Pettäminen ja ero

Olin ensimmäisessä avioliitossani se pettäjänainen. Oltiin tutustuttu parikymppisinä, oltiin aina yhdessä, asuttiin yhdessä jotain 3 kk tapailtuamme jne. Oltiin ehkä vaan tosi hyviä kavereita. Tulin raskaaksi 3 v seurusteltua ja mentiin naimisiin. Ehkä vähän koska niin kuuluu tehdä tai se tuntui luontevalle tai jotain. Pidettiin toisistamme ihan vilpittömästi mutta oliko se sellaista miehen ja naisen välistä rakkautta mitä avioliittoon kuuluu, en tiedä. Ehkä ei.

Koska kun lapsi oli jotain 4-5, ajauduin seksisuhteeseen työkaverin kanssa. En ymmärtänyt sitä lainkaan. Hänkin oli kihloissa eikä meillä ollut muuta mielenkiintoa toisiamme kohtaan kuin seksi. Kotonakin sitä oli mutta harvoin ja se oli sellaista kuin klo 17 päivällinen. Jotain oli muuttunut lapsen syntymän jälkeen eikä se edes häirinnyt. En halunnut mitään muuta.

Kerran oltiin kavereiden kanssa bilettämässä ja taas ajauduin vieraaseen sänkyyn. Se oli kertaluonteinen. Mies kävi useammin ulkona kavereiden kanssa ja minä harvoin, joten otin niistä harvoista kerroista "kaiken irti". Koskaan ei ollut tarkoitus eikä mielenkiintoakaan sekaantua miehiin, mutta niin kävi vielä kolmannen kerran, ja sen kanssa tavattiin myöhemminkin. Ketään noista miehistä en olisi halunnut muuhun suhteeseen kanssani, mutta en myöskään tehnyt sitä loukatakseni miestäni tai saadakseni jotain mitä kotona jäin ilman.

Ja sitten kävi niin että lähes jäin kiinni. Selittelemällä selvisin, mutta mies sanoi ettei olisi hämmästynyt vaikka olisi joku suhde mulla ollutkin. Hän halusi selvittää suhteemme tilan eikä se lopulta hyvältä näyttänyt. Erottiin.

Neljä vuotta eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Kaikki on niin erilaista kuin eka miehen kanssa. Ei tulisi mieleenkään pettää. Olen sisimmässäni sitoutunut häneen ja rakastan häntä, ja hän minua. Meilläkin on yhteinen lapsi. Olen ajatellut, että jos hän pettäisi minua, niin en minä sille mitään voisi. Ymmärtäisin kai, koska olen tehnyt sitä itse. Eka liitosta oppineena jos itse kokisin suhteemme epätyydyttäväksi, osaisin puhua asiasta enkä vain elää kuin se olisi itsestään selvää.

En usko sinunkaan vaimosi pettäneen koska halusi loukata, vaikka oletkin loukkaantunut. Älä kuitenkaan kyynisty koska ihmiset on erilaisia. Naisetkin ;)

Täällä nainen, joka saman kokenut muutamia vuosia sitten(tosin miehen taholta) luottamus meni pitkäksi aikaa.
Ja meitä on monia, monia saman kokeneita. Luottamus menee, ja sen rakentamiseen menee jonkun aikaa, jos joskus haluaa/uskaltaa pettämisen pelossa vielä aloittaa uuden vakavan parisuhteen.

Älä hyvä mies vaan syytä missään nimessä itseäsi naisesi pettämisestä. Et varmaan teekkään niin..

Pettäjä, on se sitten nainen tai mies keksii aina toisesta osapuolesta syntipukin.
Samalla tavalla, kuin esim. alkoholin suurkuluttaja syyttää muita juomisestaan.

Munan puute, hah, herranen aika Pienet lapset, jo sinänsä stressaava elämä siihen yhdistettynä työ(raskasta joka sektorilla) kuinka ihmeessä sitä kerkiää/jaksaa vielä säännöllisesti seksiä harrastaa..heh

Mutta, se tärkein. Jos kunnioittaa ja rakastaa omaa kumppaniaan, niin pettäminen ei käy mielessä(ei pikkujouluissa ym. otollisissa paikoissa)jossa siihen olisi enemmän, kuin loistava tilaisuus.

Näin se on. Onhan pariskuntia, jotka eivät esim. sairautensa vuoksi pysty/kykene harrastamaan seksiä :) mutta silti heille ei tulisi mieleenkään pettää toista, koska rakastavat kumppaniaan niin.

Munanpuute, pillunpuute, nalkutus, ym. ym.

Pettäjä on pettäjä, ja se on luonteessa.

Sinussa hyvä mies ei ole vika, muista se ! Eikä sinun kannata myöskään mielestäni kostaa vaimollesi, olla yhtä tyhmä. vaan hakea lopullista eroa mielestäni, koska on kysymys noin loukkavasta asiasta, kuin pettäminen avioliitossa...minä en ainakaan koskaan voinut antaa anteeksi, enkä luottaa.

Jos pettää kerran niin se tullee tapahtumaan toistekin. Pettäjän on luonteessa ja se ei tule muuttumaan mihinkään siitä onko kyseessä mies vai nainen.

Tiedän naisia, jotka hyvästä parisuhteesta ( aktiivisesta sellaisesta) huolimatta aina kun mahdollista pettävät puolisoaan.

Vastaavasti omakohtaisia kokemuksia on miehistä vastaavassa tilanteessa. Aktiivinen seksielämä ei poista sitä, etteikö puoliso pettäisi. Kun heiltä kysyy miksi: vastaus on se esim: se oli kivaa tai hauskaa, jännitystä elämään ja vaihtelua.

Tälläinen henkilö on epäkypsä elämään parisuhteessa ja rakentamaan vahvaa ja kannustavaa parisuhdetta. Toisen arvostus ja kunnioitus puuttuu. Henkisesti kypsä ja aikuinen nainen/mies ei tarvitse itsetunnon kohotusta ulkopuolisista suhteista.
Hyvä elämän ohje on tälläiseen tilanteeseen myös : kohdelkaa toisianne niin kuin toivotte itseänne kohdeltavan!

Ei tuossa ole mitään ihmettelemistä. Vaimollasi on vieraan munan puute. Se ei mene ohi, erotkaa.

No en tiedä mikä on pahempaa. Jos jatkaa liittoa jossa toista ei rakasta ja kunnioita ja pettää vaiko eroaminen..

Itse pilasin oman liittoni, omalta osaltani. En ota kaikkea vastuuta itselleni. Huomasin varsin pian, että ex-mieheni kiinnostui työkaveristaan. Valitettavasti en ole enää ihminen, joka voi coolisti vain vahvan itsetunnon omaavana katsoa vierestä ja uskoa, että ohi se menee..Sama tapahtui sitä edellisestä suhteessa, silloin jaksoin uskoa, että rakkaus voittaa eikä riski ole kovin suuri, että mies pettäisi. Varsinkin, kun aika avoimesti kuulin silloisen miehen kertovan ihastuksestaan tuohon naiseen. Avoimuus kaiketi oli se avainsana, jolla siitä selvittiin.

Anyway, avioliittoni kosahti siihen, että jatkuvasti, päivittäin lähestulkoon syytin miestä pettämisestä. En kunnioittanut häntä. En uskonut, että suhteemme on niin vahva, ettei siihen väliin pääse. No, mies päätti sitten toteuttaa uhkakuvani kun kerran "syyttä" syytetään. Antoi minulle sen, mitä eniten pelkäsin. Lopulta siis rakastui työkaveriinsa, mutta itselleen valehteli tästä vuosia. Huomasi kai vasta kun nainen vaihtoi töitä, että oikeasti kaipasi tätä ihmistä enemmän kuin minua.

Mielestäni avioliittoni perustui valheelle vuosia. Mies ei edelleenkään tajua mitä teki ja syyttää minua kaikesta. Miksi jatkaa liittoa, jos rakkautta ei oikeasti ole ja yhdessä ollaan vain kun nyt tuli luvattua? Joo, ei varmaan rakastuminen toiseen oikeuta eroa, mutta en minä ainakaan halua olla aviossa ihmisen kanssa, joka on jalka oven välissä koko ajan. Meillä siis ei ollut avioliittoa, oli kolmen kimppa. Seksielämää ei ollut, eikä mitään muutakaan..Sen sijaan, että mies olisi ollut avoin asioista, hän salasi kaiken. Hän ei missään vaiheessa halunnut pelastaa yhtään mitään, vuosiin. Sitten yhtäkkiä rakkaus loppuu, mutta onko se oikeasti reilua sitä toista kohtaan, että tunteiden katoamisesta ei etukäteen voida puhua avoimesti..?

Joten, jos vaimosi kerran pettää niin hän ei oikeasti enää halua olla kanssasi. Pettäjä on pelkuri, jolla ei ole pokkaa tehdä suuria päätöksiä. Hän vierittää syyn erosta sinulle ja antaa sinulle siis syyn jättää hänet. Fiksu päätös tietysti sinulta on kunnioittaa itseäsi ja lähteä. Tiesin miehestäni, että tulisi taas toinen työkaveri, jos pysyisimme yhdessä. Toista en olisi kestänyt enää, kun en kestänyt ensimmäistäkään. Nyt kun olemme eronneet, hän alkoi tapailla naista, kenen kanssa minua "petti". Minä tietysti olen ainoa syyllinen avioliittomme rikkoutumiseen.

Vaimollesi suhteenne on kenties perustunut vuosia seksille ja kemialle, joka nyt on kadonnut. Tai teillä oli henkisesti tyydyttävä suhde, joka riitti tähän saakka, mutta nyt hän kaipaa jotain muuta..Toistuva pettäminen kertoo omaa tarinaansa, kertahairahtaminen omaansa. Minulle itselleni sänkypettäminen satunnaisesti olisi miljoona kertaa helpompi antaa anteeksi kuin vuosikausien henkinen pettäminen ja avioliitossa toisesta luopuminen. Pettämistä se on sekin, että lakkaa elämästä oikeaa avioelämää ja tekee kaikkensa, että toinen tajuaisi lähteä sen sijaan, että ottaisi eron tai koittaisi parantaa suhteensa..

Normaalia on, että pitkän parisuhteen aikana tulee ihastumisia jommalle kummalle suhteen ulkopuoliseen henkilöön. Normaalia ei kuitenkaan ole lähteä pettämään. Suhteessa on aina joku tai joitain ongelmia, jotka pitäisi pystyä puhumaan, purkamaan ja ratkaisemaan yhdessä. Helpompaa on kuitenkin olla puhumatta ja keikuttamatta venettä. Ongelmat kuitenkin jäävät jäytämään ja pahaan oloon on helppo hakea lohdutusta ulkopuolelta. Kummalla kippo menee nurin ensin? Heikommalla? Väsyneemmällä? Itsekkäämmällä?
Pettämisen jälkeen suhde voi selvitä ja jatkua, mutta se vaatii molempien osapuolten sitoutumista suhteen parantamiseen - sanoja ja tekoja suhteen hyväksi. Luottamus ei kuitenkaan ole niin vahva kuin mitä se oli.
Väitän että toistuvasti puolisoaan pettävä on henkiseltä kehitykseltään itsekäs kakara, jonka on parempi olla ilman parisuhdetta ja hakea sitä huumaa ilman toisen loukkaamista.
Ei sinun kannata enää jatkaa tuota piirileikkiä, sillä tiedät jo miten kuvio menee. Olet sitäpaitsi yrittänyt parhaasi lähtemällä terapiaan ja antamalla anteeksi.

"Onko muilla kokemuksia kun nainen pettää ja miten olette tilanteessa toimineet? "

Ei ollut aviovaimo, vaan avovaimo ja ajoin sen välittömästi pihalle. Siihen loppui se suhde.

JOs vaimo pettäisi, tekisin ihan saman uudelleen (vaimo muuten tietää sen).

Pettureiden kanssa ei kannata keskustella sen enempää, suhde on finito. Ja jos alkavat siitä vittuilemaan, niin se kyllä loppuu kun kerran lasauttaa lujaa keskelle leipäläpeä.

Parisuhdeongelmat ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa. Pettäjä voi perustella pettämistään parisuhdeongelmilla, mutta yrittää vain ja ainoastaan hakea sillä lohtua ja hyväksyntää tekemisilleen. Pettäjä ei pysty lopettamaan pettämistään, ennen kuin tajuaa itse, miltä petetystä tuntuu. Se on mielestäni ainoa tapa saada parisuhde pettämisen jälkeen toimimaan. Jos "tajuamisesta" huolimatta pettää uudestaan, tulee pettäjä melko varmasti pettämään myös uudessa suhteessaan. On tavallaan surullista lukea väitteitä pettäjiltä, kuinka uudessa suhteessa ei tulisi mieleenkään enää pettää. Hyvä jos näin ei tapahdu, eli on varmaankin ymmärtänyt aiheuttamansa tuskan, mutta jos vieläkin laittaa tapahtuneen petetyn syyksi eikä tunne minkäänlaista syyllisyyttä, niin voin herkästi alkaa se kuuluisa ruoho siellä jossain muualla taas vihertämään.

Itse olen petetty henkisellä tasolla ja tällaiseen mietintään olen päätynyt keskustelujen ja terapian myötä. Exä on alkanut lämmittelemään suhdetta uudestaan, mutta kova työ hänellä on luottamuksen takaisin saamiseksi. Enkä tiedä itse olenko enää valmis ottamaan sitä riskiä, että joutuisin käymään tämän helvetin uudestaan läpi. Yhtenäinen perhe hajosi, kun vaimo haaveili vapaudesta ja uusista mahdollisuuksista, mutta arki astui muutaman kuukauden yksinolon jälkeen kehiin, enkä lopulta kuulemma olisikaan hassumpi kumppani hänelle. Vanhempina toki olemme toisiamme arvostaneet koko ajan.

On surullista, että puhuminen ja kuuntelu ovat niin vaikeita taitolajeja, että avioeroja ei saada estetyksi edes ammattiauttajien avulla. Kuitenkin jokainen ihminen kaipaa samoja perusasioita ja tämä elämä tuntuu menevän yhä kovempaan suuntaan arvoiltaan.Kun oma eroni ja petetyksi tuleminen ovat nyt niin kipeitä, haluaisin sanoa kaikille, jotka kipuilevat avioliitossaan: Eroaminen on tosi helvetillistä kaikkine talous,-tunne, ja lasten asioiden kriiseineen.Puhukaa asioista ja olkaa onnellisia tavallisesta arjesta! Ero ei ole koskaan pikku juttu.

Ihminen on näyttänyt geneettisen perimänsä laadun. Se on promiskuiteetti. Se ei vain oikein toimi tässä väkisin uskontojen avulla pakolla kasattuun yhteiskuntaan, koska ihminen kokee olevansa esine joka voi omistaa ja oka voidaan omistaa. Tuleehan siitä tuska kun joku varastaa toisen omaisuutta. Promiskuiteetissa ei ole omaisuus käsitettä eikä siten mustasukkaisuus käsitettä ja rakkauselämä on paljon tuskattomampaa kun ei tarvitse olla huolissaan omistamisesta ja omaisuudesta.

Muttä nykyisellä aivopesulla mennään vaikka mikä olisi.

Olisi kiva tietää miten pärjälette eron jälkeen ja miten saitte kerrottua puolisollenne suhteen päättämisestä. Itse olen jo lasten kanssa saanut muutettua pois yhteisestä asunnosta ja mies siitä innostuneena on remontoinut koko talon siinä uskossa, että muuttaisimme takaisin. Miksi muuttaisin takaisin, kun mies petti pahimmalla mahdollisella tavalla. Oli salasuhden kärysi, salsuhde jatkui taas kärysi ja sanoi loppuneen uskoin sitten tuli vahvistus kirjallisena eräältä laivayhtiöltä ja tiesin suhteen jatkuneen. Jätin miehen miksi olisin enää niin sinisilmäinen? Miksi uskoin valheisiin? Nyt se on ohi.
Miksi salasuhdetta pitää jatkaa vaikka tietää siinä panoksena olevan perheensä?

Hei ap,

pettämisen syyt ovat vaimosi pään sisällä. Ei kuulosta siltä, että hän osaisi millään lailla analysoida omaa käytöstään saati ottaa siitä vastuuta. Pettämisen juuret ulottavat paljon kauemmas kuin teidän parisuhteeseenne. Mietipä hetkisen vaimosi lapsuudenperhettä ja lapsuudenperheen ihmissuhteita. Millaiset eväät vaimosi on saanut eli yksinkertaisesti sanottuna: osaako hän rakastaa? Valitse seuraavalla kerralla paremmin eli ihminen, joka kykenee rakastamaan.

Minusta teet itsellesi oikein kun haet nyt sitä 2 vaihetta ja viet eron loppuun.

On ihmisiä jotka kuvittelevat että voivat oman seksuaalisuutensa tarpeensa toteuttaa

vaikka se kuinka satuttaisi sitä luotettavaa osapuolta. Hyvän tyypin ei pidä elää

alaarvoista moraalia pyörittävän tapapettäjän kanssa on sitten nainen tai mies.

Seura kun tekee kaltaisekseen sinusta lohkeaa ajankanssa myös valehtelemaan kykenevä pettynyt ihminen.

Itse erosin vastaavassa tilanteessa 20v parisuhteesta. Ja kaikki on paremmin kuin noiden

jälkeenpäin raskaitten aviovuosien jälkeen. Uskallan katsoa peiliin ja olen aina tyytyväinen elämääni itseeni.

Olipas ketju venynyt pitkän lukemattomuuden aikana. :)

Aloittajana kiitos kaikille keskusteluun osallistujille tarinoistanne ja mielipiteistänne. Ero eikä pettäminen eivät ole koskaan helppoja eikä kivuttomia asioita. Jokaisessa tilanteessa on omanlaisensa ratkaisut. Minun kohdallani ratkaisu oli hakea lopullinen erotuomio oikeudesta. Aikaa siitä on kulunut nyt useampia kuukauisia, lapset ovat jo tottuneet aika hyvin tilanteeseen, enkä haikaile vanhaan enää yhtään. Ikävä sanoa näin, mutta eropäätös oli yksi parhaista elämässäni. Harmi tietenkin että elämä meni näin, mutta eteenpäin on katsottava - ja niin teenkin :D

Pakko kyllä esittää hieman erilainen kanta. Jospa pettäjä halusi kerrankin saada huomiota toisaalta, koska kotirintamalla sitä ei ole tullut? En usko että se on munankipeydestä johtunut.
jotenkin, tuntuu, ettet ole itse panostanut avioliittoosi, niin vasta kuin myötämäissä.
Olen itse ajautunut samanlaiseen tilanteeseen, (tosin en harrastanut seksiä.) halusin herättää edes jotain tunnetilaa miehessäni.
Tosi on , että työt ja lapset ja moni muu asia aiheuttaa toisinaan uupumusta, ja varsinkin naisessa. Nimittäin usein lapset ovat liki ainoastaan äidin vastuulla. ja kun tähän vielä lisää sen, että isä ei välttämättä arvosta äidin tekemää työtä kotona,eikä osoita minkäänlaista lämpöä, saatikka kerro vaimolleen vaikka arvostavansa häntä-silloin voi tapahtua vaikkapa näin.
Tämä oli vain minun mielipiteeni asioista.Kolikolla on kääntöpuolensa.tsemppiä kuitenkin sinulle...itseasiassa Molemmille.

nääkin ongelmat ratkeaa vai?

Olen ollut 6vuotta naimisissa ja en tiedä mitä kävi mutta olen tänä vuona pettänyt jatkuvasti humalassa ja pari kertaa saman tyypin kanssa selvinpäin. Joka kerta kun petin ajattelin et tää nyt on tätä 30wee kriisiä mutta kun huomasin että jatkuvasti jatkan pettämistä tuli olo et jotain pitää tehdä. En pysty kertomaan pettämisestä enkä pysty elää toisen kanssa koska en voi täysin sitoutua. En kestä enää itseäni ja tiedän että tulen jatkamaan tätä. Olen päättänyt lähettää erohakemuksen tuntuu että muita vaihtoehtoja ei ole.

Ota ero ei tule kestämään

Sama tilanne minulla. Olen nainen.
Mies joutunut salailun, valehtelun vyyhtiin.
Hän ei ymmärrä, että olen nähnyt ja aavistanut jo kauan.
Minulla ei ole yhtään omaisuutta, pelkkää niukkaa elämistä.
Annoin hänelle ns. aikaa. Olen jo varttunut ihminen.
Minulle ei jää mitään. Aion nyt tehdä ratkaisun. Menetän terveyteni, jos tätä vielä katselen ja elän.
Oloni on onneton. En nuku enkä pysty syömään.
Hän ei ole myöntänyt eikä tule myöntämään mitään, vaikka faktaa on.
Uskon ja näen, ettei voi itsekään hyvin.
Haluaako minun tekevän ns likaisen työn ja lopettaa suhde? Niin minun on tehtävä. Olen jo joutunut hakemaan keskusteluapua, että pystyn elämään...

Jaksamista kaikille. Tämä osa on kauhuelokuvasta.

Todella vanha aloitus, enkä odota, että AP tätä lukisi, mutta ehkä joku muu.

Kyllä tuossa puolisossasi on selviä narsismin merkkejä näkyvissä:
- parisuhteen nopea eteneminen
- ei näe toiminnassaan vikaa
- toisti "erehdyksensä
- syyttää toista

Jos toinen ei suostu ottamaan vastuuta teostaan, niin melko turhaa yrittää kursia parisuhdetta kasaan.

Itse olen ollut narsistinaisen kanssa naimisissa ja onneksi hän petti ja otti eron. Olen hänen ja uuden miehen dtaamaa seeurannut sen jälkeen,

Monet tän ajan aikuisista ei kestä yhteistä arkea, sitä kun halutaan vailla vastuuta bilettää ja olla kuin teinit. ilmeisesti se aikuisuus on jäänyt saavuttamatta.

Kostomentaliteetin ja lapsellisen ihmisen kanssa ei kannata mennä lainkaan yhteen! Sillä jos ja kun teillä tulee mitä tahansa eripuraa ( jota kaikilla jossain vaiheessa jossakin vaiheessa normisuhteessa tulee) niin toinen ei kykene rakentavaa.n toimintaan, eikä kestämään kipua. Pettäminen on väärin ja jos toinen ei pysty antamaan anteeksi niin kannattaa erota. Sensijaan syyllisten etsiminen niinkuin tuossa aloituksessasi puhut on turhanpäiväistä, jos ette rakentavasti osaa keskustella ja oikeestaan ilman syyllisten osoittelua. Ei erossakaan nykyään etsitä syyllisiä.