.... taisin rakastua mun työkaveriin. Vaimon ja mun suhteesta ei sinänä puutu mitään... Mitään ei ole vielä tapahtunut, enkä tiedä tapahtuuko.. haluanko tapahuvan. Aina kun näen "Sinin" (ei oikea nimi, niin tulee vastustamaton tunne otta kiinni, puristaa, hyväillä häntä... En tiedä miten mun pitäis edetä. Unohtaako, mutta kun näen hänet joka päivä. Tehdä jotain, ehdottaa treffejä, mennä suoraan asiaan. En halua olla pettäjä, olen luvannut vaimolleni olla uskollinen. Tämä tunne ei vaan jätä mua rauhaan....
en olisi uskonut..
mieskö? -72
131855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kukapa suhteessa uskoton lupaa olla :) Jos Sini pitää/haluaa sinua, niin ota kokemuksena. Molemmat saa jotain.
Tulee mieleen ettei se vain ole seksuaalista vetovoimaa tai vain ihastusta?
Itse ajattelen, että jos toiseen rakastuu ei voisi enää edes kuvitella jatkavansa vanhaan malliin vaan tekee kaikkensa pitääkseen toisen onnellisena, vaikka se vaatisi uhrauksia.
Mene ja tiedä. Tämä onkin vain ehdotus.
Saatat olla kyllä oikeassa... "Sini" on kyllä hyvin sanoisinko eroottisen näköinen. , muutama vuosi vaimoa nuorempi, vaikkei vaimonikaan vanha ole.. Alkaa olla vaan yhtä tuskaa tämä työnteko, vielä muutama viikko lomaan....
Kysy itseltäsi ihan aluksi että oletko valmis uhraamaan avioliittosi ja särkemään rakkaan vaimosi sydämen jonkun "Sinin" takia?! Sillon kun rakastuu sen huomaa ja veikkaanpa että koet vain seksuaalista vetoa tähän "Siniin"...Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitään niin pahaa ja loukkaavaa ei voi rakastamalleen ihmiselle tehdä kuin pettää tätä:( Pettäjät on mulle ameebojakin alemmalla tasolla. Japanissa kunnon vaimot leikkaa pettäjä miehiltä vehkeen irti ja keittää sen tai syöttää kotieläimille ettei sitä tohtori pysty takasin liittään. Eipä ainakaan ukko enää petä ja luultavasti varottavat esimerkit saa muutkin harkitseen ainakin kahteen kertaan ennen kun moiseen ryhtyvät. Mee kotiin unohdat sen "Sinin" ja kerrot vaimollesi kuinka paljon sitä oikein rakastat:) tää oli siis vaan mun mielipide...enkä (ainakaan omasta mielestäni) ole mikään feministi vaan kannatan tasa-arvoa ja sitä että ihmisiä kunnioitetaan..pettäjät kärventyy helvetissä..
asiallinen vastaus. En tosiaankaan ole vielä ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin, en ole pettänyt enkä tiedä ryhdynkö edes siihen. Rakastanhan minä vaimoani ja lapsiani yli kaiken, ei siitä ole kyse. Toivon tosiaan, että pystyn unohtamaan....
Taidan tietää miltä sinusta tuntuu. Olen ollut
samanlaisessa tilanteessa. Vuosia katselimme
kumpikin toisiamme, olimme ystäviä, kavereita.
Odottele, tutkaile tuntojasi, aika näyttää,
mitä se on. Jos se on pelkkää seksuaalista
kiinnostusta, kyllä se ohi menee. Jos vielä
aikojen päästä on sama tunne ja se vaan "pahenee",
olet kai sitten rakastunut. Se onkin sitten eri
tilanne, joudut miettimään mitä teet. Toisaalta
pitää sen tunteen olla molemminpuolista, muuten
ei kannata ruveta millekään. Älä tee hätiköityjä
ratkaisuja, aika näyttää kyllä.. Niin näytti
minullekin, kyllä siitä tuli totista totta :)
lukea ensin noi surffaajan laittamat tekstit.
vaihtaisit työpaikkaa? Katsoisit säilykö tunne ja siitä sitten jotain rataa...
Hei!
Mulle kävi vähän samanlaisesti pari vuotta sitten. En kyllä ollut naimisissa eikä ollut lapsiakaan. Eli sinänsä asia oli 'helpompi'. Oma suhde oli kuitenkin kestänyt vuosia, oli yhteinen asunto ja rakastin miestäni.
No kuitenkin ihastuin työkaveriin. Meinasin tulla hulluksi sen tunteen kanssa! Aloin viestittämään tunteistani salaperäisesti ja yllättäen sain kaikua. Työpaikan juhlissa sain sitten tilaisuuden 'kokeilla' miestä. Lähdimme sieltä yhtä matkaa pois, kun oma siippa oli matkoilla.
Päädyimme sänkyyn ja puhuimme asioista myöhemmin. Olimme molemmat ihastuneita ja halusimme aloittaa suhteen. Minä katkaisin oman suhteeni pikapikaa ja tuo mies jätti avovaimonsa, maksoi hänelle puolet yhteisestä asunnosta ym. Mies oli siis itsekin varattu ja kihloissa.
Aloitimme suhteen ja alku oli loistavaa. Luulin, että tässä se 'oikea' nyt vihdoin on. Kuitenkin kun suhteemme eteni, huomasin että ei se mies ollutkaan sellainen kuin olin kuvitellut. Yhteiselämä ei ollutkaan niin mahtavaa ja mukavaa kuin olin olettanut. Kun pysähdyin ja aloin todella miettimään suhdetta, niin huomasin että se oli 'vain' himoa (seksuaalista) jota olin miestä kohtaan tuntenut. Se tunne ei kantanut pitkälle.
Noin puolen vuoden päästä aloin todella katumaan suhdetta. Yllättäen tuli myös ex:ää suunnaton ikävä.. Ei siinä auttanut muu kuin erota tästä 'suuresta rakkaudesta'. Se oli siis intohimoa joka ei kantanut pitkälle. Toimimme liian nopeasti ja ajattelemattomasti. Himo sokaisi ainakin minut täysin.
Tämä mies olisi halunut jatkaa suhdettamme mutta minä en siihen pystynyt. Sitten mies alkoi syyttämään minua, kuinka olin 'höynäyttänyt' hänet suhteeseen ja sitten kylmästi potkaissut pihalle. Tottahan se toisaalta oli, mutta minkäs tunteilleni pystyin?!? Ihastuin siihen mieheen, jonka työpaikalla opin 'pintapuolisesti' tuntemaan. Ei sellaisessa ympäristössä saa kunnon kuvaa siitä, millainen se ihminen TODELLA on. Minulle tämä totuus oli yllätys, sillä mies olikin kaikkea muuta kuin millaisen kuvan olin töissä saanut. Arvaten himo siihen loppui aika pian... Luulin rakastuneeni, mutta se oli vain ihastusta joka perustui silkkaan himoon.
Nyt olen onnellinen, mutta kyllä tuo vaihe elämässä sai pahasti pääni ja elämäni pitkäksi aikaa raiteiltaan. Siinä särkyi sekä ex-mieheni sydän, tämän miehen ex-avovaimon sydän, mutta myös minun ja tämän miehen sydän. Tuloksena oli siis kasoittain särkyneitä ja murtuneita sydämiä ja kaikki kaverit, sukulaiset ym. olivat myös tyrmissään tapahtuneesta.
Jos saisin nyt valita, niin en tekisi ko. juttua. Kyllä se himo olis laantunut. Jos ei olisi, niin ois varmaan kannattanut vaihtaa työpaikkaa ja katsoa sitten mitä tunnen. Harmittaa vieläkin todella paljon, sillä ex-mieheni oli mahtava ihminen minulle ja rakastin häntä todella. Ymmärsin sen vasta tuon kaiken paskan jälkeen... Uhrasin himon takia kaiken sen, mitä eniten rakastin ja halusin...
No, selvisin tuosta vaikkakin masennuin ja muutenkin elämä oli yhtä painajaista. Mieti hyvä ihminen 100 kertaa ennen kuin teet mitään typerää tämän 'Sinin' suhteen. Kyse on varmastikin vain pelkästä himosta, ei sillä ole mitään tekemistä kunnon rakkauden kanssa. Voin vain kauhulla ajatella millainen helvetti sinulla (ja läheisilläsi) on edessä, jos jätät vaimosi ja lapsesi hetken ihastuksen takia... Jos sinun ja Sinin suhde ei sitten toimisikaan, niin varmaan katuisit päätöstäni loppuelämäsi... huoh.
Se oli sinun tarinasi. Voit olla ihan oikeassa,
että se on pelkkää himoa, mutta voit olla myös
väärässä. Voi käydä myös niin, että jos sitä
ei mieti tarkoin tai sen asian jättää "elämättä"
loppuun, se jää vaivaamaan.
On parempi, että jokainen tekee päätöksen
loppujen lopuksi itse. Jokainen ihminen on
erilainen, tunteet ovat erilaisia, tapaukset ovat
erilaisia. Tiedän myös toisenlaisia tapauksia
kuin sinun.
Mutta olet oikeassa, kannattaa tosiaan miettiä,
ottaa aikalisä..
ja asiallisista vastauksista. Etenkin nimim. Kokenut. Todella surullinen tarina. Minä todellakin tulen ottamaan aikalisän. Nyt kun loma sit muutaman viikon päästä alkaa, aion lähteä yksin mökille miettimään mutamaksi päiväksi. Täytyy saada itselle selväksi miksi tunnen niin kuin tunnen "Siniä" kohtaan ja mitä mä haluan itse tehdä. Nimimerkki nainen kirjoitti että jonkun on pakko käydä läpi asia kaikista tunnekuohusista huolimatta ja itse kokea tekikö oikein vai väärin. Sitä kun ei etukäteen tiedä.
Jokatapauksessa en aio vielä "ryhtyä toimenpiteisiin" vaan aion rauhassa punnita mun asioita. Minä kerron teille sitten mihin päädyin ja miten mulle/meille kaikille käy/kävi.
Mukavaa viikonloppua!
Jos tämän vielä luet niin ota mökillä ollessasi huomioon... Kumpaa naista sinun todella tulee ikävä, kumpaa ajattelet ja millä lailla. Sekä mieti onko tämän hetkisessä suhteessa jotain vaikka ihan pientä joka saa huomaamaan toisen ihmisen tarkemmin.
Itselläni on joskus auttanut kun on pohjamutia myöten miettinyt miksi toinen alkoi päätäni vaivaamaan. Kerran olen huomannut etten yksinkertaisesti vain enää rakastanut nykyistä vaan olin vain jämähtänyt kiinni ja ne tunteet jotka oli jäljellä oli enemmänkin kuin rakastaisi hyvää ystävää tai veljeä. Silloin oli parempi lähteä. Samoin olen kirjoittanut miinus ja plus asiat paperille ja miettinyt sen pohjalta mihin suuntaan lähteä...
Mutta hyvää lomaa sinulle ja ajattele hyviä asioita :)
Itselläni oli vähän samanlainen tilanne, mutta en tehnyt mitään vaan jäin seurailemaan tilannetta. Lopulta sainkin selville (itse aktiivisesti etsien tietoa, koska tajusin etten kumminkaan tunne häntä pelkän työn perusteella), että hän oli varsinainen ns. häntäheikki.
Älä hyvä ihminen tee mitään ennenkuin olet ihan varma että kyse on rakkaudesta eikä himosta (niin kuin monet ovat täällä sanoneet). Työpaikalla ihminen näyttää paraatipuolensa, ja kiukunpurkaukset, neuroosit ja "luurangot kaapissa" säästetään kotiin...