Onko nettideittailu noloa

Kyllähän se tosiaan epätoivoisena tekona monesti nähdään, jostain syystä on enemmän okei mennä baarin, vetää pää täyteen ja sitten lähteä jonkun tuntemattoman matkaan.

Olisiko heistä parempi että vonkaat miehiä baarissa?

No jaa, noloushan ihan sinusta itsestäs kiinni. Nauratko muiden mukana vai et. Ja tietty myös sen huomaa jos sinulla ei ole miestä/naista. Sekin kai on merkki siitä ettet ole seurustelu kumppania löytämään. No joo, tietty helpompi selittää että et haluakaan seurustella. :D

Mutta joo, iso osa aikuiseksi kasvamista on keskittyä siihen mitä itse ajattelee ja vähemmän siihen mitä muut. No ehkä tuo nuoremmilla on vähän nolompaa, vähän vanhempana(25 ) sieltä alkaa löytyä jokainen sinkku. Tosin valta-osahan deittipalveleuissa kuitenkin on parikymppisiä.

Mutta joo, oma on asias. Kyllä osaat päättää mitä haluat kunhan asiaa itse mietit.

Netti on nykyisin aivan normaali ja nk. "hyväksytty" tie seuran etsimiseen. Sen huonona puolena on spontaanisuuden puute, ja vaatimuslistojen kruksaaminen ei välttämättä tuo "sitä oikeaa", elämä kun on niin omituista. Toisaalta vaatimuslistat kertovat muille millainen olet ja millaista etsit, perusasiat tarkistettavissa (edellyttäen ihmisten puhuvan totta edes suurinpiirtein). Ei baarissa oikein voi aloittaa "haluatko lapsia, minä en, kirkkohäät vai maistraatti, pien- vai kerrostalo, harrastatko melontaa".

Itselläni on ollut todella suurta vipinää tänä keväänä, muutama lupaava, paljon kuonaa, nyt yksi johon panostan. Kaikki siitä huolimatta, että profiilini oli tosi outo ja kuvani snobistinen. Mutta Suomessa kun on paljon hiuksia, kaikki näköjään kelpaa, seinähullutkin :D

No, vaatiihan nettideittailu edes jonkinlaista kykyä kirjalliseen
ilmaisuun ja edes jotain ajattelua verrattuna
kaavaan: kapakkaan, drikkiä, pari sanaa ja menoksi.

No, vaatiihan se joskus toisaalta kärsivällisyyttä kirjoitella.

Ei.

Minusta nettideittailu on tullut hieman hyväksytymmäksi, varmaankin sen yleistyessä, ihmiset puhuu siitä enemmän ja sitten se tv-sarjakin oli. Ehkä tämä on 20-50 v. päästä yhtä normaalia kuin se tanssilavalla oleminen 50 v. sitten...? Mutta onhan siinä se oma "häpeänsä" valitettavasti edelleen :(

Kaikenlaisia deittejä on ollut ja ellen olisi kerran seurustellut nettideittini kanssa aivan vakavissaan, olisin saattanut jo luopua koko hommasta :)

Pääs yläpalkkiin. Hyvä sinkut!

MOIKKA !
laitahan arkinen selvä kuvasi itsestäsi
ja kehu kuinkas siivous- lenkkely ja raikkauden vaalijaa sinusta saapi.
sekä olet lypsytaitoinen siis erikoisilla ilmaisuilla kehut itsestäsi

Niin vaikkapa "Ministeri " tahi jokin mylvijä tulee ja uistelee kiinni

Ei minusta ole noloa. Voi jopa ihmiselle ketä ei huvita pörrätä missään olla hyvin paljon parempi vaihtoehto, kun mennä väkisin kärsimään johonkin missä ei viihdy. Kuten baareihin tms.

mulla oli ainoa ehto että mies pitää lapsista ja aikoo niitä myös hankkia. ja sitten kokeilin huvikseni hakea miestä jolla lapset asuu samassa taloudessa eron jälkeen. Löysin unelmaperheen ja aivan varmasti unelmamiehen joka oli sitten jo enemmän kun uskalsin nettitreffeiltä toivoa. Mua ei olis silloin haitannut vaikka mies olis baarissakin käynyt ym. mutta sattui kotimies joka suhteessa oikea kumppani ja vielä naapurikylästä.

Ei ole noloa. Baarissa ei ihmisestä tiedä kuin ulkonäön sekä sen että hän käy kapakassa, ja se on aika heikko perusta.

Nettideittailu on insinöörimäistä, eli valitaan sopivat varusteet ja ruksataan pois sellaiset ominaisuudet jotka eivät kiinnosta. Jos joku harrastaa golfausta, moottoriurheilua ja shoppailua niin on turha tuhlata aikaa sellaiseen. Ihan ok, mutta ei kertakokeilua enempää.

Jos haluaa löytää kumppanin ihan aikuisten oikeasti, niin sitä etsii sitten keinoja kaihtamatta. Paskan marjat välittää muiden mielipiteistä, omahan se on elämä.

älä välitä muiden mielipiteistä, koska kukaan ei välitä sun mielipiteestä.
mun kaveri oli joskus samaa mieltä, että nettideittailu on noloa. kysyin sitten no jos se kerrankin on, niin miks pepun pyörittäminen jossain tanssilattialla ei ole? ei osannut vastata.

Ei tietenkään ole. Paremminhan sitä pystyy ihmiseen tutustumaan netin välityksellä kuin esim. baareissa tai muissa menomestoissa.

Mistä itse luulisit parhaiten löytäväsi seuralaisen, jos kerran noin skeptinen olet nettideittailun suhteen?

siinä voi blokata oman maan ettei näy, tai miten päin vaan, että näkyy vaan omas

Mun kaveripiirissä taas kaikki fiksut käy treffeillä netin kautta. Kuka nyt jaksais baarista etsiä? Siellä käy vaan luuserit.

Mä en ole laittanut deitti-ilmoitusta, mutta olen chatissa jutellut miesten kanssa. Sitä en ymmärrä kun mukavan ja fiksun tuntuiselle, kirjoitustaitoiselle miehelle ei riitä se, että tavattaisiin ainakin eka kerran kahvien merkeissä jossain yleisessä kuppilassa. Kaikki järjestään ovat tunkemassa mun kotiin ja melkein vaativat lupausta siitä että seksiä on tiedossa. En ymmärrä. Eikö mies voi naisen kanssa jutella edes yhtä kertaa vailla varmuutta sekstailusta? Sitten kun pitkänkin juttutuokion jälkeen sanon, että en nyt heti mitään lupaa, vaan haluan ensin tutustua etc., miehet "suutahtavat" ja juttu tyrehtyy siihen. Varmaan siirtyvät kokeilemaan seuraavaa naista. Outoa!

Vonkailu netissä on hauskinta puuhaa. Se on turvallista ja siinä voi rauhassa tutustua, ilman illan viimeisten hitaiden tuomaa ahdistusta. Vonkailkaa toisianne, niin elämä on paljon mukavempoo

Olipa näkemys. Miksi et ajattele pikemminkin niin, että olet niin vaativa että haluat mahdollisimman laajan otannan mahdollisuuksista mitä on tarjolla. Ihme sulkeutunut ajattelutapa. Samaa sulkeutuneisuutta löytyy esim Turussa asuvista naisista, joiden oma reviiri on niin pieni - että siellä ajatellaan juurikin noin kuin aloittaja ajattelee.

Iso haukotus.

moro
enny sanos tuota asiaa huonoks mutta eipä sitä koko ajan jaksa baarissaka
oleskella :) ja enny kyllä asiaa naurettavaks sanois olleka.

HEI, kyseletkös nyt muilta, miten pitäisi Sinun sinun elämää elää.. Kysy vaan rohkeasti itseltäsi! Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija. Tee sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä itsellesi ja oikealta sinulle, mitä sitä muilta kyselemään..tai sitten huomaat pian että joku toinen ohjaakin sinun laivaasi ja karilla ollaan, ei tunnu mukavalta. Haetko hyväksyntää muilta? uhraamalla oman elämäsi.. se ei kannata! Oma elämäsi on ainutlaatuinen, se kannattaa elää itsensä kautta, eikä uhrata sitä toisten miellyttämiseen. Sinä et sillä ketään loukkaa, että elät onnellista elämää.
Sinä annat itse määritelmän sille, mikä on noloa. Niin montaa on määritelmää sille mikä on noloa, kuin on ihmissiikin.. ja he antavat taas oman määritelmänsä sen perusteella mikä on heidän tarinansa, kokemuksensa pohjalta. Elä rohkeasti ominta elämääsi, et voi menettää siinä mitään kovin tärkeää! Kun teet sitä mikä tuottaa eniten iloa sinulle, jaat myöskin tuosta hyvästä muillekin!
Miksi siis deittailu olisi noloa?
Hyviä deittailuja sinulle! Voit löytää sieltä hyvinkin elämäsi kumppanin!

Varmaan koska sä olet idiootti ja sun kaverit on kanssa idiootteja, sikäli siis olisi hyvä jos et edes pyri löytämään seuraa, saati lisääntymään.

BAARI VAI NETTI! EIKÖ MOLEMMAT ole todella epätoivoisia seuranhakupaikkoja???? mutta vaikea on löytää seuraa muualtakaan arjesta..

joku siinä nolottaa mutta ei voi mitään. Ja en tosiaan tiedä onko baari nyt yhtää parempi loppujen lopuksi. Ja ah yhden helmen oon netistä löytänyt♥

Lisäksi vielä se, että onko ihmisen oman onnellisuuden tavoittelu säälittävää ?? Eikö se ole aika pitkälti koko elämäsin tarkoitus.

Jos se on sun oma onni on sun ystävien mielestä säälittävää - niin kannattais tarkistaa se oma ystävä ja kaveripiiiri jossa liikut uudestaan.
He tässä ovat säälittäviä, heikon itsetunnon omaavia ihmisiä jos näin sinun netti deittailusta ajattelevat.

Ikävintä ei tosin ole se, että he ajattelevat niin - vaan se, että sinä olet lähtenyt HEIDÄN ajatusten sanelemana estämään oman onnesi tavoittelua.

Nettideittailu säästää aikaa ja rahaa. Yksinhuoltajaäidillä ei ole mahdollisuutta baareissa juoksemiseen, mutta netin ääreen voi aina istahtaa hetkeksi. Eikä totta puhuen edes kiinnosta mennä baariin, en usko että sieltä voi edes löytää kunnon miestä!

Nettideittailu on nykyaikainen tapa tutustua ihmisiin.
Monilla on hieman kiire, eikä baareissa välttämättä ehdi käydä tai ei jaksa, joten on melko luontevaa etsiä seuraa netistä nykypäivänä.

Tämä on oma mielipiteeni.

Kylläpä on kauheata :D

se oli joskus noloa EI enää! missä muualla tapaat siipan itsellesi? a) töissä, ei kannata jos homma ei toimi menee työmotivaatiot ja työpaikalla juoruilua ym riittää b)harrastus, harrastatko jotain tai onko "jummppa tunnilla" aina vain naisia tai sähly treeneissä miehiä...c) baari, humalassahan sitä elämän raakautta sieltä lihatiskiltä kannattaakin hakea...eli siis nettiin vaan kaikki muutenkin nykyään on siellä!

Tämä on verrannollinen sille, jos ihminen ei uskalla mokata. Hän luulee olevansa täydellinen ja mokaaminenhan ei sovi sellaiselle. Nettideittailu ei sovi mielestäsi arvollesi. Eikö se ole tosi outoa ajattelua. Miksi sinä olisit sen parempi kuin kukaan muukaan? Et sinä ole. Olet aivan tavallinen. Voit ihan hyvin laittaa ilmoituksen ja olet yksi tavallinen ihminen muiden joukossa. Onnea!

Nettideittailu ei ole mielestäni todellakaan säälittävää.Baarista en etsisi tositarkoituksella ketään.Itse löysin mieheni netistä kuusi vuotta sitten ja viisi vuotta ollaan oltu jo naimisissa ja meillä on suloinen tytär.Ilman nettiä emme olisi ikinä tavanneet.Onnea matkaan!

lähes tulkoon jokaisella deitti sivustolla on trollaajia

Netissä on sekin hyvä puoli, että siellä voi mokata anonyyminä, ei tarvi olla omalla nimellä eikä kuvalla ellei halua, voi valita kenelle sen kuvan antaa. Ja elämänarvot tulee selvästi esille jo profiilissa...

Netin avulla on mahdollista tutustua laajalti uusiin ihmisiin, joita ei muutoin olisi mahdollista tavata. Itse en ainakaan ole laittanut ilmoitusta siksi, että olisin luuseri tms. vaan minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa käydä juuri missään työn ulkopuolella, jotta voisin tavata uusia ihmisiä. Että ole ihan huoleti, netissä löytyy ihan hyviäkin yhteyksiä, kun asettaa kriteerit sopiviksi.

Öh, milläköhän vuosisadalla perheesi ja ystäväsi elävät??? Ei nettideittailu kyllä suurimmassa osassa ihmisiä tuollasia reaktioita herätä. Ja mitä väliä sillä on missä kumppanin tapaa? JOs oikein asiaa ajatellaan niin eikö baari vasta olekin typerä paikka tavata ketään, yleensä useimmat ihmiset ovat humalassa eivätkä kaikki ole omia itsejään (itsellä ainakin jos on sopinut treffit jonkun kanssa niin voi olla totaalisesti erilainen kuin siellä baarissa - kas kun viina muuttaa monia ihmisiä).

Eipä sillä, ei nettikään paras paikka koska se fyysinen ensivaikutelma puuttuu mikä itselläni on se tärkein.

Ja miten netti-ilmoituksen laittaminen on VONKAAMISTA? Öh? Tietysti jos sellaisen tekstin laitat mitä voi luonnehtia vonkaamiseksi.

Tosiasia tuntuu vain olevan se, että suomalaiset eivät selvin päin uskalla lähestyä ,siksi useimmat tapaavat baarissa kumppanin (mikä ei mielestäni paras vaihtoehto). Minua on tasan YKSI mies pyytänyt ruokakaupassa treffeille, siinä se. Ja jos ei harrasta mitään sellaista missä tapaa ikäisiään niin nettihän on vallan loistava paikka.

Ja lopuksi, eihän sun tarvitse nettideittailustasi kertoa kenellekään ja jos jonkun löydät niin sovitte sen yhdessä. Miksi tehdä siitä niin vaikeaa. Toisaalta pitäisi olla sen verran itsetuntoa ettei tuollainen häiritsisi. En myöskään osaa kuvitella että omat läheiseni nauraisivat millekään valinnoilleni, aina ovat olleet kaikessa tukena ja turvana. Siksi he ovat LÄHEISIÄ. Hyvänpäiväntutuista on aivan sama mitä mieltä ovat!

Nythän on ollut jo jonkin aikaa sokkotreffit netissä sokot.fi
Harmittavan vähän vain on kävijöitä.

Turhaa vaivaa, turhaa kaikki tämä "deittailu". Ihan yhtä tyhjän kanssa. :(

Jos joku löytää ilmoituksesi ja virnuilee sen johdosta, hyvä kysymys on että miten tämä ystävällinen sielu ilmoituksesi on nähnyt? Ettei vain surffannut deittipalstalla...

"Kuolisivat nauruun"? Eli pidetään hävettävänä, kun oikeaan, syvällä olevaan keskeiseen tarpeeseen tai tarvekimppuun etsitään ratkaisua tällaisella julkisuudella. Se taitaa olla niin, että ne, jotka eivät uskalla tunnistaa tai tunnustaa kumppanin/seksin kaipuutaan, peittävät sen kaipuunsa naurulla. Siinä, että kaipaa ja etsii kumppania, ei ole mitään hävettävää, ja on fiksua toimia asian eteen. Mukavampaahan se olisi tavata ensin muissa merkeissä ja siten, että ihmisellä olisi ympäristö ympärillään. Mutta käy se tutustuminen näinkin. Seurustelunpätkiä, jokunen ystävä, erittäin kiinnostavia kirjoitussessioita, yksi narsistihuijari ainakin on löytynyt muutaman vuoden ajoittaisen nettideittailun aikana. Ja nyt hyvin erityinen henkilö, jonka haastetta on paha ohittaa!

Mun mielestä se on suomalaisittain se toinen yleinen tapa, siis baarista tai netistä on ne yleisimmät vastaukset. Jokainen tietää vaikka kuinka monta, jolle pari on löytynyt netistä. En siis kyllä usko, että yleisesti ottaen sitä enää pidettäisiin outona. Ennen oli kirjeenvaihtoilmot, nykyään netti.

Mä luulen, että epätoivoisuuden luulo johtuu tästä yleisestä, rasittavasta ja teennäisestä hokemasta tässä maassa "ei sitä saa etsoä, sitten vaikutat epätoivoiselta" ja että jos joku sanoo kerrankin että kaipaa toista niin johan siinä on joku (varattu) toitottamassa miten "toi epätoivo paistaa susta, niin et löydä ketään" ja tärkeintä tuntuu edelleen osalle olevan sen vakuutteleminen ettei vaan etsinyt ketään. Ei edes kaivannut ketään! Tässä maassa ei saa kaivata rakkautta, seuraa eikä ihastua. Tässä maassa on perinne siitä, että tunteiden näyttäminen tai niistä puhuminen on aina epätoivoa, tai jotain vakavaa. Siksi täällä luullaan kaikkea ahdistusta ja surua masennukseksi, jokainenhan täällä "sairastaa masennusta" koska tässä maassa on joku ihmeellinen luulo siitä, että yksinäisyys, suru, ahdistus, masennus ja muut tunteet eivät ole oikeita. Ne on "sairaita" ja ne pitää heti hoitaa.

Fakta, tähän asiaan liittyen, on kuitenkin se, että kyllähän jos avaat silmäsi, ne tyypit vaan etsi sitä seuraa, toivoi sitä seuraa ja jos seuraat soihdinmenoja missään, niin jos nyt ne toiveet voisi enää enempää loistaa, niin hoh-hoh!
Täällä ei vaan saa tunnustaa sitä ääneen.

Ja se on se asia, mikä nettideittailussa aiheuttaa tuon mainitsemasi sävyn niissä kenessä aiheuttaa. Koska jos laitat ilmoituksen nettideiteille, sinä ilmoitat julkisesti, että kyllä, minä kaipaan toista ihmistä. Minä kaipaan ja toivon parisuhdetta. Haluaisin ihastua ja treffeillä käyminenkin olisi kivaa. En etsi ketä tahansa kaveria, vaan toivon enemmän parisuhdetta (mikään ei ole typerämpää, kuin nettideiteille kirjoittaa "en etsi oikeastaan mitään..." Mitä v**tua sitten sitä ilmoitusta laittaa? En minä ainakaan halua olla se ei mitään mitä ei edes etsitä eikä kaivata!).

Eihän ilmoituksen pakko ole vongata tai olla epätoivoinen.
Miten muuten sen suomessa onnistuu löytämään? Itse en käy baareissa ollenkaan ja 7 vuoteen olen ehkä kerran vuodessa tavannut jonkun rohkean sielun, jonka "tapaa" jossain muualla, mutta kerran vuodessa jos jonkun tapaa, ei ihan heti välttämättä löydä oikeaa. Koska se on vaikeaa muutenkin! Ja mitä vähemmän ihmisiä tapaa, sitä pienemmän on mahdollisuudet, ellei ole tosi hyvä säkä... Tai tyydy mihin tahansa.

Voihan se ilmoitus nolokin olla, mutta eiköhän siihen ihan itse voi vaikuttaa. Se vaan itselleni niissä on sellainen asia, ettei toimi on se että kuvan perusteella tosi harvoin kiinnostun kenestäkään, ja nettideiteissä nimenomaan se kuva ratkaisee aika paljon. Mutta samalla se antaa hirveän vahvan mielikuvan. Lisäksi jos olet nätti, sulle kirjoitetaan vaan sun pärstän takia, ei miehet edes lue eikä välitä lukemastaan, ja no, rumemmista en tiedä. Mutta olettaisin, että sitten taas on vaikeampaa tavata, kun ihmiset tuijottaa tosiaan vaan sitä ulkonäköä, etenkin mitä nuorempia, sen enemmän.

tyrkyt siellä valitettavasti on ja useammat puhuvat muuta kuin totuutta. en ole itse kokeillut mutta kaksi unohtumattoman surullista ihmiskohtaloa olen seurannut sivusta...jo pitää ihmisten olla epätoivoisia. löytyyhän sitä seuraa muualkin kuin deitti palstoilta tai kapakoista. herätkää ihmiset....tää oli vain mun nakökulmani ja se siitä

Itsekään en ennen juuri puhunut siitä että mieheni ja minä löysimme toisemme netistä. Vastasin mieheni deitti-ilmoitukseen. Siitä on nyt 6 vuotta,pian vietetään 2-vuotishääpäivää ja jaloissa häärää iloinen 1-vuotias neiti

Netistä sain Elämäni Miehen.

Ystävämme vain hurraavat onneamme.

Olemme 50 jengiä.

Siis haloo! Mitä noloa on ettiä selvinpäin fiksua samanhenkistä seuraa netin kautta?! Tiedän sitäpaitsi monen tapauksen lähipiiristäni, jotka ovat löytäneet hyvän itselleen sopivan kumppanin juuri suomi24 Treffien kautta. Onhan siellä varmasti niitä sekoboltsejakin kuten myös yhtälailla baareissa, kokemusta meinaan on.. Itse kuitenkin näin naisena olen kokenut seuran etsimisen netin kautta paljon positiivisemmaksi kokemukseksi kuin baareista. Jälkimmäisissä, kun tuppaa miehet näkemään tälläisen kivannäköisen tyylikkään (ei halvan) tytönkin pelkkänä lihapalana, eikä juuri kellään riitä rohkeutta pyytää edes puh.nroa ja vaikka seuraavana päivänä treffeille. Humalassa miehillä siis valahtaa aivot täysin jalkoväliin ja täten ÄO nollaan ja se jos mikä on tälle tytölle täysi turn off! Netin kautta taas voi tutustua oikeasti fiksuihin, älykkäisiin ja tervehenkisiin ei-alkoholikeskeisiin ihmisiin. Eipä sieltä kapakasta enimmäkseen löydy kuin pelkkiä pelureita, luusereita ja muita ongelmaisia ihmisiä tänä päivänä..

Heikko itsetunto, jos välittää paskankaan vertaa siitä mitä muut ajattelevat. Tällä iällä nettideittailu ainakin baarit voittaa, vaikkei sitä minään oikotienä onneen pidä ajatella. Joku pitää ehkä epätoivoisena puuhana, jollakin toisella on täysin epärealistiset odotukset.

Nolointa on se et vedät pään täyteen viinaa ja tuhannen tuubasssa teet tuttavuuksia,tämä osoittaa että et ole kykenevä solmimaan suhteita selvin päin se on heikkoutta !, itse etsin mielelläni kumppanini netistä kuin umpi kännissä ;D

Loppujen lopuksi on kyse omasta asenteestasi. Jos itse ajattelet, että ihmiset, jotka laittavat netin deittipalstoille ilmoituksia, ovat noloja tyyppejä, niin silloin pidät itseäsi nolona, jos liityty joukkoon. Jos taas itse ajattelet, että nettideittailu on ok, niin mitäs sitten, vaikka muut pitäisivät sitä kummallisena. Oletko sitä paitsi ikinä oikeasti puhunut ystäviesi kanssa nettideittailusta, eli tiedätkö oikeasti mitä he ajattelevat siitä, vai kuvitteletko vain tietäväsi?

Itse tapasin avomieheni netin seuranhakuilmoituksen kautta. Se oli ihastusta ensitapaamisella, ja nyt ollaan kohta 5 vuotta yhdessä vietetty, joista 4 saman katon alla, ja erittäin onnellisia ollaan. Nettideittailun hyviä puolia on, että siinä saa toisesta jo alkumetreillä tietää tiettyjä syvempiä juttuja, esim. mitä toinen haluaa ja toivoo elämältä, ja netissä kirjoitellen sellaisista asioista on helpompi puhua heti alkumetreillä, mik taas voisi kasvokkain olla seurustelun alussa hankalaa.

Suosittelen nettideittailua kaikille siitä kiinnostuneille lämpimästi!

Minun tarinani.
Erosin n. vuosi sitten pitkästä liitosta. Kesä kului rauhallisesti uuteen olomuotoon totutellessa. Syksyllä sitten lähdin kokeilemaan tutustumista netin kautta. Ja pakko myöntää, että ensimmäiset kokemukset saivat aikaan moraalisen krapulan ja ajatuksen siitä, että näinkö epätoivoisesti asiani ovat, että on johonkin katalookiin itsensä laitettava tyrkylle. Profiiini on kuvallinen ja aika usein saankin kommentteja "kuinka tuon näköinen nainen täällä etsii seuraa"
Mitä siihen nyt sitten sanoo. Onko nettideittailussa jotkut kriteerit ulkomuodon suhteen? Onko se vain heitä varten, jotka muuten live-elämässä jäisivät vaille seuraa? Eräänlainen kehäraakkien kokoontumisajot :D
Kirjoittelin viestejä aika monen kanssa. Heissä oli useita ihan kiinnostavia tyyppejä. Itse olin rehellinen, enkä esittänyt muuta kuin olen.
Tapasin näistä miehistä n. kymmenkunta tyyppiä. Voin sanoa, että ehkä kaksi heistä oli sitä mitä oli antanut ymmärtääkin. Yksikään ei kuitenkaan "vielä" ole kolahtanut tavalla, jota jostain kumman syystä odotan. Odontankohan liikaa?
Noin 20% viesteistä tulee nuorilta, ehdottomasti liian nuorilta, miehiltä. Nuorin heistä 20 vee inttipoika. Minulta meinasi tulla itku siinä kohtaa. Omat poikani ovat jo inttinsä käyneet.
Saan vaivattomasti seuraa baaristakin ja tunnen herättäväni mielenkiintoa useissakin miehissä. Mitä minä sitten oikein haen? Olenko kranttu?
Tapaamiset ovat olleet enimmäkseen pettymyksiä ja sen uskon johtuvaksi siitä, että heidän itsestään antamansa kuva on kaikkea muuta kuin totuudenmukainen. Ongelmaisia, kartkeroituneita, petettyjä. jos sattuvat olemaan vapaita. Ne "laadukkaimmat" ovatkin sitten varattuja miehiä ja sellaiseen en ole halukas lähtemään kolmanneksi pyöräksi. Voi myös olla niin, että pettymys syntyykin itse rakentamastani kuvasta, johon tietysti on sekoittunut odotuksia ja toiveita. Eli he hyvät asiat ovat oman mieleni rakentamia ja kun niitä sitten ei olekaan, on pettymys sen mukainen.
Kyllä. Minä olen varmaan kovin valikoiva ja minulle kelpaa vain omasta mielestäni paras vaihtoehto. Jollekin toiselle se on jotain muuta. Se ei tarkoita, että laittaisin ihmisiä arvojärjestykseen laajemmassa mittakaavassa. Se järjestys on laadittu vain omista toiveistani ja haaveistani.
Kyllä minä hänet vielä löydän :)

http://adref .co/kl5feL

Niinhän se on. Ne jotka pärjäävät baareissa, eivät juuri deittaile netin kautta, eivätkä aiemmin ilmoitelleet lehdissä. Huomaahan sen siitäkin, minkälaisia valokuvia noilta vastaajilta saa, jos ylipäänsä valokuvia tulee. Jos siis ylipäänsä tulee vastauksia. Ei vielä koskaan ole käynyt niin, että joku hoikka, hiuksensa säilyttänyt ja todella vetävästi pukeutuva nainen olisi vastannut. Ja sellaisen kun baarissa näkee, kannattaa meikäpojan jättää väliin. Kyllä ne haistavat, kenellä sitä rahaa taskussa on.
Huolimatta siitä, että itse haluan tutustua hoikkaan tai normaalivartaloiseen naiselliseen naiseen, tipahtelee vastauksia lyllyköiltä, lyhyttukilta ja niiltä jotka eivät kuvaansa lähetä. Itse taas en lähde kolmea korttelia kauemmas treffeille, ellen ole kuvaa nähnyt. Siitä on ankeita kokemuksia.

Totta,että netissä voi tavata ihmisiä ja kirjoitella sellaisten kanssa joita ei muuten koskaan tapaisi.ja sellainen asia mikä ei baarissa tule esiin on toisen kirjoitustaito mikä on joskun ihan hurmaavaa huomata miten kivasti miehet osaa ilmaista elämäasennettaan ja arvojaan ,kauneustajuaan,haaveitaan ......täällä joku valitti,että miehet heti sexin perään ..nnnoh jotkut ovat sellaisa,mutta itsellä vapaus lopettaa kirjoittelu mitä sitä enemmän ihmettelemään ...sehän jo kertoo paljon..siitä viis ja näkemiin......itsekkin sivulla ja kirjoittelen jo hetken olleena kokemus ihan positiivinen.....hauskaa.....mukavia tyyppejä läheltä ja kaukaa

Ei voi mitään jos lähipiirisi, ystävä ja perheenjäsenet ovat v*ttumaisia. Kyllä deittiseuraa voi etsiä mistä vain ja ei siinä ole mitään noloa.

Minusta ei ole mitään hävettävää/nolostuttavaa hakea netin kautta itselleen elämänkumppania/ystävää/jne. Se on nykyaikaa! Moni asia siirtyy sähköiseen muotoon, niin miksi ei myös elämänkumppanin etsiminen? Onhan lehdissäkin sellaisia palstoja olemassa. Miksi ei myös siis netissä?

Jokainen on meistä erilainen ja jokainen tehkööt omat päätöksensä, miten, kuinka, milloin ja missä etsii sitä oikeaa. Kukapa sitä olisi tuomitsemaan toisen ns. "tapoja"? On kyseessä siis lavatanssit, baarissa hyörintä, nettideittailu, sokko sydeemin sut muut. Jokaisella on se itselleen tuntuva se kaikista paras.

Jos sinua nolottaa, niin tarviiko muita nolottaa? Jokainen kun osaa varmasti tehdä omat päätöksensä ;) vai mitä?

En pidä nettideittailua nolona.

Tokihan joskus törmää asenteeseen että "siellähän on vaikka minkälaisia hulluja ja valehtelijoita" (niin, esim. baareissa toki ei ole),"ei ne semmoset kestä" (baarin yhdenillan jututhan johtaa poikkeuksetta avioliittoon) ja "onhan se aika noloa, etkö sinä muuten raukka kumppania saa" (ehei, en tietenkään), mutta loppujen lopuksi; mitä väliä? Antaa niiden olla omassa tynnyrissään, minä olen omassani.

Loppujen lopuksi se nolous on oman pään sisällä.

Ei tässä ole mitään noloa, etenkin jos tulosta tulee. Nettitreffien "nolous" lienee peruja jostain 90-luvulta, jolloin ainoastaan noloimmat nörtit käyttivät tietokonetta ja internettiä, ja se ajatus on jotenkin jäänyt elämään, vaikka nykyään kaikki ovat netissä muutenkin.

Harmillisesti todella monessa profiilissa edelleen lukee, että en uskalla laittaa kuvaa koska joku kaveri saattaisi nähdä... Mitä väliä? Tosin sen myönnän, että onhan se vähän outoa nähdä jonkun tutun ilmoitus täällä. Siinä vähän miettii, että ottaisiko asian puheeksi vai ovatko molemmat ihan hissukseen asian suhteen.

Eri asia on sitten se, että toimiiko nettitreffit. Omaa persoonaa on mielestäni todella vaikea tuoda tekstinpätkässä ilmi (verrattuna kasvotusten kohtaamiseen), ja todella monet kai vain tsiigaavat sen profiilikuvan, varren pituuden ja koulutustaustan. Molemmista sukupuolista löytynee kai jonkin verran "toivottomia tapauksia", mutta niiden täytyy vain antaa olla. Sääliksi kieltämättä käy joskus teitä naisia, kun netissä se ujoinkin peräkammarin poika voi pommittaa seksiehdotuksia jokaiselle vastaantulijalle, vaikkei tosielämässä uskaltaisi edes tervehtiä. Se sitten kusee meidän tavallisten miesten nilkkaan, jos naiset eivät edes jaksa lukea kaikkia saamiaan viestejä.

Turvallisuus ennen kaikkea, mutta mun taktiikka on yrittää sopia lyhyet kahvitreffit aika nopeasti, että näkee, onko välillä oikeasti mitään kipinää. Se säästää molempien aikaa. Kaikista pahinta on vaihtaa kuukauden kerran viestejä, ja sitten vihdoin tavatessa huomata, ettei oltukaan yhtään yhteensopivia, vaikka netissä jutut olivatkin samanlaisia.

Jag är på 4 olika sidor samtidigt. Fast jag inte "tror" på nät dejting. Jag upplever nätet som ett osäkert sätt att kunna bli dejtad på. Har man svårt utan dator så hur skall man då klara av saken med datorn? Många säger: "inte skulle jag väll andvenda dator för att göra av med singel livet" Men nolo är det nog om man stöter på den som blockerade eller ingrorera en med datorn. När skall vi bli sociala med datorn?

Voipi olla että tapa saa huonon maineen niistä tyypeistä jotka etsivät määrää enemmän kuin laatua, ja vastaavasti niistä jotka etsivät laatua mutteivät tunnista sitä kun sen edessä ovat...

Provo vai? Niin tai näin tartutaan nyt sitten aiheeseen. MInusta nettideittailussa ei ole mitään noloa. Jos on sinkku niin muutenkin kaikki olettavat että on haku päällä, niin miksi sitä ei sitten tekisi julkisestikin. Sitäpaitsi harvemmin lähipiirit treffipalstoja seuraa ellei heilläkin ole haku päällä. Minulle ei ainakaan kukaan tuttu ole sanonut treffi-ilmoitustani huomanneensa. Seläntakana voivat tietty puhua, mutta so what!

Itsellä on ollut deitti-ilmoitus S24:ssä reilun puolitoistakuukautta. Eka treffeillä taisin olla pari päivää ilmoituksen julkaisun jälkeen ja seuraava johtikin sitten jo lyhyeen suhteeseen. Sen loputtua julkaisin profiilin Twoossa. Profiilin laadinta oli vielä viimeistelyvaiheessa kun jo alkoi kävijöiden virta. Ekat treffit on jo sovittu senkin kanavan kautta! :)

Eikös tommonen seuranhaku ylipäänsä ole looserien homma, kovat pärjää omillaan näkkileivällä ja konjakilla.

Netti on loistava väline. Eikä tarvitse rajoittua pelkkiin deittipalveluihin.

Jos on aktiivinen kirjotitaja esim. keskustelufoorumilla, voi sitäkin kautta löytyä seuraa, kun samanhenkiset ihmiset haluavat tutustua vähän paremmin.

Itse löysin puolison nettifoorumin kautta.

netti deittalussa ei ole mitään noloa,se on jotenkin jännä asia siltä kannalta että ei tiedä kuka siellä oikeasti on,mutta se on myös vaara että siel ruudun takana onki joku pedari joka vaa kuvanki ettiny netistä,mutta webillähä voi tosiaa todistaa olevansa juuri tuo joka tuossa kuvassa on : d

KYLLÄ ON

En itse näe tuota ollenkaan nolottavana tai vastaavana, koska itsekkin harrastan kyseistä. Olen itse jopa löytänytkin nettideittailun kautta naisen itselleni(tosin ei ollut pitkäaikainen), mutta silti ei ole noloa. Jokainen etsii itselleen kumppanin tavalla tai toisella. Toiset istuu baarissa illasta toiseen ja sieltä etsii itselleen naisen tai miehen, toiset on keskustassa tai kavereitten bileissä etsimässä itselleen sitä oikeaa ja loput on netissä nettideittailun parissa etsimässä sitä oikeaa. Jokaisella on omat tapansa etsiä itselleen sitä oikeaa rakasta eikä mun mielestä mikään tapa oo väheksyttävä tai nolo. Itse puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä ja itsellä ikää on tällä hetkellä 20 ja kohta 21

Suurin osa naisista on aivan käsittämättömän suppea/kapea katseisia, omaa napaa ajattelevia huomionkipeitä lumppuja.

Naiset aina väittävät sitä sun tätä ja tätä sun tota ja sitä sun tätä, mutta silti naiset katsovat aina miehessä, ainakin ensin, vain rahaa, statusta ja ulkonäköä.

NAISISTA on VALTAOSA, täysin huomionkipeitä, pinnallisia piipertäjiä, kenen navan ympärillä maailman pitäisi pyöriä. Ja kaikenlisäksi useimmat tosiaan ovat niin tyhmiä, että he luulevat että niin se maailma pyörii.

Naisista miehissä se on niin noloa ja tämä on niin noloa, aina kaikki on niin noloa miehissä.

Suomalaisissa naisissa on kyllä parannettavaa, ja se on tutkitusti todistettu tosiasia se!
Siispä hävetkää oi suomalaiset pinnalliset lumput!

Nolointa siinä on se kun se EI EDES TOIMI.

Mä olen ymmärtänyt että siinä lähetetään ja saadaan viestejä.
Olen lähettänyt jo satoja viestejä... koskahan niitä vastauksia tulee.
Mikä naisia vaivaa, eikö niillä ole mitään käytöstapoja???

Hohhoijaa, mitä helkkaria sitten.. Tämä tapa on oikein jees. Itse laitoin profiilin 2kk sitten ja samointein sain sekä huonon että hyvän kokemuksen. Täällä moni mainitsikin siitä että kuinka se on jotenkin turvallisempaa / järkevämpää raahata joku aivan tuntematon baaritiskiltä kotiin, niinpä.......Aion jatkaa nettideittailua, tämä on oikein simppeliä ja mukavaa :D
Terveisin suomalainen pinnallinen lumppu,hehehhehe

Tiedän tuttavapiirissäni monta onnellista pariskuntaa, jotka ovat löytäneet toisensa nettideittailun ansiosta. Ilman sitä eivät heidän tiensä ehkä olisi koskaan kohdanneet.

Ennen vanhaan oli ihan hyväksyttävää olla kirjeenvaihdossa ihan tuiki tuntemattomien kanssa. Joskus synkkasi niin hyvin että kirjeenvaihtoyhsrtävyys syveni rakkaudeksi. Tiedän näitäkin parja muutaman. Netin kautta tutustuminen on nykyajan kirjeenvaihtoa ja ihan hyväksyttävä tapa tutustua. Eihän se välttämättä johda mihinkään, ja juuri ihan tavallisia ihmisiähän suurin osa on siellä nettideittipalstoilla. Tosin voi olla muunkinlaisia. Tietty varovaisuuhan on aina paikallaan, varsinkin kun lähtee treffeille tuntemattoman ihmisen kanssa. Mutta onnankauppaahaan on tutustua myös jossain baarissa, risteilyllä tms.

Aina ei tuttujen kautta tai harrastuksissa onnistu sitä paria löytämään. Joten bongaile ihan rauhassa netissä, voit löytää sieltä helmen, tai se voi löytyä myös muualta. Ei ole noloa ollenkaan.

Mylvijä heitti kyllä hyvät läpät.....Ite on kyllä huomannu että netti EI toimi...

Ihminen joka elää parisuhteessa on todella nolo ihminen. Jos ihminen ei tule toimeen itsekseen, on hän heikko ihminen. Se jos mikä osoittaa heikkoutta, on se kun laittaa itseään tyrkylle nettiin tai lähtee baariin ison kaula-aukon kanssa tai kyselee naisia tanssimaan.

Kaikkein noloimpia ihmisiä ovat ne joilla on lapsia. Se jos mikä osoittaa että ihminen on luovuttanut oman elämänsä suhteen ja panostanut siihen että tulevat jälkipolvet saisivat paremman elämän kun itse ei siihen kyennyt.

No jos sitten puhutaan ihan vakavissaan niin jokainen ihminen joka ei myönnä itsestään heikkouksia, kuten sinun lähipiirisi, ovat niitä todellisia luusereita ja noloja ihmisiä. Vinkkinä ehdottaisin että pyri näistä ihmisistä eroon mahdollisimman pian, muuta hyvin kauas äläkä vastaile puheluihin. Jos kuuntelet heitä ja välität heidän puheista, sulle tulee mielenterveysongelmia. Heillä itsellään on niitä ja se on tarttuvaa. Itselläni on kokemusta tällaisesta.

Sillä ei ole mitään merkitystä oletko nolo tai haetko hyväksyntää tai apua muilta ihmisiltä. Jos haet apua muilta tai tarvitset apua, esimerkiksi parisuhteen kautta, olet joka tapauksessa vahvempi ihminen kuin jos kuuntelet heidän mielipiteitä asiasta. Kaksi päätä on aina viisaampi kuin yksi pää. Viisaudessa on tuskin mitään noloa. Sinun lähipiirisi ainoastaan yrittävät pitää sinut sellaisessa asemassa jossa he pääsevät syyllistämään sinua ja käyttämään sinua oman egonsa kohottamiseen. Jos koet tarvitsevasi parisuhdetta ja he haukkuvat sinua noloksi, osoittaa se etteivät he välitä sinusta eivätkä hyväksy sinun parisuhdetta. Sinun ei tällöin tulisi kuunnella näitä ihmisiä koska he eivät selkeästikään välitä sinusta.

Jos haetaan sitä kuka on nolo ja missäkin tapauksessa niin lukemalla historiankirjoja selviää se että ihmiset ovat tulleet parhaiten toimeen yhteiskunnassa. Jos ihmiset eivät muodosta yhteisöjä, eivät ihmiset tule toimeen yksinään juurikaan. Jos yhteisössä on ihmisiä jotka toimivat epäoikeudenmukaisesti, ei yhteisössä jäsenet tule keskenään toimeen. Sinun lähipiirisi toimii epäoikeudenmukaisesti jos he syyllistävät sinua noloksi ihmiseksi tai pitävät sinua jollain tapaa pahana ihmisenä jos haluat heistä eroon.

Kannattaa naama peruslukemilla kuunnella sitä v*ttuilua ja kun oot kuullut niin sanot ystävyyssuhteet irti. Ihminen joka on valinnut elämäntavakseen v*ttuilla muille, ei toivo muille ihmisille hyvää. Sen takia sinäkin tarvitset parisuhdetta koska sun nykyiset ystävät ennemmin v*ttuilevat sulle kuin auttaisivat sua. Kun oot kuunnellut heidän v*ttuilua, niin sanot heille selkeästi sen ettei sua kiinnosta enää nähdä heitä eikä kuunnella heitä. Jos he soittelevat parin päivän kuluttua niin älä vastaa. Myös perheenjäsenten luota kannattaa muuttaa pois jos se on mahdollista. Perheenjäsenet jotka eivät välitä omasta perheestä, eivät ansaitse sinun kunnioitusta koska he eivät kunnioita sinua ja sinun valintoja. Jos joku ihan aidosti pyytää anteeksi ja lopettai v*ttuilun, tällöin voit antaa anteeksi. Harvemmin ne ihmiset kuitenkaan näin tekevät jotka ovat valinneet v*ttuilun tien elämässään. Ei kuitenkaan kannata tehdä niitä "kivoja juttuja" mitä nämä tietyt ihmiset tekevät. Luulen että kaipaat elämääsi miehen joka on kunnollinen eikä sellainen joka tekee niitä samoja "kivoja juttuja" mitä lähipiirisi mahdollisesti tekee. Kivoilla jutuilla tarkoitan kaikken typerää kuten vaikkapa viikonloppukännäämistä tai tyhmää p*skanpuhumista sen sijaan että opiskelisi tai tekisi töitä. Usein näillä v*ittuilijoilla on heikko itsetunto ja tämän vuoksi he eivät pärjää elämässä, ovat usein työttömiä ja tämän vuoksi he eivät halua päästää sinua heidän kynsistä joten heidän tulee haukkua sinua noloksi jotta et jättäisi heitä ja lähtisi jonkun miehen matkaan.

Moi! aattelin vaan sen verran kehasta nettideittailua et löysin elämäni miehen sieltä ja ny ollaan naimisissa:) toki piti aluks treffata aika montaa ruuvit löysällä tyyppiä:P mut kärsivällisyys palkitaan;) ja ei siin oo pahemmin riskejä ku tapaat julkisella paikalla päiväsaikaan ...

Minä myös netistä löytäny nykyisen puolisoni, yhdessä kohta 3 vuotta :) Tätä ennen kyl mahtu mukaan muutamia erikoisia tapauksia, jotka eivät sit oikein toimineet...Tuttavapiiri ei ole ihmetellyt että netistäkö, olleet tosi onnellisia minun puolesta! Muutama kysellytkin että miltä sivulta löysin josko hekin kokeilisivat :D Kyllä se tosiaan on ihan sinun oma asia mistä kumppania etsit, ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat kyllä melko sulkeutuneita nykymaailmalta missä internet ja nettideittailu on ihan "arkipäivää" ;) Tsemppiä vain aloittajalle etsinnässä!

Noloa? No tätä päiväähän se on, et varmasti ole ainoa deittaaja :). Itse en ole koskaan deitannut, enkä deittaa -ei tarvii enää löytys vanhanaikaisesti

No ei mielestäni ole noloa. Itse löysin mieheni netin kautta. Ollaan seurusteltu pian 4 vuotta. Hän on komea ja älykäs kaveri :) Muutenkin kiltti ja rauhallinen eikä mikään baareissa hilluja. Opiskelee teknisellä yliopistolla. Ei siellä netissä pelkästään epäsosiaalisia nörttejä liiku. Netissä ei kuitenkaan saa oikeanlaista kuvaa toisesta välttämättä. Kyllähän se tietenkin varmasti paljon tuuria vaatii, että löytää kaikkien seksinvonkaajien joukosta juuri sopivan kumppanin itselle.

Ei se ole yhtään sen nolompaa kuin hakea seuraa lehtien deittipalstoilta, niitähän on jo ollut iät ja ajat ja on edelleenkin. Nettipalstoilla ehkä helpompaa, kun on mahdollisuus laittaa enemmän tietoja jo alkuun.

Joo, kokkeiltu takavuosina niin deitti, kuin kirjeenvaihtopalsta.
Kumpikkin on syvältä, pahimmillaan yksi ois maksanut ns. emäntämalliselle siitä yhdestä- satasenkin, ja toinen tivas alushousuja, kolmas etsi emännälleen hupituuraajaa, ja neljäs oli "seksiseksiseksi"- vimmainen, viides hullu ihan oikeesti...
Mutta, arkisesta elämästä voi käyä kummiakin, kuten jonkun piski koukuttaa akantekeleen miehelle, joka on "nähnyt" minut monta vuotta uskaltamatta juttusille.

Virne naamalla menty syksystä, ja nyt kun lomani alkaa, lähdetään maalle...

Että ne munankannattimet on tärkeät, ja minun kultani ainakin on tavallinen, hyvä, lempeä kiva ja viksukin, tietysti ittenäinen aikuinen mies- ja tykkeen sellasennaan.
En tiedä lukeeko tällasia, ja epäileekö oman akkansa olleen tässä asialla, mutta hei kaikki, kattokkaa arkeenne!
Jos aitoa normaalia ihmissuhdetta haette, ettekä suhdetta kännykkään tai näppäimistöön-

Nykyisin on niin tehtyä se, että kaikki sosiaalimedia muka ois lääke yksinäisyyteen...
Kyllä siihen tarvitaan ihan oikeesti ihminen, koppaamaan kainaloon ja hellittäväksi.
Eikä minun pitänä oppia kettään rakastamaan. Niin kävi. Mitäs on sellainen luonnossaviihtyvä ja lempeäkätinen, ja tykkää aidoista asioista.

Tiedän pari muuta itseni lisäksi ketä on löytänyt netin kautta miehen tai naisen. itse löysin chatin kautta ja nyt ollaa oltu jo 10 vuotta naimisissa.
Tätä ennen tapasin kolmea muuta chatin kautta ja ajattelin samoin onko normaalia ja mitä toiset sanoo,mutta se on nykyaikaa melkeen enemmän kuin baaris notkuilua jossa vaan kännin jälkee joku jää roikkumaan. ei harmita tai ihmetytä enää tälläset. Kyllä sitä jokanen löytää jossei baarist tai harrastuksen yms muun joukost suhdet niin nettii deitti ilmoitus tai chatis. kaikkee ei voi luottaa harmillisia ihmisiä löytyy joka puolelta.

Monta rautaa tulessa.
Itse nettitreffailua harrastaneena haluan sanoa yhden asian joka häiritsee.
Tapaamani naiset ovat kaikki olleet sellaisia joilla on useampi treffi menossa samaan aikaan. Mä itse keskityn yhteen ja koen sen äärimmäisen nöyryyttävänä että joudun kamppailemaan naisesta viiden miehen kanssa samaan aikaan.
Ugh - olen puhunut :D

Nettideittailussa ei ole mitään noloa. Kymmenen vuotta sitten itsekin pelkäsin, että on, mutta nykyään siellä on todella moni. Esim. itse olen jo baarivuodet ylittänyt, eikä huvita juosta yökerhoissa tai olla krapulassa viikonloppuisin. Ehkä senkin vuoksi tykkään netistä, että miehet eivät voi olla niin ulkonäköni perään kuin livenä. En siis laita kuvaa ilmoitukseeni.

Kaikenlaista hörhöä ja epätoivoista idioottia on toki mukana, mutta omaan ilmoitukseeni ei yksikään seksinvonkaaja ole vastannut -teen toki jo tekstissä selväksi että minulle on turha tulla seikkailuja esittämään.

Tapasin sitten sen yhden normaalin, mukavan, hauskan ja hauskannäköisenkin miehen netin kautta. Koska hän ei töidensä ym. vuoksi ehdi juosta baareissa tai pyöri juurikaan muissa menoissa, emme olisi muuta kautta koskaan tavanneet.

Epätoivo on omassa päässä, samoin nolous, jos niitä löytää.
Aikuisten ihmisten treffit solmitaan nykyään helposti kotisohvalta, ilman känniä.
Ja mitä tulee tähän mustavalkoisuuteen eli "lähteä baarista tuntemattoman mukaan" versus "roikkua netissä", niin en baariakoinanaan koskaan harrastanut mitään kenenkään mukaanlähtemisiä kahden minuutin päästä. Puhelinnumeroita kun voi vaihtaa ihan menemättä toisen kotiin asti...

Ei siinä ole mitään hävettävää jos haluaa tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Aikanani tapailin itsekin useampia samaan aikaan, muutoin koko homma on aivan liian hidastempoista mulle. Eihän pelkkää kirjoittelua tapailua pidä ottaa niin kuolemanvakavasti. Aika usein käy kuitenkin niin, että toinen on ihan kiva, mutta ei muuta. Eria sia sitten, jos tapailukumppania kohtaan alkaa kehittyä muitakin kuin kaverillisia tunteita.

Minä löysin nykyisen vaimoni nettipalstalta jo 14 vuotta sitten. Ei tätä kannata hävetä. Tosin ei kai mainostaakaan, että tätä kautta hakee. Koska se ei tuo lisäarvoa...

Kyllähän monet sen "nolona" näkevät, mutta toisaalta omassa lähipiirissänikin on kolme pariskuntaa, jotka ovat netissä tavanneet, joista kaksi paria on naimisissa. Joten kyllä sieltä toiset löytää ihan pitkäaikaisen suhteen. Eihän sun tarvii kertoa ihmisille, että deittailet netissä (jollekin kyllä kertoisin, kun nyt ihan vierasta ihmistä lähtee tapaamaan, jos se sattuukin sitten olemaan joku hullu, niitä kun tuntuu netti olevan pullollaan).

Minäkin olen löytänyt avopuolisoni noin neljä vuotta sitten juurikin täältä suomi24:sen treffeiltä. Olen siitä hyvin onnellinen että uskalsin hypätä nettideittailun maailmaan. En usko että olisin muuten koskaan törmännyt mieheeni. Itse en uskaltanut ladata edes kuvaani ilmoitukseeni ja halusin olla tunnistettamattomissa. Kyllä olisin hävennyt jos joku tuttu olisi saanut tietää. En ole vielä tänäkään päivänä paljastanut kaikille tuttaville mistä todellisuussa löysin mieheni. Eikä tarvitse tietääkkään. Se on jokaisen oma asia mistä tykkää uusia tuttavuuksia etsiä!

Minä harrastin sinkkuaikoinani (yli kaksi vuotta sitten) paljonkin nettitreffejä, eikä hävettänyt kyllä yhtään. En ymmärrä miksi pitäisi hävettää.

Useimpia treffikumppaneitani astuin, mutta ei sen enempää. Nykyistä kumppaniani en löytänyt netissä.

Me eletään nykyajassa jossa netti deitti palvelut vain auttavat meitä löytämään parhaimman mahdollisen parin. Mitä noloa siinä on?

24 vuotta sitten kun ei nettiä ollut, kyllästyin baareissa juoksemiseen ja laitoin ilmoituksen ilmaisjakelulehtden kirjeenvaihto-seuranhakupalstaan. Tuli useita vastauksia, kirjeitä siis, ja yhden heistä valitsin ja menin sittemmin naimisiin hänen kanssaan.

Kerroin muutamalle ystävälle mistä olin löytänyt hänet. hänen tai minun vanhempami eivät edes tiedä, sen verran noloa se kuitenkiin oli.

Sinähän omaa elämääsi ja tekemisiäsi hallitset, eivätkä tuttavat ja sukulaiset. Eikä sinulla ole mitään raportointivelvollisuutta sen suhteen missä ja miten miehesi tapasit. Se on yksityisasia, jonka eteenpäin kertomisesta päätät sinä.

Toinen juttu on, että netissä kyllä pyörii kaikenkarvaista porukkaa, mutta suurimmaksi osaksi varmasti ns. normaali-ihmisiä. Erotat kyllä aika nopeasti saamistasi viesteistä ne sinua kiinnostavat. Kirjoittaminen paljastaa aika paljon ihmisestä lopulta.

Ja se kolmas asia on, että netistä OIKEASTI löytää seuraa. Se on nykyaikainen tutustumiskanava kiireellisille ihmisille ja niille, jotka ovat kyllästyneet kapakoissa notkumiseen. Ja, jos joku ajattelee asiasta eri tavalla, niin ajatelkoon!

Minä olin kanssa muutamia kuukausia netti deittailuissa.
Kyllä se välillä hävetti, ennen kuin sattui se oikea kohdalle. Nyt olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta. Olemme naimisissa. Enkä kadu päivääkään.
Mutta se on totta, että siellä on joka lähtöön ihmisiä. Vaikeampi sieltä on
kunnollista löytää.

Tervetuloa SINULLE ARVON NEITO seuraani...

No ei se ainakaan sais olla noloa. Erittäin hyvä tapa etsiä seuraa/elämänkumppania sellaiselle ihmistyypille jolla on vaikeuksia sosiaalisellapuolella.

...ku pari vuotta sitten aloin nettideittailun, ni en eläissäni ollut saanut niin paljon kiimaista pillua... joten suosittelen... mut pidempää seurustelua en kyllä oo löytäny.... kiimasia narttuja vaan, jotka ovat vailla hetken huumaa!

Tuttavat saavat olla mitä mieltä haluavat. Joskin kaikenmoisia ihmisiä täällä tapaa. Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää.

Netti deittailu ei ole noloa vaan nykyaikainen ja turvallinen tapa tutustua uusiin ihmisiin! Go for it :)

Suomalaisilla naisilla on paksu keskivartalo.

oletkos koskaan tuilemisen lopettamista

Me vaimoni kanssa tutustuttiin deittisivustolla 7 vuotta sitten. Siinä ei ole mitään säälittävä jos tekee asiat helpon kaavan mukaan, 7 vuotta sitten tein 12 - 16 tuntista päivää niin siinä oli vapaa-aika kortilla.

juttuhan on sellainen , kuin usein suomessa. Kaikki tietää mistä on kyse , joten siitä ei puhuta. Vaan moititaan toista.
Netissä ukkomiehet sikailee ja naiset nettinaiset hyväksyy sen.
Nettinaiset antavat heti ekoilla treffeillä ja miehet käyttää sitä hyväkseen.
Etsi siinä sitten luotettava kummani?

Hhohohohohoh ,hahahahahahah hihihihihiihihihih hooohohoho hahahaha,voi mikä reppana,varmaan maistuu keppana

On se aika noloa. Kun selailee ihmisten profiileja niin tulee väistämättä ajatelleeksi, että nämä ei ole kelvanneet kenellekään niin nyt ovat epätoivoisena täällä tyrkyllä.

Ei se noloa ole sinällään, mutta en jaksanut naamaani pitää siellä esillä ettei tutut, ystävät, sukulaiset tai työttoverit ja asiakkaat löydä sieltä minua.

Eniten NOLOTTI ja HÄVETTI se että miten siellä ihmiset käyttäytyi (häipyi kesken viestien vaihdon vain ykskaks yms.) eli oma ihmisarvo tuntui siellä laskevan.

Itselle tuli tunne että oli vain osa ominaisuuksia jotka oli lätkäisty esille ja vaikka kuinka yritin tuoda persoonaani esiin tekstissä niin naiset nähtävästi tulkitsivat sen niin että jos mies kirjoittaa fiksusti, sivistyneesti, hieman ovelasti ja hauskasti niin hänen täytyy olla oikean unelma miehen näköinen komea köriläs.

Pettyivät sitten pahasti kun näkivät naamakuvani.

Joten olo oli vähän sellainen niinkuin yks- tai kaksulotteinen eikä kolmi tai useampi ulotteinen.

Eihän se noloa ole siinä mielessä että monet muuallakin suositut tai varatut etsii kumppania netistä.

Ei siis pelkästään me joiden vaikea on kohdata sopivia ehdokkaita tosielämässä.

Enpä usko, että olisi noloa, koska mitäs noloa sosiaalisuudessa on. Itse en nettiä yrittäisi/ ole yrittänyt seuranhakupaikkana koskaan siksi, etten ole brändannut itseäni ja takuulla jokainen seuranhakija tekee itsestään brändin. Ikävä puoli asiassa on kunnianloukkausten mahdollisuus, mutta pakkohan siihen on luottaa, että nettikansa on kohtuullisen fiksua ja että osaa perättömät pulinat ja toiminnot sivuuttaa.

Minua kiehtoo joku netti siksi, etten itse ole perehtynyt netin luontoon: just yksikin ystävä esitteli mulle, että kuinka _kaikki_ sen käymä informaatio tapahtuu nykyisin Facebookin kautta ja kun istuin ystävien kanssa iltaa, niin puolet ajasta porukka räpläsi I- Phonea tai muuta älypuhelinta.

Mä näkisin säälittävänä korkeintaan sen seikan, jos jollakin olisi tarve valehdella netissä - oikeastaan itseasiassa näkisin säälittävänä edes kirjoittamisen tällaisille palstoille, mikäli kukaan hakisi tällaisessa nimettömässä vilpittämässä keskustelupalstakeskustelussa muuta, kuin ajatuksenvaihtoa, koska kaverikontakteja kaikki harjoittaa muualla, kuin nimettömästi tällaisilla netin nimettömillä keskustelupalstoilla.

Julmaa nettimaailma vissiin on... Itse en koskaan ole kuulunut esim. Facebookiin, mutta kuulin juuri, että "keskiverto"- nettiin vihkiytyneellä on enemmän kuin 200 kaveria netissä. P*ru jos mäkin olisin laiska ja jos olisin netissä profiililla, niin varmaan joku hullu ajattelisi, että olisin "yksinäinen", jos en jaksaisi koodata tunnelmia nettiin jokapäivä tai pyytää kavereiksi enempää kuin neljääkymmentä.;) En ole Facebook- tai nettiprofiili- ihmisvastainen, mutta itse välttämättä en sellaista jaksaisi ainakaan uusiin ihmisiin tutustumisen mielessä. Eri asia sitten, jos henkilöllä ns. on julkinen status, kaikinpuolin.

Nettideitit on naisten markkinat. Naiset valkkailee siellä miehiä. Harva kelpaa.

Heräsi tässä kysymys, että miksi ko. mielipidettä ylipäätänsä pitää kysyä ulkopuolisilta tahoilta, eikös se ole jokaisen oma valinta?