Helluntai saapui mut sulhanen ei:((

eipä löytynyt, ja oon huomannu moneen kertaan saman asian että tavallinen kovasti töitä tekevä mies on naisille myrkkyä. Pitäs ilmeisesti olla joku työtön pummi tai vastaava. On asia ollu kovasti mietinnässä, että milloinkohan löytyis sellane ymmärtäväinen nainen jonka kanssa jakaa koko loppu elämän. Pitää varmaan unelmoida taas pari vuotta.

Sanotaan näin että ei ole ensimmäinen Hellunai kun tilanne on sama. Eikä varmaan viimeinenkään.

Niin menihän se viime ja sitä edellinenkin jne. helluntai yksin, joten tuskimpa tämäkään päivä on poikkeus. Kyllähän asia on niin että isompi todennäköisyys on voittaa lotossa kuin että tilanne muuttuis paremmaksi... siis niin että on jotain pysyvyyttä asiassa.

Taas tätä samaa ininää. Suurin osa tavallisista työssä käyvistä miehistä löytää naisen. Itse asiassa heillä näyttää olevan perhe yleensä aikaisemmin kuin korkeammin koulutetuilla. Väitteelläsi ei siis ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Taidat etsiä väärän tyyppisiä naisia? Tavallisille työssä käyville naisille näyttäisi kelpaavan ihan hyvin samanlainen mies.

Jäin mieki ilman heilaa, vaikka olenkin tavallinen nais henkilö. En rikas, enkä köyhä.
En ruma, mutten missikään. Mikä tai millainen sit kelpaa?
Ehkäpä se joskus joku kaunis päivä tulee ylättäen vastaan.....sitä ennen on nautittava elämästä.

Edelleen jäänyt hieman hämäräksi, mikä on tämä "tavallinen" mies?

Sekö, joka on kolmasti yrittänyt kanssani treffeille, mutta ei ikinä pääse korvesta mökiltään ajoissa ihmisten ilmoille? Vai sekö, joka tyytyväisenä kutsuu ensitreffeille jonnekin metsälammenrantaan saunomaan? Vai pölypallerottomalla siistillä kodillaan kehuskeleva mies, joka saa hepulin, kun ei niin hyvä mies kelpaa - selitys, ettei eri kaupungeissa asuminen toimi ei mene perille. Vai nämä puolitusinaa, jotka toivovat liikunnallista naista ja silti vonkaavat treffeille, tavallisiako? Onko tavallinen suomalainen työssäkäyvä mies lukutaidoton ja asfalttikammoinen?

Suurin osa miehistä kelpaa naisille, käytät siis sanaa tavallinen jossain ihan uudessa merkityksessä.

No kyl mie ainenkin haluun just sellasen "tavallisen" työssäkäyvän miehen, en mitään työtöntä joka ei ees yritä mitään enkä sen puoleen kaipaa varallisuudellaan elvistelevää egoistiakaan. Miehen joka osaa puhua ja pussata mutta ei lässytä ja oo siirappinen, tietäsin että rakastaa muttei sitä tarvii joka minuutti olla julistamassa. Pitää huolta itsestään ja kunnostaan mutta ei tarvii mikään rantaleijona olla. Ja niin pois päin..

Bitter

Olen elänyt jo koko tämän hetkisen elämäni yksin, niin en edes tiedä mitä on seurustelu tai yhdessäolo jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Kyllä nämä "merkkipäivät" siltikin tekevät viiltoja sydämeeni, kaiho ja surumielisyys kulkevat jatkuvasti varjona perässäni, ei niistä enää irtikään pääse. Kun ei osaa olla supliikkimies naisten seurassa, niin näin tässä vain käy, vuodet vierivät ja elämä urautuu näille yksinäisille rataosuuksille luultavasti lopullisesti. Tämä löytämäni kirjoitus kuvastaa ja koskettaa minua suuresti. " Usko, Toivo Rakkaus...
Kaikki samassa sydämessä. Rakkaus petti ekana, ei pystynyt ja lähti.
Jäi Toivo ja Usko.
Usko lähti seuraavaksi, kun Rakkaus ei ollut tukemassa.
Toivo jäi yksinäiseksi sinnittelijäksi. Paikalle tuli Mustasukkaisuus ja koska Luottamus puuttui, Toivo ei kyennyt enää ja hävisi Rakkauden ja Uskon perään.
Jäljelle jäi musta tyhjä sydän joka oli revitty monesta kohdasta.
Kuinka monesti tällaista jaksaa sydän joka on kokenut tämän useasti?
Ei tule enää uutta kertaa...
Tuuli käy sydämessä ja kylmyys on sen vallannut...
Talven pakkaset sen jäädyttänyt...
Sulaako se enää koskaan?
Tuskin...