Miks elämän täytyy olla näin vi**n vaikeeta!! Miks ei uskalla/ pysty sanomaan toiselle kuinka paljon se toinen oikeesti merkitsee mulle??! Vaikka se onkin jo kerran koettu mutta kaikki loppui kuitenkin ilman syytä..ja edelleen se kaihertaa mieltä. Ja varsinkin toisen läsnä olo saa taas sydämen pamppailemaan rinnassa liian kovaa vauhtia... voi kumpa olisin rohkea ja voisin sen sanoa ääneen kuinka paljon tunnen, mutta se pelko hiipii selän taa se joka musertaa pienimmänkin toivon pilkahduksen , se pelko että toinen ei tunnekaan samoin.... siis onko vaan parempi vaijeta?????????
Voi helkkari että se janottaakin!!!!
sinua iso ikävä....
401132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Älä vaikene, sydän!
Itselläni samankaltaisia ajatuksia viime päivinä kun olen entiseen naiseeni törmäillyt, sydän hakkaa ja menen lukkoon kun pitäisi jotain järkevää sanoa. Hän näytti uskomattoman hyvältä ja kaikki hyvät muistot ja tunteet tuli mieleen. En tiedä lähestyisinkö. Ehkä se auttaa että muutkin tuntevat näin.
Kiva kuulla että jollain toisellakin on samanlainen ongelma! :) Mut miks se on niin vaikeeta sanoa kuinka paljon toisesta välittää ja haluais sen toisen oikeesti osaksi omaa elämää? Tänäänkin taas sanat kielen päällä mutta ei.. ei riittänyt rohkeus sanoa.. ja ehkä se ei puhelimessa oikein ole niin vakuuttavaa kuin kasvotusten.. viestin laittokin käynyt mielessä viime päivinä kun ei toista näe hetkeen aikaan mutta kannattaako sekään?
Sano ihmeessä mitä ajattelet, helppohan se on tietenki muita neuvoa vaikken itsekään uskalla ehkä sanoa mitään. Palkitseehan se sitten jos toinen on samoilla linjoilla, toisaalta saattaa tehdä itsestään pellen, mutta onko tuolla väliä :)
No sepä se onkin et jos tekeekin itsestään pellen sen toisen silmissä... ja pahimmassa tapauksessa se toinen ei haluakaan olla enää ikinä missään tekemisissä... mutta toisaalta... kumpi on pahempi, esittää koko loppuelämän kaveria toiselle vai kertoa tunteistaan ja pelata joko kaikki tai ei mitään- peliä.. ??? Mutta miten sen tekisi?? Laittaisko viestin nyt heti? vai odottaisi muutaman viikon jos näkis toisen???
Samaan tulokseen olen itse tullut että parempi kuitenkin kertoa mitä ajattelee, tässä aikani olen kaveria esittänyt eräälle ja vielä tänäänki kun näimme ja juttelimme, mutta ainakaan itse en tee v****kaan hänen ystävyydelle jos en voi olla hänen kanssaan, näin hieman kärjistettynä :) Mutta tee niinkuin parhaaksi katsot tuon viestin kans, itselleni ei ainakaan ole väliä tuleeko sitä juttua viestillä, puhelimella vai kasvitusten. Kavotusten sanottuna näkee tosin toisen reaktion, mutta jos se ei ole hyvä niin sitten saattaa olla epämukavat oltavat..
No mutta mitä helkkaria siihen viestiin sitten edes kirjottaisin???????????
Samassa veneessä ilman airoja. Välit tavallaan poikki mutta entinen välillä vihjailee. Kuitenkin hänellä toinen jo. Mitä liene haluaakaan musta, en tiedä. Jos haluaa pelkkää ystävyyttä niin se ei yksinkertaisesti vain riitä :/ Sitten vaan leikitään yhdentekevällä linjalla vaikka sydän palasina.
APUA! Nyt sen tein! Laitoin viestin ja kerroin mitä haluan! Mutta tuskin hän mitään vastaa..... tai jos vastaa niin ei sitä mitä haluaisin...
Onnittelut rohkeudesta ! Toivotaan että vastaus on sitä mitä odotatkin.
Kaikkea hyvää :-)
Toivottavasti saat haluamasi vastauksen, mutta jos näin ei käy niin voit lopullisesti yrittäää unohtaa tämän ja jatkaa elämää? :)
Niin kuin arvasinkin ei toinen ottanut mitään kantaa laittamaani viestiin.... pitkä hiljaisuus vain.... :/
Mutta moukkamaista on olla vastaamatta. Se ei paljoa vaatisi.
Ajattelee vastapuoli sitten miten tahansa, niin muutaman kohteliaan sanan
pystyy jokainen laittamaan.
Nii kyllä luulis et jokainen ihminen osais edes jotain sanoa mutta ei tämä henkilö! Helkkari et inhottaa kun ei mitään kuulu... nyt ei voi muuta kun olettaa.... ei kai sitä sit kiinnosta...
Se miettii vain, saattoihan se vähän yllätyksenä tulla ;)
No toivottavasti! Laitoin nimittäin varmaan melkoisen pommin! :D Viesti meni näin: Mä haluan sut!
Et toivottavasti en nyt sit laittanu liian suoraan....vähän jännittää että menikö tässä nyt välit kokonaan.... :/
Yksinkertainen on kaunista ja eipä siinä pitäs olla ainakaan mitään epäselvää :D Mutta mitä niillä "väleillä" teet jos et voi olla yhdessä tämän kans? Eikö se ole melkein parempi olla sit kokonaan erossa jos ei ole toinen samoilla ajatuksilla liikkeellä..
Kyky luopua jostakin haluamastaan on onnen olennainen osa.
Olennainen osa onnea on antaa sydämen johdattaa eikä tyytyä vähempään kuin mitä haluaa.
Nii tottahan se on et jos ei toinen tunne samoin nii kai on parempi olla sit kokonaan erillään eikä leikkiä kaveria. Oon vaan aina ollu sellanen hölmö et jään aina vaan sit kaveriks tai siis tyydyn siihen osaan.... joka kerta... helposti hyväksikäytettävä hölmö!
Tiedän mitä tarkoitat, itselläni vähän samaa vikaa.. tavallaanhan se on ihan mukava kuitenki olla jossain väleissä vaikka sit ystävinä ja osaan hyvinkin esittää etten ole siinä mielessä kiinnostunutja muutenki välinpitämätöntä. mutta kuitenki tullu siihen tulokseen etten semmoisesta mitään saa, niin ihan sama sitten mitkä on välit. Etkä hölmö ole, tai ihan normaalia käytöstä tuo on.
No kannattaiskohan sunkin tehdä asialle jotain??? Tietty ei tää munkaan tekeminen ainakaan viel oo tulosta osottanu...ei siis ole kuulunut mitään niinku arvelinkin... ja jollain tapaa epäilen kun tapauksen niin hyvin tiedän nii välttelee asiaa viimeiseen asti ja ottaa etäisyyttä taas katoamalla pariks viikkoa... mut tällä kertaa meinaan olla kova ja nostaa sen kissan pöydälle ihan oikeasti ja keskustella asian loppuun asti sillä tuloksella et joko ollaan tai sit ei olla mitään.
Tuli laitettua pari päivää sitten vähän tunnustelevaa viestiä, ilmeisesti jotain oli tämä toinenkin tuntenu, mutta ei sitten osannut sen enempää sanoa. Jotain ollaan sit juteltu, mutta ei vielä mihinkään päädytty. Pitää antaa nyt vähän aikaa molemmille. Itsehän olen tietenki valmis kaikkeen, mutta en ala toista painostamaan mihinkään.
Hienoa!!! Hyvä että sulla tuo kuulostaa ja vaikuttaa noin positiiviselle!! :) Itseppä huomasin ettei tämä mies vastaa minulle edes enää puhelimeen saati sitten aivan normaaliin laittamaani viestiin. Tämä hiljaisuushan alkoi lähettämäni tunnustuksen jälkeen.... :(
Ehkä teenkin asioille jotain, mutta pitää ensin vähän tunnustella omia ja muiden tuntemuksia.. helpompihan se on näin toisia neuvoa olemaan rohkea ;) Mutta teeppä niin, eläkä suostu palaamaan samaan tilanteeseen :)
Niinpä! aina on helpompi toista neuvoa ja myös torua.... ja kyl kovasti oon sitä mieltä et en meinaa palata enää samaan tilanteeseen....mut toivon sitä todella et olen silloin vahva jos täytyy tyytyä siihen ettei mitään olekaan...
Eipä ole kuulunut ei sitten mitään..... eli mitä tästä opimme?! Emme mitään! :D Voi että kun nuo miehet osaa olla sitten niin helevetin hankalia!!! En paljoa vaatinut kuin vain yhden lauseen! Kunhan olisi sanonut edes jotain... nyt en vaan tiedä kuinka tässä asiassa enää edetä.... ??
Olishan se kohteliasta edes jotain vastata.. ehkä se vielä miettii tai jotain. Ei kait se auta kuin odottaa? Ja ette te naisetkaan ihan helppoja tapauksia aina ole :D
No eihän tässä oikeastaan muuta voi ku odottaa.... tai sit toinen vaihtoehto on unohtaa siis viheltää sitten itse peli poikki kokonaan.
Täytyy kyllä myöntää että totta puhut tuossa et ei me naisetkaan olla todellakaan helppoja luonteita. Myönnetään! Itsekin erittäin "jäärä" ihminen ja periksiantamaton tietyissä asioissa... joka on melko huono asia kun nämä tietyt asiat koskettavat suhteita. Siispä itsekin hankala tapaus! :D
Auttakee auttakee!!! Huomenna näen tämän kyseisen herran ja vietämme viikonloppuna yhdessä aikaa, mitä teen????? Hän ei silloin vastannut viestiini, eikä tänään puhelimessa maininnut sanallakaan laittamastani viestistä. Siispä kuinka toimia nyt????????????????????
Sanoisin että saattaa olla vähän vaikea/kiusallinen paikka.. :D Joko tapasitte? Miten meni?
Yhdessä vietetty aika oli aivan mielettömän mukavaa ja luontevaa. Kuin kaiken kuuluisi olla juuri niin. Ei mitään fyysistä, ainoastaan pientä härnäilyä mutta muuta en uskaltanut edes ajatella tekeväni koska ei hänkään tehnyt. Ainut vaan ettemme jutelleet mitään meistä tai edes siihen viittaavasta..... kaikki oli hyvin niin kauan kun lähdimme molemmat töihin ja päätin toimia. Laitoin hänen peräänsä viestin ja kerroin kuinka haluan hänen tulevan vielä yhdeksi yöksi luokseni töiden jälkeen koska tykkään hänestä niin paljon, ja laitoin vielä että jos hän ei välitä minusta muuten kuin kaverina niin sanoisi sen minulle. Mutta mitään ei kuulunut eikä hän sitten tullutkaan enää luokseni vaikka ennen tuota viestiä harkitsi vielä... eikä hänestä ole sen koomin enää kuulunut... ennen tuon viestin laittoa hän kysyi voisiko tulla taas reilu viikon päästä uudelleen ja nyt sekin on sitten avoinna... koska hän taas "hävisi" kun avauduin tunteistani.... joten peli on kai sitten menetetty???
Oudolta kuulostaa.. Se ei vain tiedä mitä haluaa? On tunnevammainen? Sitoutumiskammoinen? Tai ei vain halua loukata ja pilata kaverisuhdettanne.. Jos se suhdetta kanssasi haluais tai tuntusi jotain sinua kohtaan niin tuommoinen käytös kuulostaa todella oudolta. Mutta meitähän on monenlaisia, itsekin olen oudolla käytökselläni ajanut toisia pois, vain koska en tiennyt mitä haluan. Ja tunteista puhuminen on kyllä joillekin ihmisille täysin mahdoton tehtävä :D
Itsestä kyl tuntuu vaan siltä nyt et kai se haluaa olla vaan kaveri tai sit hyötyä vaan sitä et majotan sen sillon mun luo ku on tarvis (työt) .. kai vaan pitää antaa olla ja unohtaa moiset tunteet itseltä... koska ilmeisesti toinen ei tunne samoin , mut luulis kuitenkin sanovan kun kysyin et tykkääkö vaan kaverina ja ymmärrän sen jos niin on. miks on vaikeeta vastata?? mut nyt en kyl ite tiedä et pystynkö enää olemaan edes kaveri kun noin käyttäytyy ... tunnen itteni tosi tosi tyhmäks...
Niin voisi sen verran kunnioittaa toista että vastaisi jotain tai sanoisi et tei kiinnosta siinä mielessä.. ei sen pitäisi olla niin vaikeata jos nyt yhtään rohkeutta riittää. Eikä kannata tuntea itseään tyhmäksi, olit rohkea ja sanoit mitä haluat, jonku toisen tuossa pitäisi tuntea itsensä tyhmäksi ku tuolleen leikkii toisen tunteilla. :)
Voi Kiitos! susta on ollu niiiiin paljon apua!! :) Olet aivan mahtava ihminen kuka sitten oletkin siellä nimimerkin takana!!! :)
Hehe kiitos! Melkein kuin itseni kanssa olisin tässä keskustellut, hyvä jos jotain apua ollut. Enpä omia asioitani saa koskaan menemään haluamallani tavalla, mutta katsoo nyt miten käy. :)
Helpommalta tuntuu kun toisen kanssa pähkyilee näitä asioita. Tarvitsee toisen ihmisen mielipidettä ja se on tärkeää. Eli kyllä on apua ollut, vaikka mitään selvyyttähän asiaan ei ole oikein tullut.
Olen ajatellut paljon minun nuoruudenrakkauttani, sitten näin hänet yllättäen kaupassa. Oli ihanaa tunnistaa hänet n.27vuoden jälkeen! Ei kylläkään juteltu mitään koska menin ihan kipsiin ja haalin jotain syötävää koriini ja poistuin kiireesti. Jouduin sitten illalla käymään vielä uudelleen kaupassa...Uskon että hän myös tunnisti minut mutta ei kuitenkaan tullut juttelemaan. Jälkeenpäin kadutti kun en moikannut, olen miettinyt häntä tosi paljon ja toivon että nähtäisiin uudestaan.
No jos vielä törmäät häneen niin sen täytyy olla jo kohtalon johdatusta ja sitten on aika toimia!! Sitten menet juttelemaan hänelle! Koska mitä siinä menetät??? Varmasti on paljon asioita tapahtunut vuosien saatossa joista on mukava keskustella vanhan tutun kanssa. :)