Kuinka tärkeänä pidätte mahdollisen kumppanin perhetaustaa? Mulla on lestadiolainen suku, mutta en itse kuulu enää siihen joukkoon. Menneisyyteni on kuitenkin aina mielessäni ja olenkin se perheen ainoa ei-lestadiolainen. Se on asia joka on minulle vaikeaa ottaa puheeksi jos olen vaikka löytänyt uuden naisystävä ehdokkaan. Pelkään aina säikäyttäväni heidät tiehensä. Hermoilenko turhaan koko asiasta?
erilainen perhetaustani
zinggumän
3210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni perheestäsi kannattaa kertoa ihan rehellisesti, mutta painoittaa ettet itse kuulu tai ole lestadiolainen - ja myöskin kertoa naiselle, haluatko kenties joskus vielä olla vai et. Näin naiselle ei jää mielikuvaa, että koittaisit ns saada hänetkin joskus käännytettyä. Lastadiolaisethan ovat tietääkseni pahimpia käännyttäjiä.
Miten olet tekemisssä perheesi kanssa? Monia ei-uskovaisia pelottaa olla tekemisissä ääri-uskovaisten kanssa. Tästä puhun siis ihan kokemuksesta.
Oma isäni on hyvin hyvin uskovaisesta perheestä. Hän itse ei ole koskaan ollut uskovainen, ja hänet ajettiinkin pois kotoa 16-vuotiaana. Olen mummini kerran nähnyt, pelkäsin häntä aivan mielettömästi - en ole halunnut nähdä uudelleen. Olen itse pakana, eli en ole syntynyt avioliittoon, eli olen roska isovanhemmilleni.
Moni nainen varmasti pelästyy, mutta silti kehoitan olemaan rehellinen. Kerro asiasta hienotunteisesti - esimerkiksi ensin, että perheesi on ääri-uskovainen,mutta sinä et. ajan kuluessa voit alkaa tarkentaa naiselle asioita - jos hän haluaa tietää. Älä tuputa tietoa hänelle väkisin uskonnosta, varsinkaan jos hän itse ei ole uskovainen -sellainen pelottaa. Eli yksinkertaisesti; kerro, että perheesi on ääri-uskovainen, mutta sinä et millään tavalla ole uskovainen. Jos hän kyselee, vastaa. jos ei, anna asian olla. jos tuntuu, että asia jää häiritsemään häntä, kysy sitä myöhemmin vaikka tekstiviestillä - älä ala heti jankata että eihän sua haittaa.
:)Onnea ja menestystä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Itse en halua koskaan enää mitään uskontoa elämääni ja olenkin tätä nykyä ateisti. Mulla on myös avioton lapsi, joka tietysti oli suuri järkytys ja häpeänaihe perheelleni. Olen ollut mahdollisimman vähän tekemisissä heidän kanssaan, koska tiedän nyt olevani hyvin erilainen heidän näkökulmastaan. Mutta ei kukaan voi loputtomiin perhettään vältellä ja välillä heitäkin on nähtävä. Kaiken kaikkiaan raskasta koko homma mulle. Parempi siis kertoa naiselle suoraan ja rehellisesti nämä asiat, niin tietää missä mennään.
enemmänhän tuossa vaikuttaa se, miksi/miten olet mennyt tekemään lapsen, jolla ei ole molempia vanhempia. Vastuuttomuus omasta käytöksestä vai huonoon suhteeseen joutuminen, suhteesta huolehtimattomuus, takana ero ja huoltajuussotkut? Tuskin kukaan asiaa ajattelee ensisijaisesti uskonnolliselta kantilta, mutta jos lapsi on vahinkolapsi, se heijastaa vastuutonta seksuaalista käytöstä yleensä. Jos ei ole, taustalla on sitten jonkinlainen suhdeongelma.
Varmasti raskasta mistä näkökulmasta hyvänsä. Olet tietynlainen "yh-äiti" vaikkakin mies, mutta mielikuva on sama.