Parisuhdeterapia uskottomuuden jälkeen?

Siellä käsitellään juuri niitä asioita joita haluatte käsitellä, mutta ihan varmasti muutakin kuin uskottomuutta. Koko yhteinen historianne ja henkilökohtaiset mielenliikkeenne ovat oleellinen osa elämäänne ja myös tätä kriisiänne.

Terapiassa saatte mahdollisuuden miettiä rauhassa ja avoimesti suhdettanne, haluanne jatkaa parina tai mahdollista eroa. Terapiasta on siis apua vaikka päätyisitte eroon.

Me olemme mieheni kanssa olleet tyytyväisiä terapiaan, vaikka miehelleni aluksi oli vaikeuksia ymmärtää pariterapian tarvetta.
Meillä asiat myös vielä ihan kesken. Uskottomuuden paljastumisesta nyt reilu 4kk aikaa. Käymme yhdessä pariterapiassa ja lisäksi kumpikin tahoillaa keskustelemassa asioistaan, toinen työpsykologilla ja toinen sairaanhoitajalla.

Luottavaisina olemme avioliiton jatkumisesta, mutta asiat tosiaan vielä ihan kesken.

Pariterapia on hyvä juttu, jos molemmat näkevät sen hyödyt ja haluavat siellä käydä ja panostavat siihen, miettivät siellä esiin tulevia asioita ja tekevät työtä terapiassa tulevien asioiden eteen.
Jos jompikumpi on haluton terapiaan ja menee sinne vain puolison tahdosta tai pakosta, ei siitä pitkän päälle ole mitään hyötyä. Jossain vaiheessa tälle haluttomalle osapuolelle tulee stoppi vastaan ja meillä ainakin tuntui, että kaikki, mitä siellä terapiassa oli käsitelty, olikin täysin väärää asiaa hänen mielestään. Itse olen terapian kannalla ja mielestäni kaikkien pariskuntien, oli kriisissä tai ei, kannattaisi ainakin aika ajoin terapiassa käydä keskustelemassa, sillä aina on asioita, jotka ovat jääneet jotenkin käsittelemättä.
Mutta todella vain silloin, jos molemmat siihen on halukkaita.

Olisko lisää kokemuksia? Ensi viikolla päästään ensimmäisen kerran. Miten pitkään siellä kerrallaan mahtaa mennä ja kuinka tiheään käyntejä on?

Terapiasta on hyötyä, jos kumpikin osapuoli aidosti haluaa jatkaa yhdessä, ja haluaa ratkaista tai löytää ongelmat. Ei muuten.t

Me kävimme aluksi tiuhemmin (tunsin tarvitsevani sitä) ja myöhemmin kahden viikon välein. Yksityisellä, satasen kerta. Suunnilleen. Ei harmita rahan meno, Se auttoi monelta osin.

En oikein allekirjoita tuota, että terapiaan pitäisi molempien mennä intoa puhkuen ja motivaatio täysillä. Jokainen saa sen verran mitä on valmis itse ensin antamaan. Pienikin apu on mielestäni hyväksi. Ja jos ei muuten hyödytä, niin tuleepahan ainakin kuunnltua, mitä toinen oikeasti sanoo. Ja tulee itsekin kuulluksi. Ne ovat oikeastaan aika isoja asioita.

Minusta terapiasta on myös hyötyä, jos pari ei halua jatkaa yhdessä. Silloin ongelmat puidaan siinä suhteessa eikä raahata mukana seuraaviin. Ero voi myös onnistua paremmin ja sopuisammin, kun paha mieli ja ikävät tunteet käydään hallitusti läpi.

Itse päädyimme jäämään yhteen. Itselleni oli alussa epävarmaa, mitä minä tahdoin, mutta käyntien myötä alkoi suhteellisuudentaju palata päähän. Ja yllättävä kyllä, emme kauheasti puhuneet siitä pettämisestä. Ekalla ja tokalla kerralla se käytiin läpi, ikäänkuin taustatiedoiksi, mutta ei siihen kauheasti niilläkään kerroilla kulutettu aikaa. Jälkikäteen varsinkin tajusin, miten rakentavaa oli se, että ammattilainen auttoi siirtämään katseen ja keskustelun meihin kahteen, pois siitä suhteen vatvomisesta. Jota toki harrastin aika paljon sitten kotosalla....mutta pikkuhiljaa alkoi joku tolkku palata kotonakin.

Suosittelen nimimerkin kanssa samaa mieltä!!

Me aloitimme käynnit kahden viikon välien ja nyt 4kk uskottomuuden paljastumisen jälkeen tapaamisia on viiden viikon välein. Me käymme perheasiain neuvottelukeskuksen pariterapiassa (ilmainen). Lisäksi kummallakin on oma hlökohtainen keskustelupaikka muualla.

Mistä siellä parisuhdeterapiassa lähdetään liikkeelle? Saako molemmat kertoa ensin omasta mielestään suhteen ongelmista vai miten?

Meillä on sellainen tilanne, että viimeistä vajaata vuotta lukuunottamatta ajattelen suhteemme olleen aina hyvä. Sitten mies muuttui kovasti, etäiseksi jne. Selvisi, että hänellä on ollut suhde yli puoli vuotta. Suhde on nyt päättynyt tai ainakin näin mies sanoo.
Mies taas kokee koko suhteemme olleen yhtä haastetta ja moittii minua ihan miljoonista asioista. Vuosien aikana näistä on kuitenkin keskusteltu todella vähän jos ollenkaan.

Mies on eron kannalla ja minä haluaisin jatkaa.

Voiko parisuhdeterapiasta olla apua meille?

Kyllä siitä terapiasta varmasti hyötyä on, mutta sitä en voi sanoa, onko lopputuloksena yhteenjääminen vai ero.

Joka tapauksessa hyvä saada keskusteltua auki asioita puolin ja toisin. Terapeutti on neutraali ulkopuolinen, joka rauhoittaa tilannetta ja toisaalta nostaa ehkä pöydälle niitä aiheita, joita ei pariskunnan mieleen tulisi nostaakaan.