Voisiko yksi ratkaisu syrjäytymisongelmiin olla asuntolat joissa jokaiselle olisi oma huone ja siitä vuokra vaikka 100-200 euroa (jos näin halutaan). Siellä asuntolassa olisi opettajia eri aloilta tai vastaavia (varmaankin myös vartijoita tarvittais). Heillä olisi siellä omat urheilukerhot, lukukerhot, videokerhot. Näistäkin voitais ottaa joku pieni maksu. Nythän syrjäytyneet olisivat yhdessä ja siellä he saisivat kavereita aluksi toisistaan ja yhdessä olisi sitten mukavampi mennä vaikka johonkin muuhun aktiviteettiin. HUOM! Minä en tiedä olisiko tämä ratkaisu vai ei. Yritän vaan herätellä keskustelua johonkin positiiviseen suuntaan.
Itse olin aikalailla syrjäytynyt 30 vuotiaana. Harkitsin monia tekoja ... niitä pahimpiakin. Sitten "taivaanlahjana" joiduin epäillyksi yhdestä rikoksesta ja jouduin viettämään vankilassa 3 viikkoa. Luulin niitä elämäni pahimmikseni mutta nyt kun 10 vuotta on kulunut niin tuo vankilakäynti muutti elämäni parempaan suuntaan koska siellä sain kavereita. Ei ne kaverit ollu mitään väkivaltaisia vaan pikkurikoksen tehneitä ihan jees tyyppejä. Toki tiedän, että elämä olisi parempi jos menisi alusta asti hyvin mutta kun se ei vaan kaikilla aina mene. Ja myös joillekin tuo vankilareissu olisi olut käänne huonompaan. Mutta itse uskon, että monille olisi käynyt samoin kuin minulle. Siellä oli kaverit ympärilla 24/7, ei tarvinnut olla yksin. Aina löyty kaveri pelaan pingistä tai shakkia. Se on mun ainoa aika elämässäni kun mulla oli kavereita noinkin paljon. Toki olin iloinen kun pääsin pois vankilasta mutta jäin silti kaipaamaan niitä tapahtumia vaikka toki silti mieluummin olin vapaalla jalalla. Ja sain siis valtion korvaukset tuosta reissusta.
Itse olin aikalailla syrjäytynyt 30 vuotiaana. Harkitsin monia tekoja ... niitä pahimpiakin. Sitten "taivaanlahjana" joiduin epäillyksi yhdestä rikoksesta ja jouduin viettämään vankilassa 3 viikkoa. Luulin niitä elämäni pahimmikseni mutta nyt kun 10 vuotta on kulunut niin tuo vankilakäynti muutti elämäni parempaan suuntaan koska siellä sain kavereita. Ei ne kaverit ollu mitään väkivaltaisia vaan pikkurikoksen tehneitä ihan jees tyyppejä. Toki tiedän, että elämä olisi parempi jos menisi alusta asti hyvin mutta kun se ei vaan kaikilla aina mene. Ja myös joillekin tuo vankilareissu olisi olut käänne huonompaan. Mutta itse uskon, että monille olisi käynyt samoin kuin minulle. Siellä oli kaverit ympärilla 24/7, ei tarvinnut olla yksin. Aina löyty kaveri pelaan pingistä tai shakkia. Se on mun ainoa aika elämässäni kun mulla oli kavereita noinkin paljon. Toki olin iloinen kun pääsin pois vankilasta mutta jäin silti kaipaamaan niitä tapahtumia vaikka toki silti mieluummin olin vapaalla jalalla. Ja sain siis valtion korvaukset tuosta reissusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä en usko ihmisten laitoksiin keskittämiseen. homogeeninen tiukasti ohjeistettu ja rajoitettu laitoselämä sopii vain erittäin sairaille ihmisille.
En tiiä minäkään, mutta kertomuksesi kuulostaa aivan liikuttavalta. Melkeinpä kehottaisin sinua kirjoittamaan tuosta lyhyestä vankila-ajastasi lisää omalle tietokoneelle. Harvassa ne on itse kullakin kokemukset, joita jäisi oikein todella kaipaamaan. Jos saat enemmälti tekstiä kasaan, voit vaikka miettiä julkaisisiko joku taho kirjoituksesi. Uskon, että muutkin kuin minä lukisivat sanottavaasi mielenkiinnolla.
Sen pitäisi olla vankila silloin. Syrjäytyneet nuoret kaihtavat ja välttelevät kaikkea holhousta. He pakenevat hoidosta, lastenkodista ja eivät pysy koulun pihan sisällä väkisinkään. Siihen ei valitettavasti auta shakkipelit tai jalkapallo, se on jo nähty.
Ratkaisua minulla ei todella ole... ehkä perheiden olohin jotain liittyvää... mutta kunhan sanoin.
ratkaisua on mahdoton löytää sillä monet syrjäytyneet on niin arkoja ja ujoja.....impossible.
ei mitään mahdollisuutta, ei ei