Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta ja hänen äitipuolensa inhoaa minua. Hän on muodostanut minusta lähestulkoon psykopaattisen käsityksen josta en tunnista itseäni lainkaan. Hän on muun muassa kieltänyt miestäni ottamasta minua mukaan minnekään missä anopin kouluikäiset lapset ovat, koska hän pelkää lastensa puolesta jos olen heidän seurassaan. Tämä on mielestäni erittäin loukkaavaa. Satumpa vielä opiskelemaan suurella mielenkiinnolla alaa jossa tehdään töitä lasten parissa ja pidän myös lapsista.
Lisäksi olen ylimielinen ja tyly. Anoppi on puhunut minusta pahaa myös mieheni siskolle. Olen ollut hänen kassaan jonkin verran tekemisissä mutta kohtuuttoman vähän siihen nähden ettei kukaan ole koskaan vihannut minua kuin hän. Kaikki joille olen tilanteesta ja hänen suhtautumisestaan kertonut ovat olleet yllättyneitä miten kukaan voi ajatella minusta niin.
Luonnollisesti en ole tervetullut heidän kotiinsa. Kun harvoin tapaamme pakollisissa merkeissä hän esittää mukavaa ja kyselee kuulumisia yms.
Ongelmana on se että mieheni ei pidä puoliani vaan löytää minusta jatkuvasti vikaa suhteessa anoppiin. En esimerkiksi jaa koko elämäntilannettani kun hän kysyy kuulumisia vaan yritän pitää kanssakäymisen ympäripyöreänä ja neutraalina, sillä tiedän että hän arvostelee minua jatkuvasti ja voi saada mistä vain syyn syyttää minua ties mistä.
Tilanne on miehellenikin erittäin raskas eikä hän omien sanojensa mukaan haluaisi valita asiassa puolta. Hän on kertonut riidelleensä äitipuolensa kanssa minusta. Minulla on kuitenkin sellainen olo että mieheni hiljaa hyväksyy tilanteen eikä suostu edes puhumaan asiasta kanssani ja suuttuu kun otan asian esille.
Mieheni on jälkeenpäin myöntänyt että on puhunut äitipuolensa kanssa kaikista riidoista ja ongelmista joita parisuhteessamme on ollut. Ja niitähän on vuosien varrella riittänyt. Mieheni ei ymmärrä että anoppi ei välttämättä ole se henkilö jonka kanssa haluaisin hänen jakavan hyvin intiimejä pariskunnan välisiä asioita, joita itse vuodatan ystäville. Hän kiistää että hänen kertomansa suhdemyrskyt ja draamat olisivat vaikuttaneet anopin suhtautumiseen minuun.
Toivoisin että mieheni olisi puolellani ja sanoisi vaikka suorat sanat äitipuolelleen. Tuntuu kuitenkin että äitipuoli on miehelleni niin vahva hahmo, ettei hän tosissaan pysty pistämään tälle vastaan. Anopin viha musertaa itsetuntoani ja miehen tuen puute nakertaa parisuhdettamme erittäin pahasti. On raskasta olla ulkopuolella miehen perheestä. Nurinkurista on se että oma perheeni on ottanut mieheni lämmöllä vastaan ja ollaan lomailtu yhdessä yms. Mielestäni lastaan rakastava vanhempi hyväksyy myös tämän puolison, varsinkin jos kyseessä ei ole mikään ihmishirviö vaan aivan tavallinen harmiton tyyppi.
Mieheni mukaan minun ei pitäisi ajatella koko asiaa. Tämä kuitenkin tulee esiin joka kerta kun mieheni käy perheensä luona kyläilemässä tai sukunsa juhlissa joihin minua ei voi kutsua. Miten saisin miehen puolelleni? Tilanne on ollut paha lähes vuoden ja olen alkanut miettimään jatkaako anoppi kylmää sotaansa kunnes eroamme..
Parisuhde koetuksella anopin takia
10
895
Vastaukset
- mk
Laita mihesi valitsemaan kenen kanssa haluaa olla ja mikä mammanpoika joka ei naisensa puolta pidä jonkin äitipuolen takia ja miehesi pitää laitta se henkilö kuriin ja tehtävä selväksi anopille että minun naiseni on nuemero yksi että silleen. Jos miehesi ei usko niin suhdetta on turha jatkaa kos´ka miehesi eio ole napanuoraa vielä lapsuuden kotiinsa katkaissu ja vielä täysi-ikäisena tottelee mitä joku vahus sanoon eikä osaa laittaa omaa elämäänsa lapsuudenkodin edelle.
- 6858588855
Miehesi kuuluu kertoa omille vanhemmilleen, että jos ei olla yhdessä tervetulleita käymään tai sukujuhliin niin emme tule ollenkaan. Miksi ihmessä sinne pitää mennä yksin edustamaan teidän perhettä ja hymyillä, kun hangon keksi mainos "kaikki on hyvin, vaikka ei ole" (oma puoliso ei ole tervetullut).
Minä jättäisin kyseisen mehen ihan suosiolla, ei siitä vaan tule mitään, varsinkaan sitten, kun on lapsia. - cycy
Meillä mies käy myös yksin anopilla, saa käydä ihan rauhassa. Ei haittaa lainkaan.. Anoppi on itseäni loukannut ja itse olen suorat sanat hänelle tästä sanonut(en kauniisti enkä kiltisti) joten tilanne on ihan OK. Aloittaja, voit ilmaista mielipiteesi vapaasti suoraan anopillesi ja miehellesi. Älä ole hillitty ja hallittu, ja jätä mokoma mikäli ei käsitä kantaasi. Näin itsekkin lupasin tehdä, ja ihan hyvin on nyt sujunut kun anoppia ole ollenkaan kuvioissani mukana. Älä välitä puheista, älä ole tekemisissä! Unohda koko juttu..jos voit.
- J K
VAI IIIIN
- cycy
Piti sanoa myös että sano sille miehellesi ettei myöskään tämä ole tervetullut nyt enää sinun vanhempiesi eli anoppinsa luo jotka eivät hyväksy kohtelua jonka saat anopiltasi. Ehkei sinun tarvitse puhua anopistasi sanaakaan vaan kieltämällä miehesi kanssakäymistä omien vanhempiesi kanssa antaa potut pottuina???
- weeraerf
Mielestäni voisi olla ihan ok, jos mies kävisi yksin vaikealla anopilla välillä. Mutta tässä sinut ollaan kokonaan suljettu sen perheen ulkopuolelle, eikä miehesi todellakaan pidä puoliasi.
Se häiritsee minua aikalailla, koska sinunhan pitäisi olla miehesi ensisijainen perhe. Sitä et nyt ole. On outoa, että miehesi menee sukujuhliin, joihin sinä et ole kutsuttu.
Miehen pitää saada tärkeysjärjestys oikein päin, eli kumppani ensin, sitten muut. Jos hän ei saa tätä tärkeysjärjestystä tarkennettua, on iso kysymysmerkki onko tämä suhde sinun arvoisesi. - $$
Voi sinua, olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, ei kuitenkaan noin pahassa. Tilanne olisi "helppo", jos miehesi olisi sinun tukenasi ja puolustaisi sinua. Tekisi selväksi äidilleen, ettei sinua kohdella noin. Minua loukkasi aikoinaan juuri se todella paljon, kun tajusin, että mieheni koittaa muuttaa minua, jotta hänen vanhempansa pitäisivät minusta. Aluksi koitinkin kovasti olla heille mieliksi, mutta se vain pahensi asiaa. He kun kuvittelivat tästä, että voivat kohdella minua miten vaan. Mieheni on vieläkin vanhempiensa "tossun alla", mutta ei vaadi minua mielistelemään heitä. Ehkä on hieman ruvennut ymmärtämään miltä minusta tuntuu. En ole juuri tekemisissä heidän kanssaan, kun nähdään olen ystävällinen.
- sdsdf sf sdf
Mikä ihmeen hinku sinulla on moiseen sukuun? En käsitä. Jos miehen suku ei tule toimeen sinun kanssa niin olkoot stana. Mitä sitten? Pääset itsekin paljon helpommalla kun ei tarvitse pitää minkäänlaista yhteyttä siihen suuntaan.
en käsitä mikä tässä nyt on sitten se hirveä ongelma. Omaa elämääni ei hetkauttaisi tuon taivaallista vaikka koko vaimonpuoleinen suku katoaisi yhdessä yössä maan päältä ja he sentään ovat mukavia ihmisiä!! - Taistelua peliin
Ei kait äitipuoli ole itse ihastunut mieheesi ja tekee kaikkensa saadakseen teidät eroamaan ja "pojan" taas lähelleen.
Sinuna haistattaisin pitkät mokomalle äitipuolelle ja anna miehesi mennä sukujuhliin ym.. tilaisuuksiin. Jos miehesi on sinulle rakas, niin uskoisin sinun ymmärtävän, että se naikkonen hallitsee jollakin tavalla miestäsi ja miehesi on alistunut tilanteeseen. Jos itse et nosta päätäsi ja ole vielä vahvempi, kuin äitipuoli, tulet häviämään taistelun. Toivotan taistelutahtoa ja onnea!- mielensä pahoittanut
Itselläni aika sama tilanne. Mutta minut kyllä kutsutaan mukaan, luultavastikkin kohteliaisuus syistä. Meillä oli 5 vuotta sitten kaikki ok ja tulimme hyvin toimeen kaikkinensa, oli jopa hauskaa. Ja oli sen verran kivaa, että nyt harmittaa todella paljon tämän hetkinen tilanteemme.
Sitten muutimme hieman kauemmas, jolloin minulla piti olla hirveät selitykset, MIKSI ja miksi "pakotan" heidän lapsen kauemmas heistä!!?
kumppanini oli myös ongelmistamme kertonut kaiken vanhemmilleen, jolloin minusta saatiin väännettyä helposti syypää kaikkeen ja kuinka minä olin se joka ei anna ikinä periksi missään. Oli kivaa kuunneltavaa. Niin vain nieleskelin kaiken vaikka sisälläni myrskysi, kun en vain halua loukata ketään.
kun tyttömme syntyi, Sain kuulla olleeni TAAS tahallani hankala kun en halunnut kertoa lapsen nimeä ennen ristiäisiä, se kun on nykyään tapana ja luottamus juttu...
Kun olen puhunut miehelleni asioista, hän sanoo että minä itse ajattelen asioiden olevan näin, mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan tarkoittanut mitään pahaa. Jota en oikein tahdo uskoa. Omien vanhempieni kanssa meillä ei ole ikinä ollut ihan mitään hankaluuksia.
Ja miksi niin, että yhtäkkiä halutaan olla tekemisissä viestin jos toisen verran. Sitten menee vuosi tai reilu ettei kuulu mitään!
näitä asioita on oikeasti vielä paljon enemmän eikä mitään pikkujuttuja. Enkä itse oikein tiedä mitä ajatella asioista, mutta puolisoni on sitä mieltä, että minun pitäisi olla ihan normaalisti, hymyillä ja olla niinkuin aina ennenkin. En tiedä onko väärin kun sisimmässäni en pysty enää moiseen.?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.2611059- 428437
- 1285336
- 1443674
- 693598
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi353554- 373240
- 552549
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak352051- 281806