Mitä uutta klassisessa?

Kiitos äänilevyjen klassiseksi musiikiksi kutsuttu musiikin osa-alue on tavallaan tullut tarpeettomaksi.

Aiemmin oli "käyttömusiikki" eli hilipatitiptan (laulut & tanssit) ja oli daidemusiikki eli se mitä nyt kutsutaan klassiseksi musiikiksi ja raja näitten välillä oli selvä.

Nykyään ns. kevyeen musiikkiin sisältyy niin paljon kaikenlaista kokeilevaa ym kohkausta että klasaristeille teosten tekijöinä ei ole oikein jäänyt enää tilaa. Tekeepä nykyklasaristi jokseenkin mitä tahansa niin vastaavaa on jo rokkarien tai jazzarien tai... toimesta jo jossain tehty, ja yleensä vielä paremmin.

Ainoaksi jää joko riippuminen ja roikkuminen 1800-luvun sinfoniaorkesterissa joka on yhtäällä voimavara ja toisaalla riippakivi, kun ajattelee sitä mihin nykyiset syntetisaattorit ja sämplerit äänen ja äänenvärien tuotossa pystyy, tai sitten tehdä jotain täydellisen kakofonista roskaa eli muka daidetta.
Toisaalta se että syntikoissa ei tapahdu mitään vakiintumista vaan uusia ja uusia soitinsukupolvia ilmaantuu vaikeuttaa myös tavallaan säveltäjän työtä.
Siis sävellä teos sille ja sille määrätylle syntikalle (merkki ja malli tämä) vaihtelevalle vanhojen instrumenttien kokoonpanolle, niin jo 5 -10 vuoden päästä sitä nimenomaista syntikkaa pitää etsiä museoista, sen sijaan viulut ja sellot jne kyllä edelleen löytyisi.

Klassisessa ei ole tapahtunut mitään merkittävää, ellei sitten Saariahon säveltämää (ja kenties myös sanoittamaa) sekä Mattilan esittämää mörkömusiikkia sellaiseksi sanota.

Kappaleen on sanottu olevan herkkä, mutta se on kaikkea muuta kuin sitä. Sitä kuunneleessa ja katsoessa (Youtubessa) alkaa isokin mies pelätä. Sävellys on kauhea ja Mattilan ilmeen sitäkin kauheammat. Joku laki se olisi ihmisten pelottelissakin oltava.

"Creative reply of a Soviet artist to just criticism" (Shosta to Stalin)

Outoa että Beatles-palstaa terrorisoiva klasariskitso ei ole käynyt tässä ketjussa kehumassa Brahmsia.

Sehän on käytännössä melkein uutta, vain noin 120-150 vuotta sitten tehtyä klassista.

Susanna Mälkki kaipasi uutta musiikkia esitettäväksi - edes omana aikanaan. Olikohan se niin.

Eihän sisäpiirin ulkopuolelta voi saada musiikkia esitettäväksi - ja piiriin pääsee uusi kasvo korkeintaan kuoltuaan