Kuinka voi olla mahdollista että lapset, saatuaan parhaan mahdollisen koulutuksen (yo-taso) ovat täysin välinpitämättömiä tulevaisuutensa suhteen?
Pitkäjännitys puuttuu, eletään vain tässä ja nyt. Huomisesta ei huolta.
Hanttihommia tehdään vain sen verran että juuri ja juuri pysytään leivän syrjässä kiinni. Kuitenkin järkeä ja älykkyyttä olisi niin paljon enempään. En lainkaan tarkoita rahallista tavoittelua vaan henkisesti vaativampaa jossa todella voisi hyödyntää saamaansa aivokapasiteettia, itseään että yhteiskuntaa.
Miten te muut vanhemmat suhtaudutte siihen? Kuinka olette ratkaisseet tuon kysymyksen vai onko siihen ratkaisua?
Pitkäjännitys puuttuu, eletään vain tässä ja nyt. Huomisesta ei huolta.
Hanttihommia tehdään vain sen verran että juuri ja juuri pysytään leivän syrjässä kiinni. Kuitenkin järkeä ja älykkyyttä olisi niin paljon enempään. En lainkaan tarkoita rahallista tavoittelua vaan henkisesti vaativampaa jossa todella voisi hyödyntää saamaansa aivokapasiteettia, itseään että yhteiskuntaa.
Miten te muut vanhemmat suhtaudutte siihen? Kuinka olette ratkaisseet tuon kysymyksen vai onko siihen ratkaisua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yhteiskuntatilanne ruokkii näköalattomuutta, ei ole enää samanlaista paloa parempaan tulevaisuuteen kuin vaikka sota-aikojen jälkeen.
Nykymaailma on niin kilpailukeskeinen sekä koulu- että työmaailmassa, että jotkut haluavat torjua sen kokonaan.
Moni nykynuori on lisäksi tottunut hyvinvointiin, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä kovin paljoa työtä. Työntekoonkin pitää kasvaa pienestä pitäen; se ei synny hetkessä.
Meillä monilla vanhemmilla on luterilainen työmoraali, joka kattaa myös koulutusmaailman. Meille on outoa, jos lapsemme eivät haluakaan sitoutua siihen, vaan lähtevät vaikka downsiftaamaan tai asettavat mukavan oleilun tiiviin opiskelun ja ahkeran työnteon edelle.
Joskun myös lukio saattaa ottaa joillekin niin koville, että sen jälkeen on ihan puhki koko lukemiseen ja haluaa löysätä hetkeksi, joka kyllä saattaa virahtaa vuosien mittaiseksi, jopa elinikäiseksi.
Mitenkä suhtaudun?
- vanhempi ei voi kuin innostaa, kannustaa ja loppujen lopuksi hyväsksyä sen, mitä täysi-ikäinen nuori tekee..