Kun tätä suhteet kohtaa lukee

Siis vanhempien on kiellettyä nauttia seksuaalisuudestaan ja seksistä? Mielestäsi vanhempien pitäisi elää pelkästään lapsilleen, unohtaen kaiken muun. kuten työt? Jos jollain on liikkuva ammatti, niin on itsestäänselvää, ettei lasten tapaamisille jää säännöllisesti aikaa. Usein erot johtuvatkin siitä, ettei toinen vanhemmmista ole koskaan läsnä. Vanhempi on aina poissa työssä tai harrastuksissa.

Asia on silläviisiin, että jokainen tekee omat valintansa. Joku omistautuu perheelleen enemmän, toiset vähemmän. Kumpikaan ei ole väärin. Pääasia, että joku hoitaa lapset. Oli tuo joku sitten lapsen oma vanhempi, isovanhempi, kummi, täti/setä.

Minä ja kaikki tuttavani, joilla uusioperhe on, ovat saaneet arjen sujumaan hyvin. Paljon paremmin kuin entisen eroperheen aikaan. Muutenhan uusperheessä ei mitään järkeä olisikaan. Itse en kestäisi enää pätkääkään sellaista soutamista, huopaamista ja jurnuttamista kuin exän kanssa oli. Asioista pitää voida keskustella ja sopia.

Uusperheen vanhemmat ovat avainasemassa miten perheessä selviydytään. Jos etäisä ei esim. tapaa lapsiaan kuten on sovittu, ei siihen voi vaikuttaa mitenkään. Ellei vanhempaa huvita tavata lastaan, niin parempi olisi, että unohtaisi kokonaan. Siinä mielessä entinen yksinhuoltajuus oli paljon selkeämpi vaihtoehto. Nyt lähes kaikki eroperheen lapset ovat yhteishuoltajuudessa, mutta käytännössähän se ei läheskään aina toimi. Ei likimainkaan.

Ainakin useimmat ajattelevat erossa myös lapsia, mutta myös itseään ja kokonaisuutta.

Rienaat uusperheitä ja vanhempien seksitarpeita. Miksi? Kuvitteletko tosiaan, ettei lasten vanhemmat liitossa ollessaan koskaan tarvitse seksiä? Usein ainakin toinen tarvitsee ja joskus se on liiton suuri ongelma, jos toinen ei tarvitse. Usein liitossa myös toinen vanhemmista on työmatkoilla, lähes aina. Jopa yli 300 päivää vuodessa. Senkin takia erotaan. Ei tarvitse olla edes kovin fiksu, jos ymmärtää, ettei työmatkapäivät eron jälkeen ainakaan vähene. Niinikään lasten vanhemmilla ei ole liiton aikana rutosti aina aikaa lapsilleen. Molemmat vanhemmat eivät aina suorastaan kilpaile lasten huolenpidosta keskenään. Lapsen vanhemmat tai ainakin toinen heistä myös välillä, ellei nyt ihan raivoa niin ainakin korottaa ääntään. Se on täysin normaalia, että myös vanhempi hermostuu. Myös liitossa ollessanan, lapsen vanhemmista saattaa toinen yrittää kääntää lasta toista vanhempaansa vastaan. Siksi usein myös erotaankin. Toisen vanhemman henkinen väkivalta kohdistuu usein myös lapsiin puolison lisäksi.

Lapset eivät erossa muutu "pahoiksi" omille vanhemmilleen. Siis sellaisille, jotka heistä ovat siihenkin asti huolehtineet. Ne tietysti voivat hylätäkin lapsensa, joille lapset liiton aikanakin ovat olleet lähinnä riesa ja vaiva. Mitäpä tuohon oikeastaan voisi muuta sanoa, kuin että hyvä juttu. Lapsi ei tarvitse oikukasta vanhempaa, joka ei rakasta häntä.

Uusperheeseen lapset sopeutuvat paremminkin kuin elämään entisessä. Jotkut pitävät siitäkin, että heidän elämässään on kahden aikuisen lisäksi neljä. Yleensä lapset myös ymmärtävät, että äiti ja isä tarvitsevat eron jälkeen aikuisen kumppanin. Iloisista vanhemmista, myös uusperheessä hyötyvät myös lapset.

Empä ole puolesta tai vastaan ap:n kirjoituksia seksisä tai muista vanhempien välittämisistä. Itse eroprosessin keskellä vastuullisena yhteishuoltajana, jota myös exä on, sanon kuitenkin näitä juttuja seuranneena, että ihmiset tuntuvat puollustavan vähän turhan kärkkäästi omia valintojaan ainoana oikeana valintana kaikille eroaville. Jokainen kantakoot vastuunsa erostaan muita tuomitsematta.

Lapset. Lukekaapa juttujanne uudestaan ja katsokaa sitten peiliin, että kuka sinne maailmalle lopulta huutelee, kuinka hyvä lapsella on olla tai kuinka paljon parempi lapsella on eron myötä. Sinä vai lapset? Vanhemman kuuluu ottaa vastuu lapsistaan, luonnollisesti, mutta kyllä lapsella on oikeus omiin tuntemuksiin. Älkää siis päättäkö lastenne puolesta, onko esim. teidän ero heille hyväksi. Älkääkä väittäkö, että "lapset ovan minulle kaikki kaikessa" tai "tekisin mitä hyvänsä lasteni puolesta" tai että lasten etu on mukamas etusijalla, jos ette oikeasti tiedä, mitä lapsenne asiasta ajattelee. Pientä ja nuortakin lasta on helppo manipuloida oikein asetetuilla kysymyksillä vastaamaan juuri sillä tavalla, kuin aikuinen haluaa. Onko kiimainen vanhempi oikeasti silloin objektiivinen arvioidessaan lasten etua erotilanteissa? Toki seksi kuuluu parisuhteeseen oli sitten eronnut tai ei. Ei tässä ole sen enempää tarkoitus jaella tuomioita kenellekkään ja varmasti itsellänikin on monessa asiassa parantamisen varaa vanhempana, mutta tällaisia ajatuksia tuli ensimmäisenä mieleen, kun näitä luin.

Kysymys kuului, että ajattelettteko lainkaan lapsianne eron yhdeydessä, näyttää vain siltä, että sen uuden kumppanin hakeminen ja nopea saanti on kaiken yläpuolella. Lapsikin kokee eron ja kovalla tavalla, häntä ei vanhemmat omien uusien kumppanien haussa jouda huomaamaan. Olen täällä usein nähnyt kirjoitettavan, että onnellinen vanhempi, niin lapsetkin ovat onnellisia, mutta ovatkohan.

Elääkö tämä vanhempi todella oikeassa elämässä, vaiko etsii jotain nuoruutta uudelleen ja lapset unohtuu, pitää itsekeskeisessti saada lapsivapaita, että voidaan mennä, lapsetkin tarvisisivat päästä oman vanhemman kanssa lomaa viettämään, mutta kun mukana on uuden kumppanin karavaani, onko se mikään lapsen loma oman vanhemman kanssa, ei taatusti ole.

Muuten katsokaapa avioero perheiden lasten vaatetusta, kovin usein näkyy kuinka kurjasti asia on, riippumatta isän tai äidin hienosta ja hyväpalkkaisesta työpaikasta.
Saatikka sitten nämä uudet kumppanit, valvotteko tilanteita, joissa lapsenne joutuvat olemaan tämän uuden kumppanin kanssa kahden, eli poissaollessanne. Kun lapsi kertoo, kuinka heille karjutaan ja määrätään olemaan kotonaankin omassa huoneessa tuntitolkulla yksin, pitäisi jo jonkunlaisen hälytyskellon soida, samoin kun tämä uusi kumppani, aikuinen ihminen syyttää pientä lasta. Jotakin on pahasti vailla, kuka lasta puolustaa jos ei oma äiti tai isä.

Tuotte esiin taaskin tuon seksin tarpeenne, mutta tiedän myös eronneita, jotka ovat hoitaneet lapsensa ilman uusia kumppaneita ja vasta tämän jälkeen ovat lähteneet etsimään, uskon vakaasti, että ensinnäkin on tullut harkintaa paljon enempi ja elämäkin sujuu paremmiin.
Liika seksin tarvehan on sairaus.

Minulle taas tulee ensimmäisenä mieleen miten pitkään ihmiset oikein sietävätkään aivan kelvotonta parisuhdetta. Aivan liian pitkään.

Hei, edes uskonnollisena ihmisenä en voi samaistua ajatuksiisi. Minä en kiellä itseltäni enkä aio kieltää itseltäni uuden suhteen etsimistä eron jälkeen. Lapset ovat paljon onnettomampia jos äiti on onneton ja minä olen parhaimmillani ja onnellisimmillani kun minulla on mies. Ja sitä paitsi, miesystäväni todella tykkää lapsistani. Hänen mielestään lapset ovat Jumalan lahja. Lapseni ovat aina onnellisia kun mies tulee kylään. Toivon, että joku päivä tulevaisuudessa myös me olemme uusioperhe.

Komppaan täysin!!!

No katsokaa sentään, että se uusi kumppani ei ole iäsätään huolimatta sellainen kasbvamaton aikuinen, joka on enemmään harmi itsellesi ja täysi tuoho lapsillesi. Tuskin niitä kovin kelvollisia on vapaana ja varsinkaan toiseen suhteeseen. Joku syy siihen eroamiseen aina on, onko se kasvatamaton aikuinen, narsisti ihminen, joten kannattaa todella ensin katsoa tarkkaan ja eritoten tarkkaan silloin kun on ex:n kanssa lapsia, kuinka uusi ihminen suhtautuu. Mitä hän lapsilta vaatii, kannattaa keskustella ohan pohjamutia myöten ja vielä tarkistella, mitä kumppani on tenyt eläm'ässään ennen sinua, sillä siiehn totuuteen en usko, että parantaa tapansa vuoksesi. Miten huolehtii mahdollisista omista lapsistaan, mikä on elämässä tärkee ja nämä asiat eivät todellakaan selviä vuodenkaan aikana. Joten ei yhteen muuttamista sinä aikan, parempi parikin vuotta ns. kutsutta vanhanaikista seurustelu, kyllä siinä alkaa pikku hiljaa näkyä onko yhteinen elämä mahdollinen. Mutta lyhen ajan jaksaa näytellä monikin ja yksi asia on tärkeä, miten ovat raha-asiat, vaatiiko heti sinun osallistuvan omiin menoihinta, silloin näyttää pahalta.

Aikoinaan minua opastettiin niin, että jos on hienoja autoja, moottoripyöriä, veneitä ja eliittiharrastuksia, silloin aika usein muu elämä rempottaa, sillä rikkaita on varsin vähän Suomessa ja tämä kaveri yrittää esittää, kaukana ihana elämä tuollaisen kumppanin kanssa.

Miettikää toki halauatteko olla oman onnenne seppiä ja laittaa kotinne oman tahtonne mukaan ja nauttia siellä elämämisesta, vaiko ottaa kumppanin joka määrittää kotonasi kaiken, en saa edes liikkua miten haluat, näiyä nämä vapaat usein ovat, siksi entinenkään elämä ei onnistunut.
Älä rupea kenenkään jalkarätiksi ja alistetuksi.
Ja kun puolustat lapsiasi on ensimmäinen asia eronneellaa, et laita heitä kilpailemaan sinun rakkaudesta jonkun häiskän takia.

Taas törähti TUOMIOPASUUNA, jota ap. täällä on jo vuosia töräytellyt.

Ei kai kukaan väitä että uusioperhe on helppo yhtälö etenkin jos kummallakin on lapsia edellisistä suhteista. Tilastot puhuu puolestaan, eli uusioperheet hajoaa vieläkin helpommin kiitos uusien jännitteiden. Exät mukana lasten kautta, väännöt omien lasten oikeuksista jne. Ei ole helppoa, kokeiltu on

Ja köpsät uusikot kun kilpailevat näiden ex:n kanssa saatujen lasten kanssa jopa pienten allekouluikäisten ja ala-aste ikäisten kanssa tästä heidän vanhempansa huomiosta.
Niin hullulta kun tuntuu, totta kuitenkin on, eikö tämä kerro näissä uusliitoissa olevista uusikoista juuri sitä karua kieltä, että nämä ihmiset eivät kai koskaan kasva aikuisiksi ja tasapainoiksi. Ikävä vain että se seksin puoli vain korostuu sekä huomion kipeys näilläkin, ovat etsimässä äitiä tai isää itselleen.
Kaiken lisäksi silläkään ei ole merkitystä onko sekatyöläinen vai virkamies, kummissakin löytyy tätä vajavaisuutta.

Kun keski-ikäinen aikuinen mies varastaa ja siirtää syyn avopuolison pienen lapsen syyksi, on aika kauhistuttavaa, kyseessä on virkamies joka on ollut alkoholisti, julistaa nyt olevansa raitis, mutta kuten usein ilmeisisti on tullut uusi addtiktio elämään. Eli juoposta ei tasapainoista ihmistä tule edes raitistumallakaan. Kiroilee ja ärjyy, polttaa tupakkaa ketjuna.