Alistamista vai alamaisuutta? Jumalan tahdon tie.

Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

Mark.10:41 -45.

Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra." Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."

Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat."

Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."

Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."

Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.

Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?" Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

Apostolien teot 9:10 - 22.

OOO OOO OOO OOO

"Hillitsemätön vallan ja kunnian himo on vaarallista. Sitä löytyy jokaisesta, sillä kaikki kuulumme synnin turmelemaan ihmissukuun. - - - Kunnianhimo on saman sukuista oli se peittelemättä näkyvissä tai kätkettynä. Sädekehät putoavat kaikilta. Olisivatko Jaakob ja Johannes halunneet olla Jeesuksen vasemmalla ja oikealla puolella silloin, kun Jeesus ruoskittiin ja hän riippui ristillä?

Jeesus opetti heitä ja meitä: Tietomme on vajavaista. Emme tiedä vastauksia kärsimyksen suuriin kysymyksiin. Jeesuksella ei ole tarjota valtaistuimia, sen sijaan ahdistusta ja vaikeuksia. Jos haluat käydä ylös, on ensin käytävä alas. Palvele ja uhraudu toisten hyväksi, jos haluat olla johtaja.

Huomaa kuitenkin, ettei Jeesus tukahduta opetuslasten pyrkimisen halua. Hän ohjaa tuon halun suuntautumaan todelliseen suuruuteen. Veneitä ja verkkoja, tehtaita ja yhtiöitä käytetään hyväksi, mutta ihmisiä rakastetaan. Ei päinvastoin!

Oli maallinen kutsumuksemme ja työmme mikä tahansa, tai oli osamme työttömyys ja syrjäytyminen, jokainen on kutsuttu seuraamaan Jeesusta, ei osa-aikaisesti, vaan täysipäiväisesti ja kokosydämisesti.

Jaakob kärsi marttyyrikuoleman apostoleista ensimmäisenä noin vuosikymmen helluntain jälkeen. Ratkaisevaa ei ole se, kuinka pitkästi elämme, vaan kuinka täydesti me elämme. Johannes puolestaan kuoli ilmeisesti opetuslapsista viimeisenä korkeassa iässä.

Kun Johannes kirjoitti evankeliuminsa, huomaatte siitä vaikka lukiessanne sen nyt paastonaikana, ettei neljännessä evankeliumissa Johannes ole koskaan näkyvä, eikä Jeesus ole koskaan näkymätön. Johannes sai muuttua ja kasvaa suuriin asioihin, eikä oma minä kuulu niihin."

Kankaanpään kirkkoherra Keijo Rainerma saarnassa26. 2. 2006.

http://www.kankaanpaansrk.fi/saarnat/erilainen_tie/

Body:
>Elämä vain on niin että siinä pitää olla eriaisuuksia, se kuuluu tähän aikaan, muutoin Jumala olisi luonut kloonielämän.<

Olen samaa mieltä Bodyn kanssa. Näin se on.

Samoilla sanoila voidaan kuitenkin tarkoittaa eri asioita, jolloin samalta näyttävällä lauseella on eri sisältö, tai ainakin siihen liittyvät merkitykset poikkeavat toisistaan. Mitä tarkoitan että elämässä pitää olla erilaisuutta - ja että seurakunnan keskelläkin pitää olla ja sietää erilaisia vivahteita, että se olisi todellista kristillisyyttä - ja aitoa seurakuntaelämää?

Jeesus:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."

Oksia on monenlaisia. Kuitenkin ne ovat saman puun oksia. Niissä virtaa sama elämä. Tämän elämän ansiosta ja ylläpitämänä kristityt muodostavat seurakunnan. Raamattu nimittää sitä mm. Kristuksen ruumiiksi ja morsiusseurakunnaksi (Kristuksen morsian, yksikössä, ei monia morsiamia vaan yksi eli srk).

Olemme ja meidän tuleekin olla yksilöitä. Emme voi ottaa yhtä oksaa kaikkien muiden oksien malliksi ja sanoa että pitää olla juuri tällainen, ajatella juuri tällä tavalla, harjoittaa juuri tällaista seurakuntakulttuuria, käyttää juuri näitä painotuksia, jne. Se olisi kloonaamista.

Jokainen oksa kuitenkin on SAMAN puun oksa ja Häneen liitettynä ja Hänestä ammentaen kantaa SAMAN ELÄMÄN TUOTTAMAA hedelmää. Meidän kauttamme Kristus ilmentää itseään maailmassa.

Kristus siis ilmaisee itseään maailmassa kristittyjen, niiden kautta jotka uskovat Häneen ja antautuvat Hänelle, so. tahtovat olla alamaiset Pyhän Hengen hallintavallalle ja Jumalan johdatukselle.

Tästä johtuen syntyy samanlaisuutta. Ei uskonnon puristamana vaan sisällisen Hengen ja sen tuottaman yhteyden kautta.

Evankeliumi voi ja sen tuleekin elää, toteutuessaan yksilöissä, jotka persoonallisesti seurustelevat Kristuksen kanssa.

Yksilöinä ilmenämme Hänen rakkautensa vaikutuksia oman persoonamme kautta. Tällainen kristillinen elämä ei ole vailla erehdyksiäkään. Siksi se on kilvoituksen tie jossa voimme oppia toinen toiseltamme. Kilvoitteluun kuuluu nöyryys, johon kuuluu oman rajallisuuden tunnustaminen.

Evankeliumi siis elää ja siinä on erilaisia painotuksia, ensinnäkin koska olemme yksilöitä ja toiseksi, koska kutsumukset ja palvelutehtävät ovat erilaisia. Siitä huolimatta kyse on yhdestä ja samasta evankeliumista - muussa tapauksessa ei ole kyse evankeliumista ollenkaan vaan sen väärennetystä muodosta, ns. toisesta evankeliumista.

Body:
>Ja sen pitää elää, sillä vain yksi oppi, vain yksi totuus ei ole elämää, se aina diktatuuria.<

Kyllä ja ei. En kannata sellaista yhtä oppia ja yhtä totuutta, jossa jokin tietty opin muoto tai tulkinta nostetaan auktoriteetin asemaan niin, että sillä vaiennetaan kaikki muut tulkinnat ja painotukset. Vaikka meillä kristittyinä onkin yksi ja sama totuus, se ilmenee, suodattuessaan subjektiivisen kokemusmaailmamme ja henkilöhistoriamme läpi, "totuuksina", jotka voivat joskus olla ristiriitaisiakin.

Silloin pitää katsoa mitä Raamattu asiasta sanoo, keskustella miksi ymmärrämme Raamatun niin kuin ymmärrämme, ja myös rukoilla, yksilöinä ja yhdessä suostuen siihen että Jumala saa valaista tahtoaan ja jos Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa on erilainen kuin minun, amen Herra, minä tahdon muuttua Henkesi vaikutuksesta.

On siis vääränlaista diktatuuria ja oikeanlaista "diktatuuria". Väärän luonne on ihmisen valtapyrkimyksiä toteuttavaa - ne, jotka uhkaavat henkilön omia inhimillisiä varmuuksia ja saavutettua asemaa, ovat uhka, joka pyritään vaientamaan. Oikean luonne lähtee sisältä käsin ja on suostumista Herran johdatukseen ja säätämykseen, myös seurakuntamalliin, jonka Hän on asettanut.

Oikean ja väärän eroa ei aina ole helppo havaita. Varsinkaan sitä eivät kykene havaitsemaan ne jotka eivät koskaan ole todellisesti antauneet Kristukselle kaipaamaan Häntä ja Hänen tahtonsa toteutumista srk:ssa.

Milloin kyse on keskeisestä oppikysymyksestä, joka on ehdoton ja luovuttamaton? Milloin opin ilmentymisestä erilaisina painotuksina, jotka sinänsä voivat sisältää jonkin asteista vinoutumaakin, mutta eivät vielä ole harhaoppi?

Mitä tulee sietää erilaisuuteen ja vajavaisuuteen vedoten - mikä hylätä harhana, joka jo perustaltaan on kristillisyyden vastainen?

Tärkeimmissä kysymyksissä kristillinen seurakunta on yksimielinen. Mutta silloinkin tulee niitä, jotka väittävät että juuri heidän oppinsa on alkuperäistä kristillisyyttä, ja että perinteinen kristinuskon tulkinta on harha.

Kristillisyydestä saa olla erilaisia käsityksiä - myös harhakäsityksiä - mutta johonkin kohtaan vedämme rajan. Harhakäsityksiä saa olla seurakunnan ulkopuolella. Emme voi eikä meidän tulekaan muuttaa jumalatonta maailmaa ja sen uskonnollisuutta kristillisten oppi- ja arvokäsitysten mukaiseksi. Maailma muuttuu vain sitä kauta että evankeliumi saa sijaa, ja se vaatii sisäistä muutosta yksilöissä. Sisäinen muutos ei synny pakottamisella. Maailma on maailma.

Kristillisen seurakunnan ei tule suvaita sisällään selkeästi epäraamatullisia harhaoppeja ja vieraiden henkien vaikutuksia - se ei ole kristillistä suvaitsevaisuutta. On siis ero kristillisen ja antikristillisen suvaitsevaisuuden ja moninaisuuden välillä.

Pohjimmiltaan on vain yksi hallitsija, Kristus. Joka ei tahdo alistua Hänelle, ymmärtämään ja toteuttamaan Hänen tarkoituksiaan, ei ole kristitty vaan haihattelija. Näin sanon siitä huolimatta, että jotkut sanovat juuri tämän olevan yksilöllisyyttä murskaavaa vallankäyttöä ja kloonaamista.

Seurakunnan totuudellisuus perustuu sen Herraan, Kristukseen, joka kutsuu ihmistä pelastukseen ja sen myötä Pyhän Hengen alamaisuuteen. Pyhä Henki ja Raamattu eivät ole ristiriidassa, koska Raamattu on Jumalan sanaa. Kun annamme Raamatun ja Hengen johtaa itseämme, elämään rakkaudessa ja totuudessa, olemme hyvällä tiellä: oikean hallitsijan alamaisuudessa.

E. Stanley Jones kirjassa Pyhiinvaeltajan laulu:

"Ihmisen totalitarismi tyytyy ulkonaiseen mukautumiseen - sopeutukaa, ja jäätte henkiin. Mutta Jumalan valtakunta vaatii sydämen salatut ajatuksetkin. Ette voi ajatella ajatustakaan, jota Jumalan valtakunta ei joko hyväksyisi tai hylkäisi... Tämä on todellista totalitarismia. Te sanotte: - Tuo olisi täydellistä orjuutta.
Kumma kyllä, se ei ole sitä. Tämä totalitarismi antaa täydellisen vapauden... En väittele; todistan ainoastaan: Mitä enemmän kuulun Kristukselle ja Jumalan valtakunnalle, sitä enemmän kuulun itselleni. Kun kumarrun hänen jalkojensa juureen, seison suorana kaiken muun edessä. Sidottuna häneen kuljen vapaana maan päällä...

Vain Jumala voi suunnitella mitään sellaista - totalitarismin, joka tekee tottelijansa täydellisen vapaaksi. Tämä siis on ero ihmisen totalitarismin - natsismin, fasismin, kommunismin - ja Jumalan totalitarismin välillä: Jos täydellisesti alistuu ihmisen totalitarismiin, löytää täydellisen orjuuden; mutta jos täydellisesti alistuu Jumalan totalitarismiin, löytää täydellisen vapauden. Tämän tuomion elämä langettaa."

Summa summarum. Evankeliumi elää yksilöissä, mutta Kristuksen yhteydessä. Muussa tapauksessa kristillisyys kuivettuu ja vääristyy instituutioksi, dogmeja ja erilaisia idealistisia sisältöjä viljeleviksi organisaatioksi, tai korvataan yksilöllisillä haihatteluilla ja harhaopeilla.

Jumalan Poika, johda meitä totuuteesi - ei muita alistaen, vaan sinun rakkauteesi alistuen!

massa postitusta Teapot!Sääntöjen vastaista!
Etkös itse nyt syyllisty vääryyteen.

Vaimoni on sunnimuslimi. En halua häntä käännyttää.
Meillä synkkaa hyvin.

Onko vaimoni vääräuskoinen ja kokeva kidustuskohtalon?