MIten uskottomuus, petetyksi tuleminen, vaikutti elämään ja vaikuttaa vielä nykyisen elämäänkin.
Minulle niin rakas työ eräässä yhdistyeksessä jota olin itse rakentanut 19 vuoden ajan kukoisti ja meillä oli useita työntekijöitä. Olin 8 vuotta kestäneen sairausjaksonkin aikaan tehnyt vapaehtosityötä ja nauttinut siitä. Tarkoitus oli aloittaa työt oikeesti.
Monen vuoden on/off liitto söi voimiani ja kun se lopullinen pommi putosi jolloin jäi ruokakin miehellä syömättä kun ilman minkäänlaista selitystä vain katosi.
Sai minussa aikaan niin kauhean reaktion että jouduin menemään TK.hn haken apua. SAin rauhoittavia ja minulle jatkettiin sairaslomaa.Sain myös lähetteen terapiaan jossa kävin muutamia kertoja. Menetin kaiken mielenkiinnon tuota minulle niin rakasta työtä kohtaan. .Se luisui käsistäni.
Mikään ei kiinnostanut pitkään aikaan. Olin kuin haamu.
JAksoin seuraavaan päivään ajatuksella että ehkä silloin saisin tietää miksi teki minulle niin kuin teki?
Enkä ollut paremman kohtelun arvoinen. Oliko avioliittomme tosiaankin hänelle noin mitätön juttu, että siitä vain kadotaan.
Päiväni täyttyivät unelmista saada tietää syy.
Taloudellisesti ei ero vaikuttanut juurikaa mutta asioiden hoitaminen oli tuohon aikaan mlekeinpä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Inhosin jokaista laskus ja jokaista kirjettä jotka tuli. Exän nimellä tullut posti sai minut oksentamaan. Jouduin taistelemaan kanssaa että vaihtaisi postiosoitteensa. Jouduin laittaan useamman smsm: asiasta ja tietenkin minua syytettiin häirinnästä.
Muutman kuukauden suosssa rämmittyäni ymmärsin että niin ei voi jatkua ja aloin pikkuhiljaa hakeutuun ihmisten ilmoille,menin tanssikursseille. Ei ehkä paras vaihtoehto kuntoutukselle mutta minulle oli pelastus päästä liikkuun.
Tänään kaikki tuo on taaksejäänyttä elettyä elämää. KAsvoin ihmisenä valtavasti. Ymmärrän toisia jotka taistelevat samojen asioiden kanssa. Kun ihmiseltä menee kaikki. Itsekunnioitus, itseluottamus, joillakin jopa toimeentulo. Kun inhoaa itseään aivankuin kaikki itselle tapahtunut olisi oikeutettua ja itseaiheutettua.(isot leikkausarpeni saivat voimaan huonosti)
Kaikesta tuosta irtipääseminen ja elämän laidasta kiinni saaminen vei aikaa.
SAiraslomani jatkui vuodella mutta tänään minulla on uusi työ ja kaikki hyvin muutenkin. Rakastan elämää ja jopa itseäni vaikka toisinaan yrittää menneisyys hiipiä esille ja syyttään itseäni että jo sen olisi sairastellut, jo sen olisi ollut niin kiinni työssäni jos, ja jos,
Mutta kun en vieläkään tiedä vastausta kysymyksiini niin mitä niitä enää edes mietin
MInulla on mahtavat työkaverit. Ex kävi parjaamassa minua siellä heti kun oli saanut tietää minun alkaneen siellä (en ollut paikalla). Työkavereiden positiivisen kannustuksen ansioista en masentunut siitä enempää. Ex varmaan luuli että saan heti kenkää- Mutta erehtyi. Aivankuin tarkistaakseen asiaa oli tulossa käymään mutta satuin olemaan paikalla jolloin hän vain kääntyi ovella ja poistui. Työkaverini huomasi tuon ja alkoi nauraan että jo on lapsellinen mies. Ihanien työkavereiden tukemana en lähtenyt itse käveleen tuosta vaan jatkoin sinnikkäästi työelämään paluutani ja olen siellä edelleenkin.
Nautin työstäni. Vaikka toisinaan näen unta siitä jonka menetin johon voimani eivät enää riittäneet.
Asun ja elän talossa joka meillä oli ja olen kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä koska koskaan ei voi tietää mitä tänäänkin tapahtuu. Tapahtuneet asiat ovat mnneisyyttä. Muistoja ei voi pyyhkiä pois mutta voin päättää että ne ei enää vaikuta elämääni.
.
Tämä oli kertomus siitä kuinka alhaalta pystyy nouseen kun saa apua ja itseltä löytyy taistelutahtoa.
Onko vastaavai kokemuksia?
Minulle niin rakas työ eräässä yhdistyeksessä jota olin itse rakentanut 19 vuoden ajan kukoisti ja meillä oli useita työntekijöitä. Olin 8 vuotta kestäneen sairausjaksonkin aikaan tehnyt vapaehtosityötä ja nauttinut siitä. Tarkoitus oli aloittaa työt oikeesti.
Monen vuoden on/off liitto söi voimiani ja kun se lopullinen pommi putosi jolloin jäi ruokakin miehellä syömättä kun ilman minkäänlaista selitystä vain katosi.
Sai minussa aikaan niin kauhean reaktion että jouduin menemään TK.hn haken apua. SAin rauhoittavia ja minulle jatkettiin sairaslomaa.Sain myös lähetteen terapiaan jossa kävin muutamia kertoja. Menetin kaiken mielenkiinnon tuota minulle niin rakasta työtä kohtaan. .Se luisui käsistäni.
Mikään ei kiinnostanut pitkään aikaan. Olin kuin haamu.
JAksoin seuraavaan päivään ajatuksella että ehkä silloin saisin tietää miksi teki minulle niin kuin teki?
Enkä ollut paremman kohtelun arvoinen. Oliko avioliittomme tosiaankin hänelle noin mitätön juttu, että siitä vain kadotaan.
Päiväni täyttyivät unelmista saada tietää syy.
Taloudellisesti ei ero vaikuttanut juurikaa mutta asioiden hoitaminen oli tuohon aikaan mlekeinpä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Inhosin jokaista laskus ja jokaista kirjettä jotka tuli. Exän nimellä tullut posti sai minut oksentamaan. Jouduin taistelemaan kanssaa että vaihtaisi postiosoitteensa. Jouduin laittaan useamman smsm: asiasta ja tietenkin minua syytettiin häirinnästä.
Muutman kuukauden suosssa rämmittyäni ymmärsin että niin ei voi jatkua ja aloin pikkuhiljaa hakeutuun ihmisten ilmoille,menin tanssikursseille. Ei ehkä paras vaihtoehto kuntoutukselle mutta minulle oli pelastus päästä liikkuun.
Tänään kaikki tuo on taaksejäänyttä elettyä elämää. KAsvoin ihmisenä valtavasti. Ymmärrän toisia jotka taistelevat samojen asioiden kanssa. Kun ihmiseltä menee kaikki. Itsekunnioitus, itseluottamus, joillakin jopa toimeentulo. Kun inhoaa itseään aivankuin kaikki itselle tapahtunut olisi oikeutettua ja itseaiheutettua.(isot leikkausarpeni saivat voimaan huonosti)
Kaikesta tuosta irtipääseminen ja elämän laidasta kiinni saaminen vei aikaa.
SAiraslomani jatkui vuodella mutta tänään minulla on uusi työ ja kaikki hyvin muutenkin. Rakastan elämää ja jopa itseäni vaikka toisinaan yrittää menneisyys hiipiä esille ja syyttään itseäni että jo sen olisi sairastellut, jo sen olisi ollut niin kiinni työssäni jos, ja jos,
Mutta kun en vieläkään tiedä vastausta kysymyksiini niin mitä niitä enää edes mietin
MInulla on mahtavat työkaverit. Ex kävi parjaamassa minua siellä heti kun oli saanut tietää minun alkaneen siellä (en ollut paikalla). Työkavereiden positiivisen kannustuksen ansioista en masentunut siitä enempää. Ex varmaan luuli että saan heti kenkää- Mutta erehtyi. Aivankuin tarkistaakseen asiaa oli tulossa käymään mutta satuin olemaan paikalla jolloin hän vain kääntyi ovella ja poistui. Työkaverini huomasi tuon ja alkoi nauraan että jo on lapsellinen mies. Ihanien työkavereiden tukemana en lähtenyt itse käveleen tuosta vaan jatkoin sinnikkäästi työelämään paluutani ja olen siellä edelleenkin.
Nautin työstäni. Vaikka toisinaan näen unta siitä jonka menetin johon voimani eivät enää riittäneet.
Asun ja elän talossa joka meillä oli ja olen kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä koska koskaan ei voi tietää mitä tänäänkin tapahtuu. Tapahtuneet asiat ovat mnneisyyttä. Muistoja ei voi pyyhkiä pois mutta voin päättää että ne ei enää vaikuta elämääni.
.
Tämä oli kertomus siitä kuinka alhaalta pystyy nouseen kun saa apua ja itseltä löytyy taistelutahtoa.
Onko vastaavai kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naimisissa Narsistin kanssa
"Nainen tapaa miehen,joka osaa kaikin keinoin osoittaa että juuri tätä suhdetta molemmat ovat odottaneet koko ikänsä.
Miehen käytös on hullaannuttavaa,oikeastaan kaikki on liian hyvää ollakseen totta.
Pian nainen havahtuu,että miehen rakkaus ei olekkaan toisen ihmisen arvostusta ja kunnioittamista,ei,se on uhkailua,kiristystä ja esineellistämistä.
Nainen on vahvassa tunnekoukussa,elämä ei ole jatkuvaa kurjuutta,vaan siihen sisältyy sopivin väliajoin uskomattoman hillitöntö onnentunnetta.
Kun ensihuuma on mennyt,mies ei saa tyydytystä naisen hellittelystä ja ymmärryksestä.
Mies ryhtyy kiusaamaan naista monimuotoisella henkisellä väkivallalla.
Sitten alkaa kuurupiiloleikka,yksikin "väärin" lausuttu tai ymmärretty lause saa miehen katoamaan naisen elämästä useaksi päiväksi.
Tätä leikkiä leikitään kuukausia,kunnes sekään ei riitä.
Hyvän ja huonon kohtelun aikavälit alkavat vaihdella nopeampaan tahtiin.
Tilanne on JÄRJELLÄ ajateltuna katastrofaalinen,mutta silti nainen ei pysty viheltämään peliä poikki,osaltaan siksi että hänen itsetuntonsa on täysin murskattu.
Naiselle riittää kun mies lupaa kaiken muuttuvan,uskoo ja antaa anteeksi tuhannen kerran.
Miehen kanssa tehdyt sopimukset eivät pidä kuin korkeintaa viikon tai kaksi.Vastuu on miehelle täysin vieras käsite.
Miksi nainen antoi tämän tapahtua?
Miksi hän suostui tämän tunteettoman hirviön kynnysmatoksi?
Miksi hänen sietokykynsä kasvoi?
Kuinka tämä vahva,itseään kunnioitava,pidetty ihminen päätyi pyytelemään anteeksi omaa olemassaoloaan?
Nainen ryhtyi perehtymään luonnehäiriöihin kirjallisuuden ja asijantuntija-avun turvin,hän alkoi ymmärtää,sai vertaistukea ja alkoi tervehtyä.."
myös kirja Naamiona terve mieli.
Pitkä surutyö
Narsisti iskee syvälle ihmisen itsetuntoon ja sisimpiin tunteisiin samalla kun vääntää puukkoa uhrinsa sydämessä pirullisesti hymyillen. On kuin olisit tekemisissä itse Saatanan kanssa. Siksi vahinko mikä uhrille on aiheutunut on aivan erilaista kuin "terveiden ihmisten loukkaukset", joita pyydetään anteeksi. Narsisti ei pyydä koskaan anteeksi eikä ole koskaan väärässä, koska syy on aina jonkun muun. Mitä läheisempi ihmissuhde narsistiin on ollut, sitä perustavanlaatuisempaa vahinko todennäköisesti on. Vaikka aika parantaa haavat, niin narsistin uhri joutuu tekemään surutyötään luultavasti pitkään, koska hänen heikennetyn itsetuntonsa pilarit ovat herkkiä kaatumaan pelkistä muistikuvista tai vain jokapäiväisen elämän haasteista, jotka vaativat hyvää itsetuntoa.
Onko tuttua
ON. Niin tuttua. Valitettavasti. Surutyö jatkuu yhä, vaikka erosta on jo vuosia. Yhteiset lapset, niin kauan kuin vielä muutaman vuoden ovat alaikäisiä, pistää sen jatkumaan, vaikka omalta osalta asiat olenkin jo käsitellyt ja päässyt jaloilleni. Mutta jonain päivänä, sitten kun nuorinkin on täysi-ikäinen, eikä näinollen tarvi olla narsistin kanssa enää missään tekemisissä, olen VAPAA!!!
En osaa sanoa olenko narsistin uhri vai en. Paljon on kyllä tuttuja asioita. .
Elämäni on muuttunut paljon. mInusta on tullut kyyninen.Enää en usko taruohin enkä rakkauteen ollenkaan.
Elän tätä päivää ja teen asiat omaksi ja lasteni hyväksi.
Joku voisi väittää että olen itsekäs mutta kävin niin hyvän koulun että ei siellä muuta voinut oppia.
Olen iloinen ja onnellinen näin. KAtson melko valoisasti tulevaan. HArrastan liikuntaa ja nyt kun kesä niin caravaanari elämää.
Pitäisi jokaisen nähdä että niinkaun kun on elämää on myös toivoa.
Ihminen nousee syvältäkin. Toive paremmasta nostaa ylös ja kantaa eteenpäin.
Usko toivo ja rakkaus. Uskon tähän hetkeen , Toivon parempaa, rakastan elämää.
Elämä muuttui paremmaksi.
Olen ollut terapiassa ja alkanut rakastamaan elämää. Kaikki on hyvin. Kotona ei enää istu hiljainen ja penseä mies, joka sunnuntaisin tuijotti telkkaria sanattomana määräten ohjelmista ja antaen minun valmistella tulevaa vikkoa jonka eteen hän ei tehnyt elettäkään. Hän ei ole kieltämässä minua kotona mihin kukkapenkin saan laittaa, saanko seinälle ostaa taulun tai ostaa parilla eurolla jonkun tarve-esineen, jota hänen mielestä ei tarvittu. Minun ei tarvitse katsella hiljaisia ja väsyneitä aurinkonlaskusa mieheni saapuessa typpeän näköisenä kotiin vieraan naisen sylistä, jossa hän on hyrissyt tyytyväisyydesät. Noussut aamiaspöydästä ylös, jäättänyt lautaset pöytään ja sulkutunut yhden ihmisen harrastuksiinsa. Minun ei tarvitse enää murehtia, ettei hän huomioinut minua koskaan erityisemmin. Ei ostellut lahjoja. ei maininnut kauniinksi, vaan joskus tokaisi hymähtäen että vaatteeni ovat rumat. Minun ei tarvitse kuunnella hänen väheksyviä mainintojaan siitä, ettei pikkuaskare onnistuisi minulta. Ei tuskailua siitä, että tarvevälineet jäisivät yöksi pöydälle. Ei tuskaiuja siitä, etten ymmärrä asioita, vaikkei hän niistä keskustele. Minun koti on päivä päivältä kauniimpi - entinen persoonattomuus on katoamassa. Täällä on kodikasta ja viihdyn täällä. Minä en pyykkää miehen lattioille jääneitä sukkia, vaan puhdistan kaunista kotiani. Hänen olisi hyvä olla täällä, mutta minun pitäisi palvella häntä, enkä minä en pysty estämään häntä olemasta poissa :)
Joskus näinkin hän palaa ajatuksissani takasin. mutta sitten havahdun. luopuisinko löytämästäni itsetunnosta. vapaudesta. Ja myös kodista jota saan kunnostaa mieleni mukaan. OLen myös vasta nyt saanut karistettua mustat lasit silmiltäni ja näen kuinka hyvä elämä minulla on.