämättömyyteen, myönteisyyteen ym.
Kiitos jo etukäteen!
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan noita muuttumistarinoita. Itsellä kaiken aa ja oo on se, että pipo ei ole enää niin kireällä ja olen paljon suvaitsevaisempi silleen, että tyydyttävään lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Kukin täällä taaplaa omalla tavallaan ja se puolison tyyli on vain hyväksyttävä. Tietyssä määrin on hyvä löytää kompromisseja, mutta enimmäkseen kannattaa valita tarkoin taistelut. Suurin osa jutuista on yleensä täysin toisarvoisia. Puoliso ei lähde aina sukuloimaan, rutistaa hammastahnatuubia väärin, imuroi kehnosti, ei tee sitä ja tätä, tekee sen väärin jne. Ennemmin pitäs olla tyytyväinen, että lähtee sukuloimaan joskus, ylipäätään pesee hampaat, osallistuu kotitöihin jne. Puoliso käyttää liikaa aikaa harrastuksiin - onhan se hyvä, että haluaa harrastaa edes jotakin!
Jotkut kokee elämänsä tylsäksi jossain vaiheessa ja odottavat, että puoliso tylsistyy heidän rinnallaan sohvalla tai odottavat puolison tuovan sisältöä elämään. VÄÄRIN! Perse ylös sohvasta ja uutta harrastusta kehiin. Aina parempi, jos molemmat voi tehdä jotain juttua yhdessä. Tässä on ehkä yksi suurista kompastuskivistä kaikilla. Yksinelo koetaan huonoksi ja asetetaan hirveesti odotuksia kumppaniin ja heitetään sisällönkehittämisen vastuu kumppanille. Olo sillä hetkellä olisi sinkkuna ihan yhtä tylsää!