Rakkaus totuuteen

Joissain asioissa on vain yksi totuus, mutta on nöyryyttä myöntää että käsityksemme totuudesta on vajavainen.

Totuus sinällään on kokemuksista riippumaton. Se ei muutu sen mukaan uskonko siihen tai enkö usko tai millaisena sen koen. Toisin sanoen: Jumala on se joka on, riippumatta siitä millaiseksi Hänet uskon ja kuinka Hänet määrittelen.

Kristittynä uskon ja olen vakuuttunut ehdottoman totuuden olemassaolosta. Olen myös vakuuttunut että totuus kykenee ilmaisemaan itseään meille, niin että ihmisen, joka muuten on sidottu vain uskomuksiinsa ja tulkintoihinsa, on mahdollista päästä selvyyteen. Hengellisissä kysymyksissä varsinkin on totuuden löytäminen mahdotonta, ellei se itse ilmaise itseään etsivän, kysyvän, kolkuttavan ihmisen sisimmälle. Hän on luvannut antautua löydettäväksi, ja uskon että Hän jo lähtökohtaisesti synnyttää kaipauksen, kysymisen, vaikuttaen sen, että ihminen, jos vain suostuu Jumalan työn kohteeksi, etsinnässään tulee johdetuksi oikeaan osoitteeseen.

Uskoontulosta voidaan sanoa että ihminen tulee uskoon tai että usko tulee ihmiseen, löydän Jeesuksen ja Jeesus löytää minut, kumpikin puoli on yhtä totta.

Kristitylle totuus merkitsee aina suhdetta, dialogia. Totuus on totuutta suhteessa Jeesukseen, joka itsessään on varsinainen, perimmäinen ja täydellinen totuus. Ulkonaiset tosiasiat näyttäytyvät oikeassa valossaan kun niitä tarkastellaan uskon todellisuudesta käsin eli yhteydessä elävään Jumalaan, osallisena Hänen hyvästä vaikutuksestaan.

Tarpeelliseen nöyryyteen ja että välttyisimme mielivaltaiselta diktatuurilta ja Jumalaksi tekeytyvältä uskonnolta, kuuluu, että vielä uskovinakin ja nimenomaan uskovina otamme huomioon inhimillisyytemme tuomat rajoitukset. Vaikka totuus on yksi ja muuttumaton, olemme vielä totuuden tuntemiseen päästyämmekin sidoksissa omaan henkilöhistoriaan. Kristitty kokee totuuden aina itsensä kautta, omien silmiensä läpi eli on itselleen ainoa väline elämän ja maailman havainnoimiseksi ja tulkitsemiseksi.

Oikein käsitettynä tämä ei ole kiusallista tai uhkaavaa vaan päinvastoin rikkautta ja kasvun mahdollisuus.

Käsitysten ja kokemusten subjektiivisuuden/vajavaisuuden vuoksi havaintoihimme sekoittuu tulkintoja, joiden myötä totuus pirstaloituu "totuuksiksi".

"Totuuksista" huolimatta on kuitenkin, edelleen, olemassa totuus. Siksi saamme laskea "totuutemme" ristin juurelle ja rukoilla Hänen valoaan että ymmärtäisimme ja ennen kaikkea eläisimme oikein...

Näin vältymme ainakin pahimmilta ylilyönneiltä ja sivuraiteille joutumisilta. :)

Tässä erityisesti tulee näkyviin elävän uskon ja uskonnollisuuden ero. Uskonto voi olla valtapolitiikan väline toisten alistamiseksi ja hallitsemiseksi, mutta elävä usko edellyttää, että itse antaudumme Pyhän Hengen hallintaan, siinä peilaten käyttäytymistämme ja asenteitamme Jumalan sanan valossa.

Kristuksen totuus ei ole ainoastaan ulkonaisia tosiseikkoja.
Jos kerron tosiasioita lähimmäisestä, mutta teen sen panetellen ja häntä leimatakseni, kaikki mitä olen sanonut voi sinänsä olla totta, mutta se ei ole Kristuksen totuutta. Kristuksen totuus menee ulkonaisia tosiasioita syvemmälle.

Kristillisyyydessä totuus on aina sidoksissa hengelisyyteen. Siinä on kyse sydämen suhteesta Jumalaan.

>Siksi on välttämätöntä ylläpitää erilaisia totuuksia ja pyrkiä siivilöimään niistä elämään sopivan.<

En ole aivan samaa mieltä. Tarpeellista on hyväksyä että on erilaisia tulkintoja, mutta samalla tulee pitää esillä, että Jeesus Kristus on tulkintojemme yläpuolella ja että Hänen tuntemisensa kautta voimme uudistua niin, että "totuutemme" alkavat yhä enemmän ilmaista totuutta, Kristusta.

Totuuden sopivuus on sidoksissa kulttuuriin ja olosuhteisiin... Silloin ollaan juuri siinä, mistä aloituksessa varoitetaan. Natsisaksassa korvausteologia ja sen mukaiset äärimmäiset johtopäätökset olivat parhaiten käytäntöön sopiva teologia.

En voi pitää pragmatismia kovinkaan hyvänä lähtökohtana, nimenomaan hengellisissä kysymyksissä, koska ihminen on, kuten totesimme, sidottu henkilöhistoriaansa ja psykologisiin tarpeisiinsa, määritellessään itselleen sopivaa totuutta.

Tärkeintä ei ole toimiiko jokin asia, tuntuuko se hyvältä, näyttääkö sillä olevan positiivisia vaikutuksia - vaan onko se totta.

>Alkuseurakunta yritti jo elää yhden totuuden varassa, mutta se ei onneksi onnisunut ja meidän ei pidä sitä yhtä totuutta edes etsiä.<

Riippuu siitä mitä tarkoitat yhdellä totuudella...
Kristitylle totuus on pohjimmiltaan persoona, Kristus.

Pelastuksen totuus ei ole toisaalta näin ja toisaalta noin sen mukaan kuka sitä katsoo. Pelastuksen totuus on Jeesuksen sovintotyössä ja sen henkilökohtaisessa vastaanottamisessa. Muunkinlaisia pelastuskäsityksiä on olemassa ja hyväksyn että niitä on, mutta en pidä niitä tosina. Ne eivät ole kristillisiä pelastuskäsityksiä.

Kristinuskossa kaikki perustuu syntiemme vuoksi kuolleeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen, joka voitti synnin, kuoleman ja sielunvihollisen, ja jonka kautta Jumala voidaan tuntea henkilökohtaisesti.

Muunlainen kristinusko on vain uskontoa.

Hei body. Laitoin tästä uuden aloituksen.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10685857#comment-55425451

>Elämä vain on niin että siinä pitää olla eriaisuuksia, se kuuluu tähän aikaan, muutoin Jumala olisi luonut kloonielämän.<

Olen ehdottomasti samaa mieltä ja voisin kirjoittaa saman lauseen. Näin se on... Kuitenkin tarkoituksemme ja niin ollen myös lauseen sisältö tai siihen liittyvät merkitykset poikkeavat toisistaan.

Oksia on monenlaisia, mutta kaikki ne ovat saman puun oksia, siksi niissä virtaa sama elämä. Ei ainoastaan luontainen, inhimillinen elämä, vaan Kristus-elämä.

Tämän elämän ansiosta ja ylläpitämänä kristityt muodostavat seurakunnan. Raamattu nimittää sitä mm. Kristuksen ruumiiksi ja morsiusseurakunnaksi (Kristuksen morsian, yksikössä, ei monia morsiamia vaan yksi eli srk).

Olemme ja meidän tuleekin olla yksilöitä....

Laitan myös tästä uuteen aloitukseen. Jatketaan keskustelua siinä tai tässä ketjussa, jos haluat vaihtaa ajatuksia aiheesta, ok?

-pot.

Olipa oikeaanosunut kuvaus luterilaisten ravintola-illasta:

"Mm. Jumalan kunnioitus on vedetty täysin maton alle. Tilaisuuksissa riehutaan, tanssitaan, kaatuillaan, nauretaan ja konttaillaan maassa, päästellään jopa äänekkäitä pieruja ja eläinten ääniä. Kyseessä on tällöin todellisuudessa Pyhän Hengen pilkka. Ilmiöön liittyy aina myös erilaiset haureuden muodot.".

Nimim "8 9=17 taitaa puhua omasta kokemuksesta.

aikamerkki kirjoitti:

Olipa oikeaanosunut kuvaus luterilaisten ravintola-illasta:

"Mm. Jumalan kunnioitus on vedetty täysin maton alle. Tilaisuuksissa riehutaan, tanssitaan, kaatuillaan, nauretaan ja konttaillaan maassa, päästellään jopa äänekkäitä pieruja ja eläinten ääniä. Kyseessä on tällöin todellisuudessa Pyhän Hengen pilkka. Ilmiöön liittyy aina myös erilaiset haureuden muodot.".

Nimim "8 9=17 taitaa puhua omasta kokemuksesta.

Lue lisää

Olen minä ravintoloissakin istunut, mutten kyllä koskaan ole tuollaista käytöstä siellä nähnyt. Jos luterilainen konttaisikin, tai pieraisisi ravintolassa, hän ei tekisi sitä kirkossa, se ei kuulu luterilaiseen jumalanpalveluskaavaan.

Mutta tuo edellinen on kylläkin kuvausta helluntailaisten "jumalanpalvelus"-tilaisuuksista, se on tuollaista, enemmän, tai vähemmän. Olen todellakin jopa itse nähnyt.

Etsin teille videon!

6+5=11 kirjoitti:

Olen minä ravintoloissakin istunut, mutten kyllä koskaan ole tuollaista käytöstä siellä nähnyt. Jos luterilainen konttaisikin, tai pieraisisi ravintolassa, hän ei tekisi sitä kirkossa, se ei kuulu luterilaiseen jumalanpalveluskaavaan.

Mutta tuo edellinen on kylläkin kuvausta helluntailaisten "jumalanpalvelus"-tilaisuuksista, se on tuollaista, enemmän, tai vähemmän. Olen todellakin jopa itse nähnyt.

Etsin teille videon!

Lue lisää

Tässä tietty okkulttinen murrosvaihe helluntailaisuudessa 1970-luvulla, Kathryn Kuhlman:
http://www.youtube.com/watch?v=2nTCwoJgj8Y&feature=related

Tätä päivää. Nämä videot ovat lievimmästä päästä:
http://www.youtube.com/watch?v=dB6b-NJQ57Q

http://www.youtube.com/watch?v=T99fUvuuYOg&feature=related

Videoita Benny Hinnin tilaisuuksista ei tarvitse edes lisätä tähän.
Näitä on netti täynnä.

13+4=17 kirjoitti:

Tässä tietty okkulttinen murrosvaihe helluntailaisuudessa 1970-luvulla, Kathryn Kuhlman:
http://www.youtube.com/watch?v=2nTCwoJgj8Y&feature=related

Tätä päivää. Nämä videot ovat lievimmästä päästä:
http://www.youtube.com/watch?v=dB6b-NJQ57Q

http://www.youtube.com/watch?v=T99fUvuuYOg&feature=related

Videoita Benny Hinnin tilaisuuksista ei tarvitse edes lisätä tähän.
Näitä on netti täynnä.

Lue lisää

Kristityt kieltävät, että tällaisella toiminnalla olisi mitään tekemistä Kaikkivaltiaan Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa.

14+4=18 kirjoitti:

Kristityt kieltävät, että tällaisella toiminnalla olisi mitään tekemistä Kaikkivaltiaan Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa.

Itse piru noissa videoissa ilvehti ja pilkkasi Jumalaa.

Jeesuksen käsky on selvä: Luuk. 24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

Luuk. 24:46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
Luuk. 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Luuk. 24:48 Te olette tämän todistajat.
______

Matt. 10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Matt. 10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

totta doktori puhui kirjoitti:

Itse piru noissa videoissa ilvehti ja pilkkasi Jumalaa.

Jeesuksen käsky on selvä: Luuk. 24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

Luuk. 24:46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
Luuk. 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Luuk. 24:48 Te olette tämän todistajat.
______

Matt. 10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Matt. 10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Lue lisää

Itse piru ja pirun palvelijat.
Raamatunmukainen Jeesus-Tie, on Ristintie.

Tätä helluntailaiset kristityissä pilkkaavat: "minä vaivanen oon mato, matkamies maan! Kyllä nuo luterilaiset ovat surkeita uskossaan! Jeesus antaa ilon! Halleluja! Antaako Jeesus ilon, huutakaa? Aamen, aamen! Me emme mitään saa'tanan virsiä veisaa, vaan laulamme ilolauluja Herralle! " (Hgin Saalemissa omin korvin kuultua).

Helluntailaiset pyrkivät pilkaten ja tanssien "Taivaaseen".

Kristityt menevät sinne polvillaan.
Kauniit ja hengellisesti syvät virsien sanat sydämissään, itkien ja rukoillen.

7+14=21 kirjoitti:

Itse piru ja pirun palvelijat.
Raamatunmukainen Jeesus-Tie, on Ristintie.

Tätä helluntailaiset kristityissä pilkkaavat: "minä vaivanen oon mato, matkamies maan! Kyllä nuo luterilaiset ovat surkeita uskossaan! Jeesus antaa ilon! Halleluja! Antaako Jeesus ilon, huutakaa? Aamen, aamen! Me emme mitään saa'tanan virsiä veisaa, vaan laulamme ilolauluja Herralle! " (Hgin Saalemissa omin korvin kuultua).

Helluntailaiset pyrkivät pilkaten ja tanssien "Taivaaseen".

Kristityt menevät sinne polvillaan.
Kauniit ja hengellisesti syvät virsien sanat sydämissään, itkien ja rukoillen.

Lue lisää

Lahkohenkisessä kirjoituksessasi on hyvääkin, jopa sellaista missä olen tunnistavinani Hyvän Paimenen äänen. Epäilen ettet ole uskonnollinen nimikristitty vaan todellinen Herran oma? Näkemäsi ylilyönnit ja kirkollinen hapatus vain ovat tuoneet uskoosi kuonaa joka estää näkemästä selkeästi...

Raamatun mukainen Jeesus-tie on ristin tie, se on totta. Mutta juuri risti vapauttaa iloitsemaan Herrasta. Jos niin ei tapahdu täytyy kysyä onko kyseessä ristin tie ollenkaan, vai omaa surkeilua tyyliin "kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Sellaista jotkut luulevat ristin tieksi vaikka oikeasti se on lihan pyhityksen harhatie. Joka paikassa siis on mahdollisuus ylilyönteihin ja hörhöilyyn. Tämän tyylin hörhöilyssä voi käydä törkeimmillään että sairauksista ja konkursseista tehdään ihanne, jota ihminen lähes tavoittelee, ikäänkuin se olisi todistuksena että on erityisen rakas Jumalan lapsi. "Herra kurittaa rakkaitaan että pysyisimme Häntä lähellä". Jos on helsingin saalemissa ollut ylilyöntejä, niin ei ole Herran mielen mukaista tuollainen surkeilukaan.

Ymmärrän saalemilaisten taitamattoman kiihkoilun vastareaktiona joidenkin luterilaisten, ehkä körttien yksipuoliseen mentaliteettiin. Tien kummallakin puolella on oja. Jos saalemilaiset ovat lipsahtaneet toiseen ojaan, älä sinä lipsahda toiseen. Jeesus Kristus on Tie. Hän kyllä osoittaa itse kullekin missä on ristinkantamisen paikka. Se on siunattua.

Virsi 622 ei ole minulle tuttu. 631 on tutumpi ja mielestäni kaunis virsi. Olenpa sen yhdessä vapaiden suuntien tilaisuudessa ottanut laulettavaksikin, kun itselläni oli tilaisuuden vastuu. Tilaisuuden jälkeen tuli toiselta paikkakunnalta oleva nuori nainen miehensä kanssa kiittämään, olivat tulleet saattamaan hänen luterilaista, uskovaa äitiä hautaan, ja samalla reissulla poikkesivat meidän jumalanpalveluksessa. Virsi oli häntä kovasti lohduttanut ja siunannut, koska se oli hänen ja hänen äitinsä lempivirsi.

Kukaan ei mene taivaaseen polvillaan, virsiä veisaten, itkien ja rukoillen. Kukaan ei mene myöskään karkeloiden tai kädet kohollaan, ylistäen ja kiitoslauluja laulaen. Taivaaseen mennään Jeesuksen Kristuksen pyhän kalliin sovintoveren kautta. Siinä kukaan ei kerskaile itkuistaan eikä nauruistaan.

Kumpikin asia kuuluu kristillisyyteen.

Ei tehdä sellaisista asioista lyömäasetta. Oman tapakulttuurin nostaminen ainoaksi oikeaksi kristillisyyden muodoksi on lahkohenkistä ja saa aikaan turhaa hajaannusta ja riitelyä.

>Saksan natsien valtaannousu ei johtunut siitä, että kirkko kielsi levottomat karismaattiset ilmiöt ja käyttäytymisen omissa kirkoissaan ja sulki ulos helluntailaisuuden.<

En vetäisi minäkään suoraa linjaa helluntailaisuuden kieltämisen ja natsien valtaannousun välillä. Ei se ole niin yksiselitteinen syy-yhteys. Karismaattisuutta kohtaan tunnettu epäluulo on vain oire syvemmästä ja osoittaa puutteellista Raamatun tuntemusta. Siltä osin syy-yhteys on nähtävissä, jos ei nyt ihan natsien valtaannousuun niin ainakin siihen, että niin suuri osa Saksan luterilaista kirkkoa ja luterilaisia meni mukaan natsien touhuun, jotkut hyvinkin fanaattisessa uskonnollisuuden hengessä.

Hitlerin propagandakoneisto käytti tilannetta taitavasti hyväkseen. Toisinaan kyllä argumentaatio oli uskomattoman naaivia, maalaisjärjelläkin havaittavaa suggeroimista, että ihmetellä täytyy kuinka moinen meni läpi. Mutta meneehän se kun rakkaus uskontoon ja rituaaleihin korvaa rakkauden JEESUKSEEN ja totuuteen. Sitten Jeesuksestakin tulee vain yksi rituaalinomainen uskomus sielulliseen hurskauteen, niin että kyse ei enää ole todellisesta Jeesuksesta vaan ihmisille syötetyistä mielikuvista.

Göebbels: "Jeesus ei ollut juutalainen. Jeesus oli arjalainen. Tätä ei tarvitse todistaa, sillä tämä on tosiasia!"

Samassa hengessä on tälläkin palstalla uhottu helluntailaista kristillisyyttä vastaan, mm. erään eenokki-nimimerkkiä käyttävän toimesta, käyttäen Lutherilta perittyjä kiihkoilmauksia ja solvauksia, koska ko. henkilön mielestä "lahkoperkeleille" pitää sanoa asiat niin kuin ne on. Sama henkilö kehuu kuseskelleensa helluntaikirkon seinään.

>Tilaisuuksissa riehutaan, tanssitaan, kaatuillaan, nauretaan ja konttaillaan maassa, päästellään jopa äänekkäitä pieruja ja eläinten ääniä. Kyseessä on tällöin todellisuudessa Pyhän Hengen pilkka. Ilmiöön liittyy aina myös erilaiset haureuden muodot.<

Itse en ole helluntailainen mutta olen ollut helluntailaisten tilaisuuksissa eri paikkakunnilla, omassa kotikaupungissani useastikin, ja henkilökohtaisesti tunnen monia helluntailaisia, enkä koskaan ole heidän seurassaan törmännyt esillenostamaasi käyttäytymiseen. Tuo ei ole todellinen kuva helluntailaisuudesta. Ainakaan se ei ole koko kuva.

Lapsikasteesta olen törmännyt kahdenlaiseen opetukseen luterilaisessa kirkossa, myös siihen että kaste on kutsu pelastukseen, mutta vasta henkilökohtainen usko, joka on tietoista luottamusta ja turvaamista Jeesukseen, tekee todeksi kasteen sisällön ja antaa pelastuksen. Suhtautumiseni luterilaisuuteen on ollut varovaisen myönteistä, en ole ollut kaikessa samaa mieltä mutta en ole pitänyt luterilaisuutta varsinaisena harhaoppinakaan.

Viimeisten vuosien aikana näkökulmani luterilaiseen kirkkoon on jyrkentynyt. Joiltain osin ehkä liikaakin. Syynä siihen on, että olen tavannut joitain erityisen liberaaleja pastoreita, jotka eivät sano tulkintaansa lapsikasteesta vain yhdeksi tulkinnaksi, vaan nimenomaan kirkon viralliseksi opiksi. Eräskin sanoi minulle että ei voi opettaa eikä ajatella toisella tavalla koska on pappisvihkimyksessään ja valassaan sitoutunut kirkon oppiin. Hän nimenomaan painotti että lapsi uudestisyntyy ja saa pelastavan uskon kasteessa ja että tämä on kirkon virallinen oppi! Kun häneltä kysyttiin milloin hän on tullut uskoon, hän vastasi että silloin, kun hänet vauvana kastettiin.

Kun tapaa kirkon palvelijoita, jotka pitävät uudestisyntymää kasteessa fundamentaalina kysymyksenä, josta ei voi lipsua, mutta normaaliin kristityn vaellukseen liittyvissä asioissa ovat hyvinkin liberaaleja tekemättä juuri minkäänlaista rajaa maailman ja uskovien välille, mm. opettavat että seksi kuuluu normaaliin seurusteluun ja että avioliittoa ei tarvita, pakostakin alkaa katsella ev.lut.kirkkoa uudella tavalla.

Olen nähnyt kännääviä pastoreita ja vielä enemmän kuullut juttuja, luotettavaltakin taholta, luterilaisten pastoreiden (maallikoista puhumattakaan!) aviorikoksista ym., kaikkea ei voi täällä edes kertoa etten riko luottamusta, mutta on käsittämätöntä, että tällaiset henkilöt voivat pitää itseään todellisina kristittyinä. Kelpaa sitten sakasteissa hurskain äänenpainoin virnuilla helluntailaisten opeille - ja viinanhuuruisissa illanvietoissa siekailematta naureskella, matkia kielilläpuhumista ym.

Ajatellaanpa hetki luterilaista kirkkoa kokonaisuutena. Jos nämä kaikki noin 80% suomalaisista ovat uudestisyntyneitä, vaikka monet vakaumuksellisesti kieltävät Jumalan ja toiset uskovat jälleensyntymiseen ym., jotain on pielessä. Olen tavannut isosia ja rippikoululaisia konfirmaation jälkeen rilluttelemassa ja ryyppäämässä, ja monet rippikoulun käyneistä ovat sanoneet, kun olen heiltä kysynyt kuinka tämä sopii yhteen sen kanssa minkä juuri ovat kirkossa julkisesti tunnustaneet, että joo, sehän on vaan sellainen rituaali ei kukaan sitä tosissaan ota.

Jos lapsikasteella on tällaisia lieveilmiöitä... niin?