Ihana aamu

Hannu heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi
väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia, minkä hän näki, oli pari Buranaa ja
lasi vettä yöpöydällä.

Hän nousee istumaan ja huomaa, että hänen vaatteensa ovat tuolin päällä
siististi laskostettuna ja aivan puhtaina. Katseltuaan ympärilleen hän
huomaa myös, että koko huone on tahrattoman puhdas.

Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden päälle hän pistää merkille
paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas, aamiainen on uunissa. Lähdin
ostoksille etten herätä sinua."

Hannu menee keittiöön huomaten, että koko asunto on täysin järjestyksessä ja
kiiltävän siisti. Keittiössä hänen poikansa istuu pöydän ääressä ja toden
totta, uunissa on lämmin aamiainen odottamassa.
Hannu kysyy: "Poikani, mitä tapahtui viimeyönä?"

Poika vastaa: "No sä tulit siinä kolmen jälkeen yöllä himaan, olit
ympäripäissäs etkä oikein edes tiennyt, että missä sä olit. Sä rikoit pari
tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta sekä sait mustan silmän,
kun kävelit päin makuuhuoneen ovea."

"No mistä hyvästä täällä on sitten niin puhdasta ja aamiainenkin odottamassa
minua?" Hannu kysyi hämmentyneenä.

"Ai se!" poika vastasi, "No kun mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja
rupes riisumaan sua, niin sä sanoit sille: "Sori nainen älä yritä mitään, mä
oon naimisissa!"