Syyllinen olo..

Ihan kamalan noloa edes kirjoittaa tästä, mutta mun on jotenkin saatava purkaa.

Menen siis suoraan asiaan: Kun olin pieni (5-6v), leikimme pikkuveljeni kanssa "seksiä". Painotan seuraavaa seikkaa: meillä oli AINA vaatteet päällä, ja siinä ei edes ollut mitään sukupuolielinten kosketusta, vaan pikemmin sellaista jalkaa vasten "hinkkausta". Itse en ainakaan silloin edes tiennyt mitä seksi on. Veljeni ei koskaan sanonut ei. Olenko kuitenkin jotenkin kamala ihminen koska veljeni oli sentään minua nuorempi ja tiesi varmaan vieläkin vähemmän mitä teimme? Minulla on ihan kamalan syyllinen olo. Pitkästä aikaa on nämä ikivanhat jutut nousseet mieleen, ja jotenkin tuntuu että veljeni vihaa minua tämän takia. Kun asuin kotona sanoi joskus että "muuta jo pois" ja muutenkin vihjailu että olen jotenkin "päästäni vialla". (Saattaa kyllä liittyä eräisiin aivan muihin asioihin.) En vain voi ymmärtää, koska suoranaisestihan en ole häntä koskaan mihinkään pakottanut ja olimme molemmat ihan kakaroita, ja se oli aivan puhdasta "perheenäiti- ja isäleikkiä". Ehkä häntä vain itseäänki hävettää ja siksi haluaa jotenkin "eroon" minusta? :( Olin myös lapsena kamalan paapova ja äidillinen häntä kohtaan, joskus leikin että hän oli minun "vauvani" ja lässytin hänelle ja pussailin poskille yms. (näissä tilanteissa oli muita perheenjäseniä todistajina, eivät koskaan sanoneet että olisi jotenkin väärää). Voiko olla että olen aiheittanut hänelle jotkin "alemmuuskompleksi"-traumat? Että hän tuntee itsensä jotenkin noloksi mammanpojaksi? Olemme nyt ihan hyvissä väleissä, välillä vaan aika paljon riitaa tai kireä tunnelma. Kamala tunne kun en tiedä olenko syyllistynyt pienenä johonkin ihan kamalaan. Entä jos en vain muista noin kaukaisia juttuja kunnolla, ja teinkin jotakin muutakin....? Mutta tuo mitä kerroin on kaikki mitä muistan. Kai nyt sentään muistaisin jos jotain "pahempaa" tapahtui? Minkäänlaista väkivaltaa tai pakottamista noihin tilanteisiin ei koskaan liittynyt. Onko tämä normaalia, sairasta? Olenko paha? :(