Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo reilut 2vuotta. Hän on 2009 keväästä lähtien alkanut ennen kesää uhkailemaan jättämällä minut, mutta ei ikinä ole jättänyt. Hän sanoo ettei häntä kiinnosta ja haluta, mutta jos yritän puhua hänelle hän ei vastaa. En tiedä mitä tekisin.. Olen kyllästynyt itkemään joka päivä. Vaikka näin on käynyt joka kevät pelkään silti. Hän flirttailee muille naisille ja on muille normaali, mutta minulle hän ei puhu, saatika katso minua. Olen keskustellut asiasta ystäväni kanssa, joka sanoo että poikaystävälläni ei ole helppoa, mutta siltä se ei ainakaan näytä.. Haluaisin todella keskustella tämän selväksi. Koska hän on se jota ei kiinnosta, niin hänen pitäisi myös kertoa miksi, sillä muuten en pysty olemaan mitenkään perillä suhteestamme... miten voisin aloittaa keskustelun?saatika mitä sanoisin?ja mitä teen jos hän sanoo ettei enää ikinä halua minua? Sen tieden etten pysty, enkä halua elää ilman häntä,koko elämäni pyörii hänen ympärillään... Apu olisi todellakin tarpeen...
Apua mitä teen?
Ei elämää...
5269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on loukkaantunut jostain sulle. Teet jotain aina samalla lailla väärin. Se on yrittänyt sanoa sulle vaikka millä tavalla, mutta et vaan halua ymmärtää. Sit kun se katsoo sua ja puhuu sun kanssa ja halailee jne. tulee sille mieleen, että joo... Näin... Niinpä niin...
Jotain tollaista veikkaan. Tuokin on tietenkin veikkaus vaan miltä näytät miehesi rillien läpi. Ulkopuolinen taas voisi nähdä jutun erilailla kuin kumpikaan teistä.
Menkää muuten naimisiin älkääkä jahkailko, kun on ollut rohkeutta muuttaa yhteenkin. Se yhteis- ja yhdyselämä on tarkoitettu avioliittoon. Mies naiselle ja nainen miehelle, ja turvallinen kasvuympäristö lapsille. Raamatussa sanotaan, että joka pitää hyvää huolta vaimostaan, pitää samalla hyvää huolto omasta itsestään. Sama menee toisin päin. Samoin naisen ei pidä olla liian jääräpää, vaan antaa miehen päättää roolijako ja hoitaa itselleen annetut vastuut miten parhaiten näkee. Ja miehen pitää rakastaa vaimoaan kuten Kristus rakastaa seurakuntaansa, eli laittaa vaimonsa itsensä edelle. Eikö siinä ole kaikilla hyvä olla.
Yhteiskunnassa perhe on muuten tärkeä. Jos perheet voivat huonosti, niin yhteiskunta voi ja sillä menee huonosti.
Ai sä olet ollut kolme vuotta tollasen idiootin kanssa joka ei tajua parisuhteesta mitään. Onnea vaan idiootin vaimona.
Siis emme asu yhdessä.. Ja itse teen kaiken hänen puolestaan, palvelen häntä. Kun hän taas ei tee mitään suhteemme eteen.Olen käynyt kaikki mahdolliset syyt tähän läpi,mutta en tiedä mistä tämä johtuu.
Olisiko aika lopettaa tuo sinun piirileikki?
"Poikaystäväsi" ei todellakaan välitä sinusta. Miksi edes kiusaat hantä vaatimalla ....puhumaan? Hänellä EI ole mitään sanottavaa sinulle joten eiko ole järkeenkäypää vain jättää hänet rauhaan?
Et muka pysty elämään ilman häntä?! Sinä et pysty elämään ilman happea tai vettä.
Tiedät itsekin että pystyt loistavasti elämään ilman miestä joka ei edes välitä sinusta.
Miksi et rauhassa kasvaisi henkisesti, aikuistuisi ja olisit ilman "poikaystävää" siis yrittämättä sairaasti liimata itseäsi kehenkään toiseen ihmiseen.