Kyhmyruusu säärissä

Moi! Mulla oli tässä vuosi-kaksi sitten. Olen siis nyt 23 v. elikkä nuo kyhmyt oli just joskus 20 vuotiaana. En muista tarkkaan. Ei ne mulla ihan hirvittävän kipeät olleet. Vähän särki jos rankkaa liikuntaa harrasti. Tarvittaessa otin Naxopreenia (mulla on määrätty migreeniä varten niitä) ja välillä ihan Buranaa ja Panadolia. Meni ohi vajaassa puolessa vuodessa kokonaan. Nykyään ei oo säärissä mitään jälkeä koko taudista.

Mulla oli viime vuonna ja samoin kävin myös labrassa ja useissa keuhkokuvissa ja pari kertaa otettiin sydänfilmi eli Lääkäri epäili kyhmyruusun johtuvan sarkoidoosista. Verikokeissa oli CRP, leukosyytit, lasko ja trombisyytit liian korkeat, joiden takia jouduin menemään sairaalaan CT-kuvaukseen, jossa kuvattiin erityisesti keuhkoja ja suolistoa, mahaa ja muita sisuskaluja. Jouduin myös käymään astma testissä sekä histamiinialtistuskokeessa, spirometriassa ja diffuusiokapasiteetti testissä. Sarkoidoosia ei todettu keuhkoissa mutta verikokeissa jouduin käymään 2 viikon välein 8 kk kunnes arvot laski. ikää on 32v.

Lääkäri soitti tänään ja kertoi, keuhkokuvat ja nieluviljelmä olivat kunnossa eikä mitään löytynyt, mutta verikokeessa tulehdusarvot oli hiukan kohonneet. Tämän selittäisi kuitenkin nämä kyhmyruusun aiheuttamat tulehdustilat kudoksissa. Huomenna menen kuitenkin laboratorioon otattamaan vielä muutamia lisäkokeita virustaudeista ja sen tyyppisista, joilla varmistetaan etten ole sairastanut mitään oireettomana. Uskon ja toivon kuitenkin, ettei mistään vakavasta ole kyse. Lukemani mukaan noin 30-50% tapauksissa taudinaiheuttajaa ei saada edes selville. Ehkä itse kuulun tuohon joukkoon.

Eilen illalla huomasin kuitenkin, että minulla oli aavistuksen verran kuumetta. Luin kyhmyruususta, että joka toisella potilaalla on kuumetta, joten siitä en ole huolissani, etenkin kun niin alhaista on - vain 37.6 astetta. Ei edes tuntunut sen kummemmin kuumeelta, ainoastaan paleli hiukan. Kuume meni ohi otettuani puolikkaan Panadol 1000mg:n. Oliko teillä muilla kuumetta ja nousiko se pahemmaksi, vai oliko pelkkää lämpöilyä yöllä?

Kiitos vastauksista :)

Mulla oli myös lämpöilyä kyseiset 8 kk. Mittari näytti tosin vain 37.1- 37.5. Silti en ollut kertaankaan sairaslomalla. Tosin tutkimusten jälkeen sairastuin melko nopeasti tosi pahaan hengitystietulehdukseen, joka kesti 4 viikkoa ja antibiootit ei meinannut purra. Kuumetta 39-38 astetta oli pari viikkoa.

Verikokeissa ei ole siis näkynyt mitään, eikä keuhkokuvissa, joten niiden osalta kaikki tuntuu olevan kunnossa. Voisiko stressi olla kuitenkin kyhmyruusun laukaisijana? Olen kuullut nyt useammalta ihmiseltä, että stressi saa tällaista aikaan, ja itse olen stressannut jo jonkin aikaa hyvin paljon.

Mulle tuli kyhmyruusu pari vuotta sitten, ikää oli silloin 32. Syytä ei löydetty lukuisista verikokeista huolimatta, myöskin keuhkokuvat ja sydänfilmit ym. otettiin. Patteja oli pahimmillaan yli 40 kpl/sääri (!) ja isoimmat oli tulitikkuaskin kokoisia ja ihan hurjan kipeitä, vaatteetkin sattui. Jouduin syömään vahvoja särkylääkkeitä koska jalkojen niveliä särki niin ettei aina päässyt kunnolla käveleen ja koivet turpos ihan mutkalle. Kuumeilua oli myös, töistä olin pois kuukauden verran koska ei kärsinyt yhtään olla pystyssä kun jalkoja jomotti niin.

3 kk:n jälkeen kun patit ei alkanu asettuun, sain suun kautta otettavan kortisonikuurin joka auttoi välittömästi. Mutta aina kun kortisonin määrää yritti laskee, niin patit ilmestyi saman tien takas. Lopulta keksin mennä homeopaatin juttusille kun joku kertoi saaneensa avun sieltä. Jotenkin ihmeellisesti pääsin kortisonikierteestä ja ja kyhmyistä eroon kunnes parin kuukauden terveenä olon jälkeen kyhmyruusu uusiutui. Tällä kertaa menin suoraan homeopaatille jonka pillerit auttoi heti.

Syytä ei siis koskaan löytynyt, mutta sairastin 2 v sitten kesällä rauhaskuumeen (mononukleoosi, pusutauti), jota lääkäri epäili syylliseksi, koska sekin oli yli kuukauden kestävä tulehdustila elimistössä mihin ei ollut lääkettä. Eli kaikenkaikkiaan 1,5 vuotta meni tähän kaikkeen sairasteluun, eikä mitään pystynyt harrastaan koko aikana. Nyt on 8 kk aikaa paranemisesta ja oikeastaan ainoa vaiva mikä jäi, niin jalkojen niveliä särkee edelleen silloin tällöin, onneks tosi vähän. Lisäksi sääret tuntuu välillä tönköiltä ja turvonneilta, mitä ei siis ennen tätä kyhmyruusua ollut oikeastaan koskaan.

Paranemisia teille, kurja tauti :/ mutta käsittääkseni ei kuitenkaan vaarallinen.

Minä pari päivää sitten löysin joitain punottavia patteja nivusten oikealta puolelta eivät ole kipeitä mutta kutijavat.Osaisiko kukaan kertoa mitä ne olisivat

Muutaman vuosi sitten, ollessani 50 v. sain flunssan jälkitautina keuhkokuumeen. Samaan aikaan polvista varpaisiin saakka sekä kyynärvarsista sormpenpäihin alkoi ilmestyä tummanpunaisia kananmunapuolikkaan kokoisia kuumottavia patteja. Vaakatasossa pystyin olemaan. Jos lähdin kävelemään, jalat muuttuivat mustanpunaisiksi ja kissankarvankin kosketus sattui niin että pyörtyä meinasin. Vaatteetkin sattuivat. Sohvalla istuin ja kylmiä kääreitä säärten ja käsivarsien ympärille. Kun alkoivat paranua, iho kävi läpi kaikki mustelman värit. Tulehdusarvo oli 199. Tervyskeskuslääkärit olivat aivan ymmällään, joka toinen päivä otettiin verikokeita. leukemiaa epäiltiin. Keuhkokuva otettiin, lääkäri sanoi ihan normaali. Myöhemmin toinen lääkäri katsoi samaa kuvaa ja sanoi ei todellakaan normaali, keuhkokuume. Patit olivat tulehduspatteja, kyhmyruusua. Antibiootteja 4 pv piikillä kankkuun. Oli kuulemma sellainen myrkkycoctail että ei ihme että sain siitä allergisen reaktion ja lääkitys jouduttiin keskeyttämään, se kuitenkin riitti ja paranin. Lopuksi sain vielä laajan sieni-infektion. Kyllä oli pirun kivulias tauti ja vei yleiskunnon todella huonoksi. Paraneminen kesti 3 kk.

5-kymppisenä keuhkokuumeen yhteydessä kyhmyruusu. Käsivarret kyynärtaipeesta sormenpäihin ja sääret polvesta isoon varpaaseen täysin 3-10 cm punaisten ja todella, todella kipeiden kyhmyjen peitossa. Iho oli niin arka ettei se sietänyt kangastakaan. Istuin sohvalla koiver oikoisena ja pidin jaloissa kylmiä kääreitä. Jos käsivarsi osui seinäpintaa, sietämätön kipu. Kävellä ei voinut kuin muutama metri kerrallaan, koska veri pakkautui sääriin ja kipu paheni. Myöhemmin niissä oli kaikki mustelman värit. Lääkäri epäili jo leukemiaa.

Viime keväänä huomasin itselläni sääressä pienen suht värittömän, mutta selkeän patin. Siinä sitä tarkkailin useamman päivän ja kokoajan se kasvoi ja tummui, oli myös selvästi kuumottava. Sitten menin lopulta lääkäriin, jossa aluksi epäiltiin punkin puremaksi. Sitten kuitenkin kyhmyruusuun päädyttiin ja lääkäri määräsi kaikenmaailman kokeita. Olin siis sairastanut kamalan angiinan muutamaa viikkoa aikaisemmin.
Onneksi en ollut tuolloin töissä, sillä olisi tullut monen viikon sairauslomat siitä. Kyhmy jatkoi kasvamista joka suuntaan ja kuumenemista. Se oli viikon jälkeen suurinpirtein koko säären kokokinen ja tummantumman punainen. Parhaimmillaan mittasin sen mitoiksi 30cm x 15cm. Elämäni yksi kipeimmistä kokemuksista. Söin parin viikon ajan mennen tullen Buranan ja Panadolin maximi määrät eikä oikeastaan edes auttanut. Omasta mielestä edes kylmä ei helpottanut. Omaan mielialaan se kyllä alkoi vaikuttamaan kivun ja epätietoisuuden takia ja olin tosi itkuherkkä tuolloin. Jostain syystä pelkäsin, että joku vahingossa potkaisisi mua sääreen. Pystyin makaamaan ja istumaan lähes kivutta, mutta seistä en pystynyt paikoillaani hetkeäkään. Ylös noustessa kyhmy tuntui pakkautuvan verellä ja kipu tuntui hirmuiselta suonenvedolta. Kipuun auttoi joko jatkuva kävely päkiällä, ei saanut pysähtyä yhtään tai se että nosti jalan lonkan eläpuolelle esim pöydän päälle. Se vaikeutti tosi paljon ihan arkipäivän elämistä, kun ei oikeastaan mitään pystynyt kokata. Söin sitten viikon ajan kolme leipää päivässä ja se yhdistettyny isoon määrään särkylääkkeitä sai aikaan tosi voimakkaita huononolon aaltoja, joiden seurauksesta oksentelin. Sitten noin viikon jälkeen, kun kyhmy alkoi helpottamaan se kävi tosiaan läpi kaikki mustelman värit ja myös sen päälinen sekä nilkan iho kuoriutuivat pois. Unohdin mainita, mutta koko jalka ja erityisesti nilkka turposivat ihan palloiksi. Sitten lopulta punotuksen laskettua ja kun jalkaan pystyi koskemaan tunsin noin 9 yksittäistä pattia ympäri jalkaani. En siis tiedä olivatko ne kaikki erillisiä kyhmyjä jotka aiheuttivat vain ison jättimäisen punan vai oliko kuitenkin vain yksi.
Kyhmystä jäi jälkeen erikoinen pigmentti jalkaan, jonka pitäisi hävitä vuoden kuluessa. Se on lilahtava ja tumma melko selkeä reunainen alue joka näkyy etenkin silloin kun käyn suihkussa.
Kamala kokemus ja tuhannet tsemppaukset jos itselläsi tällainen on todettu!