Ei koskaan pitäis sanoa "ei koskaan". Luulin olevani ikuisesti uskollinen, vaikka avioliitosta puuttuu jotain. Olin ennen varma, etten koskaan petä, en hyväksy pettämistä...
Menin ja rakastuin, vietin nautinnollisen hetken uuden tuttavuuden kanssa. Pidämme tiiviisti yhteyttä ja tavataan aina kun mahdollista. Aina kun saan olla hänen sylissä, olen taivaassa...jalat irti maasta...onnellinen!
Menin ja rakastuin, vietin nautinnollisen hetken uuden tuttavuuden kanssa. Pidämme tiiviisti yhteyttä ja tavataan aina kun mahdollista. Aina kun saan olla hänen sylissä, olen taivaassa...jalat irti maasta...onnellinen!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mikset sitten jätä nykyistä...?
...Ai niin joo sittenhän menettäisi jotain. Turvallisen pakopaikan ettei tipu tyhjän päälle ns. hätävaran. Rahoittajan...?
Jatka toki sinähän ansaitset kaiken olethan niin paljon parempi ihminen kuin puolisosi. Ja muutenkin ihmiset nauttivat olla seurassasi.
"Mikset sitten jätä nykyistä...?"
Siksi, kun en voi mennä sanomaan, että "rakastuin toiseen, tahdon mennä". Vaikka sen haluaisin tehdä.
...Ai niin joo sittenhän menettäisi jotain. Turvallisen pakopaikan ettei tipu tyhjän päälle ns. hätävaran. Rahoittajan...?
Olen ollut tyhjän päällä jo kauan, rahoittajaa minulla ei ole. Tienaan itseasiassa enemmän kuin mieheni...raha ei merkitse minulle juuri mitään. Olen tyytyväinen, kun pärjään. Tämä ei ole kosto, mutta mieheni on pettänyt minua...
Jatka toki sinähän ansaitset kaiken olethan niin paljon parempi ihminen kuin puolisosi. Ja muutenkin ihmiset nauttivat olla seurassasi.
En ole parempi ihminen, enkä ansaitse kaikkea. Haluan vaan kerrankin olla onnellinen.
Ja olen sosiaalinen, joten viihdyn ystävien seurassa...
älä jaksa jauhaa paskaa!! ja mitäs sitten jos pitää sen turvapaikan..mitä se sua liikuttaa!! HUU sä oot varmaan niin paljon parempi ihminen?? Ikinä et ole valkoistakaan valhetta kertonut, ajatellut pahaa muista, kadehtinut jne.. Pettäminenhän on se yksi ja ainut syy joka tekee ihmisestä pahan!!??
Sama kävi mulle..luulin etten pettäis, mut sit oma äijä kävi käsiks,uhkaili ym. ilman syytä ja nyt mä petän, panen muita!..enkä KADU!
Miten noi edellä mainitsemat asiat liittyvät tähän...pahan ajattelu jne...?
Ja en väitä olevani hyvä ihminen, en myöskään paha.Minulla on paljon ystäviä, koska olen ystävällinen. En auo päätäni kellekään töissä, enkä kotona.
En jätä miestäni, vaikka hän on pettänyt usein. Siksi, ettei minusta ole jättäjäksi. Yritin kerran, mutta polvillani olevan miehen edessä päätin jäädä. Annoin anteeksi, mutta en unohtanut.
Luulin silloin, etten koskaan tee samoin, en koskaan.
Tapasin kuitenkin erään miehen, ihastuin häneen. Hän on kaikkea sitä, mitä nainen voi vain toivoa...hellä. Aloimme laitella viestejä, tapailla ja lopulta päädyimme sänkyyn.
En aio hypätä sänkyyn muiden kanssa. En ole koskaan harrastanut irtosuhteita. Olen rakastellut vain kolmen miehen kanssa, minusta se ei ole paljon.
Toi alku mun vastauksesta oli kohdistettu tolle nim. "niin" tyypille, ei sulle
Sulle haluan vain sanoa ettet sä niin väärin tee.. Mulla kanssa vaikea huono suhde ja petän vaikka joskus luulin ettei niin voisi koskaan tapahtua..
Jaksamista sulle =)
Ei pettäminen ole se ainoa mahdollinen teko, joka tekee ihmisestä pahan, mutta on se aika paljon pahempi teko kuin joku viaton valkea valhe tai vaikka toisen kadehtiminen.
Minä vähät välittäisin jos joku kadehtisi minua ja ei minua haittaisi jos vaimoni valehtelisi jostain pienestä asiasta. Sen sijaan minua loukkaisi verisesti jos saisin tietää vaimollani olevan sivusuhde jonkun toisen kanssa ja en voisi ikinä antaa anteeksi tilanteen aiheuttamaa henkistä kipua.
Aikoinaan olemme vaimoni kanssa sopineet suhteemme pelisäännöt ja olemme yhdessä olleet sitä mieltä ettei suhteeseemme kuulu ulkopuoliset suhteet. Jos saisin tietää hänen pettäneen minua, niin tuntuisi kuin koko suhteemme olisi perustunut valheelle ja olisin tuhlannut ison osan elämääni ihmiseen joka ei arvosta minua edes sen vertaa että kehtaisi kertoa totuuden. tilanne saisi minut epäilemään, että jokainen hellä sana ja ele suhteessamme on ollut pelkkää kylmäveristä näyttelyä, jonka tarkoituksena on ollut saada minulta jotain.
Vaikka "huora" onkin vahva sana, niin väittäisin sen olevan osaltaan oikea pettäjien suhteen (oli sitten kyseessä mies tai nainen). Ei seksipartnerien määrä tai edes se sivusuhteen kanssa rakastelu tee pettäjästä huoraa vaan se, että vakuuttaa rakkauttaan petetylle vaikka rakastaakin toista. Eikö huora tarkoita juuri sellaista henkilöä joka harrastaa seksiä jostain muusta syystä kuin rakkaudesta (oli se syy sitten raha, turvallisuus, jne. ei sillä ole mitään väliä).
Jotkut tällä palstalla väittävät rakstavansa kahtaa ihmistä yhtäaikaa, mutta miten voi väittää rakastavansa toista jos samaan aikaan loukkaa häntä niin syvästi kuin mahdollista. Ei ihmistä jota oikeasti rakastaa halua tietoisesti loukata.
Ymmärrän että haluat satuttaa miestäsi jos hän on väkivaltainen paskiainen, mutta turha on sitten yrittää väittää että olette yhdessä siksi, että rakastat miestäsi. Jos taas et rakasta häntä niin miksi et etsi sellaista ihmistä jota voisit rakastaa? Ja jos yhtään välität miehestäsi niin anna myös hänen etsiä ihminen joka rakastaisi häntä.
Sorry, lulin jo, että mulle :)
Jaksamisia myös sinulle!
Juu lähtisin jos uskaltaisin, mut en oo niin vahva ihminen että pystyisin siihen noin vaan.. Meillä lapsi (maailman ihanin vahinko elämässäni) joka pitää yhdessä.. Vaikea rikkoa lapsen perhettä.. Suku avioeroa vastaan (teko syy?) Lähteminen pelottaa vaikka varmasti helpottaisi lopulta kaikkia.
Kyllä joo olen löytänyt jo ihmisen joka rakastaa minua ja luvannut olla elämässäni tukena vaikka ikinä mitä päättäisinkin.
miehelleni en ole vakuuttanut rakastavani.. Päinvastoin kun hän on sitä kysynyt, siis rakastanko.. olen vastannut etten enää ole niin varma.. Pitkään aikaan en ole pystynyt sanomaan että rakastaisin häntä.. En pysty siinä valehtelemaan..
käydä käsiksi. vastareagoit vain väärällä tavalla.
Vaikka se lähteminen oliskin vaikeaa, niin kannattaa miettiä mikä sen vaihtoehto on. Jos jäät rakkaudettomaan liittoon miehesi kanssa ja jatkat sivusuhdettasi (oletan että sinulla on sivusuhde mainitsemasi ihmisen kanssa), niin riskinä on, että päädyt loukkamaan miestäsi verisesti, saat suvun haukut niskaasi ja pahimmillaan jos lapsesi on vähän vanhempi voi hänkin kääntyä sinua vastaan.
Vaikka avioero nyt tuntuukin vaikealta, niin se on pientä siihen mitä se tulee olemaan jos pettäminen käy ilmi. Nyt kun et ole loukannut ketään, niin on varmasti paljon helpompaa sopia asioista miehesi kanssa, kuin mitä se tulisi olemaan kaiken tultua ilmi.
Vaikka et enää sanokkaan rakastavasi miestäsi, niin hän voi silti pitää pieniä hellyyden osoituksia rakkauden osoituksena ja petoksen tultua ilmi muutuu kaikki hyvä mikä suhteessanne on ollut likaiseksi miehesi mielessä. Jos ette taas osoita minkäänlaista hellyyttä toisillenne, niin jo lapsenne takia on tärkeää, että eroatte ennen lopullista katastrofia, koska lapsi oppii omat tapansa vanhemmiltaan ja jos hän ei näe hellyyttä kasvukodissaan, niin hänen on vaikea osoittaa sitä myös myöhemmin omassa suhteessaan.
Sitä mä olen tässä miettinytkin että kun ei me miehen kanssa osoiteta hellyyttä niin mitähän lapsikin siitä oppii?? Toki lastani hellin (myös mies) jatkuvasti.. halitaan suukotellaan kutitellaan, osaa pieni lapsi,vaikka ei vielä kunnolla puhukaan, sanoa rakastan.. Koska sille sitä toitotan jatkuvasti.. Eihän hän tietnkään ymmärrä mitä tarkoittaa..
Kun miehen kanssa emme edes nuku samassa sängyssä (yli 2 vuoteen) niin nukun lapsen kanssa usein vierekkäin, kun hän siihen viereen kiipeää..
Lapsen kuullen emme yleensä tappele, vaikka väkisinkin siinä joskus on niin käynyt ja tokihan lapsenkin on opittava että mitä riitely on..
Pahimmat riidat on kun ollaan kaksin..tai silloin meillä ei vaan ole mitään sanottavaa..
Mieheni elää jotain illuusiota että kaikki on hyvin.. Saattaa olla että hän käsittää väärin..luulee että rakastan?? En tiedä
... se on vaan niin paljon vaikeampaa käytännössä, ku uskois ikinä!
Aika jyrkästi sanoin.. mutta asia on niin että luottamus menee samalla lailla väkivallassa.. ainoa vaan että jos tällaisen "petoksen" uusii on oma terveys/henki vaarassa.. Pitäis lähteä, mutta kun ei uskalla? tajua? osaa? Ei oo niin helppoa! En mä ole mikään vahva ihminen, tai ainakin luulen niin..
Pelkää tekevänsä virheen! ei haluaisi satuttaa (ironista)
on huoran jutut.
En ole ennen pettänyt. Tämäkö tekee minusta huoran? Miehet saa painaa sen minkä ehtii?
Jos tuntuu hyvältä niin miksipäs ei.. jatketaan me tytöt vaan samaan malliin ja pannaan ihania miehiä ja nautitaan elämästä, kun ei sitä hyvää kotonakaan saa
vinkuu.
Sekö ihmisestä tekee huoran, jos saa nautintoa itsellen muualta..saa sitä vaikkapa vain hetkellisesti. Tunneasiat ei ole niin yksinkertaisia asioita, että ne hoidetaan jollain huora-sanalla. Joka mielestäni tarkoittaa maksullista naista. Jokaisella on oikeus onneen, eikä kenelläkään ole varaa moralisoida noin raadollisesti ketään..ellei ole asiasta täysin varma! Tärkeintä on tehdä siten kun itsestä tuntuu, jokainen vastaa kyllä itse ennemmin tai myöhemmin teoistaan.
ajatellut alkaa urakalla painamaan.
Jos tunteensa voiskin kahlita, jäädyttää. Mutta kun ei voi. Jos tekee väärän valinnan, eikä pääse lähtemään... niin onko pakko maksaa loppuikä siitä virheestä?
Tiedän, että maksun aika vielä tulee, mutta en pelkää sitä. Otan jälleen kerran vastaan sen mitä tulee. Olen tähän asti ottanut vastaan kaikenlaista, ilman syytä...
olisi jo korkea aika laskea jalat jälleen tukevasti maankamaralle ja miettiä, mitä elämältäsi haluat. Kaikkea ei voi yhtä aikaa saada!
Selvitä itsellesi, kumman kanssa haluat vanhuutesi vietää, jos tuo toinen ylipäätään haluaa sinulta muuta kuin näitä kiihkeitä hetkiä seksuaalisten tarpeiden vaatiessa.
En ala tuomariksi, mutta siinä piehtarointisi lomassa uuden rakkaasi kainalossa mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi harrastaisi samaa. Kuinka pahalta se tuntuisi sinusta, kuinka kauan kestäisi toipua henkisesti, jos koskaan...
Siispä, lopeta jompi kumpi suhde ja yritä elää valitsemassasi parisuhteessa rehellisesti. Tosin, kerran petturi => aina petturi! Ennusteesi on todellakin huono - puhun kokemuksesta.
Pelkäänpä pahoin että näin saattaa olla että petturi on aina petturi.. Sen näkee vasta myöhemmin..
Mut miks aina pitäis tietää mitä haluaa elämältä??
Toivon ja odotan, että jotain tapahtuis. Jotain, joka helpottais eroamista. Nähdään usein ja vain jutellaan, joten uskon, että suhde ei perustu seksiin. Vaikka halun häntä...ja hän minua.
Mieheni on pettänyt ja tiedän, että se sattuu...
En suunnitellut mitään tällaista, näin vain kävi.
Ennen pitkää taitaa käydä niin, että te jäätte kiinni, joko tahallisesti tai tahattomasti. Sitäkö sinä odotat?
Oman tyhmyyteni kouluttamana toivoisin tietysti kaikkien muiden olevan tässä asiassa viisaampia. Toivoisin sinun ottavan tilanteen käsiisi ja todellakin miettivän: Mitä oikein haluat jatkossa elämältäsi! Ainahan sitä ei voi tietää, mutta näissä tapauksissa reilu peli, velvollisuus toista ihmistä kohtaan olisi selvittää tilanne kaikille mahdollisimman nopeasti.
Elät nyt tässä uudessa suhteessasi sen eufoorista rakkauden aikaa, jolloin tunteet ovat pinnassa ja rationaalinen ajattelu taka-alalla. Sitä kestää korkeintaan vuosi pari, jolloin muut parisuhteen pysyvyyden takaavat tärkeät tekijät nousevat esille - jos nousevat. Oletko valmis kokeilemaan uudestaan tuota vai onnistuisiko tämän kokemuksen (lue: koettelemuksen) myötä nykyisen avioelämäsi korjaaminen sellaiseksi, että se sinuakin tyydyttäisi?
Usko minua! Elämä on joukko tietoisia valintoja - rakkauskin. Valintoja täytyy tehdä ja yrittää pysyä niissä silloinkin, kun elämä koettelee. Jos sinä et valitse, joku toinen tekee sen sinun puolestasi ja saat tyytyä kohtaloosi sanomalla korkeintaan: "En suunnitellut mitään tällaista, näin vain kävi."
Älä sure kohtaloasi, ota se omiin käsiisi - ja onnea yrityksellesi.
PS. "Aina petturi" tarkoittaa, ettei halua/pysty käsittelemään parisuhteensa ongelmia yhdessä vaan hakeutuu alitajuisesti aina uuteen suhteeseen, joissa näitä ei aluksi ole. Puhun kokemuksesta, mutta en tuomiten.
Olet kyllä oikeassa tuossa "petturi aina"-jutussa.
Tosin se on vähän arvelluttava ilmaisu, ei kai se
aina noin mustavalkoista ole. Aina ei kuitenkaan'
pystytä yhdessä käsittelemään ongelmallisia
asioita liitossa. Kuljetaan eri tahdeissa, tiedän
kokemuksesta sen. Minä itse selvittelin päässäni
niitä juttuja vuosia ja päädyin siihen, että ero
on paras vaihtoehto. Mieheni ei koskaan välittänyt
minun keskusteluistani, yksin sain selvitellä. Hän
kiinnostui vasta sitten, kun olin päättänyt omasta
puolestani erosta. Nämä ovat vaikeita juttuja.
Jokainen tekee elämästään tiliä jossain vaiheessa,
ainakin itselleen, jos uskaltaa, toivottavasti
ajoissa. Sen vuoksi petturi aina.. ei välttämättä
päde loputtomasti.
Aina on erotettava näissä pettämisjutuissa vielä
se, että ihminen voi todellakin löytää elämänsä
kumppanin, aina ei ole kysymys alitajuntaisesta paosta huonosta suhteesta.
Moralisteille sanoisin, että ei kannata tuomita
toisia, koskaan ei tiedä milloin omassa nurkassa
kolahtaa... elämä on yllätyksellinen.
Toisaalta suurin osa ihmisistä haluaa olla
uskollisia puolisolleen, mutta emme ole täydel-
lisiä, teemme virheitä ja joudumme vaikeisiin
tilanteisiin.
oikeassa - myöskin mielipiteinesi. Siinä vaiheessa, kun on kypsä katsomaan tosiasioita silmiin, tunnustamaan ne ja oman vajavaisuutensa, on jo pitkällä asioiden korjaamisessa.
Sekin on tosiasia, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi sitä hoivaamaan, yksin se ei onnistu.
Kukaan ei siis ole tuomittu mihinkään parisuhteeseen lopuksi elämmäänsä. Juuri siinä on tehtävä niitä tietoisia valintoja (ero, uudelleen yrittäminen, tms.) ja niistä valinnoista on sitten kyettävä kantamaan myös oma vastuunsa.
Toivon, ettei jäädä kiinni, mutta toivon, että ratkaisut tapahtuis itsestään omalla painollaan. Ratkaisujen tekeminen on vaikeaa ja satuttaa useampaa ihmistä. Tiedän, että jotain pitäisi tehdä, mutta en voi. Tiedän mitä haluan jatkossa elämältäni, haluan vihdoin muutosta. Haluan enemmän tilaa hengittää. Haluan kerrankin päättää asioistani. Haluan, että minua rakastetaan aidosti, ei haluta vain omistaa. Haluan, että sängyssä on tunteet mukana. Olen ollut aviossa 14 vuotta uskollisena. Silti kuunnellut syytöksiä, vakaviakin koko avioliiton ajan. Mustasukkaisuuden takia itkennyt hyvin usein, vaikka en ollut uskoton. Kuullut mieheni reissuista, mököttänyt, itkenyt ja raivonnut. Tyytynyt siihen, että en saa päättää omista menoistani, vaan kaikkeen täytyy olla lupa. Olen yrittänyt keskustella asioista ja siitä, mitä minä haluan ja mitä hän haluaa. Herkällä hetkellä päästään sopimukseen, mutta seuraavana päivänä piru jälleen paljastaa sarvensa. On hetkiä, jolloin kuvittelen, etten helvetti jaksa...en jaksa. Jaksan kuitenkin. On ollut tunne, että en saa rakkautta koskaan eläissäni niin paljon kuin tarvitsen...edes murto-osaa siitä mitä haluaisin saada.
Tapasin mieheni alle 17 vuotiaana, muutin hänen kanssa yhteen suoraan omasta kodistani. Avioon menin 18 vuotiaana. En koskaan ole päässyt sisälle mieheni ajatuksiin...osa hänestä on edelleen kaukana minusta, tuntematonta ja käsittämätöntä/vierasta.
Ollaan yritetty korjata suhdetta, mutta aina kaikki palaa samoille raiteille. Tiedän, että molemissa on vikaa, kukapa yksin riitelee.
En lue olevani aina petturi. Ensimmäinen suhde oli väkivaltainen, oltiin yhdessä vain 1/2 vuotta. Lopetin suhteen uhkailujen ja vanhempieni takia. Sitten tapasin mieheni...
jos olisin ollut silloin tarkkanäköisempi, olisin kiertänyt hänet kaukaa.
Nyt tapasin ihmisen, joka on lämmin ja hellä, rakastava. Elää hieman samanlaisessa tilanteessa, kuin itse olen. Olen onnellinen ja nautin jokaisesta hetkestä, kun näen hänet. Uskon, että hän on juuri sellainen seurassani, kuin hän oikeasti on. Ja pidän juuri siitä, mitä hän on.
Kyllähän se niin on että olet onneton kokoajan.. Jotenkin pitäisi saada voimia ja lähteä.. Tiedän et se on hemmetin vaikeaa.. Niinkuin minulla.. joskus uhattu tappaa ja se haulikko seisoo edelleen eteisen kaapissa.. =( Yritä saada tukea vaikka tästä uudesta rakkaasta mutta tosin tilannetta pahentaa juuri se että sinulla toinen.. Jos voisit vain lähteä, kertomatta, tai kertoa myöhemmin..
En mä osaa kauheasti neuvoa, mutta olisin tukena jos voisin.. Itselläkin olo että maailma on väärinpäin eikä koskaan pääse lähtemään..
Voimia sulle! toivottavasti selvitään kirkkaammille vesille =)
Luotan siihen, että aurinko paistaa vielä ja paremmat ajat ovat edessäpäin. Joskus taatusti tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken paremmaksi.
Kyllä me seilataan jossain vaiheessa kirkkaille vesille :)
Miksi pitäisi tietää mitä haluaa elämältä? Voihan sitä vaan seurata mitä elämä tuo tullessaan ja vie mennessään. Näinhän tapahtuu jokatapauksessa! Itse kuitenkin haluan elämältä kaiken ;D.
tärkeintä parisuhteessa onkin tajuta se, ettei toista voi omistaa ja hänet on hyväksyttävä omana itsenään. Parisuhde on tuskien taival jos se on jatkuvassa tietoisen kehityksen tilassa. Ei kukaan jaksa pidemmän päälle korjata vikoja ja puutteitaan loputtomiin; siinähän kadottaa itsensä kokonaan. Elämä on elämistä ei elämisen korjaamista varten!!!
... ei sen enempää. näin on käynyt myös minulle, asiat tällä hetkellä aivan sekaisin päässäni, mutta olen päättänyt selvitä tästä jotenkin.. päivä kerrallaan katsoen, kaivaten, elämäni peruskysymyksiä ja tarpeita miettien, punniten... tällä hetkellä elämässäni kaksi miestä, miten kauan, en tiedä... siihen asti: nautin kaikista hetkistä, joita järjestyy!!! voimia sinulle, niitä tulet tarvitsemaan, on tulevaisuus mikä tahansa....
Olisipa elämä helppoa ja yksinkertaista...
Voimia myös sinulle!
Olet epäkypsä oman edun tavoittelija!