Pitääkö vanhempia ihmisiä kunnioittaa?

Ainakin Japanissa vanhemmat ovat olleet Keisrista seuraavia. Mä en tiedä miten teillä tämä on järjestetty..

Kyllä satavuotiaalle saa sanoa, että se on kusipää, jos se on kusipää.

Ikä ei automaattisesti. Elämänkokemus mahdollisesti. Mutta suinkaan kaikki eivät opi mitään merkittävää elämässään peruskoulun jälkeen.

Minusta jokaisella on oikeus neuvoa, mutta jokaisella on myös oikeus kuulla ja olla kuulematta neuvot. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän neuvoja otan "uutisina".

Sen verran kunnioitusta minulla on ei vain vanhoja vaan myös kanssaihmisiä kohtaan, että kuuntelen yleensä kiltisti. Eri asia sitten otanko onkeeni. Paljon on paskaakin infoa liikenteessä.

Mun mielestäni neuvoista kannattaa ottaa hyvät ja unohtaa huonot. :) Ei se tarkoita sitä, että hylkäisi mitään arvoja tai että loisi uusia. Mun isovanhemmillani oli keskenään erilaiset arvot. Jos äitini äitiä olisin kuunnellut, niin olisin nyt ollut 16 vuotta naimisissa ensimmäisen avopuolisoni kanssa. Toinen mummo oli iloinen siitä, että nykyään voi olla avoliitossa eikä tarvitse "ottaa sikaa säkissä".

ei se (ikä) automaattisesti tuo ainakaan sitä viisautta, jota asema edellyttää. Kuitenkin vanhempia tulee kohdella siten kuin heillä olisi tuo asema, myös siinä tapauksessa kun heillä oikeasti ei sellaista ole.

Hui Hai.

Utelet meiltä, mutta mitä tuo oma mielenkiintoinen keskustelusi sitten sisälsi.

Pihtaatko ?

Itse kunnioitan itseäni vanhempia ihmisiä jos nyt eivät aivan reikäpäiksi näytä osoittautuvan. Yleensä elämänkokemusta on enemmän. Tietenkään kaikki jutut eivät mene läpi ja noilla vanhemmilla ihmisillä oli vielä taito vähän naruttaa nuorempia.

Ihmisiä pitäisi mielestäni aina lähtökohtaisesti kunnioittaa.

Käytyäni vanhan äitini kanssa taas pari keskustelua, voin todeta, että vanhuus ei tuo viisautta, mutta ei sitä tuo tuo keski-ikäkään. Yritetään siis olla ihmisiksi, kaikki keskenämmme.

Ja kunnioitetaan ihan tosissamme ihmisyyttä toisissamme, siten kuin se kussakin ilmenee, lapsissa, nuorissa, aikuisissa ja vanhuksissa.

Aloitan otsikosta ja etenen siitä eteenpäin. Eli minusta tietty kunnioitus pitää olla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Iästä, sukupuolesta, rodusta, ihon väristä, ulkomuodosta, kansallisuudesta, varallisuudesta, virka asemasta, työttömyydestä, siviilisäädystä tms. huolimatta. Ihmisen elämän kunnioitus ja yksilönä kunnioitus on minusta jokaisen perusoikeus.



Josta sitten päästäänkin siihin, että ikä ja elämänkokemus itsessään ei ole minusta asioita, joiden vuoksi pitäisi saada joku "erityinen" asema tässä kunnioittamisessa. Tietysti vanhempien ihmisten kanssa on ainakin omassa lapsuudessa opastettu käyttäytymään heitä kunnioittavasti. Eli ei puhuta mitä sylki suuhun tuo ja mieluusti teititellään, eikä sinutella ellei vanhempi ihminen anna siihin omaa hyväksyntäänsä. Saa sinutella.


Tottakai ihmiset luonnostaakin kunnioittaa joidenkin ihmisten elämännäkemyksiä ja kokemuksia enemmän kuin toisten. Lienee riippuvaista siitä, millaisia asioita itse arvostaa ja tärkeinä pitää. Kun sitten kohtaa tällaisen ihmisen jolla on kunnioitettavaa elämänkokemuksellista tietoa ja taitoa jossain asiassa, hän voi saada arvostuksemme. Hän nousee ainakin hetkeksi mielissämme erityiseen asemaan siinä aiheessa ja tilanteessa.

Tää tyyppi tietää, tää osaa, tältä kannattaa kysyä jatkossakin jne.

Arvoista sitten enemmän, vaikka tuossa jo sivusin arvojakin tietyllä tapaa. Kyllähän tietynlainen arvomaailman muutos on varmasti meitä elämässä paljon vapauttanut, mutta myös alkanut haittaamaan. Tietynlaiset toisen ihmisen kunnioittamisen arvot on minusta ehkä alkaneet nykyään kääntymään toisen ihmisen aliarvioimiseksi ja peruskunnioituskin on kilpailutettu. Olet ulkoisesti, taloudellisesti, terveydellisesti tms. eri asemassa kuin joku toinen ja joidenkin mielestä siis silloin vähemmän ihminen ja vähemmän kunnioitettava. Käytöksen mukaan ainakin tällaista huomaa.

Ei minusta kaikkia vanhempien sukupolvien arvoja kannattaisi hylätä. Joskaan mitään hierarkia tyyppistä hienosteluakaan minä en kyllä hyvänä pidä. Kumarretaan syvempään tiettyjen tittelien edessä tai tätä ennenvanhaista arvovalta kunnioiusta mä itse henkilökohtaisesti en pidä yhtään tarpeellisena.

Tuo on titteliltään sitä ja tätä, on se vaan hieno ja kunnioitettava mies. Pöh, ei ne tittelit ja koulutukset kestään hienoa ja kunnioitettavaa tee, jos muuten on muita ihmisiä kohtaan täysi munapää ja apina.

Uutta ja parempaa on tietynlainen kehitys tasa-arvoisempaan suuntaan. Ihmiset on enemmän alkaneet hyväksymään erilaisuutta ihan ääneenkin. Ennen kai jos jotenkin poikkesi massasta, piti pitää se omana tietonaan ja esittää että on ihan kuten muutkin. Ihan oman etunsa vuoksi. Eli ihmiset on aina osanneet nokkia laumasta ulos jotenkin heistä poikkeavan ihmisen. Nykyään poikkeavat ehkä enemmän saa jo hyväksyntää, koska poikkeavuus nähdään yksilöllisyytenä. Eikä yksilöllisyys ole nykyään enää niin paha asia mitä ennen.

Asiat joista ennen vaiettiin, koska niitä hävettiin on tänään rohkeasti esillä. Kuten vaikka homous, lapsettomuus, työttömyys, siviilisäädyt, vammaisuus, sairaudet , uskonnottomuus yms.