Äiti ei anna hyväksyntää

Todella ikävää, että sun vanhemmat kohtelee sua huonosti. He ei ole hyviä vanhempia. Toivottavasti sulla on muita, hyviä ihmissuhteita. Olisi hyvä, jos pääsisit pois kotoa.

Muuta pois, voithan lähteä jonnekin kauas sisäoppilaitokseen opiskelemaan vaikka kukkien asettelua tai ihan-mitä-vaan.
Hienoa että olet ottanut etäisyyttä ja ymmärrät sairaan, negatiivisen asennemaailman huonouden. Äitisi on jostain syystä katkera vanheneva vaihdevuotinen naiseläjä, ja sinulle kateellinen nuoruudesta, kauneudesta ja menestyksestä. Kun pääset lääkikseen, taas löytyy nälvimistä sinusta, jos haluat kuunnella heitä. Sinuna en viipyisi päiv'ääkään pidempään kuin on pakko kotona, ja koskapa olet täysikäinen ja työkykyinen pakko ei ole kotona kykkiä masennettavana. Mieluummin vaikka hampurilaisia tekemään tai siivoamaan omaan pikku vuokra-asuntoon. Voisitko juuri nyt lähteä au-pairiksi, tai siis syksyllä? Kannattaa lähteä kesällä vaikka kibbutsille tai kansainvälisille työleireille, nähdä maailmaa ja erilaisia ihmisiä. Menestystä sinulle!

Äitisi on kateellinen sinulle. Ehkä hän kokee, ettei ole itse saavuttanut tarpeeksi elämässä. Vuodatuksesi kuulostaa tutulta, mun perheessä homma on mennyt niin että veljeni on äidin silmissä Mr. Täydellinen ja minä olen kaikesta koulutuksestani yms. huolimatta joku yhdentekevä häviäjä, jonka asioista ei tarvitse olla kiinnostunut. Veljeni on myös saanut paljon enemmän rahallista avustusta (mm. oma auto 18-vuotislahjaksi), mä sen sijaan en tietenkään tarvitse tai ansaitse mitään. Kannattais ehkä harkita muuttoa omaan kotiin, voi tehdä tosi hyvää itsetunnolle. Kyllä omaan kämppään voi muuttaa vaikkei opiskelupaikkaa olisikaan.

Tsemppiä sulle. Oot ihailtava ja ahkera naisenalku!!

NIINKÖ

Otan osaa... Minullekin tuo vähättely ja dissaaminen on ollut tuttua, nyt tosin on helpottanut, kun pari vuotta sitten muutin useamman sadan kilometrin päähän opiskelemaan enkä kotoa tuleviin puheluihin vastaa kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Suosittelen lämpimästi sen kokopäivätyön hankkimista, vaikka alipalkattuna siivoojana, kunhan vain pääset muuttamaan pois kotoa.

En tarkalleen tiedä mistä tuo vähättely on alkanut, mutta alusta asti olen tuntenut olevani vanhemmilleni pettymys. Koulukiusattu olin koko peruskoulun ajan ja tuntui todella pahalta, kun kotonakin vielä joutui kuulemaan vähättelyä ja luokkakavereiden (ts. koulukiusaajien) kehumista, kuinka se on niin ja niin mukava ja herttainen ihminen ja pärjää kaikessa. Olen aina ollut hoikka, mutta joutunut kuulemaan äidiltä sellaisia kommentteja, että "kyllä niitä kiloja sullekin kertyy" ja "olet tainnut lihoa". Lisäksi koko koulu- ja opiskeluajan olen saanut kuulla "kyllä ne numerot laskee"- ja "hae ihan suosiolla ammattikouluun, niin saisit edes ammatin" -kommentteja. Lukio aikana päädyin huonoon parisuhteeseen narsistin kanssa ja kun siitä viimein pääsin eroamaan, suhteen päättyminen oli ilman muuta minun vikani. "Ei kannattaisi jakaa jokaiselle vastaantulijalle", kivaltahan tuo kuulostaa, kun yksi mies oli siinä vaiheessa elämässäni vain ollut. Tuota enemmän tai vähemmän suoraa huorittelua ja lihavaksi vihjailua on nyt viime vuodet saanut kuulla jo molempien vanhempien puolelta, onneksi tosiaankin asun melkein toisella puolella Suomea.

Ai niin, näiden kouluampumistapausten jälkeen melko välittömästi äitini ehdotti, että menisin puhumaan kouluajan traumoistani terapeutille. Kiitos vaan, että pidätte minua sen verran pipipäänä, että menisin satuttamaan viattomia omien traumojeni tähden.

Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta, jotka eivät ole onneksi joutuneet tuollaista kuuntelemaan. E-hei, heitä on kohdeltu silkkihansikkain, rahaa on annettu aina kun ovat pyytäneet ja vaikkeivät olisikaan ja kaikki on hankittu. Ne ovat ne onnistuneet ihmiset. Rahaa en kyllä vanhemmiltani kaipaisikaan, siinä joutuisi olemaan koko loppuelämänsä velkaa "kun silloin kerran autettiin vuokran kanssa"...

Itsetunnollehan tuo ei hyvää tee, joten onnea töiden ja asunnon hakuun! Kannattaa myös hakea opiskelemaan mahdollisimman kauas, ettei tarvitse olla vanhempien kanssa tekemisissä kovin usein, sillä on positiivisia mielenterveydellisiä vaikutuksia.

Älä lykkäää opiskelua liiaksi välivuosilla, se ei kannata. MUTTA mene opiskelemaan ja mene sitten vaihtoon, saat olla ulkomailla ja hoidettua opiskelua. Muistaakseni vielä valtio jopa hyvin tukee vaihtoon lähteneitä opiskelijoita ulkomailla. Ulkomailla käymisen voi aina ottaa kokemuksen kannalta mutta jos se kokemus on opiskellessa omaan tulevaan työhön jotenkin liittyvää kokemusta nii se on PALJON arvokkaampaa.

Nimimerkillä itse en koulun vaihdon takia olisi päässyt vaihtoon vaikka 3. (4.) vuonna olis jonkin verran napannukin.

Minä en osaa sanoa tuohon muuta, kuin että olisin hyvin onnellinen jos minulla olisi noin reipas, fiksu ja ajattelevainen tytär kuin sinä. Vanhempasi ovat hakoteillä.