Kertokaapas olisiko järkevää pitää suhteessa pientä taukoa tjn. Olemme seurustelleet nyt vuoden poikakaverini kanssa. Kun aloimme seurustelemaan hän lähti juuri armeijaan ja tapasimme toisiamme kerran viikossa tai kahdessa. Joskus saatoimme olla erossa kolmekin viikkoa. Silloin suhde kukoisti ja kipinää löytyi. Nyt kun armeija on ohi, olen ollut hänen kanssaan melkein jatkuvasti ja tottakai se kipinä vähän hiipuu, mutta nykyään myös riitelemme jatkuvasti. Sovimme riitamme nopeasti, mutta ei se silti mukavaa ole. Olen myös huomannut että miehestä on tullut minulle melkeinpä pakkomielle. Ennen olin vahva ihminen, mutta nykyään vahvasta hyvin kaukana.. En voisi olla hänestä erossa hetkeäkään. Hän on puhunut usein vähän pidemmistä tauoista. En voi ymmärtää sitä, miten hän pystyisi olla minusta erossa paljon paremmin pitkiäkin aikoja kuin minä hänestä. Osa syynä tähän on ehkä edellinen parisuhteeni, joka päättyi pettämiseen. Olen aika mustasukkainen ihminen nykyään sen vuoksi ja myös mieheni tietää, etten voi täysin luottaa häneen. Nyt hän on ehdotellut taukoa ja kun en ihan heti siihen suostunut, hän sanoi ettei sitä kyllä oikeastaan tarvita. Aloin itse ajattelemaan, että olisikohan siitä sittenkin meille hyötyä kun taas ukko painui pehkuihin ja suuttui jostain turhasta. En vain tiedä, että onko minusta siihen, koska en luota mieheeni niin hyvin että uskaltaisin antaa hänen olla ja tehdä mitä haluaa, kuulematta hänestä mitään pitkään pitkään aikaan. Toisaalta olemme kihloissa ja, jos meidän pitäisi lähitulevaisuudessa myös muuttaa yhteen niin onkohan tälle suhteelle mitään hyvää luvassa.. Riitely on joka päiväistä ja, jos jompikumpi meistä haluaa puhua asioista se olen minä? Onko mieheni tyytyväinen tilanteeseen, tuskimpa!, pitäisikö minun olla nyt varautunut kohta puhumattomuuden vakavampiin seurauksiin tai raivareihin? En tajua, miksi mieheni ei voi puhua kanssani kun itsekin juuri eilen sanoi, että kipinä on kadonnut.. Ja, jos kipinän haluaa tauolla takaisin vuoden yhdessä olon jälkeen, niin mitäs sitten kun ollaan oltu yhdessä 20 vuotta, jos noin on niin en edes halua yrittää saavuttaa sitä kahtakymppiä, saatika sitten edes ajatella sitä :/ Miksi hän ei voi kertoa mitä ajattelee tai haluaa? Tunnen itseni turhaksi ja vähän vieraaksi miehelleni, ku lojun hänen luonaa vain riitelemässä ja siivoamassa. Ja en siis roiku hänessä kuitenkaan 24/7, hän saa kyllä lähteä kavereiden kanssa jonnekkin tai tehdä mitä haluaa. Vähän vain ikävää kun, jos emme riitele tai minä en ole tekemässä ruokaa tai siivoa, niin hän pelaa tietokoneella. Kun yritän vähän pyyttää huomiota, hän kiivastuu ja sanoo: "Juuri tuon takia en haluaisi, että olet täällä, et anna minun tehdä mitään omiajuttujani" Seksi elämäkin sujuu, mutta muuta mukavaa yhdessä oloa ei juuri enää meillä olekkaan. Usein kuulen: "Pakkaa kamasi ja lähde" ja sitten pakkaan ja lähden.. seuraavana päivänä hän pyytää minua takaisin ja kertoo kuinka ikävä hänellä on minua ja minä menen takaisin. En vain jaksisi enää riidellä. Auttakaa, mitä minun pitäisi tehdä, kun puhuminen ei auta ja tauko pelottaa??
Auttakaa jooko..
näinmeillä
4204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun kokemusten perusteella yksi mahdollinen syy miksi olet tullut mustasukkaiseksi, et luota häneen ja "hänestä on tullut sinulle melkein pakkomielle" on se ettet ole varma suhteestanne. Olet mahdollisesti epätietoinen suhteenne pysyvyydestä ja se saa sut tuntemaan olosi epävarmaksi ja edellä mainitut ongelmat saavat alkunsa.
Jos mies ei pelaisi sillä tietokoneella niin paljoa ja antaisi enemmän huomiota sinulle niin olisit onnellisempi etkä niin mustasukkainen jne. Parisuhteessa niin miesten kuin naistenkin pitää saada huomiota ja rakkaudenosoituksia niin noi lieveilmiöt saattavat jäädä kokonaan pois.
Eri asia on sitten se jos mustasukkaisuus johtuu vaikka psyykkisistä ongelmista.
Tajusin ettei tuo viestini nyt taida auttaa asiaa mitenkään;) Yritin vaan avata tilannetta komponentteihin, eri tekijöihin mitkä vaikuttaa toisiinsa.
Tilanteessasi mies saa huomiota osakseen todella paljon koska ns. hiillostat häntä. Se on ehkä liikaa hänelle ja siksi hän ei halua/ymmärrä antaa huomiota sinulle. Teillä on ihan eritasoiset tarpeet.
Toista ihmistä ei pysty muuttamaan noissa jutuissa :(
Olen kyllä sitä mieltä että jos noin tuoreessa suhteessa on noin paljon ongelmia, ei ehkä kannata jatkaa. Tuossa vaiheessa elon pitäisi olla vielä alkuhuumaa ja ihanaa. Mielellään sitten 20 vuoden jälkeenkin onnellista ja tasaista yhdessäoloa.
Luultavasti elämällä on teille molemmille parempaa tarjottavaa, en jäisi roikkumaan varsinkin kun elo on noin riitaisaa ja ero on vaihtoehto jo tuossa vaiheessa.
"Seksi elämäkin sujuu, mutta muuta mukavaa yhdessä oloa ei juuri enää meillä olekkaan."
Perusmiehellä ja perusnaisella ei muuta mukavaa yhdessä tekemistä olekaan. Kun perusnainen lopulta tajuaa sen, sekin vähä loppuu.